Olen jutellu monen ex-vl:n kanssa tästä asiasta että väkivaltaa on vl:perheissä. Itekki olen joutunu sitä kokemaan.Selkään sai aika helpolla, ei vaadittu paljon ärsykkeitä. Tuntuu että täällä syytetään heti katkeroituneeksi jos kertoo kokemastaan väkivallasta tai siitä että on jäänyt vaille vanhempiensa rakkautta! Onhan tietenki olemassa semmosiaki vl-perheitä joissa ei väkivaltaa ole.
Väkivaltaa vl-perheissä
eräs ex-vl
241892
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
haluaisin tietää että puhutaanko tästä aiheesta ollenkaan vl-piireissä?
Onko sinulla ystäviä, perhettä tai muita, joille voit puhua menneistä? Vai halusitko mainita asiasta, jotta muutkin vl:t tietävät, etteivät ole ongelmansa kanssa yksin?
Mielenterveystyöntekijöille tiukkalinjaisten lahkojen ja ryhmien jäsenten lapset ja ex-jäsenet ovat tunnettu ongelmaryhmä.
Valitettavasti monissa uskonnollisissa ryhmissä ongelmat ovat asioita, joista ei saa puhua.
Esimerkkinä lähetin erään ihmeparannuksiin keskittyvän 'seurakunnan' saarnamiehelle linkin kristillisen tahon julkaisemaan videoon, jossa kerrottiin miten ihmisille oli valheellisesti väitetty heidän olevan 'ihmeparannettuja' ja ihmisten kuolleen jätettyään sairauden hoidon väliin. Lisäksi he käyttivät palkattuja näyttelijöitä esiintymään sairaina, jotka sitten paranivat.
Kyseinen saarnaaja on maininnut videossa esiintyvän ulkomaalaisen 'ihmeparantajan' ylistävään sävyyn monta kertaa.
Ainoa vastaus mitä sain, kuului suunnilleen näin: "mikä on yksi kristillinen taho osoittamaan syyttävää sormeaan toiselle ja esittämään sen epäilyttävässä valossa", eli hys, hys... ei saa sanoa ääneen, vaikka joku kuolisi.
Hyvä tuo sun kirjotus. Mun mielestä näistä asioista pitää puhua, ei sais vaieta aivan ku ongelmia ei olisi olemassakaan.
Onneksi mulla on ympärillä ihmisiä joiden kanssa voin puhua ihan kaikesta ja ammattiapuakin saan.
-70 ja -80 luvulla meillä ja muillakin lestadiolaisperheillä oli vakiokamaa että jos jäi kiinni eemelin tai pikku kakkosen katsomisesta naapurissa niin tuli risua perseelle ja ankarasti eikä ole liioittelua.
Ja sekin on totta että ne risulla hakkaamiset oli nimenomaan lestadiolaisten saarnamiesten alullepanemia. Kyllähän vanhemmat kurittivat lapsia kun saarnamiehet niin vaativat. Televisio oli sontaluukku, pirunsilmä tai helvetinkone josta piti lapset varjella ja vielä samaan aikaan hehkutettiin että hempeyden henki on syntiä niin kyllä risu lauloi ja lapset parkui monien lestadiolaisisäntien käsissä.
Minusta sellainen toiminta on paljon pahempaa kuin televisoväkivalta katseltuna sillä pieksettiihän lapsia ihan konkreettisesti ja fyysisesti.
en siitä, jos olin naapurin pojan kanssa katsomassa elokuvia. Ruumiillinen kuritus oli tuolloin sallittua ja ansaitsin yleensä piiskani, kun en totellut ja olin samalla pienemmille huono esimerkki.
Ehkäpä sinun tapauksessakin kyse oli enemmän tottelemattomuudesta (jota ei tietysti tulekaan lapsilta hyväksyä) kuin siitä, mitä "kauheuksia" jossakin Pikkukakkosessa näit? (en tietysti väitä, että voisin teidän perheen asioita tietää, mutta olettaisin näin)
Ennen tuli tottelemattomuudesta piiskaa, nykyään esim. karkkipäivän tai jonkun muun kivan menetys.
