Seuraava kirjoitus voi olla kipinä uudelle elämällesi, joten jos olet elämänmuutoksen tarpeessa, lue tarkkaan. Tämän lukemalla et ainakaan menetä muuta kuin joitakin minuutteja elämästäsi. Haluan auttaa Sinua kertomalla, kuinka minä, vähän alta kolmekymppinen mieshenkilö, olen saanut elämääni uskomattomia muutoksia vain muutamassa kuukaudessa. Tarinani on siis enimmäkseen omakohtainen, mutta mieti lukiessasi, kuinka itse voisit hyödyntää havaintojani omassa elämässäsi. Tarinani on pitkä ja lisäksi kesken, mutta yritän pitää sen tiiviinä, helppolukuisena ja kattavana.
Aloin viime syksynä olla epätoivoinen. Olin koko elämäni ollut naisten kanssa melko surkimus. En juuri koskaan päässyt paria panoa pidemmälle. Aina kun tapasin jonkun kivan ja haluttavan tytön, minut ennen pitkää hylättiin. Sosiaalinen elämäni ei muutenkaan ollut tyydyttävällä tasolla. Hyviä ystäviä ei enää ollut. He olivat häipyneet tai etääntyneet syystä tahi toisesta. Tässä vaiheessa elämääni ihmiset, joiden kanssa joskus vietin aikaani, olivat lähinnä baarikavereita. Heitäkään ei tavoittanut silloin kun kaveria olisi kaivannut. Useimmat kaverini olivat parisuhteessa ja viettivät aikansa mieluiten kultansa kanssa kaksistaan. Toisaalta olin niin onneton omasta tilanteestani, etten oikein kestänyt kohdata onnellisia ja tasapainoisia, Sen Oikean jo löytäneitä kavereita. Monta, monta viikonloppua vierähti yksin.
Ajattelin, että jos minä Sen Oikean joskus vielä tapaisin, elämäni muuttuisi täysin. Olisin varmasti valoisampi, tasapainoisempi, energisempi, sosiaalisempi ja kaikin puolin parempi ihminen. Toisin sanoen minä annoin onnellisuuteni riippua siitä, onko minulla joku nainen vierelläni. Silloin, kun minä jotakuta deittailin, todellakin olin aina hetken aikaa tyytyväinen, energinen ja itsevarma. Mutta menetyksen pelko kalvoi. Olin varma, että tämäkin juttu kariutuu ennen pitkää jostain mystisestä syystä. "Niinhän minulle aina käy. Ylläni on varmaan jokin kirous. Koulukiusauksen jättämät arvet varmaankin varjostavat elämääni hautaan saakka. Tai sitten minua rangaistaan synneistäni siten, että joudun elämään koko elämäni yhä syvenevässä yksinäisyyden kurimuksessa."
Vakuuttelin itselleni ja muille, että olen kerta kaikkiaan kelvoton ihminen kun en kelpaa. Ja niin vain aina kävi, että minut hylättiin. Pelko toteutti itsensä, koska kelvottomuudesta vakuuttunut alitajuntani sai minut käyttäytymään kuin kelvoton ihminen. Loin ympärilleni jatkuvan menetyksen pelon, epätoivon, hylkäämisen ja yksinäisyyden ilmapiiriä, jonka kai haistoi minusta matkan päähän. Alitajuntani suorastaan ajoi minua epäonnistumaan. Miksi? Alitajunta vain toimii niin. Se uskoo kaiken hyvän ja pahan, mitä sille vakuutellaan ja saa ihmisen tiedostamattaan toteuttamaan näitä ajatuksia. Saatoinpahan tyrittyäni edes sanoa, että katso nyt, minun osani vain ei ole pärjätä. Olinpahan edes siinä oikeassa.
Olin ajautunut pisteeseen, etten oikein enää keksinyt puhuttavaa ihmisten kanssa. Ruumiinkieleni ja puhetapani viestivät arkuutta ja epätoivoa. Menetyksen tapahtuessa minulla oli tapana ottaa tainnuttava annos unilääkkeitä ja soitella itkuisia puheluita tuttavilleni. Tunsin menettäväni otteeni ja olin yhä varmempi, että lähitulevaisuudessa tapan itseni.
Johdatus puuttui peliin. Silmiini sattui kirjoitus itsesuggestion mahdollisuuksista. Se oli marraskuun puoliväliä viime vuonna. Kirjoitus oli muistaakseni tuolla Suomi24:n ujous-palstalla. Hankin aiheesta lisätietoa ja aloin kehittää itseluottamustani ja muita henkisiä ominaisuuksiani vakuuttelemalla itselleni, kuinka huippu tyyppi olen. Päivittäin minä hoin ja kirjoittelin muistiin positiivisia väittämiä itsestäni. Ensin listasin hyviä puoliani, joita tiesin minussa olevan. "Olen mukava. Olen fiksu. Olen hyvä kirjoittaja."
Myöhemmin tajusin, että ihmisen luonne ja henkiset lahjat eivät ole kiveen hakattuja, synnynnäisiä ja muuttumattomia ominaisuuksia. Kaikkia osa-alueitaan voi kehittää hämmästyttävän paljon. Alitajunta pitää yllä myös fyysisiä toimintojamme - jopa niihin voi vaikuttaa. Aloin liioitella hyviä puoliani ja luoda itselleni uusia ominaisuuksia. Väitin että olen aina sanavalmis, nopeälyinen, rakastettava, rento ja hyväntuulinen, sosiaalinen ja tyystin vailla negatiivisia tuntemuksia kuten häpeää, vihaa ja katkeruutta. Olen vakuutellut itselleni myös muun muassa, että elimistöni polttaa rasvaa nopeasti, että olen täysin terve ja elinvoimainen yms. Näiden fyysisten väittämien vaikutuksesta on vielä vaikeaa sanoa, mutta en minä niillä mitään häviäkään. Ainakin puheeni on selvempää kuin ennen, vaikka olin luullut epäselvän puheeni johtuvan suuni fyysisestä rakenteesta. En ole vieläkään koko aikaa rento ja sanavalmis eikä itseluottamuksellani vuoria siirrellä. Ei tietenkään. Mutta edistystä on tapahtunut ja tapahtuu.
Pian sen jälkeen, kun löysin itsesuggestion, luin Neil Straussin kirjan Pelimies ja tutustuin sitä myötä erilaisten pokaus- ja deittailugurujen (Mystery, David DeAngelo, Ross Jeffries; googleta niin tiedät) oppeihin.
Hurahdin self help -kirjallisuuteen. Olen hankkinut tietoa esiintymisestä ja ruumiinkielestä, NLP-tekniikasta, tyylin ja ulkonäön kehittämisestä, terveellisistä elämäntavoista ja niiden vaikutuksesta psyykeseen, naisiin vetoavista puheista ja eleistä, alfauroksen asenteesta, sosiaalisten suhteiden hallinnasta jne.
