Mielestäni SDP ja Vasemmistoliitto tippuivat siksi, että ne yrittävät kilpailla ilman marxismia markkinatalouden tekemisestä Kokoomuksen kanssa, jolla oli näiden vaalien paras ideologia.
Työväenpuolueella ei ole mitään sanottavaa työhön marxismin ulkopuolelta.
Työväenpuolueella ei ole mitään sanottavaa työhön marxismin ulkopuolelta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
...onko viisasta ottaa marxilaisuutta kantavaksi ajatukseksi.
Vastakkainasettelu on tyhmää ja vanhanaikaista. Me kokoomusnuoret olemme negatiivisen tuloveron (lue: KANSALAISPALKKA) kannalla. Hienoa, että vasemmistokin empien ajattelee samansuuntaisesti, mutta Vihreät ovat tässä suhteessa lähimpänä muista puolueista.
Demarit ovat pahin vitsaus mitä Suomessa tällä hetkellä on politiikan saralla.
Vastakkainasettelu on tieteellisesti osoitettu fakta, jonka teki Karl Marx. Tuotantovälineet pitäisi olla demokraattisessa hallinnassa, jotta niitä käytettäisiin kaikkien edun mukaan. Keskustelu tästä on avain kaikkiin sosiaalisiin ongelmiin, köyhyyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Minä yritän vakuuttaa siitä Vasemmistoliiton, jonka jälkeen me yritämme vakuuttaa siitä Kokoomuksen.
Kun tuotantovälineet on demokraattisessa hallinnassa, ei ne ole tuottavia.
Piste.
Onneksi te uskovaiset olette häviävä joukko.
Juuri tuo sanoma on se mikä karkottaa fiksut ihmiset pois vasemmiston joukosta.
Työväenpuolueella ei ole mitään sanottavaa missään.
Sellaista ei edes ole olemassa.
Marxin opeilla työläisellä ei ole mitään arvoa puhumattakaan sanavallasta.
On vain "oikeus" tehdä orjatyötä ja kuolla nuorena nälkään, luotiin tai sairauteen jota ei hoideta.
????????????????????
ethän ollut tosissasi? en halua uskoa, että suomessa on näinkin tietämättömiä ihmisiä.
marxin oppeja ei ole missään koskaan kunnolla toteutettu
tapahtuu kaikkien hyvässä yhteisymmärryksessä, silloin kun demokratian idea toteutuu optimaalisesti. Sosialismi itse asiassa on demokraattinen idea, joka edellyttää laajemman demokratian omaksumista. Sosialismi on luonnollinen seuraus demokraattisesta hallintojärjestelmästä.
Ja usko "???????" pois vaan, vastakkainasettelun luullaan oikeistossa päättyneen siihen kun työväenluokka rikastui.
Joskus tuntuu siltä, että Kokoomus ajaa vasemmistosta vasemmalta ohi, ohjastajana olkoon vaikka tuo hymyilevän hyväntuulinen työväen presidentti.
Näin siis ainakin puheissa, joissa kokkareiden sloganeihin kuuluu "yhdessä tekeminen", "yhteisvastuu" ja "hyvinvoinnin pelastaminen". SDP ei onnistunut pelottelulinjallaan, olkoonkin se miten realistinen tahansa. Kaiken lisäksi demareista pääsee nykyään vasemmalta ohi kuka tahansa, siksi törkeä temppu oli varallisuusveron lakkauttaminen.
Vasureissa oli sisäisesti tehokas antikamppanja Siimeksen lähdön myötä, kyllähän se verotti ääniä.Protestissaankin vasurit oli ihan hampaattomia, lähes demarimaisia, jos verrataan vaikka perusässiin.
Olkoon kepu ja kokkarit sitten kuinka katkeria toisilleen ikinä, niin porvarihallitus tässä on nyt saatava! Muuten tulee väkivaltaa, niinhän Jykä uhkasi, minusta ihan oikein. Nähdään sitten (taas kerran) että samat arkkityypit ja samat ajatukset löytyy näiltä tupuilta, hupuilta ja lupuilta. Ihan sama, mikä on lippalakin väri.
on siinä, että tuotantovälineen yksityisomistus jakaa ihmiset oikeuksiltaan eriarvoisiin luokkiin, joiden oikeudet ovat erilaiset toimeentulossa, politiikasssa, mahdollisuuksissa, sosiaalisessa liikkuvuudessa eri luokkien välillä, koulutuksessa, terveydessä ja tasan kaikessa muussakin. Teollisuus pitää olla yhteisessä hallinnassa, ja tämä on Marxin käsitys sosialismista. Minun mielestäni sen pitää olla demokraattisen päätöksenteon mukaista, jatkaakseni Marxin ajatusta.
