.
... ja kiittäkää myös keskustan vastuullista kenttäväkeä joka uskalsi Oulun puoluekokouksessa 2006 avoimesti vastustaa Matti Vanhasen linjaa ja protestoi voimakkaasti tätä vastaan menemällä Jarmo Korhosen taakse sihteerivalinnassa. Kenttä pudotti näin Vanhasen ja johdon tietyn osan suosikin Mikko Alkion reilulla äänimäärällä Korhosen hyväksi.
Uusi puoluesihteeri Jarmo Kohonen on se voimamies joka palautti maakuntien uskon Keskustaan kiertämällä suurella uutteruudella ja sydämellä, noilla "saarnamatykoillaan" perimmäisenkin pikkukylän tupaillat.
Vanhasen mukana presidentinvaaleissa romahtanut kannatus oli Korhosella vastassa suurena haasteena. Kentän usko puolueeseen piti palauttaa. Presidentinvaaleissa Vanhasen 18 % taso olisi jo sellaisenaan tarkoittanut romahdusta Kokoomuksen ja SDP:n jälkeen kolmanneksi.
Keskustan perinteisillä alueilla on usko palannut ja kärsityt tappiot näyttelevät vain murto-osaa siitä miltä pahimmillaan vielä puoli vuotta sitten näytti.
Keskustan osuutta kasvuun suurissa kaupungeissa ei Korhonen ole vielä saanut liikkeelle. Eritoten Helsinki, Espoo ja Vantaa kituvat edelleen. Ehdokasvalinnoissa ei tällä alueella vaaleissa saatu esiin riitävästi valovoimaisia henkilöitä, eikä pelkästään Mari Kiviniemen varaan voi Helsingissä rakentaa Keskustan uutta tulemista. Merja Vanhasen saama äänimäärä on toki lupaus tulemisesta joka täyttynee jo kuntavaaleissa.
Mari Kiviniemi on joutunut kaikissa käännöksissä varapuheenjohtajana tahtoen tai tahtomattaan noudattelemaan Vanhasen oppien mukaista linjaa, eikä sillä selvästikään saavuteta uutta uskoa pääkaupunkiseudun äänestäjien keskuudessa. Paikallaan polkevissa siilipuolustukseen käpertyneissä suurkaupunkien piireissä ehdokasvalinnat kokivat verenvähyyttä, joka seikka olisi saatava muutokseen jo tulevissa kuntavaaleissa.
Toivottavasti Kokoomuksen tulo hallituskumppaniksi - pieni varaus tulemisesta - herättää pääkaupunkiseudun keskustalaisuuden uuteen elämään. Tilaus kasvulle on olemassa. Mutta vaikka Jarmo Korhonen onkin puoluetoimiston uusi ankkuri, toimitusjohtaja ja tarvittaessa pehtoori joka uusittuine esikuntineen voi varmistaa puolueen toimivuuden myös suurten kaupunkien suuntaan, eivät "vanhaan malliin" vetävät piirien henkilövalinnat suosi nousua. Ilman sisäistä asenteen muutosta tai aivan uutta laajenevaa näkemystä jää tarpeellinen muutos pääkaupunkiseudulla Korhosenkin kyvyillä puolitiehen. Yksin ei hänkään voi piirien siilipuolustusta herättää.
Voidaan vain toivoa että Mari Kiviniemi ottaa nyt tosissaan asemansa ennen muuta helsinkiläisenä poliitikkona ja nostaa Keskustan athdon ja äänen kuuluville eri ottein kuin tähän astissa yrityksissään, jossa vanhaan muistiin on ollut toinen jalka menneessä Jalasjärven puolella hänen täällä varman päälle vetäessään.
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
... ja kiittäkää myös keskustan vastuullista kenttäväkeä joka uskalsi Oulun puoluekokouksessa 2006 avoimesti vastustaa Matti Vanhasen linjaa ja protestoi voimakkaasti tätä vastaan menemällä Jarmo Korhosen taakse sihteerivalinnassa. Kenttä pudotti näin Vanhasen ja johdon tietyn osan suosikin Mikko Alkion reilulla äänimäärällä Korhosen hyväksi.
Uusi puoluesihteeri Jarmo Kohonen on se voimamies joka palautti maakuntien uskon Keskustaan kiertämällä suurella uutteruudella ja sydämellä, noilla "saarnamatykoillaan" perimmäisenkin pikkukylän tupaillat.