Tuosta olen eri mieltä, että televisioväkivalta olisi parempi kuin ansaittu piiska ennen vanhaan. Televisioväkivalta on ensinnäkin monesti lapsille tosi pelottavaa ja lisäksi myös täysin "perusteetonta" kauhua, jossa sattumanvarainen uhri joutuu murhaajan kynsiin. Itse tiesin, mistä piiska tuli ja se ei vienyt yöunia, toisin kuin jotkut televisiosta nähdyt asiat (emme siis lopettaneet katselua Pikkukakkoseen vaan jatkoimme ja jatkoimme. Nälkä kasvoi syödessä..)
Hengellistä väkivaltaa esiintyy hyvinkin monessa vl-perheessä. Liikkeesta uloskasvaneita lapsia "hoidetaan" perheen sisäisillä hoitokokouksilla. Painostus ja huomauttelu "uskottomuudesta" on arkipäivä ja on jopa taloudellistakin epätasa-arvoa sisarusten kesken.
Erään uskovaisen perheen äiti kirjoitti Päivämiehessä jotaki että lapsi vieraantui kodista ku kielsi uskon, toivottavasti kyseinen henkilö ei oo lukenu juttua. Jotenki loukkas muaki, ex-uskista!
Tuli vähän semmonen olo että väheneekö vanhempien rakkaus lapseen niin helposti.
Joopa joo... Vanhemmat sanovat rakastavansa seurakunnasta uloskasvanutta lastaan niin paljon, että he tarjoavat ja muistuttavat jatkuvasti uskon tärkeydestä. Siinäpä se onkin. Elämme eri todellisuuksissa ja vanhempien "hyvän" tarjoilu perhehoitoineen käy painostukseksi.
Olemme useimmat kotona asuvia nuoria ja olemme taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistamme. Taloudellinen kiristys parannukseen kehottamalla on kääntynyt vanhempien rakkauden irvikuvaksi.
Perheensisäinen hoitokokous on vaiettu asia hyvinkin monessa perheessä. Asian tekee vielä mutkikkaammaksi kun vanhemmat valjastaa vl-puhujan "hyvänsä" tarjoiluun. Puhujan auktoriteetti on vl-kulttuurissa koskematon ja hyvin vähän on jää liikkumavaraa uloskasvaneelle nuorelle.
Minua kosketti tämä.
Meilläkin korostettiin jatkuvasti, että uskominen ja seuroissa ym. tapahtumissa käyminen on vapaaehtoista.
Käytännössä jos en jonakin sunnuntaina halunnut/jaksanut lähteä seuroihin, otettiin uhkaukset kehiin: "et taidakaan olla oikealla tavalla uskomassa, lähdet siis seuroihin kuulemaan Jumalan sanaa tai jäät kotiin, jolloin kutsun Meikäläisen Matin (puhuja) keskustelemaan uskonasioista kanssasi." Käytännössä vapaaehtoisuutta ei siis ollutkaan, vaan pantiin valitsemaan kahdesta pahasta pienempi paha (nuorelle puhujasedän puhuttelu oli karmeaakin karmeampi vaihtoehto -> vastentahtoisesti seuroihin).
Vapaaehtoisuus olikin pelkkää sanahelinää tuulessa.
Toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Pienet lapset ovat jonkinverran väkivaltaisia. Agressiivisen leikin ja väkivallan raja on häilyvä. Myöskin vanhempien kurinpitomenettelyiden väkivaltaisuus on aika häilyvä määriteltävä.
Mitä tarkoitat??? On eri asia (ei sen oikeutetumpi!) kun pieni lapsi, joka vasta opettelee yhteistyö- ja sosiaalisia taitoja kinastellessaan esim. lelusta tuuppii/lyö toista lasta, kuin että AIKUINEN LYÖ TOISTA! tai AIKUINEN LYÖ LASTA! Lasta on toki KAIKISSA TILANTEISSA (lyöminen, potkiminen, pureminen, toisen hiuksista vetäminen, sylkeminen...) aikuisen ohjattava ja sanottava, että kiinnikäyminen ei ole keino selvitellä riitoja - ja että se on AINA VÄÄRIN/VÄKIVALTAA - TOISTAN: AINA VÄÄRIN! Näin myös lapsi oppii jo pienenä tunnistamaan väkivallan.