No nyt sinä otit jo raamatun käteen ja rupesit heiluttamaan sitä :D
Tuo on tietysti Marksin ajatus, mutta on se Smithinkin ajatus. Tosiasia vain on, että nämä molemmat ideologiat ovat kärsineet haaksirikon käytännön elämässä: Smith ensin Wall Streetillä 1929 ja Marx Neuvostoliiton hajoamisen myötä 1980 luvulla.
Nyt on meneillään globaali NEP-kausi, jossa nokittajia riittää puoleen ja toiseen, jotkut sitten sekoittelevat siinä välissä, talouspolitiikkaa, nimittäin.
Tottakai niillä ihmsillä on enemmän valtaa, joilla on tuotantovälineitä, siitähän ei pääse mihinkään.
Tuo vallan, eli tuotantovälineitten jakaminen on sitten kimurantti juttu: Sitähän yritettiin esim. Venäjällä 1990-luvun puolivälissä. Silloinhan siellä toteutettiin laaja tulonsiirto valtiolta kansalle, eli tuotannon välineitten yksityistämisprosessi. Kävi vain niin, että tuo valta jakaantui kovin epätasaisesti niille, jotka osasivat sen ostaa kadunkulmista Vodka-merkkisillä pulloilla.
Mielenkiintoinen näkökulma, että kapitalismi on demokraattista omistusta. Kuitenkaan siinä ei ole muuta demokraattista kuin se, että muut saavat omistaa jonkin keskusvallan sijaan. Epädemokraattista siinä on se, että yksityiset tahot käyttävät tuotantovälineitä toisiaan vastaan ja oman edun hyväksi. Jos demokratia on pyrkimystä totuuteen, silloin myös tuotantovälineiden käyttö pitäisi harkita samalla periaatteella. Silloin ei kilpailla omistuksesta vaan annetaan kaikkien omistaa. Oikeisto pelkää turvattomuutta, joka seuraa siitä että joku toinen saa puuttua omistukseen, mutta sitä ei tarvitse pelätä totuuteen pyrkivässä demokratiassa, jossa päätökset edustavat kaikkia ja ovat korrekteja. Porvarin pitäisi myöntää se, että hänkin voi väitellä sopivasta käyttötavasta muiden kanssa.
Ongelma marxismissa nykyaikana ei ole mikään käytännön toteutuksen hankaluus vaan se, että se on unohdettu. Marxismista puhuminen valitettavasti tulkitaan jonkinlaiseksi massamurhien ja poliisivaltion kannattamiseksi.
Tässä nyt kaivataan ehkä hieman täsmennystä sille, mitä ymmärretään demokratialla. Eikös demokratia ole juuri niillä yhteisesti sovituilla pelisäännöillä pelaamista, joita laeiksi kutsumme?
Nykyisessä edustuksellisessa demokratiassa on kansanedustajat, joiden ainakin teoriassa pitäisi kantaa vastuu päätöksistä. Jos ajatellaan absoluuttista tasa-arvoa ja absoluuttista demokratiaa, niin eikö siinäkin vastuu kuuluisi sille osapuolelle, joka on päätöksen tehnyt, eli enemmistölle? Enemmistö taas on hyvin suuri osa kansasta, joten on luultavaa, että enemmistöstä haettaisiin vielä erikseen aivan erikoisia vastuunkantajia, ainakin silloin, jos joku on mennyt "mönkään".
Näen suoran demokratia ongelmana juuri tuon vastuunkannon. Nähdäkseni Sveitsissä on juuri tämäntapaisia ongelmia, vaikka siellä sovelletaan suoraa demokratiaa vain parlamentin päätöksiin. Kuitenkin kannatan tätä ajatusta ja näen, että se olisi kehittämisen arvoinen myös Suomessa.
Lainvaltaisuus ei liity demokratiaan vaan valtioon. Valtio on keski-ajan jälkeen syntynyt valtakeskittymä, jolla on esimerkiksi Sosiologia-kirjan mukaan viisi kriteeriä: 1. Rajat 2. Alueella asuvat ovat valtion lakien alaisia 3. Pakkovallan monopoli 4. Lakiin perustuva auktoriteetti 5. Kansalaisoikeudet. Demokratia on kansanvaltaa, mutta on olemassa valtioita, jotka ovat myös tyrannioita.
