.
Joidenkin mielestä puoluesihteeri Jarmo Korhonen olisi jo eilen vetänyt herneen nenäänsä kun puolue ei saanutkaan suunnieltua 25 % tasoa, ja ennen muuta siksi että nyt ykköshallituskumppaniksi nousi Kokoomus SDP:n ja punamullan sijaan.
Seuraava teksti antaa kuvaa niistä syistä jotka saattavat rassata puolusihteeriä, normaalin väsymyksen lisäksi, jota hän toki on jo oikeutettu kokemaan aivan mahdottoman vaalikauden työrupeaman uuvuttamana. Korhosesta näkyvä vaaliväsymys on toki totta, mutta se menee kyllä aivan todellisen väsymyksen piikkiin, eikä suinkaan joittenkin kaavaaman tunnetilan lukuun.., ja pitää myös muistaa että ei hän ole Vanhasen lailla vietävissä vaan on mitä selvemmin pystyvä strategi.
Leimatessaan hänet änkyräksi laskettelee leimaaja siinä lähinnä omille kengilleen. Jos hiemankaan katsotaan asiaa kriitisesti johdon vaatimusten ja totuuden näkökulmasta, näkyy että on Korhonen on ollut luotettava ja pätevä, ja asiastaan vastaavan puoluesihteerin tavoin lojaali puolueen johdolle, siis ennen muuta myös Vanhasen punamultalinjalle, riippumatta siitä mitä mieltä hän itse olisikaan punamullasta. Kannattaa myös muistaa että toimivassa organisaatioissa ei toimitusjohtaja kävele pääjohtajan varpaille, ei sen paremmin yhtiöissä kuin puolueissakaan. Poliittinen linjanveto kuuluu puheenjohtajan mandaatille, organisaation käytännön toiminta puoluesihteerille.
Korhonenkin on nähnyt läheltä ne käännökset joissa Sauli Niinistö on vetänyt useita kertoja mattoa Keskustan alta. Turha sellaisesta olisi iloita ennakkoon, kun tarjolla on Kokoomukselle mahdollisuus H. Holkerin aikojen1987 malliin vetää välistä, ohi Keskustan ja mennä kimppaan SDP:n kanssa. Se takaisi Kokoomukselle - ehkä Niinistölle - myös pääministerin salkun, siis aivan jotain muuta kuin mihin he joutuisivat nyt Keskustan kassa pelatessaan tyytymään.
Kuten muistat juuri niin kävi varmana jo pidetyn 1987 keskustaporvarihallituksen nenän edestä. Silloin tarvittiin H. Holkerille houkutelijaksi ja samaa maaliin pelaajiksi ristilukki Mauno Koivisto ja SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa. Silloinkin oli Kokoomuksessa johdossa entisen puheenjohtajan Holkerin valittu, tuolloin Ilkka Suominen. Saman kaltaisessa pahimmillaan kiusallisessa asemassa on nyt Jyrki Katainen, - Niinistön valinta - jonka yli voi jättipotin saanut Sauli Niinistö hyvinkin kävellä. Tuleva pääministeri Niinistö Keskustaa kampittamassa on todennäköisempi kuin hänen asettumisensa Keskustan rinnalle samaan hallitukseen jonkun, ehkä VVM:n ministerinä.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Joidenkin mielestä puoluesihteeri Jarmo Korhonen olisi jo eilen vetänyt herneen nenäänsä kun puolue ei saanutkaan suunnieltua 25 % tasoa, ja ennen muuta siksi että nyt ykköshallituskumppaniksi nousi Kokoomus SDP:n ja punamullan sijaan.
Seuraava teksti antaa kuvaa niistä syistä jotka saattavat rassata puolusihteeriä, normaalin väsymyksen lisäksi, jota hän toki on jo oikeutettu kokemaan aivan mahdottoman vaalikauden työrupeaman uuvuttamana. Korhosesta näkyvä vaaliväsymys on toki totta, mutta se menee kyllä aivan todellisen väsymyksen piikkiin, eikä suinkaan joittenkin kaavaaman tunnetilan lukuun.., ja pitää myös muistaa että ei hän ole Vanhasen lailla vietävissä vaan on mitä selvemmin pystyvä strategi.
