Näin demarit rakensivat Suomeen ulkoparlamentarisen järjestelmän, jossa taattiin SDP:n hallitusvalta, kävi vaaleissa miten tahansa.
Vuosikymmeniä maassa oli punamultahallitus, ja sinä aikana SDP:llä oli aikaa rakentaa imperiumiansa. Näin valtaeliitti muodostui:
1. Liittoutuminen SAK:n kanssa
Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut tehtiin verovähennyskelpoisiksi aikoinaan SDP:n aloitteesta. Tällä tavoin verorahoja kanavoitiin miljoonittain ammattiliitoille. Röyhkein, suurin ja itsekkäin ammattiliitto SAK hyötyi tästä eniten. SAK halusi pitää huolen siitä että SDP on aina hallituksessa. Paha perii jos toisin käy. Tätä mielikuvaa luotiin yleislakon uhalla ja muulla parjaamisella, josta viimeisin räikeä esimerkki oli SAK:n hyllytetyt tv-mainokset.
Kansalle annettiin kuva että ammattiliittoon kuuluminen on työttömyysturvan saamisen edellytys. Työttömyyskassa ja ammattiliitto sekotettiin tarkoituksella keskenään. Yhä vieläkin ihmiset luulevat, että liittoon kuuluminen on edellytys työttömyysturvalle. Näin järjestäytymisaste saatiin nousemaan poikkeuksellisen korkeaksi, ja ammattiliitot sen kuin lihoivat lihomistaan, ja jälleen isoin, röyhkein ja ahnein ammattiliittojen keskusjärjestö SAK sai lisää valtaa.
Oli luonnollinen seuraus että apupuolue SAK:n Heinäluomasta tuli demarien puoluejohtaja.
2. TUPO
Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat Suomessa tuloratkaisun käytännössä ilman valtion ohjausta. Hyvin pieni määrä ihmisiä päättää jakaa palkkakakun keskenään, joka kuitenkin vaikuttaa koko valtiontalouteen.
TUPO edustaa 1900-luvun teollistuneen yhteiskunnan sovittelumallia, joka maksattaa saman palkan kaikille huolimatta työn tuottavuudesta. Toisin sanoen laiskat ja kaavoihin kangistuneet työntekijät saavat saman palkan kuin dynaamiset ahkerat ja osaavat työntekijät. Lisäksi TUPOsta on jätetty pois PK-yrittäjät, pätkätyöläiset, opiskelijat, eläkeläiset ja liittoon kuulumattomat. TUPO kanavoi rahaa röyhkeimmille ja vähiten yhteisvastuuta kantaville ammattiliitoille, eli SAK:lle. TUPO on ulkoparlamentaristisen vallan ilmentymä.
Jos ay-jäsenyys pysyy korkealla vaikka kepulikonstein, niin sillä taataan ay-väen rahavirrat, ja varaa lakkoiluun ja SAK:n uhitteluun. Kukaan ei voi myöskään kyseenalaistaa TUPO:n oikeutusta. Yleissitovuuden periaate saatettiin koskemaan yhä useamalle liittoon kuulumattomalle. Tällä taattiin se, että TUPO-valta on ja pysyy vaikka ihmiset siirtyisivätkin pois ay-jäsenyyksistä. Jos TUPO pysyy, niin pysyy myös SAK:n valta. Ja jos SAK voi hyvin, niin myös SDP saa siitä osansa.
Maailma muuttuu ja äänestäjät sen mukana. Työmarkkinat ja kansa vaativat muutosta. Nämä vaalit todistivat sen, että SAK-SDP:n valta ei ole ikuista.
Vuosikymmeniä maassa oli punamultahallitus, ja sinä aikana SDP:llä oli aikaa rakentaa imperiumiansa. Näin valtaeliitti muodostui:
1. Liittoutuminen SAK:n kanssa
Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut tehtiin verovähennyskelpoisiksi aikoinaan SDP:n aloitteesta. Tällä tavoin verorahoja kanavoitiin miljoonittain ammattiliitoille. Röyhkein, suurin ja itsekkäin ammattiliitto SAK hyötyi tästä eniten. SAK halusi pitää huolen siitä että SDP on aina hallituksessa. Paha perii jos toisin käy. Tätä mielikuvaa luotiin yleislakon uhalla ja muulla parjaamisella, josta viimeisin räikeä esimerkki oli SAK:n hyllytetyt tv-mainokset.
Kansalle annettiin kuva että ammattiliittoon kuuluminen on työttömyysturvan saamisen edellytys. Työttömyyskassa ja ammattiliitto sekotettiin tarkoituksella keskenään. Yhä vieläkin ihmiset luulevat, että liittoon kuuluminen on edellytys työttömyysturvalle. Näin järjestäytymisaste saatiin nousemaan poikkeuksellisen korkeaksi, ja ammattiliitot sen kuin lihoivat lihomistaan, ja jälleen isoin, röyhkein ja ahnein ammattiliittojen keskusjärjestö SAK sai lisää valtaa.
