Finns det folk i Björneborg som skulle vara beredd att öppna en diskussion här på svenska?
Jag menar här på denna spalt.
Vi kunde t.ex. ventilera språkfrågan och behandla bristen på svenskspråkiga, frivilliga hjälpgrupper kring åldringvården etc.
Själv är jag speciellt intresserad av svensk litteratur och sammankomster där man kunde behandla språkvården i dagens läge här i staden.
Jag menar här på denna spalt.
Vi kunde t.ex. ventilera språkfrågan och behandla bristen på svenskspråkiga, frivilliga hjälpgrupper kring åldringvården etc.
Själv är jag speciellt intresserad av svensk litteratur och sammankomster där man kunde behandla språkvården i dagens läge här i staden.
Vastaukset 14
Vanhimmat
puhuvalla osalla suomea kaupungissa jossa ei ole kaksikielisyyttä, voitaisiinko keskustella suomeksi ja unohtaa tuo vasenkätinen solkotus?
En suostu riitelemään asiasta.
Tiedän, että Satakunnan maakunnan elinvoimaisuus ja sen edistäminen voisivat saada lisää voimaa kaksikielisyydestä. Tietysti kielikysymys on minulle tärkeämpi kuin monelle muulle täällä, mutta älkäämme antako sen häiritä asiallista keskustelua.
meillä suomalaisilla, jos ei tarvittis hyysätä noita ruottinkielisiä.
Ja kun tuolla kielellä ei tee mitään, Englannillakin pärjää huomattavasti paremmin maailmalla, vaikka sitten osaisi vain auttavasti puhua sitä.
ruattilla ei pärjää.
Kysymykseni tarkoittaa pelkästään toivomuksen siitä, että meistä jokainen perehtyisi asiaan huolellisesti ennen kuin lyö lukkoon oman asenteensa.
Olisi suotavaa sietää myös niitä, jotka osaavat englanninkielen lisäksi myös esimerkiksi saksaa, italiaa, kreikkaa, latinaa ja monia muita kieliä.
Mainitsemasi englanninkieli on myöskin varsin kaksijakoinen; osaatko amerikan- vai brittien englantia?
Näistä asioista olisi hyvä käydä avointa keskustelua juupas/eipäs kinastelun sijaan.
Pentti Naumanen
http://kotisivu.dnainternet.net/penttina
Det tycks vara så att svenska angelägenheter förorsakar häftiga reaktioner bland många enbart finsktalande. Hur kunde vi, som tycker om att använda och vårda det andra inhemska språket, hjälpa till att skapa förstående hos dem andra?
Är det omöjligt att öppna en saklig och uppbyggande diskussion kring den här frågan. Kom och hjälp mig ni som också älskar svenska språket jämsides med finskan.
Kaksikielisyys ei olisi voimavara vaan heikkouden tekijä. Maakunnan harvat kaksikieliset pärjäävät hyvin suomella, ummikkojen määrän voi laskea yhdenkäden sormilla (arvaus). Asiointi ruotsalaisten kanssa hoituu aivan hyvin englanninkielellä. En ole ikinä törmännyt ruotsalaiseen joka ei vastaisi englanniksi esitettyyn kysymykseen tai vastaavat sujuvasti englanniksi jos yritän ruotsia mongertaa.
RKP:n hallituspaikka on katkolla. On täysin mahdollista päästä pakkoruotsista eroon seuraavien vuosien aikana. Toivottavasti järki ja oikeudenmukaisuus voittaa. Mitä perusteita on koko kansan pakkoruotsittamisessa?
Entä kanadalaisten englanti? Tai skottien mongerrus. Britanniassa on neljä selkeää yhteiskuntaluokkaa joilla kaikilla on omanlainen puhetapansa.
Asenteeni pakkoruotsia kohtaan on aina ollut negatiivinen ja on voimistunut tiedon lisääntyessä. Siihen ei ole tänäpäivänä mitään syytä! Kielien osaaminen on rikkaus mutta en voi hyväksyä että yksi kieli, jota puhuu alle 10miljoonaa on kynnyskysymys pienessä maassa.
Minä en ole pakkoruotsalainen.
..siis mikä sitten oikein olet..kun yrität ruotsia sotkea suomalaisten sekaa...??