Muutos alkaa olla silmiinpistävää. Olen onnellisemmaksi, energisempi ja itsevarmempi kuin koskaan. Sosiaalinen elämäni on uudella tasolla. Viikonloppuja ei juuri tarvitse yksin viettää. Silloin, kun olen yksin, en ole yksinäinen. Yksinäisyys ei ole olotila. Se on mielentila. Näen kaikki aiemmin negatiivisilta tuntuvat asiat positiivisina. Jos joudun olemaan viikonlopun yksin, näen sen hienona mahdollisuutena viettää omaa aikaa, jonka voin käyttää itsekehitysoppaiden pänttäämiseen, mielikuvaharjoituksiin, liikuntaan, terveelliseen elämään, sitä rataa. Alakulon tuntemuksia tulee, mutta pääsen niistä eroon varsin nopeasti.
Enää en takerru jokaiseen naiseen, joka vähänkin osoittaa kiinnostusta. Enää en katso jokaista siedettävän näköistä tyttöä mahdollisena tyttöystävänä. Minulla on nykyään laatuvaatimukset ja osaan välttää muutamia sudenkuoppia, joihin olen aiemmin naisten kanssa langennut. Nyt tiedän, että vieraalle naiselle EI tarjota juotavaa. Hänen takiaan EI matkusteta maailman ääriin eikä häntä tavata aina, kun hän sitä ehdottaa. Hänen on ansaittava kiinnostukseni sanomalla tai tekemällä jotain kivaa; ei vain olemalla nätti. Hänen on tehtävä työtä herättääkseen kiinnostukseni. Minun on miehenä oltava se, joka pääsääntöisesti päättää, kuinka asiat etenevät. Deittailu on kuin tanssia: se on mies, joka vie.
Yhä useammat naiset osoittavat nyt kiinnostustaan ja tekevät aloitteita. Kolme eri tyttöä, joiden hylkäämäksi tai torjumaksi olen tullut, ovat taas alkaneet tehdä tapaamisehdotuksia ja osoittaa kiinnostusta. Enää en vedä joka kerta perseitä olalle, kun lähden ulos. Pystyn olemaan myös vesiselvänä. Kun opit luovimaan yöelämässä selvänä, opit olemaan sosiaalinen lähes missä ja milloin tahansa. Ne rahat, jotka sinulla ennen meni sosiaalisen varmuuden tunnetta tuoviin päihteisiin, voit käyttää parturiin, tyylikkäisiin vaatteisiin, laadukkaisiin hajuvesiin tai kuntosalikorttiin. Sinun kannattaa tehdä itsesi hyväksi kaikki, mitä on tehtävissä. Paljonko sitten on tehtävissä? Paljon!
Ja kun Sinä roikut internetin masennus- ja yksinäisyysfoorumeilla, itse asiassa vahvistat yksinäisyyden ja masentuneisuuden tunnetta ja siitä kärsivän ihmisen identiteettiä. Sen vapaa-ajan, jonka minä ennen käytin näillä foorumeilla, minä käytän nykyään identiteettiäni vahvistaviin ja oloani parantaviin asioihin.
Enää en lannistu epäonnistumisista. Epäonnistumisia ei itse asiassa ole. Tulen yleensä baarista yksin kotiin, mutta olen tyytyväinen, että uskalsin taas jututtaa niin ja niin montaa ihmistä. Opin taas jotain. Baari-illan päämääräni ei enää ole saada pesää vaan olla vuorovaikutuksessa mahdollisimman monen naisen ja miehen kanssa. Vain näin voi kehittyä sosiaaliseksi ja puheliaaksi ihmiseksi, joka ei pelkää lähestyä ketään. Kun et tarvitse kenenkään hyväksyntää etkä yritä tehdä vaikutusta keneenkään etkä välitä, mitä sinusta ajatellaan, tapahtuu jotain outoa: juuri silloin vaikuttavuutesi nousee uusiin ulottuvuuksiin. Juuri silloin sinusta ajatellaan yhä enemmän hyvää.
Mokailen muissakin sosiaalisissa tilanteissa, mutta näen kaikki mokat voittoina. Kotona kirjoitan muistiin, kuinka mikäkin tilanne on edennyt ja millaista vastakaikua mikäkin käytös on herättänyt ja mitä tein väärin, entä oikein. Kuinka toimia ja mitä sanoa ensi kerralla vastaavassa tilanteessa. Olen päivä päivältä viisaampi.
Kaikki tämä on tapahtunut muutamassa kuukaudessa. Ja matka on vasta alussa.
Huomioi, että lähtökohtasi voivat olla heikommat kuin minulla oli. Sinulla ei ehkä ole vanhoja kavereita, joihin luoda uutta, parempaa suhdetta. Silloin sinun on pystyttävä lähtemään illanviettoon yksin. Sinun on harjoiteltava sosiaalista käytöstä jututtamalla ostoskeskuksien myyjiä, ihmisiä bussipysäkillä, kahvilan asiakkaita, konserttien kuulijoita. Harva suuttuu kun sille puhuu, jos ei sano mitään loukkaavaa. Sinun on hankittava harrastuksia, joissa ihmisiä tapaa ja oltava aktiivinen työ- tai opiskeluyhteisössäsi. Sinun on siedettävä vastoinkäymisiä ja suhtauduttava niihin opettavaisina kokemuksina.
Saatat ajatella, ettei sinussa ole mitään hyvää. Tämä on Sinunkin kohdallasi silkkaa harhaa. Sinun on ymmärrettävä ja hyväksyttävä, että muutos ei tapahdu hetkessä ja että vastoinkäymisiä on satavarmasti luvassa. Silti jokainen epäonnistunut yritys paremman elämän toivossa on parempi kuin tekemättä jäänyt yritys. Jos elämäsi on kurjaa eivätkä nykyiset toiminta- ja ajatusmallisi tunnu auttavan Sinua, älä hyvä ihminen jatka sillä tiellä. Muuta toimintaasi. Ajattele toisin.