Vanhasen mukana presidentinvaaleissa romahtanut kannatus oli Korhosella vastassa suurena haasteena. Kentän usko puolueeseen piti palauttaa. Presidentinvaaleissa Vanhasen 18 % taso olisi jo sellaisenaan tarkoittanut romahdusta Kokoomuksen ja SDP:n jälkeen kolmanneksi.
Keskustan perinteisillä alueilla on usko palannut ja kärsityt tappiot näyttelevät vain murto-osaa siitä miltä pahimmillaan vielä puoli vuotta sitten näytti.
Keskustan osuutta kasvuun suurissa kaupungeissa ei Korhonen ole vielä saanut liikkeelle. Eritoten Helsinki, Espoo ja Vantaa kituvat edelleen. Ehdokasvalinnoissa ei tällä alueella vaaleissa saatu esiin riitävästi valovoimaisia henkilöitä, eikä pelkästään Mari Kiviniemen varaan voi Helsingissä rakentaa Keskustan uutta tulemista. Merja Vanhasen saama äänimäärä on toki lupaus tulemisesta joka täyttynee jo kuntavaaleissa.
Mari Kiviniemi on joutunut kaikissa käännöksissä varapuheenjohtajana tahtoen tai tahtomattaan noudattelemaan Vanhasen oppien mukaista linjaa, eikä sillä selvästikään saavuteta uutta uskoa pääkaupunkiseudun äänestäjien keskuudessa. Paikallaan polkevissa siilipuolustukseen käpertyneissä suurkaupunkien piireissä ehdokasvalinnat kokivat verenvähyyttä, joka seikka olisi saatava muutokseen jo tulevissa kuntavaaleissa.
Toivottavasti Kokoomuksen tulo hallituskumppaniksi - pieni varaus tulemisesta - herättää pääkaupunkiseudun keskustalaisuuden uuteen elämään. Tilaus kasvulle on olemassa. Mutta vaikka Jarmo Korhonen onkin puoluetoimiston uusi ankkuri, toimitusjohtaja ja tarvittaessa pehtoori joka uusittuine esikuntineen voi varmistaa puolueen toimivuuden myös suurten kaupunkien suuntaan, eivät "vanhaan malliin" vetävät piirien henkilövalinnat suosi nousua. Ilman sisäistä asenteen muutosta tai aivan uutta laajenevaa näkemystä jää tarpeellinen muutos pääkaupunkiseudulla Korhosenkin kyvyillä puolitiehen. Yksin ei hänkään voi piirien siilipuolustusta herättää.
Voidaan vain toivoa että Mari Kiviniemi ottaa nyt tosissaan asemansa ennen muuta helsinkiläisenä poliitikkona ja nostaa Keskustan athdon ja äänen kuuluville eri ottein kuin tähän astissa yrityksissään, jossa vanhaan muistiin on ollut toinen jalka menneessä Jalasjärven puolella hänen täällä varman päälle vetäessään.
Seppo Hietanen
”kerimäki st”
CITY-Keskusta
Vastaukset 8
Vanhimmat
Korhonen jo sanoi, että hallitusneuvotteluista tulee vaikeat, kun pitää ensin pelata kokoomus ulos teeskentelemällä, ettei yhteisiä tavoitteita ole tarpeeksi, että kepu voi palata takaisin Heinäluoman kenkiä putsaamaan.
Täsmennäpä hieman juttuasi.
Luulottelujasi punamullasta voitanee pitää kuitenkin eilisen kostean illan krapulan jälkituotteena, pahan olosi törähdyksenä.
Seppo Hietanen
juuri luki Korhosen sanoneen että keskusta ja kokoomus on kaukana toisistaan!!ETTÄ SILLÄLAILLA!Voiko tämä olla nykysuomessa totta.Häpeän.
Toki saavutuksesi on runsaitten onnentoivotusten arvoinen. Yli 7.000 ääntä on jo lupauksia antavaa, onhan se edellisten vaalien ja Jäätteenmäen hirmupotin jäljiltä kohtuudella saavutettu tulos, pohjaa on saatu laajennettua. Kuntavaalien tappion kriisitunnelmista on muutos oikealla suunnalla.
Seppo Hietanen
Porvarihallituksen tiellä, tai sanotaan mieluummin Sinivihreän hallituksen tiellä.
Aamulla hän jo näyttää vetäneen esiin , ettei ole helppo sopia hallitusohjelmasta Kokoomuksen kanssa. Se on sitä perivanhaa Punamultakepulointia, aloittaa riitely jostakin pikkuasiasta.