Joidenkin mielestä voit olla naurettava, jos sinua arvostelee nimimerkkisi perusteella. Minä en tee niin. Käsitän, että takana on ihminen, joka yrittää viestittää minulle jotakin, mitä ei saa sanotuksi, koska sopivia sanoja ei löydy.
Kysyt mikä oikein olen?
Olen tavallinen porilainen ihminen, joka haluaa tehdä työtä kotikaupunkimme julkisuuskuvan parantamiseksi.
Ruotsia en yritä sotkea, sillä käytän joko suomea tai ruotsia. En sekoita niitä keskenään.
Suomalaisten joukossa on monia muitakin kieliä puhuvin. Pidän luonnollisena sitä, että he mieluusti keskenään käyttävät omaa kieltään.
Mitä arvelet, voisimmeko tehdä jotain yhdessä, esimerkiksi keskustella tällä palstalla kuten kaksi saman kaupungin asukasta tekee: Kysellä ja kertoilla?
Jos kirjoitukseni ärsyttävät sinua, niin jätä ne lukematta ja lue sellaisia, jotka kiinnostavat enemmän eivätkä ärsytä.
Ilmeisesti tämäkin keskustelu kiinnostaa monia, sillä jos vaivaudut katsomaan lukijamäärää, niin toteat, että yli 500 ihmistä on käynyt lukemassa tässä ketjussa olevat viestit.
Ruotsi on ainoa oppiaine jota olen pakosta joutunut lukemaan. Kaikki muu on ollut tarpeellista myöhemmässä elämänvaiheessa, ei ruotsi. Jos olisin saanut valita toisen pakollisen kielen olisin aivan hyvin voinut päätyä ruotsinkieleen. Koska se on pakollista ja ruotsin historia suomessa on surullinen ei ole ihme että siihen suhtaudutaan negatiivisesti.
Moni näkee asioissa pakkoa silloinkin, kun sitä ei varsinaiseasti ole tai siinäkin tapauksessa, että kyse on näennäisestä pakosta.
Ei sinua aina voida estää kävelemästä päin punaista liikennevaloa. Liikennesäännöt kyllä kertovat sen, että sinun on pakko odottaa vihreitä.
Pakon tunne lienee jonkinlaista ahdistusta.
Ruotsinopiskelu on pakollista ja perustuu menneen maailman asenteisiin. Varusmiespalvelus on pakollista. Sen voi korvata siviilipalveluksella, vankilatuomiolla tai hakemalla vapautusta palveluksesta. Sitä ei siis saa automaattisesti. Se on pakkoa. Koin varusmiespalveluksen pakkona mutta suhtauduin että se on kuitenkin suoritettava. Ruotsin opintoihin suhtaudun edelleen etten tarvitse ruotsia pakollisesti. Sen ajan olisin käyttänyt hyödyllisempään kieleen.
Edelleen haet kommentteja äärilaidoilta siinä epäonnistuen. Liikennevalokommentti ontuu. Jos valo on punainen mutta autoja ei näy missään kävelen ylitse. Itsesuojeluvaisto kehoittaa jäämään tienvarteen jos autoja menee ylitse, en vapaaehtoisesti hengestäni halua pois.
Pakon tunne ahdistaa jos kokee velvollisuudekseen asian hoitamisen. Pakko ei ole jäädä ylitöihin. Ruotsin oppiminen on pakko jos mielii saada akateemisen todistuksen. Onko vastaavaa mielivaltaa missään muualla?
Nimimerkki räkä sanoo: "Edelleen haet kommentteja äärilaidoilta siinä epäonnistuen."
Pidättäydyn enimmäkseen arvostelemasta muiden kommentteja kovinkaan äärimmäisellä tavalla. Sittenkin epäonnistus usein, se on totta.
Viitasit pakon tunteeseen ahdistavana tekijänä.
Huumori auttaa monessa asiassa, uskoakseni tässäkin. Asioihin voi suhtautua velvollisuudentuntoisesti ilman, että ne aiheuttavat enempää kuin korkeintaan hetkellistä mielenliikettä. Jos ahdistus jää painamaan tai jos sen kieltää kokonaan, se voi pulpahtaa esiin mitä epäsopivimmissa tilanteissa.