Äläkä anna liikaa painoarvoa mahdolliselle terapeutillesi. Nykyajan psykiatreilla ja psykologeilla on tapana ”ratkoa” kaikki ongelmat tunteet tukahduttavilla lääkkeillä ja liioitella menneisyytemme merkitystä. He saavat usein jonkin lapsuuden vastoinkäymisen tuntumaan isolta ja merkittävältä asialta. Jos me otamme heidän suggestionsa tosissamme, niin silloinhan koulukiusaus ja isän juopottelu ja lemmikin kuolema ja muu voivat vainota meitä hautaan asti. Meidän ei kuitenkaan ole pakko kantaa näitä taakkoja mukanamme. En kehota sinua luopumaan hoitosuhteestasi, vaan suhtautumaan terapeuttisi sanomisiin terveellä kriittisyydellä ja kokeilemaan sen hoitosuhteen rinnalla myös omatoimisia keinoja viedä elämääsi eteenpäin. Jotkut terapeutit pitävät kaikkia self help -menetelmiä haitallisena humpuukkina. He saattavat väittää, että ongelmasi ovat hyytävän vakavia ja ne on ratkottavissa vain ammattimaisella, vuosikausia kestävällä ammattiavulla ja kaapillisella erilaisia psyykenlääkkeitä. Hekin ovat vain ihmisiä, joskus kapeakatseisia sellaisia. Toisaalta, ammattiapu on heidän elinkeinonsa. Itsesuggestio ja muu vastaava tavallaan kilpailee heidän osaamisensa kanssa. Minullakin määrättiin kerran viittä erilaista aivoihin vaikuttavaa lääkettä kuukauden sisään. Enää en käytä yhtäkään niistä. Minun kohdallani oma apu on, ainakin tähän mennessä ollut, paras apu.
Sinunkin elämäsi paranee vähintään jonkin verran, jos tajuat, että paras apu löytyy Sinun sisältäsi ja alat toimia sen oivalluksen mukaisesti. Näkyviä muutoksia ei ehkä tapahdu Sinun kohdallasi ihan vielä muutamassa kuukaudessa. Ole kärsivällinen.
Kirjastosta, kirjakaupoista, Amazon.comista ja mistä vain löydät omiin tarpeisiisi soveltuvaa itsekasvatuskirjallisuutta. Syötä kirjaston hakukoneisiin asiasanoja, jotka tukevat sinun näkemystäsi paremmasta elämästä: itsesuggestio, esiintymistaito, keskittyminen, luovuus, meditaatio...
Tässä muutamia kirjoja, jotka olen omakohtaisesti todennut hyödyllisiksi:
Jari Sarasvuo: Sisäinen tuli
Joseph Murphy: Alitajuntasi voima
Neil Strauss: Pelimies
David DeAngelo: Double Your Dating (pdf-kirja, jonka voi tilata DeAngelon nettisivuilta)
Wayne "Juggler" Elise: How to be a pick up artist (pdf tämäkin, löytyy Jugglerin sivuilta)
Mystery: The venusian artist handbook (pdf)
Miehen käsikirja
Fab Five: Sillä silmällä - opas miehelle
John Grinder ja Richard Bandler: Frogs into princes
Aloin viime syksynä olla epätoivoinen. Olin koko elämäni ollut naisten kanssa melko surkimus. En juuri koskaan päässyt paria panoa pidemmälle. Aina kun tapasin jonkun kivan ja haluttavan tytön, minut ennen pitkää hylättiin. Sosiaalinen elämäni ei muutenkaan ollut tyydyttävällä tasolla. Hyviä ystäviä ei enää ollut. He olivat häipyneet tai etääntyneet syystä tahi toisesta. Tässä vaiheessa elämääni ihmiset, joiden kanssa joskus vietin aikaani, olivat lähinnä baarikavereita. Heitäkään ei tavoittanut silloin kun kaveria olisi kaivannut. Useimmat kaverini olivat parisuhteessa ja viettivät aikansa mieluiten kultansa kanssa kaksistaan. Toisaalta olin niin onneton omasta tilanteestani, etten oikein kestänyt kohdata onnellisia ja tasapainoisia, Sen Oikean jo löytäneitä kavereita. Monta, monta viikonloppua vierähti yksin.
Ajattelin, että jos minä Sen Oikean joskus vielä tapaisin, elämäni muuttuisi täysin. Olisin varmasti valoisampi, tasapainoisempi, energisempi, sosiaalisempi ja kaikin puolin parempi ihminen. Toisin sanoen minä annoin onnellisuuteni riippua siitä, onko minulla joku nainen vierelläni. Silloin, kun minä jotakuta deittailin, todellakin olin aina hetken aikaa tyytyväinen, energinen ja itsevarma. Mutta menetyksen pelko kalvoi. Olin varma, että tämäkin juttu kariutuu ennen pitkää jostain mystisestä syystä. "Niinhän minulle aina käy. Ylläni on varmaan jokin kirous. Koulukiusauksen jättämät arvet varmaankin varjostavat elämääni hautaan saakka. Tai sitten minua rangaistaan synneistäni siten, että joudun elämään koko elämäni yhä syvenevässä yksinäisyyden kurimuksessa."
Vakuuttelin itselleni ja muille, että olen kerta kaikkiaan kelvoton ihminen kun en kelpaa. Ja niin vain aina kävi, että minut hylättiin. Pelko toteutti itsensä, koska kelvottomuudesta vakuuttunut alitajuntani sai minut käyttäytymään kuin kelvoton ihminen. Loin ympärilleni jatkuvan menetyksen pelon, epätoivon, hylkäämisen ja yksinäisyyden ilmapiiriä, jonka kai haistoi minusta matkan päähän. Alitajuntani suorastaan ajoi minua epäonnistumaan. Miksi? Alitajunta vain toimii niin. Se uskoo kaiken hyvän ja pahan, mitä sille vakuutellaan ja saa ihmisen tiedostamattaan toteuttamaan näitä ajatuksia. Saatoinpahan tyrittyäni edes sanoa, että katso nyt, minun osani vain ei ole pärjätä. Olinpahan edes siinä oikeassa.
Olin ajautunut pisteeseen, etten oikein enää keksinyt puhuttavaa ihmisten kanssa. Ruumiinkieleni ja puhetapani viestivät arkuutta ja epätoivoa. Menetyksen tapahtuessa minulla oli tapana ottaa tainnuttava annos unilääkkeitä ja soitella itkuisia puheluita tuttavilleni. Tunsin menettäväni otteeni ja olin yhä varmempi, että lähitulevaisuudessa tapan itseni.
Johdatus puuttui peliin. Silmiini sattui kirjoitus itsesuggestion mahdollisuuksista. Se oli marraskuun puoliväliä viime vuonna. Kirjoitus oli muistaakseni tuolla Suomi24:n ujous-palstalla. Hankin aiheesta lisätietoa ja aloin kehittää itseluottamustani ja muita henkisiä ominaisuuksiani vakuuttelemalla itselleni, kuinka huippu tyyppi olen. Päivittäin minä hoin ja kirjoittelin muistiin positiivisia väittämiä itsestäni. Ensin listasin hyviä puoliani, joita tiesin minussa olevan. "Olen mukava. Olen fiksu. Olen hyvä kirjoittaja."