Oli luonnollinen seuraus että apupuolue SAK:n Heinäluomasta tuli demarien puoluejohtaja.
2. TUPO
Työmarkkinajärjestöt neuvottelevat Suomessa tuloratkaisun käytännössä ilman valtion ohjausta. Hyvin pieni määrä ihmisiä päättää jakaa palkkakakun keskenään, joka kuitenkin vaikuttaa koko valtiontalouteen.
TUPO edustaa 1900-luvun teollistuneen yhteiskunnan sovittelumallia, joka maksattaa saman palkan kaikille huolimatta työn tuottavuudesta. Toisin sanoen laiskat ja kaavoihin kangistuneet työntekijät saavat saman palkan kuin dynaamiset ahkerat ja osaavat työntekijät. Lisäksi TUPOsta on jätetty pois PK-yrittäjät, pätkätyöläiset, opiskelijat, eläkeläiset ja liittoon kuulumattomat. TUPO kanavoi rahaa röyhkeimmille ja vähiten yhteisvastuuta kantaville ammattiliitoille, eli SAK:lle. TUPO on ulkoparlamentaristisen vallan ilmentymä.
Jos ay-jäsenyys pysyy korkealla vaikka kepulikonstein, niin sillä taataan ay-väen rahavirrat, ja varaa lakkoiluun ja SAK:n uhitteluun. Kukaan ei voi myöskään kyseenalaistaa TUPO:n oikeutusta. Yleissitovuuden periaate saatettiin koskemaan yhä useamalle liittoon kuulumattomalle. Tällä taattiin se, että TUPO-valta on ja pysyy vaikka ihmiset siirtyisivätkin pois ay-jäsenyyksistä. Jos TUPO pysyy, niin pysyy myös SAK:n valta. Ja jos SAK voi hyvin, niin myös SDP saa siitä osansa.
Maailma muuttuu ja äänestäjät sen mukana. Työmarkkinat ja kansa vaativat muutosta. Nämä vaalit todistivat sen, että SAK-SDP:n valta ei ole ikuista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vielä kun samaa asiaa puitaisiin yhtä rehellisesti SDP:n hallinnoimassa Yleisradiossa tai muissa heidän ohjaamissa tiedotusvälineissä. Onneksi meillä on tämä internet (saa kuulema nykyään kirjoittaa pienellä) jota ei vielä sensuroida puolueen taholta.
Kun yleislakko uhka taida tällä kertaa mennä läpi.
Nyt otettiin oikea askel kohti SDP-SAK:n valtaeliitin tuhoa, kun SPD äänestettiin pois vallasta.
Seuraavaksi on tartuttava TUPO:n kaatamiseen, ja sitä kautta SDP-SAK:n valtaan. Ja se tapahtuu ainoastaan siten, että ihmiset eroavat ammattiliitoistaan. Kun järjestäytymisaste on alle 50%, ei TUPO:sta voida enää puhua.
On aloitettava kampanja ay-väen järjestäytymisasteen laskemiseksi. Se tapahtuu parhaiten kun käytetetään demarien luomaa eliittijärjestelmää heitä itseään vastaan. Onhan se aivan järjetöntä kantaa eurojaan ammattiyhdistykselle, kun käytännössä kaikki edut saa sellainenkin joka ei kuulu liittoon.
Tässä perusteluja liitosta eroamiselle:
1. Koska yleissitovuuden periaatteen mukaisesti sinuun sovelletaan työehtosopimuksen etuja vaikka et kuuluisikaan liittoon. Miksi maksaisit turhasta?
2. Saat täydet edut jos joudut työttömäksi, vaikka et kuuluisikaan liittoon. Riittää että kuulut työttömyyskassaan, jonka verovähennyskelpoinen jäsenmaksu on noin 50e vuodessa.
3. Jos riitaudut työnantajan kanssa, niin saat neuvonta-apua alueesi Työsuojelupiiriltä sekä työpaikkasi työsuojeluvaltuutetulta. On hyvin epätodennäköistä että joutuisit turvautumaan lakimiespalveluihin.
Jos lakimiesapua kuitenkin tarvitaan, on täysin oikeutettua vasta silloin liittyä liittoon selkkauksen ajaksi. Tämä siksi, että yksityiset asianajopalvelut työsuojeluasioissa eivät ole vähennyskelpoisia, toisin kuin ne ovat ammattiliitossa. (Tasapuolisuuden nimessä porvarihallituksen tulisi tehdä tällainen muutos).
Lakatkaa uskomasta demarien valheita, erotkaa liitostanne ja pysykää työttömyyskassan jäsenenä. Miksi annat eurojasi SDP-SAK valtaeliitille tukemalla TUPOa tai ay-väkeä. Et menetä siinä mitään, päinvastoin, voitat jopa satoja euroja vuodessa.