"Absoluutisessa" , määritelmään täsmällisesti perustuvassa demokratiassa päätöksentekovalta kuuluu kansalaisille. Puhut "vastuusta", jonka tulkitsen päätöksenteko-oikeudeksi. Vastuu ei ole mikään periaate, vaan vain seuraus siitä, että ihmiselle annetaan oikeus päättää asioista. Se ei ole välttämätöntä oikeuden haltijana olemiseen. Toinen tärkeä pointti on se, ettei demokratiassa "vastuu", tai jonkinlainen vastausvelvollisuus tehdyistä päätöksistä, "niin makaa kuin petää", kuulu enemmistölle vaan kaikille. Demokratia ei tarkoita enemmistövaltaa. Demokratian suhde enemmistöön on se, että ihmisillä on oikeus olla erimieltä, sananvapaus. Puhe enemmistön ja vähemmistön vastakkainasettelusta viittaa vain demokratiaa edeltäviin tyrannioihin tai monarkioihin, joissa on lain mukaan vain yksi päätöksentekijä.
Antiikin Kreikan kaupunkivaltioiden demokratia, kaikkien demokratioiden esikuva, toimi sekä enemmistövaltaisesti että filosofisesti. Demokratian filosofian mukaan kaikilla on tahto, joka on ainutlaatuinen ja siksi tasa-arvoinen muiden kanssa. Yksinvalta, tai tilanne jossa kaikilla ei ole päätöksentekovaltaa, rikkoo hiljennettyjen yksilöiden vapautta vaikuttaa yhteiskunnalliseen asemaansa ja tuottaa virheellisiä, vain osaa edustavia päätöksiä.
Kreikassa osattiin filosofioida, keskustella asioista juurta jaksaen ja pohtia niiden perimmäistä luonnetta, myös päivänpolitiikassa, tai näin ainakin otaksun. Enemmistövalta taas tuli kuvaan vasta sitten kun kaikki tieto oli jo välitetty debaatissa (filosofisen debaatin funktio on välittää ja yhdistää yksilöiden omaama tieto ja testata se loogisesti). Se ei kuitenkaan aina toiminut demokratian pyrkimyksen mukaisesti totuuden edestä vaan joskus syyllistyi eriarvoisuuteen, demokratian käsitteeseen nähden ristiriitaiseen toimintaan, jossa enemmistö päätti jotakin, josta vähemmistö oli eri mieltä. Enemmistön ja vähemmistön demokraattinen kohtaaminen aina debaatti, jota ei saa keskeyttää tai estää väkivalloin. Esimerkiksi Sokrateksen kuolemantuomio Ateenassa on esimerkki tästä. Erimielisyys on debaatin periaatteiden mukaisesti merkki enemmistön tietojen virheestä, joka pitää testata loogisesti debaatilla.
Nykyaikana demokratia on toteutettu pahasti kulissimaisesti, jossa on luotu pelkkä parlamentti, jossa ateenalaiset kokoontuivat, ja se toteuttaa yksinomaan enemmistövaltaa. Näin kilpailu poliitikkojen, puolueiden ja median välillä onkin epädemokraattista ja johtaa vähemmistön mielivaltaiseen alistamiseen enemmistön toimesta. Kansalaiset on jätetty ilman päätöksentekovaltaa ja he vain uusintavat harvojen päätöksentekovallan äänestämällä. Poliitikot itse käyttävät hyväkseen mandaattiaan saadakseen enemmistövallan muita poliitikkoja vastaan.
Tätä on demokratia!
Jos yritän kääntää kansankielelle tuon mitä sanoit, niin demokrtia on siis sitä, että depatin kautta kaikki osallistujat (kansalaiset) tulevat vakuuttuneiksi jonkin päätöksen oikeellisuudesta, ja näin ollen päätökset ovat yksimielisesti tehtyjä, jolloin kaikki kansalaiset ovat vastuussa niistä...