Myöhemmin tajusin, että ihmisen luonne ja henkiset lahjat eivät ole kiveen hakattuja, synnynnäisiä ja muuttumattomia ominaisuuksia. Kaikkia osa-alueitaan voi kehittää hämmästyttävän paljon. Alitajunta pitää yllä myös fyysisiä toimintojamme - jopa niihin voi vaikuttaa. Aloin liioitella hyviä puoliani ja luoda itselleni uusia ominaisuuksia. Väitin että olen aina sanavalmis, nopeälyinen, rakastettava, rento ja hyväntuulinen, sosiaalinen ja tyystin vailla negatiivisia tuntemuksia kuten häpeää, vihaa ja katkeruutta. Olen vakuutellut itselleni myös muun muassa, että elimistöni polttaa rasvaa nopeasti, että olen täysin terve ja elinvoimainen yms. Näiden fyysisten väittämien vaikutuksesta on vielä vaikeaa sanoa, mutta en minä niillä mitään häviäkään. Ainakin puheeni on selvempää kuin ennen, vaikka olin luullut epäselvän puheeni johtuvan suuni fyysisestä rakenteesta. En ole vieläkään koko aikaa rento ja sanavalmis eikä itseluottamuksellani vuoria siirrellä. Ei tietenkään. Mutta edistystä on tapahtunut ja tapahtuu.
Pian sen jälkeen, kun löysin itsesuggestion, luin Neil Straussin kirjan Pelimies ja tutustuin sitä myötä erilaisten pokaus- ja deittailugurujen (Mystery, David DeAngelo, Ross Jeffries; googleta niin tiedät) oppeihin.
Hurahdin self help -kirjallisuuteen. Olen hankkinut tietoa esiintymisestä ja ruumiinkielestä, NLP-tekniikasta, tyylin ja ulkonäön kehittämisestä, terveellisistä elämäntavoista ja niiden vaikutuksesta psyykeseen, naisiin vetoavista puheista ja eleistä, alfauroksen asenteesta, sosiaalisten suhteiden hallinnasta jne.
Muutos alkaa olla silmiinpistävää. Olen onnellisemmaksi, energisempi ja itsevarmempi kuin koskaan. Sosiaalinen elämäni on uudella tasolla. Viikonloppuja ei juuri tarvitse yksin viettää. Silloin, kun olen yksin, en ole yksinäinen. Yksinäisyys ei ole olotila. Se on mielentila. Näen kaikki aiemmin negatiivisilta tuntuvat asiat positiivisina. Jos joudun olemaan viikonlopun yksin, näen sen hienona mahdollisuutena viettää omaa aikaa, jonka voin käyttää itsekehitysoppaiden pänttäämiseen, mielikuvaharjoituksiin, liikuntaan, terveelliseen elämään, sitä rataa. Alakulon tuntemuksia tulee, mutta pääsen niistä eroon varsin nopeasti.
Enää en takerru jokaiseen naiseen, joka vähänkin osoittaa kiinnostusta. Enää en katso jokaista siedettävän näköistä tyttöä mahdollisena tyttöystävänä. Minulla on nykyään laatuvaatimukset ja osaan välttää muutamia sudenkuoppia, joihin olen aiemmin naisten kanssa langennut. Nyt tiedän, että vieraalle naiselle EI tarjota juotavaa. Hänen takiaan EI matkusteta maailman ääriin eikä häntä tavata aina, kun hän sitä ehdottaa. Hänen on ansaittava kiinnostukseni sanomalla tai tekemällä jotain kivaa; ei vain olemalla nätti. Hänen on tehtävä työtä herättääkseen kiinnostukseni. Minun on miehenä oltava se, joka pääsääntöisesti päättää, kuinka asiat etenevät. Deittailu on kuin tanssia: se on mies, joka vie.
Yhä useammat naiset osoittavat nyt kiinnostustaan ja tekevät aloitteita. Kolme eri tyttöä, joiden hylkäämäksi tai torjumaksi olen tullut, ovat taas alkaneet tehdä tapaamisehdotuksia ja osoittaa kiinnostusta. Enää en vedä joka kerta perseitä olalle, kun lähden ulos. Pystyn olemaan myös vesiselvänä. Kun opit luovimaan yöelämässä selvänä, opit olemaan sosiaalinen lähes missä ja milloin tahansa. Ne rahat, jotka sinulla ennen meni sosiaalisen varmuuden tunnetta tuoviin päihteisiin, voit käyttää parturiin, tyylikkäisiin vaatteisiin, laadukkaisiin hajuvesiin tai kuntosalikorttiin. Sinun kannattaa tehdä itsesi hyväksi kaikki, mitä on tehtävissä. Paljonko sitten on tehtävissä? Paljon!
Ja kun Sinä roikut internetin masennus- ja yksinäisyysfoorumeilla, itse asiassa vahvistat yksinäisyyden ja masentuneisuuden tunnetta ja siitä kärsivän ihmisen identiteettiä. Sen vapaa-ajan, jonka minä ennen käytin näillä foorumeilla, minä käytän nykyään identiteettiäni vahvistaviin ja oloani parantaviin asioihin.
Enää en lannistu epäonnistumisista. Epäonnistumisia ei itse asiassa ole. Tulen yleensä baarista yksin kotiin, mutta olen tyytyväinen, että uskalsin taas jututtaa niin ja niin montaa ihmistä. Opin taas jotain. Baari-illan päämääräni ei enää ole saada pesää vaan olla vuorovaikutuksessa mahdollisimman monen naisen ja miehen kanssa. Vain näin voi kehittyä sosiaaliseksi ja puheliaaksi ihmiseksi, joka ei pelkää lähestyä ketään. Kun et tarvitse kenenkään hyväksyntää etkä yritä tehdä vaikutusta keneenkään etkä välitä, mitä sinusta ajatellaan, tapahtuu jotain outoa: juuri silloin vaikuttavuutesi nousee uusiin ulottuvuuksiin. Juuri silloin sinusta ajatellaan yhä enemmän hyvää.
Mokailen muissakin sosiaalisissa tilanteissa, mutta näen kaikki mokat voittoina. Kotona kirjoitan muistiin, kuinka mikäkin tilanne on edennyt ja millaista vastakaikua mikäkin käytös on herättänyt ja mitä tein väärin, entä oikein. Kuinka toimia ja mitä sanoa ensi kerralla vastaavassa tilanteessa. Olen päivä päivältä viisaampi.
Kaikki tämä on tapahtunut muutamassa kuukaudessa. Ja matka on vasta alussa.