Leimatessaan hänet änkyräksi laskettelee leimaaja siinä lähinnä omille kengilleen. Jos hiemankaan katsotaan asiaa kriitisesti johdon vaatimusten ja totuuden näkökulmasta, näkyy että on Korhonen on ollut luotettava ja pätevä, ja asiastaan vastaavan puoluesihteerin tavoin lojaali puolueen johdolle, siis ennen muuta myös Vanhasen punamultalinjalle, riippumatta siitä mitä mieltä hän itse olisikaan punamullasta. Kannattaa myös muistaa että toimivassa organisaatioissa ei toimitusjohtaja kävele pääjohtajan varpaille, ei sen paremmin yhtiöissä kuin puolueissakaan. Poliittinen linjanveto kuuluu puheenjohtajan mandaatille, organisaation käytännön toiminta puoluesihteerille.
Korhonenkin on nähnyt läheltä ne käännökset joissa Sauli Niinistö on vetänyt useita kertoja mattoa Keskustan alta. Turha sellaisesta olisi iloita ennakkoon, kun tarjolla on Kokoomukselle mahdollisuus H. Holkerin aikojen1987 malliin vetää välistä, ohi Keskustan ja mennä kimppaan SDP:n kanssa. Se takaisi Kokoomukselle - ehkä Niinistölle - myös pääministerin salkun, siis aivan jotain muuta kuin mihin he joutuisivat nyt Keskustan kassa pelatessaan tyytymään.
Kuten muistat juuri niin kävi varmana jo pidetyn 1987 keskustaporvarihallituksen nenän edestä. Silloin tarvittiin H. Holkerille houkutelijaksi ja samaa maaliin pelaajiksi ristilukki Mauno Koivisto ja SDP:n puheenjohtaja Kalevi Sorsa. Silloinkin oli Kokoomuksessa johdossa entisen puheenjohtajan Holkerin valittu, tuolloin Ilkka Suominen. Saman kaltaisessa pahimmillaan kiusallisessa asemassa on nyt Jyrki Katainen, - Niinistön valinta - jonka yli voi jättipotin saanut Sauli Niinistö hyvinkin kävellä. Tuleva pääministeri Niinistö Keskustaa kampittamassa on todennäköisempi kuin hänen asettumisensa Keskustan rinnalle samaan hallitukseen jonkun, ehkä VVM:n ministerinä.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 7
Vanhimmat
...
tavoitteestaan jonka seurauksena palkkio:
1. Eroaa itse kyvyttömänä hoitamaan tehtäviään
2. Eroitetaan kyvyttömänä hoitamaan tehtäviään
ja vielä vaaliväsymystä ??? ämmäkö se on tupailtaisäntä. Täällä kukaan muukaan ole väsynyt. Ja herneet nenässä voi voi neitiä. Pidättääkö hän nyt hengitystä kunnes asiat paranee. Ämmä
Korhonen pohjustaa ennalta sovittua näytelmää. Vanhanen tapaa Kataisen ja sen jälkeen ilmoittaa, ettei tavoitteissa ole tarpeeksi yhteistä. Vanhanen jatkaa neuvotteluja Heinäluoman kanssa ja toteaa, että punamultapohja jatkaa.
Näin ovat Vanhanen ja Heinäluoma ennalta sopineet. Vanhanen tekee nyt Kataiselle sen, minkä Lipponen teki Aholle 1999.
Sinipunaa ei tule, Heinäluomalla ei ole varaa lähteä siihen, koska yhteistyö kokoomuksen kanssa tietäisi SDP:lle kannatuksen pudotusta alle 20%:iin. Nimenomaan Niinistön johtamaan hallitukseen SDP ei vaalitappion jälkeen lähtisi millään ilveellä, ei ainakaan sellaisen mainonnan jälkeen, mitä demarit puolueessaan ja SAK:ssa harrastivat.
Vanhasen naamanilmeet illalla tuloksen alkaessa varmistua paljastivat paljon, sopimus Heinäluoman kanssa on nyt hankala pitää. Harvoin näkee vaalien suurimman puolueen puheenjohtajan, vaikka tappion kärsineenkin, olevan niin tuskaisen näköinen kuin Vanhanen eilen. Hän ymmärsi että demarit tulevat tekemään hänen seuraavista viikoistaan, kuukausistaan ja vuosistaan hankalia jos hän nyt heidät hylkää ja valitsee Kokoomuksen.
Vanhasta selvästi harmitti kokoomuksen voitto ja demareiden tappio, mutta hyvin paljon häntä harmitti sekin, että myös keskusta hävisi rutkasti ääniä ja neljä eduskuntapaikkaa.
Vaali oli selvä tuomio punamullalle, mitä ei pitäisi peitellä sen puoluepamppujen sopimuksen alle, että suurin eduskuntapuolue automaattisesti johtaisi hallituksen muodostamista.
Niinistö hallituksen puheenjohtaja.
riidansiemeniä, kyseessä varmaan se kuuluisa kepujen yhteistyökyky.