En usko tuohon, vaikkei se olekaan mikään uskonkappale. Otetaan vaikka kolmen ihmisen porukka, niin siellä on valtataistelua, ja sen myötä kahden klikki. Klikin syntymisen myötä päätökset tehdään enemmistöpäätöksinä, joihin kolmas joko sopeutuu tai lähtee lätkimään. Tuo sinun mallisi on ideaalitila, joka voi toimia silloin, kun (heimolla) on vahva johtaja, joka tekee aloitteet ja muut luottavat häneen lähes kuin jumalaan. Tai sitten kansaa uhkaa joku vaara, tai sellaiseksi mielletty, joka saa aikaan syvemmän konsensuksen.
Muuten on ihmisyhteisössä aina valtataistelua ja syntyy klikkejä, jotka haluavat työntää toisensa ulos vallasta ja "alistaa" heimon eli yhteisön oman politiikkansa valtaan.
Mutta kuten jo sanoin, kannatan suoran demokratian kehittämistä Sveitsin malliin. Eri asia on sitten, ovatko suomalaiset tarpeeksi sivistynyt kansa, joka on valmis siihen. Tähän tarvitaan koulutusta.
Puhumasi klikki tuo suoraan mieleeni sen mitä olen oppinut Marxista; ihmiskunnan historia on luokkataistelujen historiaa. Siihen voidaan myös niputtaa vaalit, puolueet, yritykset ja muut ihmisiä ulos sulkevat organisaatiot.
Onneksi on tietojeni mukaan olemassa myös ajattelua, joka perustuu älylliseen rehellisyyteen. Sosiologia pyrkiessään muodostamaan totuudenmukaisen kuvan sosiaalisesta todellisuudesta pyrkii paljastamaan juuri tällaisten klikkien olemassaolon ja syntymekanismin. Eikä Marx ole ainoa sosiologi, joka on puhunut luokista. Luokkateoria on sosiologian keskeisimpiä asioita, ja sitä tutkitaan koko ajan Suomessa ja ulkomailla. Tiedon tehtävänä on tässäkin tapauksessa saada ihmiset toimimaan korrektisti.
Klikit ovat yksi sosiaalisen elämän ongelmista, jotka voidaan korjata. Älyllinen rehellisyyskään ei ole pelkkä tiedemiesten asia, koska kuka tahansa voi paljastaa epäkohdan ottamalla vähemmistön roolin, kyseenalaistamalla menon. Sosiologiassa puhutaan mainosti myös siitä syystä, miksi klikkien muodostumista on niin vaikea nähdä ja ennakoida. Se johtuu luonnollisesta asenteesta, jonka mukaan vanhoja asioita ei tarvitse kyseenalaistaa. Tästä on ulospääsynä erilaiset näkökulmat ja se, että kokemukset ovat aina vanhoja vain yhdestä näkökulmasta. Avoin keskustelu muuttaa asioita jatkuvasti.
Suora demokratia mainitussa "absoluuttisen demokratian" muodossa ei toimi klikkeineen. Klikit, luokat ovat eriarvoistavia ja ne juuri estävät joidenkin tahtoa ja pääsyä valtaan. Suoraa demokratiaa rakennettaessa on varauduttava tähän ja tehtävä mahdolliseksi tasapuolinen keskustelu. Itse asiassa koko luokan käsite on ristiriidassa demokratian kanssa, kuten osoitin Ateenan tapauksessa, kun enemmistö käyttää päätösvaltaa ja estää vähemmistön tahtoa. Demokratia toimii vain silloin kun asioista debatoidaan antaen eri kokemusten näkyä keskustelussa ja testaten niiden logiikkaa järjellisesti eli rationaalisesti. Toistan vielä tämän tärkeän pointin, että debaattia ei saa jättää kesken eikä estää väkivalloin, eikä millään luokka- tai voimaperusteella.
Klikki on epärationaalinen asia, se ei ole loogista. Se perustuu me-ajatteluun, uskonnolliseen pyrkimykseen torjua vaaroiksi koetut asiat. Se perustuu ennakkoluuloihin. Demokratian täytyy haastaa ennakkoluulot tiedolla, eikä tämä ole niin vaikeaa kuin luulisi.
Tarvitsen tukeasi kansalaisjärjestön perustamiseksi. Se ei vain lähde käyntiin ennen rekisteröintiä, jota ei yksinään voi tehdä. Siihen tarvitaan 3 allekirjoitusta.
[email protected]
"Kaiken lisäksi demareista pääsee nykyään vasemmalta ohi kuka tahansa, siksi törkeä temppu oli varallisuusveron lakkauttaminen."