Huomioi, että lähtökohtasi voivat olla heikommat kuin minulla oli. Sinulla ei ehkä ole vanhoja kavereita, joihin luoda uutta, parempaa suhdetta. Silloin sinun on pystyttävä lähtemään illanviettoon yksin. Sinun on harjoiteltava sosiaalista käytöstä jututtamalla ostoskeskuksien myyjiä, ihmisiä bussipysäkillä, kahvilan asiakkaita, konserttien kuulijoita. Harva suuttuu kun sille puhuu, jos ei sano mitään loukkaavaa. Sinun on hankittava harrastuksia, joissa ihmisiä tapaa ja oltava aktiivinen työ- tai opiskeluyhteisössäsi. Sinun on siedettävä vastoinkäymisiä ja suhtauduttava niihin opettavaisina kokemuksina.
Saatat ajatella, ettei sinussa ole mitään hyvää. Tämä on Sinunkin kohdallasi silkkaa harhaa. Sinun on ymmärrettävä ja hyväksyttävä, että muutos ei tapahdu hetkessä ja että vastoinkäymisiä on satavarmasti luvassa. Silti jokainen epäonnistunut yritys paremman elämän toivossa on parempi kuin tekemättä jäänyt yritys. Jos elämäsi on kurjaa eivätkä nykyiset toiminta- ja ajatusmallisi tunnu auttavan Sinua, älä hyvä ihminen jatka sillä tiellä. Muuta toimintaasi. Ajattele toisin.
Äläkä anna liikaa painoarvoa mahdolliselle terapeutillesi. Nykyajan psykiatreilla ja psykologeilla on tapana ”ratkoa” kaikki ongelmat tunteet tukahduttavilla lääkkeillä ja liioitella menneisyytemme merkitystä. He saavat usein jonkin lapsuuden vastoinkäymisen tuntumaan isolta ja merkittävältä asialta. Jos me otamme heidän suggestionsa tosissamme, niin silloinhan koulukiusaus ja isän juopottelu ja lemmikin kuolema ja muu voivat vainota meitä hautaan asti. Meidän ei kuitenkaan ole pakko kantaa näitä taakkoja mukanamme. En kehota sinua luopumaan hoitosuhteestasi, vaan suhtautumaan terapeuttisi sanomisiin terveellä kriittisyydellä ja kokeilemaan sen hoitosuhteen rinnalla myös omatoimisia keinoja viedä elämääsi eteenpäin. Jotkut terapeutit pitävät kaikkia self help -menetelmiä haitallisena humpuukkina. He saattavat väittää, että ongelmasi ovat hyytävän vakavia ja ne on ratkottavissa vain ammattimaisella, vuosikausia kestävällä ammattiavulla ja kaapillisella erilaisia psyykenlääkkeitä. Hekin ovat vain ihmisiä, joskus kapeakatseisia sellaisia. Toisaalta, ammattiapu on heidän elinkeinonsa. Itsesuggestio ja muu vastaava tavallaan kilpailee heidän osaamisensa kanssa. Minullakin määrättiin kerran viittä erilaista aivoihin vaikuttavaa lääkettä kuukauden sisään. Enää en käytä yhtäkään niistä. Minun kohdallani oma apu on, ainakin tähän mennessä ollut, paras apu.
Sinunkin elämäsi paranee vähintään jonkin verran, jos tajuat, että paras apu löytyy Sinun sisältäsi ja alat toimia sen oivalluksen mukaisesti. Näkyviä muutoksia ei ehkä tapahdu Sinun kohdallasi ihan vielä muutamassa kuukaudessa. Ole kärsivällinen.
Kirjastosta, kirjakaupoista, Amazon.comista ja mistä vain löydät omiin tarpeisiisi soveltuvaa itsekasvatuskirjallisuutta. Syötä kirjaston hakukoneisiin asiasanoja, jotka tukevat sinun näkemystäsi paremmasta elämästä: itsesuggestio, esiintymistaito, keskittyminen, luovuus, meditaatio...
Tässä muutamia kirjoja, jotka olen omakohtaisesti todennut hyödyllisiksi:
Jari Sarasvuo: Sisäinen tuli
Joseph Murphy: Alitajuntasi voima
Neil Strauss: Pelimies
David DeAngelo: Double Your Dating (pdf-kirja, jonka voi tilata DeAngelon nettisivuilta)
Wayne "Juggler" Elise: How to be a pick up artist (pdf tämäkin, löytyy Jugglerin sivuilta)
Mystery: The venusian artist handbook (pdf)
Miehen käsikirja
Fab Five: Sillä silmällä - opas miehelle
John Grinder ja Richard Bandler: Frogs into princes
Vastaukset 18
Vanhimmat
Joo onhan sulla hyvä kirjoitus. Mutta muista ettei naisenkaan tarvitse miehen perässä juosta. Tai "sanoa ja tehdä" koko ajan jotain kivaa ja mies on vaan passiivinen.
Tiettyyn pisteeseen on hyvä antaa naisen yrittää kanssa, mutta voi nainenkin olla joskus yrityksen kohde -se jota yritetään. Muuten menee liian tylyksi, kyllä tässä on miehiä yritetty kanssa.
Onnea ja menestystä. Avaimet kun on, niitä on käytettävä oikein. ? :)
Hyvä jos on hyvä olla, ja pärjäät.
Noh, oletko oikeasti päässyt yksinäisyydestä vai kenties määritellyt uudestaan yksinäisyytesi syyt?
Mitä huomasin tekstistäni: Et sanonut ettet olisi enää yksinäinen? Oletko? Etkö? Vai onko kenties käynyt niin että nyt olet yksinäinen _omasta valinnastasi_?
Mun tarinani on ihan toisenlainen. Täysin, tyystin toisenlainen. Yksinäisyyteni johti turhautumiseen joka johti huumausaineisiin joita käyttelin useita vuosia. Sillä pääsin kunnon toivottomuuteen ja mielisairaalaan muutamaan otteeseen. Enivei, tapasin erään naisen joka oli ollut hirmuisen rakastunut minuun aikaisemmin, olin täysin sekaisin kun kosin häntä. Hän sanoi kyllä. Menin taas sairaalaan kun psykoosit iski päälle.
Enivei. Hän pysyi rinnallani. Mä totesin että on aika lopettaa sekoilut ja aloin kuntouttaan itseäni. Kokoon jotain järkeä elämääni. Se onnistui. Itseasiassa todella vitun loistavasti, vanhat velat on maksettu, oma asunto, kaks muksua ja tänään käytiin loistavien perhetuttavien luona herkkuaterialla. Naurettiin paljon, kerrottiin hauskoja tarinoita kaikesta. Muksut leikki keskenään, välillä koko porukalla.
Mun yksinäisyys poistui täysin menettämällä kaiken toivon ja järjen. Sen jälkeen olin vapaa kaikesta, pystyvä kohtaamaan ja vastaanottamaan onnen. Mun ja mun vaimon lähtökohdat on äärimmäisen huonot, äärimmäisen synkät. Just siks tää meidän elämä ja yhteenkuuluvuus loistaakin päivä päivältä aina vaan kirkkaampana totuutena.