HENKINEN VÄKIVALTA (alistaminen, vähättely, nimittely, itsemääräämisoikeuden rajoittaminen) ON VÄKIVALTAA SAMOIN KUIN FYYSINENKIN VÄKIVALTA! PERHEVÄKIVALTA ON TOKI SYNTI, MUTTA EI VALITETTAVASTI LOPU SIIHEN, ETTÄ TEKIJÄ ESIM. PYYTÄÄ ANTEEKSI JA LUPAA MUUTTUA! VÄKIVALLAN KÄYTTÄJÄ TARVITSEE AINA APUA! - TOISTAN: AINA! PITKÄKÄÄN VÄKIVALTATYÖ TAI TERAPIA EI AINA TAKAA MUUTOSTA! TÄMÄN TAKIA MUUTTO ERILLEEN VÄKIVALLAN KÄYTTÄJÄSTÄ ON AINA VÄLTTÄMÄTÖN! TOISTAN: AINA! VÄKIVALTA TRAUMATISOI AINA SEKÄ KOKIJAA ETTÄ NÄKIJÄÄ! TOISTAN: MYÖS NÄKIJÄÄ! (usein lasta, jolle väkivallan näkeminen on jopa traumatisoivampaa kuin itse sen kokeminen, koska ei voi siihen mitenkään itse vaikuttaa.) VÄKIVALLAN NÄKIJÄ JA KOKIJA TARVITSEVAT AINA ULKOPUOLISTA APUA! TOISTAN: AINA!
VÄKIVALTA EI OLE MILLÄÄN TAVOIN "HÄILYVÄ MÄÄRITELMÄ"! PÄINVASTOIN - SE ON HARVINAISEN SELKEÄ ASIA!
terveisin "väkivaltatyöntekijä"
on seksuaalista hyväksikäyttöä. Toisissa enemmän ja toisissa vähemmän.
asian keskusteluun. Tästä aiheesta pitää puhua. Minä en ole saanut risua koskaan ankä tukkapöllyäkään muista saaneeni. Mutta nykyisessä perheessäni mieheni joskus alku aikoina saattoi läväyttää lapsia. Järkytyin suuresti. Lapset ovat luonnostaan monesti hermoille käypiä, tappelevat yms. mutta silti se ei ole syy lyödä. Sanoin miehelleni silloin että kerran vielä niin tämä akka lähtee. Mieleeni on jäänyt lapsena neuvolan seinältä juliste jossa luki " Älä lyö lasta, hae apua." Tätä haluan noudattaa elämässäni. Joka päivähän Tulee isossa perheessä tilanteita ja konflikteja joita setvitään, mutta lyömällä ei mitään voita. Pienet jos joskus moksauttavat minua pinellä nyrkillä niin sanon tiukasti heille, että minä en lyö sinua ja sinä et lyö minua. Kylläpäs sain kaiken kuulostamaan helpolta ;)
terveillä lapsilla kuitenkin joudun toteamaan että pasiivinen "väkivalta" voi olla ainoa jolla rajat saadaan lapselle asetettua....
Oletko koskaan kuullut "houldingista" (miten lie kirjoitetaankaan) pitoterapiasta....
Kun lapsi lyö lapsi otetaan tiukaan otteeseen ja pidetään niin kauan että lapis rauhoituu niin pitkälle ettei enää yritä lyödä tai vanhingoitaa itseään tai muita.
Vaikka tämä on tehokas kasvatustapa terveille se on usein käytöshäiriöisille tai muuten "sairaille" lapsille ainoa tapa saada ja asettaa rajat. Ja mitä "sairaampi" lapsi sitä enemän se vaatii sekä fyysisiä voimia ja aikaa.... hullulla on hullun voimat sanonta puree myös raivopäiseen lapseen....
Tuon tämän esille siksi että lässyttäminen on joidenkin lasten kohdalla turhaa. Ja ainoa tapa saada lapselle rajat on asettaa ne. Jos ne eivät puheenkautta mene perille ne asetetaan fyysisellä "pakolla". Tätä asiaa olen niin monen lääkärin kassa keskustellut ja heidän kaikkien kanta on se että - lapselle vahigollisempaa on se ettei rajoja aseteta kuin sa että vanhemmat asettavat ne "fyysisellä pakolla". Lapsi on hukassa kun ei löydä rajoja itsestään eikä puheen kautta. Kun lapsi saa rajat vaikka "fyysisen pakon kautta" se autaa lasta löytämään rajat itsestään.
