Tuo on minulla usean psykiatrin antama diagnoosi. Kaipa se on sitten oikea. Ihmissuhtet ei oikein kestä ja tympäsee tuo syvä tyhjyyden tunne. Olo on aina semmonen että se on sitten se lopullinen olotila, olipa iloinen tai ärsyyntynyt. Olen 40 mies. Kenen syy tää häiriö oikein on?
Epävakaa persoonallisuushäiriö
impusiivinen tyyppi
41419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet itse aiheuttanut tuon vian ja kärsi nyt seuraukset kuin mies!
monia. Psyykkinen herkkyys ja alttius mielen häiriöille, tuen tai perusturvan puute lapsuudessa, myöhemmätkin liian kovat kokemukset... vaan mitä hyödyttää "tietää" syitä, jos häiriö on ja pysyy.
Olen minäkin usein ajatellut, millaista olisi ollut elää normaali elämä. Niin, menneessä aikamuodossa, koska 40 ikäisenä tuntuu, että kaikki on jo ohi, mitään olennaista muutosta parempaan ei enää voi tapahtua. Olen sentään ollut lähes parikymmentä vuotta eläkkeellä; "vain" siitä syystä, etten jotenkin jaksa. Päällisin puolin olen terve, mutta mikään ei ota onnistuakseen, innostus hiipuu, ei ole sitkeyttä, en osaa selittää. Tuo "epävakaus" on helvetillistä, kun ei tiedä, miten äkkiä kaikki on taas toisin vaikka hetki sitten vielä hyvin.
Ja itse et sille mitään mahda.
Kun olisi löytänyt aikoinaan edes kunnon terapeutin, nyt ei ole mitään tukea. Lääkkeet turruttaa robotiksi, sellaista en halua, mieluummin kärsin kaiken omana itsenäni, kun mitään kunnon hoitoa ei ole.
Mäkin oon monesti miettinyt, että mitä pahaa mä olen tehnyt, että oon ansainnut tämän häiriön (eli epävakaan)! Jos ihmisellä on ollut edellinen elämä, niin mä oon varmaan tehnyt jotain tosi kauheata siellä ja nyt mua rankaistaan tällä....
Sama lääkäri joka antoi eläkelausunnon tuolla diagnoosilla sanoi ennen muuta. Hän oli vanhan koulukunnan lääkäri ja sanoi minun olevan tunnekylmä psykopaatti. Olenhan ollut vankilassa joskus mutta ei se ihmisestä psykopaattia tee.