Kaiken se voittaa.
Minä en ole yksin. En enää koskaan.
Ehkä kohtalo puuttui nyt peliin kun näin kirjoituksesi täällä, vaikka alunperin ihan muuta kattelin.
Tyttöystävä jätti pari kk sitten ja oon vain itkeny hänen peräänsä, olin vaan niin onnellinen hänen kanssaan, pidin häntä huippunaisena ja vähättelin itseäni hänen rinnallaan..
Olen ujo, en kovin sosiaalinen, itsevarmuutta ei paljoa löydy, mietin usein että mitä toiset ihmiset minusta ajattelevat..
Tuossa on varmasti paljon syitä siihen miks olen taas sinkku!
Elämänmuutos olisi tosiaan paikallaan. Jos tosiaan luonnettaan voi noin muuttaa niin miksei se onnistuis minultakin. Aion muuttua, taidan ensimmäiseksi tutustua tuohon kirjallisuuteen, siitä se lähtee..Näytän vielä exälle ja muille..
Hieno kirjotus, hyvää jatkoa ja tsemppiä!!
Kiitos kannustavasta tekstistä! Minullakin on kokemuksia itsesuggestion voimasta ja olen vakuuttunut sen toimivuudesta.
Itsensä aliarvioinnin ja mitätöinnin taustalta saattaa löytyä jokin varhainen kokemus, joka on lyönyt leimansa ja saattanut kantajansa uskomaan, että hän on tuomittu juuri siihen rooliin. Joku läheinen voi olla esimerkiksi määritellyt jonkin yksittäisen tilanteen perusteella, että olet vaikkapa itsekäs. Vanhemman auktoriteettina lausuttuna tällainen voi juurtua lapsen mieleen jopa siinä määrin, että "tapansa parantaakseen" lapsi alkaa käyttäytyä korostuneen epäitsekkäästi ja hylätä itsensä ja terveen omanarvontuntonsa.
Kannattaa miettiä, voisiko omalla kohdalla olla kyse jostakin vastaavasta. Takku sielussa oikenee, jos sen pystyy paikantamaan ja oman itsensä ja elämänsä lempeänä tulkitsijana löytämään tilanteita, joissa on osoittanut olevansa jotakin ihan muuta, kuin se vääristynyt ulkopuolisen auktoriteetin määritelmä. Virheettömiä emme onneksi ole kukaan, mutta menneitä ei pidä jäädä märehtimään!
Joku viisas on joskus sanonut jotakin siihen tyyliin, että jos haluat olla jonakin päivänä jotakin, ala jo tänään käyttäytyä, kuin olisit sitä jo nyt... Itsesuggestiota lienee tämäkin?!
Pari kirjaa lisäisin alkuperäisen kirjoittajan listaan:
Paulo Coelho: Valon soturi
Kryon-kirjat: Matkalla kotiin
Inspiroivaa kevättä kaikille!
En kannata mitään "ihmekirjallisuutta" tai superhyvän itsetunnon hankkimista keinotekoisesti, mutta muuten olen aika lailla samoilla linjoilla kanssasi. Suurin syy yksinäisyyteen löytyy usein omasta asenteesta.
Hukkasin itse monta vuotta elämästäni ajattelemalla, että olen jotenkin muita huonompi eikä mulla ole samanlaista oikeutta hankkia oma-aloitteisesti ihmissuhteita kuin muilla. Haikailin pitkään seurustelukumppanin perään, jonka rinnalla voisin mennä juttelemaan muiden kanssa ja joka saisi mut puhkeamaan kukkaan ja tekisi elämästäni ah niin auvoista ja ihanaa. Kuvittelin, että seurustelukumppaninn löytäminen
ratkaisisi jotenkin maagisesti lähes kaikki ongelmani.
Lopulta tajusin, että mun pitää itse tehdä itsestäni sellainen kuin tahdon olla. Kukaan muu ei voi mua muuttaa, ja vaikka pärjäisinkin sosiaalisissa tilanteissa kumppanin siivellä, ilman häntä olisin edelleen sama avuton luuseri kuin ennenkin. Ajattelin asioita ja tulin siihen tulokseen, että mun täytyy ottaa vastuu omasta tilanteestani, jättää seurustelukumppanin etsinsä sivummalle ja keskittyä itseni kehittämiseen. Paitsi että se lisää mahdollisuuksia seurustelukumppanin löytämiseen, se tekee elämästäni muutenkin kaikin puolin miellyttävämpää.
Sosiaalisilta taidoilta normaaliksi ei kehitytä hetkessä, jos taustalla on pitkään jatkunutta yksinäisyyttä ja sosiaalisen kanssakäymisen vähäisyyttä. Täytyy hyväksyä se, että omat lähtökohdat on huonommat kuin muilla, eikä saa vaatia itseltään heti samaa kuin kaikilta muilta. Kaikki on kehittänyt sosiaalisia taitojaan yrityksen ja erehdyksen kautta, jatkuvasti sosiaalista elämää eläneet on vaan saanut enemmän harjoitusta ja tehnyt aikoinaan enemmän virheitä. Jos siis itse jättäytyi pois muiden seurasta jo hiekkalaatikkoiässä, täytyy hyväksyä se että osa muiden hiekkalaatikolla tekemistä virheistä on luultavasti itselläkin edessä. Ei siis kannata olla itselleen liian ankara ja asettaa kovia tavoitteita. Aluksi kannattaa iloita siitäkin, että uskaltaa edes yrittää - kaikki ei pysty siihenkään.
paljon hyvin vinkkejä ja asiaakin oli. Toivottavasti naisiin suhtautumisesti ei oikeasti kuitenkaan ole noin jyrkkä...? "Deittailu on kuin tanssia, se on mies joka vie". Jos lukisit jonkun kirjan miehen ja naisen tasavertaisuudesta parisuhteessa nin voisit päästä vielä hennompiin sfääreihin!
Mutta onnea sinulle! Kaikki ihmiset jotka usakaltavat ovat tutustumisen arvoisia (=
Mikä helvetin tohtori sinä olet kun tulet tänne mesoamaan että terapiasuhteet eivät ole hyvä juttu ? Minä sanon edelleenkin että minun setäni, jonka sosiaaliset taidot ovat mitättömät, löysi 60- vuotiaana itselleen oman rakkaan. Ei kaikista ole alfauroksiksi. Kyllä täällä pärjää ihan omana itsenään. Taidat elää valheen, esittämisen ja teeskentelyn täytteistä tyhjää pinnallista elämää.
