Yksinhuoltaja isä?

typerää kun naiset yrittävät taistella isejä vastaan, viemellä heiltä lapset ja isyyden. raha kyllä tosin kelpaa, mutta muuhunhan se mies ei kykenekkään. ihan hyvä että jättävät typerät eukot, ja toivottavasti saisi jokainen kunnon isä huoltajuuden itselleen. ei tarvitse säälittäviä naisia kuunnella, jotka vain vollottavat kun mies sitä ja tätä...

oletko typerys ajatellut, että moni isä jää yksinhuoltajaksi, jos vaimo vain lähtee, tai vaimo kuolee, tai ei vain muuten pysty yhteiselämään ja lapsen kasvatukseen.

taidat kokea miehet uhkana?

-nainen-

en kyllä imettänyt, mutta muuten hoitanut myös äidin tehtävät,
jaa miksi, Ei Äidistä, joka juo n. 24H/vrk, ole lasta hoitamaan ja kasvattamaan. En siltikään ole äidille vihainen tai katkera. Ymmärrän saman voivan tapahtua kenelle tahansa, etukäteen ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.

leikkiä äitiä kirjoitti:

en kyllä imettänyt, mutta muuten hoitanut myös äidin tehtävät,
jaa miksi, Ei Äidistä, joka juo n. 24H/vrk, ole lasta hoitamaan ja kasvattamaan. En siltikään ole äidille vihainen tai katkera. Ymmärrän saman voivan tapahtua kenelle tahansa, etukäteen ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.

Hei,

haluaisitko kertoa 9 kk -lehdelle kokemuksistasi? Voisin nimittäin ottaa myös tuon äiti juo ja isästä "yksinhuoltaja" -näkökulman esille. Ota yhteyttä, jos kiinnostaa.

jarkko.uro ( a t ) gmail.com

Terveisin,
Jarkko.

jarkkouro kirjoitti:

Hei,

haluaisitko kertoa 9 kk -lehdelle kokemuksistasi? Voisin nimittäin ottaa myös tuon äiti juo ja isästä "yksinhuoltaja" -näkökulman esille. Ota yhteyttä, jos kiinnostaa.

jarkko.uro ( a t ) gmail.com

Terveisin,
Jarkko.

hieman pitää olla varovainen, kai ymmarrat ?

leikkiä äitiä kirjoitti:

en kyllä imettänyt, mutta muuten hoitanut myös äidin tehtävät,
jaa miksi, Ei Äidistä, joka juo n. 24H/vrk, ole lasta hoitamaan ja kasvattamaan. En siltikään ole äidille vihainen tai katkera. Ymmärrän saman voivan tapahtua kenelle tahansa, etukäteen ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.

äidin tehtävillä? onhan isän huolehdittava lapsistaan. Äitdi synnyttää ja imettää, isä ja äiti hoivaavat. Ei isän pidä riistää lapsilta äitiä, jos äiti on sairas tai poissa isä hoitaa enemmän ajallisesti, mutta eise äitiä korvaa. Sensijaan äidin leikkimisellä tarkotin sitä että ajetaan äiti pois ja teeskennellään että isä riittää sekä isäksi että äidikai. kun ei riitä.

vai mitä tarkoitat kirjoitti:

äidin tehtävillä? onhan isän huolehdittava lapsistaan. Äitdi synnyttää ja imettää, isä ja äiti hoivaavat. Ei isän pidä riistää lapsilta äitiä, jos äiti on sairas tai poissa isä hoitaa enemmän ajallisesti, mutta eise äitiä korvaa. Sensijaan äidin leikkimisellä tarkotin sitä että ajetaan äiti pois ja teeskennellään että isä riittää sekä isäksi että äidikai. kun ei riitä.

opettele lukemaan.

vai mitä tarkoitat kirjoitti:

äidin tehtävillä? onhan isän huolehdittava lapsistaan. Äitdi synnyttää ja imettää, isä ja äiti hoivaavat. Ei isän pidä riistää lapsilta äitiä, jos äiti on sairas tai poissa isä hoitaa enemmän ajallisesti, mutta eise äitiä korvaa. Sensijaan äidin leikkimisellä tarkotin sitä että ajetaan äiti pois ja teeskennellään että isä riittää sekä isäksi että äidikai. kun ei riitä.