Punamulta suoritti ne veronalennukset, joilla oli perusteltu syy lisätä Suomen työpaikkoja ja työllisyyttä. Poistettaviksi ja alennettaviksi valittiin sellaiset, jotka yllämainitun lisäksi eivät heikentäneet työväenluokan maksukykyä tai aiheuttaneet hinnankorotuksia. Kokoomuksen verolinjalta voi tästä syystä odottaa pelkkää kuritusta työväenluokalle.
Varallisuusveron poisto tähtäsi suoraan työttömyyden vähentämiseen Suomessa. Mahdollinen palkkoihin ja omaisuuteen perustuva tuloerojen kasvu oli tietysti tiedostettu, mutta se oli täysin toisarvoista mahdollisuuteen lisätä ulkopuolelta tulevan työtarjonnan määrää ja vähentää radikaalisti työttömyyttä.
Kaikki verontallennukset eivät ole oikeiston myötäilyä tai "törkeitä", jos takana on nimenomaan työttömyyden ja vähä-osaisuuden vähentäminen Suomessa.
Asian selventämiseksi: pidän itseäni erittäin vasemmistolaisena henkilönä. Realistinen vero- ja talouspolitiikka on kuitenkin tärkeämpää, kuin yhteiskuntaa vahingoittava idealistinen jääräpäisyys. SDP osoitti varallisuusveron poistolla erittäin realistista otetta todellisuuteen. Vasemmistoliitto ja muut kritisoijat tuntuvat häätäneen kaikki ammattinsa osaavat kansantaloustieteilijät nurkistaan.
"Punamulta suoritti ne veronalennukset"... itse tienaan
"Punamulta suoritti ne veronalennukset"... itse tienaan
Minä henkilökohtaisesti en usko mitään syytöksiä, juoruja, mustamaalauksia tai pilkkoja poliitikkojen yksityiselämää tai puolueiden toimintaa kohtaan. Ei siellä kukaan leiki, toisin kuin ne jotka heistä puhuvat lapsellisia ja toisarvoisia asioita. Näillä ihmisillä ei ole muuta tekemistä kuin levitellä juoruja. Poliitikot tekevät parhaansa. Päätöksissä näkyy myös henkilökohtainen jälki, painotuserot ja tulkintatavat, jotka eivät tee johtopäätöksistä vääriä. Kenenkään on turha kuvitella, että erot merkitsevät jotakin ehdotonta totuutta tai valhetta. Sellainen ajattelu on naivia ja mustavalkoista.
Mutta kaikkien pitäisi saada osallistua päätöksentekoon. Poliitikot eivät ole tyhmiä tai hulluja, mutta he ovat ainoita, jotka saavat vaikuttaa. Tässä mielessä nykydemokratia ei toimi.
Työväenpuolueiden perusteet näyttävät jääräpäisyydeltä, koska ne ovat epämääräisiä. Työväenpuolueet ovat luopuneet marxilaisesta analyysistä ja siitä seuranneet vanhat uudistukset ovat vakiintuneet tavoiksi, joita ei osata perustella. Siitä ei ole pitkä matka myöskään sellaiseen virhepäätelmään, että oikeisto onkin oikeassa. Vastakkainasettelu ei ole päättynyt, koska ihmiset jakautuvat pääoman omistuksensa mukaan eri luokkiin, joilla on eri oikeudet ja mahdollisuudet itsensä toteutukseen. Kaikilla ihmisillä on tahto, joka on ainutlaatuinen ja siksi tasa-arvoinen muiden kanssa. Yksilön pitää pystyä elämään täysipainoista elämää huolimatta taloudellisista seikoista tai luokkastatuksesta. Marxilainen analyysi perustuu yksilöiden ainutlaatuisuuden ja tasa-arvoisuuden oletukseen ja paikallistaa sitä estävät seikat pääoman omistukseen. Kun työväenpuolueet puhuvat universaalista sosiaaliturvasta ja verotuksen nostamisesta, he eivät nykyään osaa perustella sitä millään muulla kuin halulla estää päättäväisesti porvarien hakema yksilöllinen vapaus ja verojen alennukset. Se saattaa vaikuttaa jääräpäiseltä, mutta jos siitä puhuttaisiin pitempään, sen juuret marxistisessa luokkateoriassa paljastuisivat jälleen.
Minulla on jonkin verran kokemusta käytännön poliittisesta työstä kentällä ja voin sanoa, ettei siellä ilman klikkejä toimita, sen verran olen asiasta perillä. Nämä klikit siis toimivat saman puolueen ja samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvien ihmisten ryhmittymien sisällä.