Jokaisen tulee kunnioittaa omia kykyjään. Sinä olet vitun tyhmä jopa tänne Suoli24 palstalle. löysin sinut netistä. Olet täällä;
http://www.geocities.com/cutiefinn/Wow_paska_ankka_1.gif
jos yrittää liikaa totta se on.
Mullakin tuli vähän ylimielisen oloinen kuva tästä tyypistä, siis naisten suhteen. Oon huomannu saman ilmiön ennenkin. Kun mies ei ole saanut naista (johtuen sosiaalisten taitojen puutteesta tai "rumuudesta") ja sitten yhtäkkiä (muutoksen seurauksena) onkin vientiä, mies muuttuu ylimieliseksi. Niinku ois katkera ja kostonhaluinen: "ettepäs saakaan mua nyt - oisitte huolineet silloin ennen".
Kyllä miehen pitää nähdä vaivaa naisen eteen myöskin. En mie ainakaan jaksa juosta kenenkään perässä oli kuinka ihmeellinen tahansa. Muuten kyllä innostava teksti, vaikka ei mitään uutta ollutkaan.
Olen ennemmin yksinäinen omana itsenäni kuin suosittu aina sanavalmiina alfauroksena. Tietysti mussa on paljon vikoja joihin koitan puuttua, mutten näe alfauroksen roolia mitenkään tavoittelemisen arvoisena. Olen ennemmin oma itseni, kelpasi se muille tai ei.
Kaikilla oma apu -kirjoilla tuntuu olevan tarkoituksena ohjata ihmiset ihanneihmisen muottiin. Kyllä kaikilla on oikeus olla mitä on, vaikka ei sit oiskaan cool, sanavalmis ja sosiaalinen. Persoonallisuussyrjintää esiintyy ihan liikaa (esim. työhaku: "haemme sosiaalista ja ulospäinsuuntautunutta...jne") eikä kukaan puutu siihen, vaikka kaikki muu syrjintä kielletään.
Kiitos kaikille mielenkiinnosta. Hyviä näkökulmia. Kommentoin nyt muutamia niistä.
Hamarapäällä: minä sanoin tekstissäni, etten ole enää yksinäinen. Sanoin: ”Silloin, kun olen yksin, en ole yksinäinen. Yksinäisyys ei ole olotila. Se on mielentila.”
Minun havaintojeni mukaan sekä miesten että naisten ihanteena tuntuu yleisimmin olevan, että mies on se, joka vie. Useimmat minun tuntemani haluavat ehdottomasti vahvan miehen, jolla on kyky päättää ja pitää päänsä ja olla jatkuvasti alistumatta muiden tahtoon. Tämä liittyy ehkä alitajuisiin, alkukantaisiin vietteihimme. Nainen haluaa miehen, joka pystyy suojelemaan häntä ja lastaan maailman vaaroja vastaan. Sellainen mies, joka ei usko itseensä ja pelkää kaikkea ja tottelee ketä vain, ei pysty suojelemaan edes itseään. Minä olin ennen sellainen mies. Tein aina haluamani tytön eteen lähes kaiken, mitä hän halusi ja olin liian usein samaa mieltä. Eivätkä ne pitkään rinnallani viihtyneet. Pokkurointi ei siis ole kummankaan etu. Jos useammat suomalaiset miehet opettelisivat muutamia yksinkertaisia käytös- ja toimintamalleja, se olisi sekä miesten että naisten mieleen.
En sano, että miehen pitäisi ihan kaikesta päättää. Minä kiinnostun eniten sellaisesta naisesta, joka ei aina suostu kaikkeen, mitä minä haluan. Ei hänenkään tarvitse aina vastata viesteihini välittömästi eikä olla aina tavattavissa, kun minä haluan. Arvostan sitä, että hänelläkin on ideoita, että mitä tänään tehdään. Mielenkiintoni on aina mennyt nopeasti sellaiseen naiseen, jolla ei tunnu olevan omaa tahtoa ja omia aivoja. Minusta miehellä pitää olla kyky päättää, mutta siinä vaiheessa nainen muuttuu kiinnostavaksi, kun hänellä on sama kyky. Sekä naisessa että miehessä on hyvä olla vähän haastetta.
Nimimerkki ”juttuja,”, minä kannatan ehdottomasti tasavertaisuutta parisuhteessa ja muussakin elämässä. Tosin parisuhteista en viestissäni puhunut. Niistä minulla ei ole vielä kovin paljon sanottavaa.
Lukekaapa, tytöt kirja nimeltä ”Säännöt - kuinka vangita Herra Oikean sydän.” Kiinnostavimmat naiset tuntuvat elävän joko tietoisesti tai tiedostamattaan noiden sääntöjen mukaisesti. He kääntävät nämä minun mainitsemani jutut toisin päin. He panevat miehen näkemään vaivaa. Ja mitä enemmän mies näkee vaivaa ja työtä ja rahaa naisen eteen, sitä arvokkaammaksi nainen hänelle käy. Nämä naiset eivät aina vastaa miehen puheluihin ja ovat vähän salaperäisiä. Heillä, kuten sosiaalisesti taitavalla miehelläkin, on koko ajan muuta elämää ja kiireitä deittailun ohessa. Toisaalta, tässäkin kirjassa todetaan, kuten miestenkin käytösoppaissa, että miehelle pitää antaa ohjat käsiin. ” Seurustelu on kuin hidasta tanssia. Miehen on vietävä tai te kompastutte jalkoihinne.” Mainitsemani tanssivertaus on siis peräisin naisille suunnatusta deittikäytösoppaasta.
Schorching Blood, minä en sanonut, että terapiasuhteet ovat huono juttu. Minä sanoin, etten kehota ketään lopettamaan terapiasuhdettaan itseapumetodien takia. Silti monet terapeutit ovat vanhanaikaisia ja uskovat liian vahvasti omaan, Ainoaan Oikeaan, metodiinsa. Minusta ei pidä laskea koko elämäänsä yhden ihmisen (esim. terapeutin) käsiin. On hyvä pitää silmät avoinna muillekin opeille.
Useampi vastaaja otti esiin pointin, että on parempi olla oma yksinäinen itsensä kuin teeskennellä muuta. Minun haluan olla enemmän kuin oma itseni. Haluan olla paras itseni. Ongelmana on ollut, etten pysty olemaan oma itseni vieraiden ihmisten seurassa. Yksin ja muutaman pitkään tuntemani ihmisen seurassa minä olen siihen pystynyt. Heidän seurassaan keksin sanottavaa ja pystyn puhumaan melkein mistä vaan. Olen melko rento ja estoton. Vieraiden ihmisten joukossa en ole siihen pystynyt. Jonkinlainen sosiaalinen lukko on estänyt minua olemasta oma itseni, siis sellainen kuin olen parhaimmillani. Näistä lukoista jos joku pääsee eroon minun neuvoillani tai millä tahansa keinolla, hänen elämänlaatunsa todennäköisesti paranee huomattavasti. Sosiaalisista estoista kun pääsee eroon, voi vasta olla oma itsensä.