äidit korvaavat sen isän lapsilleen. ajatellaan nyt näitä jotka salaa hankkiutuu raskaaksi, eikä isä edes tiedä lapsen olemassa olosta.

tai miten eron jälkeen äidit korvaavat lapsille sen isin, kun he ketkeroituvat ja vievät lapset isältä?

niin äideillähän on oikeus kaikkeen, yksikään äiti ei viitsi vain katsoa itseään peiliin, että mitä virheitä sieltä löytyy.

äiti minäkin kirjoitti:

äidit korvaavat sen isän lapsilleen. ajatellaan nyt näitä jotka salaa hankkiutuu raskaaksi, eikä isä edes tiedä lapsen olemassa olosta.

tai miten eron jälkeen äidit korvaavat lapsille sen isin, kun he ketkeroituvat ja vievät lapset isältä?

niin äideillähän on oikeus kaikkeen, yksikään äiti ei viitsi vain katsoa itseään peiliin, että mitä virheitä sieltä löytyy.

vai mitä ajat takaa? aiti tarvitaan isä tarvitaan. Meidän Äiti voittaa teidän Iskän!

minäpä kerron oman tarinani.
ollaan vaimon kanssa oltu nyt 13 vuotta naimisissa, ja meillä on kolme lasta. 2,4 ja 7 vuotiaat.olemme 35 vuotiaat kumpainenkin.

kun esikoinen syntyi vaimo oli jo raskausajan täysillä mukana, ja myös syntymän jälkeen.

seuraavissa raskauksissa vaimo muuttu. hän ei puhunut lapsista enään kellekkään, ei odotus ajasta, ei lasketusta päivästä, ei synnytyksestä, ei mistään.
vaimolle tuli tärkeämmäksi se, että paikat on timmissä kunnossa. hän alkoi puhumaan muista pahaa, hän juorusi ja ivasi muita ihmisiä, jotka olivat "heikompia" kuin hän, milloin lastenkasvatuksen takia, milloin lihavuuden ym.

minusta tuli silloin koko päiväinen isä! herätän tänä päivänäkin lapset kuuden jälestä pukemaan, vien heidät tarhaan ja itse menen töihin. kun tulen töistä menen suoraan hakemaan lapsia, lapsien kanssa kotiin, ruuan tekoon, iltapuuhat, kylpy ja nukkumaan.

vaimoni "opiskelee", tosin en usko että ihan täydestä. hänelle pitää antaa lukurauhaa, minut pukataan lapsien kanssa milloin mihinkin, jotta vaimo saa "lukea". no minä kun valmistuin, luin yöllä kursseja läpi, sen jälestä kun olin saanut lapset nukkumaan. vaimo vaan on ja valittaa..

viime kesänä kylvin ruohoa, vaimo oli sisällä kattomassa telkkaria äitinsä kanssa, kun minun käsivarsilla nukkuu nyt 4 vuotias tyttömme, samalla kun heitän ruohon siemeniä ja apulantaa maahan.

nyt vaimolla on tullut menemis kausi, eihän edes näe lapsiaan. minä kun olen harrastus kilpailuissa, tai työn takia matkoilla, niin hän pakenee äitinsä luo lapsien kanssa, koska ei yksinkertaisesti pärjää lapsien kanssa yksin. hän jättää lapset äidilleen, koska pitää mennä lukemaan tärkeisiin tentteihin!

luuletteko te naiset, ja jotkut miehet, että olen onnellisessa asemassa? en, en ole, mutta on pakko! tiedättäkö kuinka väsynyt olen välillä, tiedättekö kuinka väsynyt olen ottamaan joka ikisen vastuun mitä vaan saan? kyllä, minä olen väsynyt, mutta en jaksa alkaa siitä sen enempää vaimolle narisemaan, koska ei hän ymmärrä. hän vaan etsii lisää minusta vikoja..

tiedän että ero on paras ratkaisu kaikille, mutta en kykene vielä lapsien takia.

onneksi pääsen töissä levähtämään, ja työmatkoilla.
aatelkaas sitäkin, jotkut valittavat raskaan työpäivän jälkeen, mutta minä olen onnellinen kun pääsen töihin.

miettikää ennenkuin tulette syyllistämään isejä, suurin osa meistä hoitaa lapset ja kodin paremmin kuin äiti, mutta ei, se ei vaan riitä. mikään ei riitä!