Demokratia ei mielestäni ole mikään rationaalinen asia, ei sitten ollenkaan. Sanon tämän sillä perusteella, että uskon ihmisluonteenkin olevan perusteiltaan epärationaalinen. Jo tuo termi, ratio , joka suomeksi tarkoittaa järkeä, perustetta tai tarkoitusta, on vahvasti kulttuurisidonnainen. Esim. jollekin afrikkalaiselle saattaa meidän kulttuurimme hoikkuuden suoranainen palvonta olla täysin järkeä vailla. Yhteiskunta kokonaisuutenakaan ei käyttäydy rationaalisesti, esim. satsaamme suuret summat rahaa joka vuosi joihinkin tappokoneisiin, jotka sitten vanhentuvat ja joudumme romuttamaan ne. Sekin on kulttuurisidonnainen valinta, joillekin se edustaa jopa järkevää valintaa.
Suorasta demokratiasta on turha odottaa mitään kokonais-rationaalista ratkaisua kaikkiin mahdollisiin ongelmiin, kuten sinä tunnut tekevän,jos olen sanomaasi oikein tulkinnut. Sveitsissäkin on poliittisia puolueita ja varmasti myös muita "oikeitten asioitten" ympärille syntyneitä lobbariklikkejä, enkä näe tässä mitään omituista. Ihmiset järjestäytyvät tärkeiksi kokemiensa asioitten taakse, jotta pystyisivät paremmin vakuuttamaan myös muut mentäessä kansanäänestyksiin. Tällä tavalla, ja vain tällä tavalla asiat ja ihmiset organisoituvat. Tässäkin suoran demokratian asteessa, joka ei ehkä parlamentteineen ole niin suora, kuin mihin tunnut oikopäätä pyrkivän, tarvitaan nykyistä pidemmälle ulottuvaa yhteiskunnallista konsensusta, mutta niin pitkää henkistä harppausta se ei sentään vaadi, kuin mitä absoluuttinen demokratia.
jos se ei ole, se ei ole demokratiaa. Kansan oikeudet rinnastetaan demokratiassa niihin päätöksiin, joita muut tekevät, ja myönnetään kansalaille oikeus päättää niistä asioista. Eliitti päättää rationaalisesti, ja olisi väärin ajatella, ettei kansa siihen pystyisi.
Ymmärrän mitä puhut pikkuklikeistä, voimakeskittymistä pienessä mittakaavassa. Nämä on kuitenkin selitettävissä samalla logiikalla millä yhteiskuntaluokat tai isot organisaatiot selitetään sosiologiassa.
Jos jokin tässä on irrationaalista, se on se miten sinä et usko asioiden rationaalisuuteen. Pohdi tätä asiaa hetken.
Luokat ovat irrationaalisia ja ne syntyvät tiedostamattomien mekanismien kautta. Nämä mekanismit taasen ovat rationaalisia, ne edustavat luokkien/klikkien syy-seuraus -suhteita. Sosiologiassa sanotaan, että sosiaaliset seikat koetaan tietyistä syistä ihmisen tahdon ulottumattomissa oleviksi ja ihmisten sosiaalinen todellisuus on irrationaalista ja subjektiivista. Mutta tiede voi tutkia sosiaalisia tosiasioita esineinä, aivan kuten mekaniikka voi käsitellä laitetta. Ne perustuvat syyseuraus-suhteisiin. Sosiologia paljastaa sosiaalisia luokka- tai klikkijärjestelmiä ja osoittaa niiden irrationaalisuuden paljastamalla miten ne ovat syntyneet ja mikä niiden tarkoitus on.
Luokkien ajatellaan yhteiskuntatieteessä olevan juuri tällaisia keinotekoisia, ihmisten itsensä luomia rakenteita, jotka jakavat oikeuksia eriarvoisesti. Jakamisperusteet eivät koskaan ole rationaalisia. Demokratia taasen on oikeuksia tasa-arvoisesti jakava asia, joka perustuu filosofisesti pohdiskeltuihin ihmisen olemassaoloa koskeviin päätelmiin, joiden mukaan kaikilla on tahto, joka on ainutlaatuinen ja siksi tasa-arvoinen muiden kanssa. Filosofia ei ole konventionaalista vaan edistyksellistä.