Kaikista meistä ei ole alfauroksiksi, olette siinä oikeassa. Itseänikään en sellaiseksi laske. Mutta meillä miehillä on paljon opittavaa todellisilta alfauroksilta. Heidän toimintaansa tarkkailemalla pääsemme jyvälle siitä, mitkä ovat sosiaalisen menestyksen avaimet. Minusta se, että opettelee sosiaalisia taitoja ja treenaa itsetuntoaan, on ihan yhtä hyväksyttävää kuin opetella käytöstapoja ja treenata fyysistä kuntoaan. Emme me ole omana itsenämme arkoja, epäsosiaalisia ja alakuloisia. Nämä piirteet eivät ole synnynnäisiä. Nämä piirteet on opittu ja niistä voi oppia myös pois. Huono itsetunto on huono tapa siinä missä syljeskely tai taipumus hakata päätään seinään: se on opittu malli, jolla antaa itsestään huonon kuvan ja tekee vahinkoa itselleen. En näe mitään syytä, miksi minun tai Sinun pitäisi kantaa huonoa itsetuntoa mukana hautaan saakka.
Itse miellän sosiaalisten taitojen treenaamisen tapahtuvan ennemminkin yrityksen ja erehdyksen kautta kuin siten, että luetaan kirjasta valmis toimintamalli ja koitetaan väkisin sovittaa se osaksi omaa persoonallisuutta. "Hymyile, katso 5 sekuntia silmiin, vilkaise sen jälkeen muualle" -tyyliset mekaaniset ohjeet saa selkäkarvani nousemaan pystyyn. Kaikki ulkoa opeteltavat keskustelunavaukset, kysymykset ja vastaavat saa multa niinikään kylmän vastaanoton. Samoin kaikki sen tyyppiset säännöt, joiden mukaan täytyy odottaa juuri niin ja niin kauan ennen kuin voi esim. soittaa kiinnostavalle naiselle. Olen ihminen enkä robotti, olen yksilö jolla on oma persoonallisuus. Arvostan itseäni sen verran, etten suostu minkään kirjan antamien toimintamallien orjaksi.
Mielestäni kirjat toimii kunnollisena apuna lähinnä silloin, kun niissä keskitytään yleisiin linjoihin: Muut ei lähesty nurkassa mököttäjää läheskään yhtä helposti kuin iloisen ja avoimen näköistä tyyppiä, avoimet kysymykset auttaa pitämään keskustelua yllä jne. Toisin sanoen kirjat toimii silloin, kun kyse on asioista jotka kaikkien "pitäisi" tietää. Kaikki ei sellaisista neuvoista hyödy, mutta jotkut ei ole koskaan tullut ajatelleeksi niitä ja joidenkin muiden taas täytyy nähdä ne muiden kirjoittamina, jotta ymmärtäisi niiden merkityksen paremmin.
En tahdo kenenkään kiinnostuvan musta siksi, että noudatan jonkun kirjan tarkkoja ohjeita. Uskon että sellainen kiinnostus muuttuu pettymykseksi viimeistään silloin, kun selviää että todellinen minä olisi toiminut jotenkin ihan muuten. Mikä pahinta, toimimalla itselleni luonnottomalla tavalla karkotan helposti pois niitä, jotka pitää omaa aitoa itseäni kiinnostavana.
Kiitos, Entinen "susi" kirjoituksestasi. Se oli hyvin valaiseva ja innoittava. Monia noista asioista tiesin jo, mutta Sinä osaat kirjoittaa ne hyvin. Pyrin toteuttamaan omaa elämääni paljolti samalla tavalla. Kiitos myös kirjavinkeistä, niistä voi olla apua. Haluan kiittää vielä kerran ja toivottaa Sinulle kaikkea hyvää. :)
haluta päästä yksinäisyydestä. Täällä halutaan valittaa ja velloa. Ja haukkua niitä jotka ovat onnistuneet yksinäisyyden voittamaan. Tiedän mistä puhun koska olen kokeillut kertoa tarinaani täällä. Ei kelvannut.
Mutta onnea sulle, oikeastaan koko prosessi oli paljon kivuttomampi mitä olis uskonut ennekuin otti itseään niskasta, vai mitä mieltä olet?
Noh noh, olen minä saanut myönteistäkin palautetta. Myönteistä palautetta on minusta sekin, että aloittamaani viestiketjua on luettu kohta 1700 kertaa. Asiasta kiinnostuneita siis ilmeisesti on; suurimman osan kiinnostus on hiljaista sorttia.
Ja jos edes yksi ihminen kaikista noista lukijoista hyötyy viestistäni jotenkin, tämä ketju on ehdottoman tarpeellinen. Silloin en ole elänyt turhaan :) Todennäköisesti minä tulen tänne vielä myöhemminkin kertoilemaan kuulumisiani, kunhan operaationi vähän etenee ja tuloksia tulee lisää. Alkumetreillähän tässä vasta ollaan - siitä on vain muutama kuukausi, kun aloitin aktiivisen muuttumisprosessini.
Olet huomannut saman kuin minäkin eli olemme itse vastuussa omasta olotilastamme. Mitään ei voi saavuttaa jos ei aseta tavoitetta. Hyvä olo on, ainakin omalla kohdallani, mielekäs ja tavoittelemisen arvoinen tavoite.
Yksinäisyyttä on monta lajia, myös muiden joukossa voi tuntea itsensä yksinäiseksi. Minäkin herään parhaillaan ottamaan vastuuta tilaneestani. Tunnen olevani epäonnistunut ja yksin, kukaan ei välitä... Pahimpia ovat aamut.
Tove Jansonin runossa "Kuka lohduttaisi Nyytiä" todetaan suurin piirtein ajatus: jos käännät kaikille selkäsi ja murjotat niin saatkin olla yksin. Välillä on ihan terveellista olla yksin ja olla rehellinen itselleen jos on paha olo. Tilanteelle kuitenkin voi tehdä jotain.
Siitä Entinen "susi" puhui kannustavasti.
Aioin ottaa heti käyttöön päivän positiivisen jutun. Vähintään yksi hyvä ja positiivinen asia, yksi itsestä sekä yksi tapahtumista tänään... Taidanpa heti lähteä kauppaan ostamaan kivan vihon, johon noita todellisia hyviä juttuja alan kerätä!
Tsemppiä kaikille meille, muistakaa että kamalimmankin mustan pilven takana paistaa aurinko!