arvostettu mies kirjoitti:

minäpä kerron oman tarinani.
ollaan vaimon kanssa oltu nyt 13 vuotta naimisissa, ja meillä on kolme lasta. 2,4 ja 7 vuotiaat.olemme 35 vuotiaat kumpainenkin.

kun esikoinen syntyi vaimo oli jo raskausajan täysillä mukana, ja myös syntymän jälkeen.

seuraavissa raskauksissa vaimo muuttu. hän ei puhunut lapsista enään kellekkään, ei odotus ajasta, ei lasketusta päivästä, ei synnytyksestä, ei mistään.
vaimolle tuli tärkeämmäksi se, että paikat on timmissä kunnossa. hän alkoi puhumaan muista pahaa, hän juorusi ja ivasi muita ihmisiä, jotka olivat "heikompia" kuin hän, milloin lastenkasvatuksen takia, milloin lihavuuden ym.

minusta tuli silloin koko päiväinen isä! herätän tänä päivänäkin lapset kuuden jälestä pukemaan, vien heidät tarhaan ja itse menen töihin. kun tulen töistä menen suoraan hakemaan lapsia, lapsien kanssa kotiin, ruuan tekoon, iltapuuhat, kylpy ja nukkumaan.

vaimoni "opiskelee", tosin en usko että ihan täydestä. hänelle pitää antaa lukurauhaa, minut pukataan lapsien kanssa milloin mihinkin, jotta vaimo saa "lukea". no minä kun valmistuin, luin yöllä kursseja läpi, sen jälestä kun olin saanut lapset nukkumaan. vaimo vaan on ja valittaa..

viime kesänä kylvin ruohoa, vaimo oli sisällä kattomassa telkkaria äitinsä kanssa, kun minun käsivarsilla nukkuu nyt 4 vuotias tyttömme, samalla kun heitän ruohon siemeniä ja apulantaa maahan.

nyt vaimolla on tullut menemis kausi, eihän edes näe lapsiaan. minä kun olen harrastus kilpailuissa, tai työn takia matkoilla, niin hän pakenee äitinsä luo lapsien kanssa, koska ei yksinkertaisesti pärjää lapsien kanssa yksin. hän jättää lapset äidilleen, koska pitää mennä lukemaan tärkeisiin tentteihin!

luuletteko te naiset, ja jotkut miehet, että olen onnellisessa asemassa? en, en ole, mutta on pakko! tiedättäkö kuinka väsynyt olen välillä, tiedättekö kuinka väsynyt olen ottamaan joka ikisen vastuun mitä vaan saan? kyllä, minä olen väsynyt, mutta en jaksa alkaa siitä sen enempää vaimolle narisemaan, koska ei hän ymmärrä. hän vaan etsii lisää minusta vikoja..

tiedän että ero on paras ratkaisu kaikille, mutta en kykene vielä lapsien takia.

onneksi pääsen töissä levähtämään, ja työmatkoilla.
aatelkaas sitäkin, jotkut valittavat raskaan työpäivän jälkeen, mutta minä olen onnellinen kun pääsen töihin.

miettikää ennenkuin tulette syyllistämään isejä, suurin osa meistä hoitaa lapset ja kodin paremmin kuin äiti, mutta ei, se ei vaan riitä. mikään ei riitä!

haluaisin painottaa, että on vihoviimeinen syy olla lasten takia yhdessä. Kyllä lapset sen vaistoo jos vanhempien suhde ei toimi ja se jos mikä voi aiheuttaa pitkällä tähtäimellä enemmän ongelmia/haittaa, kuin se että ottaisit eron nyt heti.
Olen itse omalle äidilleni katkera vielä tänäkin päivänä kun ei ottanut ajoissa eroa isästäni mikä ei ollut kelvollinen isän rooliin. Aina vain sanoi että teidän lasten takia oltiin. Itse en sitä usko. Uskon että se oli vain äitini omaa heikkoutta kun ei uskaltanut irrottautua isästä.
Uskoisin että moni asia olisi ollut paremmin jos ero olisi tapahtunut ajoissa ja kunnolla.
Toki minun vanhempien tilanne ei nyt ihan vastaava kuin sulla, mutta pointtinani se että lapset eivät ole syy olla yhdessä vaan nimenomaan lasten takia sinun pitäisi tuollaisesta tilanteesta juuri erotakin.

