Katsoin juuri tv 1:ltä elokuvan, jossa pariskunta oli lomamatkalla etelässä ja lähti sukellusretkelle. En katsonut ihan alusta saakka, mutta jotenkin he olivat joutuneet erilleen muusta sukellusryhmästä, koska olivat olleet väärään aikaan tapaamispaikalla. Löysivät sitten toisensa valtameren keskeltä, onneksi. Kahdestaan sitten ihmettelivät että mitäs nyt tehdään täällä valtameren keskellä.
Kului tunti ja toinen ja kolmas ja neljäs. Kukaan ei ollut huomannut tulla heitä etsimään. Siinä sitten ihmettelivät auringonpaisteen alla, ja keskustelivat kaikenlaista mitä nyt voi odottaa siinä tilanteessa keskusteltavan.
Siinä sitten hai ilmestyi näköpiiriin kerran jos toisenkin. Ei kuitenkaan haukannut vielä tässä vaiheessa. Illan hämärtyessä muu sukellusporukka oli jo bailaamassa yökerhossa. Nämä katselivat meren keskellä. Hai sitten viimeinkin nappasi miehen jalasta palasen pois. Siinä he sitten odottelivat josko joku voisi tulla hakemaan pois.
Päivän valjetessa ja miehen mentyä tajuttomaksi, saapui haiparvi uudelleen näkösälle. Nainen päästi irti miehestään ja katsoi tämän kulkeutuvan kauemmaksi aaltojen mukana. Hetken päästä hailauma napsi miehen suihinsa. Vaimo odotti kauempana, ja luultavasti toivoi, että saalis olisi jo riittänyt. Hetken päästä hailauma tuli ja napsi naisenkin suihinsa.
Tuli tästä vaan mieleen, kun ei ole oma kulta kainalossa, että miten yksi mies "elämässäni" voi antaa ajan kulua ja kulua eikä mitään tapahdu. Miten voi pitää niin itsestään selvänä? Itse asiassa mulla on sydänlihaksen tulehdus parhaillaan menossa. Miten jotkun ihmiset pitävät toisiaan ja elämää niin itsestään selvänä. Pisti vaan mietityttään. Elämä on raakaa, ja saattaa loppua, ja todennäkösesti myös loppuu kovin kovin ikäviin tunnelmiin. Kauneus ja rumuus on niin lähekkäin toisiaan ja kauneuden huomaa useasti vasta kun sitä eniten tarvitsisi.
En silti odota mitään ja tiedän, elämä voi loppua ilman että saan yhtään mitään enemmän kuin tähän saakkakaan.
Kului tunti ja toinen ja kolmas ja neljäs. Kukaan ei ollut huomannut tulla heitä etsimään. Siinä sitten ihmettelivät auringonpaisteen alla, ja keskustelivat kaikenlaista mitä nyt voi odottaa siinä tilanteessa keskusteltavan.
Siinä sitten hai ilmestyi näköpiiriin kerran jos toisenkin. Ei kuitenkaan haukannut vielä tässä vaiheessa. Illan hämärtyessä muu sukellusporukka oli jo bailaamassa yökerhossa. Nämä katselivat meren keskellä. Hai sitten viimeinkin nappasi miehen jalasta palasen pois. Siinä he sitten odottelivat josko joku voisi tulla hakemaan pois.
Päivän valjetessa ja miehen mentyä tajuttomaksi, saapui haiparvi uudelleen näkösälle. Nainen päästi irti miehestään ja katsoi tämän kulkeutuvan kauemmaksi aaltojen mukana. Hetken päästä hailauma napsi miehen suihinsa. Vaimo odotti kauempana, ja luultavasti toivoi, että saalis olisi jo riittänyt. Hetken päästä hailauma tuli ja napsi naisenkin suihinsa.
Tuli tästä vaan mieleen, kun ei ole oma kulta kainalossa, että miten yksi mies "elämässäni" voi antaa ajan kulua ja kulua eikä mitään tapahdu. Miten voi pitää niin itsestään selvänä? Itse asiassa mulla on sydänlihaksen tulehdus parhaillaan menossa. Miten jotkun ihmiset pitävät toisiaan ja elämää niin itsestään selvänä. Pisti vaan mietityttään. Elämä on raakaa, ja saattaa loppua, ja todennäkösesti myös loppuu kovin kovin ikäviin tunnelmiin. Kauneus ja rumuus on niin lähekkäin toisiaan ja kauneuden huomaa useasti vasta kun sitä eniten tarvitsisi.
En silti odota mitään ja tiedän, elämä voi loppua ilman että saan yhtään mitään enemmän kuin tähän saakkakaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
maistuu niin s*tanan pahalle, ettei kelpaa haille tai muillekaan pedoille.
On hyvä miettiä, ettei elämä ole itsestäänselvyys. Onneksi sinulla ei ole seinä vastassa, saat vein leikkiä ajatuksella "mitä jos".
Itse menetykseen ja suunnattomaan suruun valmistautuvana, tuo fiktiivinen kertomus lähinnä tuntuu koomiselta.