Eilen illalla näki Korhosen naamasta kuinka vitutus oli suuri, se aivan oli aistittavissa Korhosesta.
Sinivihreä hallitus kyllä ilmeisesti on tulossa, mutta nyt sen varmimpia takuumiehiä on Vanhanen ja Katainen. Heidän uskon kunnioittavan vaalitulosta, eikä mitään suuria erimielisyyksiä hallitusohjelmassa tule olemaan. Ruua alvin lasku ei ole Kokoomukselle mikään kynnyskysymys, hyvin sitä voi laskea. Mutta toki sekin raha on pois jostakin muualta.
Nyt on ensimmäinen kerta kun Keskustan ja Kokoomuksen varaan rakentuva hallitus voisi toimia normaalioloissa.
Katsotaan.
.
Jarmo Korhosesta näkyvä vaaliväsymys on toki totta, mutta se menee kyllä aivan todellisen väsymyksen piikkiin, eikä suinkaan sinun kaavaamasi tunnetilan lukuun.., ja pitää myös muistaa että ei hän ole Vanhasen lailla vietävissä vaan on mitä selvemmin pystyvä strategi.
Leimatessasi hänet änkyräksi laskettelet siinä lähinnä omille kengillesi. Jos hiemankaan katsot asiaa totuuden näkökulmasta, näet että on Korhonen ollut luotettavan pätevän puoluesihteerin tavoin lojaali puolueen johdolle, siis ennen muuta myös Vanhasen punamultalinjalle, riippumatta siitä mitä mieltä hän itse olisikaan punamullasta. Muistapa myös se että toimivassa organisaatioissa ei toimitusjohtaja kävele pääjohtajan varpaille, ei yhtiöissä eikä puolueissa. Poliittinen linjanveto kuuluu puheenjohtajan mandaatille, organisaation käytännön toiminta puoluesihteerille.
Korhonenkin on nähnyt läheltä ne käännökset joissa Sauli Niinistö on vetänyt useita kertoja mattoa Keskustan alta. Turha sellaisesta olisi iloitakaan ennakkoon, kun tarjolla on Kokoomukselle mahdollisuus H. Holkerin aikojen1987 malliin vetää välistä ohi Keskustan ja mennä kimppaan SDP:n kanssa. Se takaisi Kokoomukselle myös pääministerin salkun, siis aivan jotain muuta kuin mihin he joutuisivat nyt Keskustan kassa pelatessaan tyytymään
Kuten muistat juuri niin kävi jo varmana pidetyn keskustaporvarihallituksen nenän edestä. Silloin tarvittiin H. Holkerille samaa maaliin pelaajiksi ristilukki Mauno Koivisto ja SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa. Silloinkin oli Kokoomuksessa vanhan entisen johtajan valittu, tuolloin Ilkka Suominen. Saman kaltaisessa pahimmillaan kiusallisessa asemassa on nyt Jyrki Katainen, jonka yli voi jättipotin saanut Sauli Niinistö hyvinkin kävellä. Tuleva pääministeri Niinistö Keskustaa kampittamassa on todennäköisempi kuin hänen asettumisensa Keskustan rinnalle samaan hallitukseen jonkun, ehkä VVM:n ministerinä.
Seppo Hietanen
.Tekotavassa toinen järjästys. Silloin oli Presidentillä tärkeä rooli. Hänellä oli suuri vaikutus siihen minkälainen hallitus koottiin. Kekkosen toiminta oli jättänyt jäänteet hallituksen perustamisprosessiin ja olihan perustuslakikin toinen. Kassakaappisopimus oli ajattelematon teko, varsinkin Suomiselle se toi vain hankaluuksia.
Korhonen oli kuin pikku-poika johon oli lumipallo sattunut kipeää. Ei olympiavoittajaa vituta vaikka tulos on vähän huonompi kun neljä vuotta aikaisemmin ,onhan voitto kuitenkin saavutettu. Eikä politikko ala etsiä ohjelmasta vaikeuksia ennen neuvotteluja, muutakun silloin kun mahdollinen yhteistyökumppani on toinen kun oli tarkoitus.
Pienestä se oli kiinni; Jos Korjonen ei olisi suostunut ehdokkaaksi pouluesihteeriksi, olisimme me nyt aivan erilaisissa tunnemissä oppositioon joutuvan Keskustan ylimääräistä puoluekokousta kaavailemassa.