sinulle, mutta kirjoitti:

haluaisin painottaa, että on vihoviimeinen syy olla lasten takia yhdessä. Kyllä lapset sen vaistoo jos vanhempien suhde ei toimi ja se jos mikä voi aiheuttaa pitkällä tähtäimellä enemmän ongelmia/haittaa, kuin se että ottaisit eron nyt heti.
Olen itse omalle äidilleni katkera vielä tänäkin päivänä kun ei ottanut ajoissa eroa isästäni mikä ei ollut kelvollinen isän rooliin. Aina vain sanoi että teidän lasten takia oltiin. Itse en sitä usko. Uskon että se oli vain äitini omaa heikkoutta kun ei uskaltanut irrottautua isästä.
Uskoisin että moni asia olisi ollut paremmin jos ero olisi tapahtunut ajoissa ja kunnolla.
Toki minun vanhempien tilanne ei nyt ihan vastaava kuin sulla, mutta pointtinani se että lapset eivät ole syy olla yhdessä vaan nimenomaan lasten takia sinun pitäisi tuollaisesta tilanteesta juuri erotakin.

elikä, jos puolisosi sairastuu psyykiisesti
tai ratkeaa juomaan se ei ole eron syy, sensijaan jokainen järkevä ihminen ottaa etäisyyttä siinä vaiheessa. Samoin on oikeaa isyyyttä huolehtia lapsista. Mutta oikeaa isyyttä ei ole riistää aimolta kiusantekotarkoituksella lapset ja ruveta "äidiksi" äidin tilalle1

arvostettu mies kirjoitti:

minäpä kerron oman tarinani.
ollaan vaimon kanssa oltu nyt 13 vuotta naimisissa, ja meillä on kolme lasta. 2,4 ja 7 vuotiaat.olemme 35 vuotiaat kumpainenkin.

kun esikoinen syntyi vaimo oli jo raskausajan täysillä mukana, ja myös syntymän jälkeen.

seuraavissa raskauksissa vaimo muuttu. hän ei puhunut lapsista enään kellekkään, ei odotus ajasta, ei lasketusta päivästä, ei synnytyksestä, ei mistään.
vaimolle tuli tärkeämmäksi se, että paikat on timmissä kunnossa. hän alkoi puhumaan muista pahaa, hän juorusi ja ivasi muita ihmisiä, jotka olivat "heikompia" kuin hän, milloin lastenkasvatuksen takia, milloin lihavuuden ym.

minusta tuli silloin koko päiväinen isä! herätän tänä päivänäkin lapset kuuden jälestä pukemaan, vien heidät tarhaan ja itse menen töihin. kun tulen töistä menen suoraan hakemaan lapsia, lapsien kanssa kotiin, ruuan tekoon, iltapuuhat, kylpy ja nukkumaan.

vaimoni "opiskelee", tosin en usko että ihan täydestä. hänelle pitää antaa lukurauhaa, minut pukataan lapsien kanssa milloin mihinkin, jotta vaimo saa "lukea". no minä kun valmistuin, luin yöllä kursseja läpi, sen jälestä kun olin saanut lapset nukkumaan. vaimo vaan on ja valittaa..

viime kesänä kylvin ruohoa, vaimo oli sisällä kattomassa telkkaria äitinsä kanssa, kun minun käsivarsilla nukkuu nyt 4 vuotias tyttömme, samalla kun heitän ruohon siemeniä ja apulantaa maahan.

nyt vaimolla on tullut menemis kausi, eihän edes näe lapsiaan. minä kun olen harrastus kilpailuissa, tai työn takia matkoilla, niin hän pakenee äitinsä luo lapsien kanssa, koska ei yksinkertaisesti pärjää lapsien kanssa yksin. hän jättää lapset äidilleen, koska pitää mennä lukemaan tärkeisiin tentteihin!

luuletteko te naiset, ja jotkut miehet, että olen onnellisessa asemassa? en, en ole, mutta on pakko! tiedättäkö kuinka väsynyt olen välillä, tiedättekö kuinka väsynyt olen ottamaan joka ikisen vastuun mitä vaan saan? kyllä, minä olen väsynyt, mutta en jaksa alkaa siitä sen enempää vaimolle narisemaan, koska ei hän ymmärrä. hän vaan etsii lisää minusta vikoja..

tiedän että ero on paras ratkaisu kaikille, mutta en kykene vielä lapsien takia.

onneksi pääsen töissä levähtämään, ja työmatkoilla.
aatelkaas sitäkin, jotkut valittavat raskaan työpäivän jälkeen, mutta minä olen onnellinen kun pääsen töihin.

miettikää ennenkuin tulette syyllistämään isejä, suurin osa meistä hoitaa lapset ja kodin paremmin kuin äiti, mutta ei, se ei vaan riitä. mikään ei riitä!

voi miten tutulta tuntui toisinpäit tuo kertomuksesi. Mies tekee mitä huvittaa ja kun on kotona hän on "maailman paras isi" lapselle ja vaimolle, mutta silti kiroaa ja haistattelee ja ivailee vaimoa...eli minua.