Pelasin aikoinaan Civilizationia tietokoneella, jossa sai valita hallitusmuodoksi joko "demokratian" tai "tasavallan". On kuvaavaa, kuinka tasavaltaan vaaditut keksinnöt olivat "lainsäädäntö" ja "kirjallisuus", kun taas "demokratiaan" vaaditut keksinnöt olivat "filosofia" ja "kirjallisuus".
En minä uskokaan, mihinkään. Minulle on olemassa vain materiaalinen dialektismi, siis tämä maailma ja sen ilmiöt, materialistinen maailmankuva ja sen dialektiikan kautta kehittyvä todellisuus.
En usko vieläkään ihmisen rationalisuuteen. Sen sijaan luotan eläimiin rationaalisina olentoina. Vain ihmiset tekevät asioita, joista ei ole hyötyä yksilölle itselleen. Ihminen voi fyysisesti vahingoittaa itseään, mitä eläin ei ikinä tee. Vain ihmiset tappavat saman lajin yksilöitä, saamatta tästä toiminnasta mitään välitöntä hyötyä (sodat), tai ihminen vahingoittaa luontoa ja samalla itseään turhalla saastuttamisella (Euroopan jätteiden kuljetus Afrikkaan).
Demokratia on ihmisen keksimä asia, ja kun keksijällä on jarjen käyttö rajoittunutta, niin on sovelluskin järjelliseltä olemukseltaan rajoittunut. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka demokratia olisi kuinka hyvä, voivat päätökset olla virheellisiä ja seuraukset katastrofaalisia. Päätösten katastrofaalisuus joillekin yksilöille ei tietenkään poista sitä, etteikö samainen demokraattinen päätös voisi hyödyttää jotakin kansanosaa, ja näin on eturistiriita valmis, ja on muodostunut kaksi yhteiskuntaluokkaa. Tämä noin niinkuin karrikoituna esimerkkinä.
Jos demokratia on oikeasti hyvä, virheen tekeminen on mahdotonta. Sitä paitsi ihmiset toimivat jatkuvasti korrektisti suhteessa johonkin. Kaikella on syy-seuraus -suhde, jossa johtopäätös korreloi loogisesti havainnoidun asian kanssa. Asiat saadaan tapahtumaan muuttamalla niiden perusteet. Se ei edes vaadi tietoista toimintaa, kun asiat kuitenkin perustuvat johonkin syyhyn ja liikkeellepanevaan voimaan. Tämä on tieteen ihme.
Kyse ei ole siitä, että onko järkevyys mahdollista vaan siitä, että missä suhteessa johtopäätökset ovat korrekteja. Kun ihminen ajattelee asioista vain itsensä kannalta, johtopäätös on virheellinen muiden kannalta. Näin tapahtuu epätasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Totuus seuraa kokonaisuuden huomioinnista ja loogisuudesta, jossa itsensä suhteet korrektit ih miset suhteuttavat itsensä toisiin. Rehelliset ihmiset muokkautuvat ja sulautuvat ja luovat yhteisen johtopäätöksen, universaalin totuuden. Tätä on järkiperäisyys.
Sosialismi on esimerkki siitä, että miten tieteellisellä ajattelulla paljastetaan itsestäänselvyydeksi koettu luokkaristiriita ja osoitetaan miten se ratkaistaan: Muuttamalla pääoman omistussuhteita. Se on tasa-arvoa rakentava teoria, ja siten epätasa-arvoa poistava teoria.
Teoreettisesti ja kirjojen kautta asiaa tarkastellen sekä sen pohjalta, että ihmiskuvamme eroavat, vaim ymmärtää ajattelutapasi, mutta emme ole yksimielisiä käytännön toteutuksesta.
Itse olen käytännön mies, koska kaikki suvussani ovat olleet, nimittäin rakentajia. Itselläni on tosin akateeminen tutkintokin, mutta luen silti itseni enemmän käytännön puolelle, kuin teoretisoijaksi.
Minua kyllä viehättää ajatuksesi, mutta vain tuolla Sveitsin mallin tasolla. Korostan, että vain sillä tasolla. Kyse on kohdallani juuri tasoista ja niin sanoakseni luokittelusta, jotta asiat, joita sinun ja ehkä minunkin yhdistys tekee, olisivat jotenkin järkiperäisiä, siis rationaaleja. Suomeksi sanottuna kyse on siitä, että sanoman pitää olla peräkylän pekan henkisellä tasolla. Jos se menee häneltä yli ja ohi, koko yhdistys on rationaalisesti turha.