Pahoittelen, etten kerkittynyt asiaan josta oikeasti kirjoitit. Tulipa vain oma murhe mieleen vaihteeksi.
enemmän kuin äidinkielenopettaja kestäisi katsoa :D
Kyllä tuollainen tapahtuma, mitä elökuvas oli, voisi olla ihan hyvinkin todellinen. Ihmiset on huolimattomia ja nämä sukellusretken vetäjät huomasivat vasta seuraavana päivänä, ettei kaikki olleetkaan hakeneet tavaroitaan pois veneestä. Ei sieltä meren keskeltä niin vaan pois uida vaan aalto vie minne lystää. (yleensä en kyllä katso tällasia ohjelmia koska ne on niin kamalia! :D )
Kyllä kun vertaa esim. World Trade Centerin romahtamiseen, niin elämässä kaikki on mahdollista. Tuo elokuva oli just sellanen esimerkki, että mahdottomalta tuntuvia asioita tapahtuu. Että totuus voi olla tarua ihmeellisempää, sekä kauniissa että rumassa mielessä. Koko tilanne muutenkin hain kannalta katsoen oli aivan tavallinen. Ehkä ateria ei maistunut niin hyvältä, mutta pitihän ne napsia siitä kellumasta pois.
tapahtumaan perustuva, siis sellanen tapaus on oikeesti tapahtunu etä kaks sukeltajaa on jäänyt meren ja haiden armoille. Siis se oli oikeesti ihan tosi tapahtumaan perustuva. Minä katsoin myös sen elokuvan.
Haiden hyökkäykset
Vuosittain tapahtuu noin 50 hain hyökkäystä ihmisen kimppuun. Näistä suurin osa tapahtuu Australian koillisrannikolla ja Floridassa, joissa vesiurheilu, kuten sukellus ja surffaus, on suosittua.
Australian 200-vuotisen historian aikana ovat hait hyökänneet 548 kertaa ihmisen kimppuun, joista 182 johti uhrin kuolemaan. New South Walesin osavaltiossa on tapahtunut eniten haihyökkäyksiä. New South Walesissa hait ovat puraisseet ihmistä 205 kertaa (joista 69 kuolemantapausta), Queenslandissa 201 kertaa (joista 68 kuolemantapausta). Viimeisten 30 vuoden aikana hait ovat olleet syyllisiä 31 ihmishengen menetykseen, joista 12 Queenslandissa ja kaksi New South Walesin osavaltiossa.
Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja haita kohtaan, vaikka ne hyökkäävät suhteellisen harvoin ihmisen kimppuun. 11 ihmistä on kuollut hain puremiin Australiassa vuosien 1980 ja 1990 välillä. Samana aikana 20 on kuollut ampiaisenpistoihin ja 19 salamaniskuihin. 48 % hyökkäyksistä päättyy saaliin kuolemaan, harva maapeto yltää samaan. On tutkittu, että hait eivät pidä ihmisten lihasta.
Lähde: Wikipedia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Hai
niitä haita varsinaisesti pelkää, kun ei niitä ole Suomessa. Ja muutenkin jos menis sellaselle sukellusretkelle, niin hyvin harvinaista et kävis niin kuin elokuvas, et turha pelätä sellasta. Mutta se mitä nyt ajoin takaa tai mihin toi elokuva kosketti, oli juuri se et aina voi tapahtua kaikkea eikä mikään ole itsestään selvää. Se ärsyttää kun monet kohdellu, tai siis muutama tärkeä tyyppi mulle, on kohdellu mua ihan itsestään selvänä, vaikken sitä ole. Se on ärsyttävää ja tyhmää. Tulee hieman suuttunut olo heitä kohtaan tai ihmisten yksinkertaisuutta ja typeryyttä kohtaan, kun se tuottaa ihan turhaa tuskaa. Vaikka tosin tuskakin kuuluu aina elämään.
tosi on, kun oli niin elävästi kuvattu. Kyllähän näitä sattuu. Tyypillistä ihmisen elämää.
Jotenkin tuntuu niin kuin olisin itse kokenut jotain vastaavaa joskus, mutta olen kyllä näemmä hengissä siitä säilynyt, kun tässä olen eli onni on ollut kuitenkin myötä. Kai se jotenkin kosketti jotain syviä pelkojani joita joskus kokenut, mutta selvinnyt niistä riittävästi yli, niin etten muista niitä oikeastaan enää. Enkä toisaalta kyllä haluakaan mitään ikäviä juttuja muistella.
Kivempi se kuitenkin on katsella elokuvia joissa luonnon tavallinen kiertokulku ja inhimillinen erehdys tappaa, kuin elokuva jossa ihmiset hakkaa, raiskaa, pommittaa ja salamurhaa toisiaan. Sellasta ohjelmaa tosin en olisikaan jäänyt katsomaan. :)
sen vuoksi, että haita kohtaan on kovasti vääriä ennakkoluuloja. Kiitos juuri noiden elokuvien. Pointtina oli se viimeinen lause, ettei hait pidä ihmisen mausta/lihasta. Toki hyökkäyksiä tapahtuu, mutta eniten surffareiden kimppuun, koska hain näkökulmasta surffilauta näyttää hylkeeltä, joita hait taas saalistavat...
Jokatapauksessa ymmärsin kuitenkin pointtisi :)