äitiys kirjoitti:

elikä, jos puolisosi sairastuu psyykiisesti
tai ratkeaa juomaan se ei ole eron syy, sensijaan jokainen järkevä ihminen ottaa etäisyyttä siinä vaiheessa. Samoin on oikeaa isyyyttä huolehtia lapsista. Mutta oikeaa isyyttä ei ole riistää aimolta kiusantekotarkoituksella lapset ja ruveta "äidiksi" äidin tilalle1

miksi sitten nykyisin äidit katkeroituvat iseille eron hetkelle, ja vievät heiltä huoltajuuden ja isältä isyyden? mikä ihmeen oikeus äideillä on tämmöiseen?

oletetaan nyt, että isä on kunnon isä, ei retku.

kerroppas tuohon vastaus, niin saan ihmetetellä kahta kauheammin :)

ihmettelen todella kirjoitti:

miksi sitten nykyisin äidit katkeroituvat iseille eron hetkelle, ja vievät heiltä huoltajuuden ja isältä isyyden? mikä ihmeen oikeus äideillä on tämmöiseen?

oletetaan nyt, että isä on kunnon isä, ei retku.

kerroppas tuohon vastaus, niin saan ihmetetellä kahta kauheammin :)

eli yksikään kunnon äiti ei riistä lapseltaan kunnon isää. Mietipä hetki millainen on isä jota vaimo läöhtee lsten kanssa piiloonn... ehkä ymmärrät mitä tarkoitan, vaikka miesystäväsi ehkä kertoi että vaimo se vaan kiusallaan meni turvakotiin...

ihmettelen todella kirjoitti:

miksi sitten nykyisin äidit katkeroituvat iseille eron hetkelle, ja vievät heiltä huoltajuuden ja isältä isyyden? mikä ihmeen oikeus äideillä on tämmöiseen?

oletetaan nyt, että isä on kunnon isä, ei retku.

kerroppas tuohon vastaus, niin saan ihmetetellä kahta kauheammin :)

joka ottaa eron ... lasten äidin hylkääminen on "potku vasten lapsen naamaa" jos ymmärrät kuvaannollista kieltä

kunnon isä kirjoitti:

joka ottaa eron ... lasten äidin hylkääminen on "potku vasten lapsen naamaa" jos ymmärrät kuvaannollista kieltä

kyllä eroon tarvitaan aina kaksi!

äiti taas minäkin kirjoitti:

kyllä eroon tarvitaan aina kaksi!

no mitäs sanot tästä: meillä isi on eronnut ja äiti ei. Eli mies on mielestään eroisä jolla on oikeus märätä yksin lapsesta. Itse olen mielestäni märttyyriäiti jonka mies tekee kiusaa ja on poissa kotoa... eli eroa ei ole kun molemmat eivät ole eronneet... mutta tavanneet emme ole kahteen vuoteen! Naimisissa ollaan. Mies on saanut kuitenkin sossuilta lapsen vapaasti ja mulle on määrätty valvotut tapaamiset tunti kahden viikon välein lastenkodilla etten muka kaappaisi lasta... aika naurettava ajatus. minne menisin interpoli kantapäillä? lapsen jä äidin hätää ei oteta vakavasti. Isi saa pseotella jauhkailla miten tahansa. Jonkun olisi puututtava tähän, kenen? lakimisehet eivät voi auttaa, ja vaikka todisteita pahoisåitelyistaä esittäisikin, sossut tukevat yleensä väkivaltaisiä ja sorsivat avuttomia puolustus,kyvyttömiä äitejä. Nyt jos palstalla hilluu joku sossu , vastaa please.

äiti taas minäkin kirjoitti:

kyllä eroon tarvitaan aina kaksi!

Meidän tapauksessa ne kaksi oli lapsen äiti ja hänen uusi ihastuksensa.