Voimaa ei käytetä ylenmäärin. Vain sen verran että lapsi pysyy paikallaan ja rauhoituu eikä pääse puremaan potkimaan eikä lyömään. Ja myönnän sen että aina ei "jäljittä" säästytä kun lapsi tekee kaiken vahgoitaaksen itseään tai muita, toisaalta myös toisen lymisestä tai puremisest tulee aina jälkiä.
Ja tuon tämän asian esille siksi että niin monen lapen kohdalla olen tämän nähnyt toimivan niin terveitten kuin "sairaitten". Nähnyt kuinka paljon se vie kehitystä eteenpäin. Eikä jätä aikusta "aseettomaksi". Eli ei ole sanaharkaa intämistä ja suukopua vaan on ehdottomat ja psyvät rajat, jotka ovat tärkeitä kaikille lapsille ei vain "sairaille".
Lyömällä ei voita mitään mutta jos ja kun jaksaa oikeasti vetää pelin poikki ja odottaa sen että lapsi oikeasti ruhoituu ja ymmärtää että näin ei voi tehdä se kantaa hedelmää. Pisin aika jonka olen joutunut odottmaan on ollut 2 tuntia. Tämä lapsi ei ole "terve". Terveen lapsen kohdalla pisin aika on ollut 1 tunti. Se on kannattanut kaikesta huolimatta.
joutunut pitelemään huutavaa ja tempovaa lasta tiukasti kiinni. Myös mieheni joutui pitelemään murkkuikäistä tiukasti kiinni kun hermostui ja alkoi riehumaan ja tietokonekin meinasi lentää seinään. murkku syytti miestäni väkivaltaisuudesta kun piteli kiinni. keskustelimme asiasta jälkeenpäin ja sanoin esimerkin että kuvittele jokun huumehörhön riehuvan kaupungissa ja poliisit joutuu ottamaan tyypin kiinni. Onko väkivaltaa jos hörhö pistetään rautoihin rauhottumaan vai annetaanko riehua mielin määrin ettei ressulle tule tarumoja väkivaltaisuudesta? Onneksi murkkumme tajusi tilanteen jäljestä päin. Eli olen kuullut ja käytännössäkin kokeillut "pitoterapiaa".
on tärkeää asettaa rajat ja näyttää kaapin paikka, fiksusti kuten te teitte. Sitten varmaan myöhemmin tajuavat paremmin...
halusin tuoda tämän esille siksi että jokainen meistä on varmasti nähnyt millaisia lapsia kasvaa jos rajoja ei ole tai niitä ei pystyä asettamaan.
Eli pitää ymmärtää se että mikä ero on lapsen lyömisellä kuin sillä että lasta estetään käyttämästä fyysistä voimaa. Totta kai siinä joutuu käyttämään voimaa jos rihuvaaa ja purevaa lasta pitää mutta toisaalat vaikka kyse olisi komunikaatovajavaisesta lapsesta asi yleensä menee perille. Eli seraavalla kerralla rauhoituumiseen menee yleensä vähemmän aikaa.
munki äiti toiminu samalla tavalla kuin sinä. Äiti vaikenee näistä asioista, kieltää koko asioiden tapahtumisen.
Olen lukenut jopa lääkräinkirjasta, että jos lasta joutuu kurittaa, niin sitä ei pitäis tehdä toisten näkösällä. Että lapsi ei joudu tuntemaan häpiää.
tuota väkivaltaa on nykyäänkin. En minäkään ymmärrä miksi ongelmista pittää vaieta.
Viime vuonna oli vielä Päivämiehessä pakonoitsija LEO:n ruumiillista kurittamista (perheväkivaltaa siis) ihaileva kirjoitus. Että näin heikäläisillä...
Tämä on aina ollut ohjenuorana vl-yhteisössä kun alamaisia (olivatpa he lapsia tai seuraajia) on pantu kuriin ja herran nuhteeseen.
Kun lapsia ojennetaan, ei väkivaltakaan ole liikaa jos tuloksia (pelkoa) saadaan riittävästi aikaan. Kun uskovaiset alkavat "sooloilemaan", SRK heittää osan heistä saatanalle niin johan alkavat loput totella!
hellyyttä osoitettu, selkään kyllä tuli helposti. Valitettavasti nyt sitten on itsellä vaikeaa näyttää hellyyttä, vaikka haluaisinki.