Elämä alkaa tuntuun täysin ylivoimaiselta ja turhalta.. Bulimia ja mielenterveysongelmat on taas pahentunu,ja sairaalahoitoo suositellaan... oon jo 20 v, eli pitäis olla ite vastuussa elämästä mutta en kykene siihen. Syön mielialalääkkeitä, mut ei nekään auta tarpeeks. En kohta pysty elään, vaikka haluaisin...
Tää kuulostaa ihan mielipuoliselta, mut nää syömishäiriöt ja masennus saa tällasta aikaan.
Tää kuulostaa ihan mielipuoliselta, mut nää syömishäiriöt ja masennus saa tällasta aikaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen itse ollut pari vuotta terveenä mutta noin kuusi vuotta bulimiaa sairastaneena ymmärrän miten kauheaan kuntoon se fyysisesti ja henkisesti ihmisen saa. Mä parannuin kun päätin lopettaa oksentamisen vain ketaheitolla. En enää oksentanu ikinä riippumatta siitä mitä ahmin. Ongelmana bulimikolla on kun tahtoo laihtua ihan pakkomielteisesti. Ainoa keino parantua on luopua laihduttamispakkomielteestä ja antaa itsensä vain "olla". Ahmimiskohtauksia tulee mutta niiden jälkeen ei pidä oksentaa ja pitää vain sietää itseään vaikka lihoisikin. Kun on ollut ainakin kolme kk oksentamatta ne ahmimiskohtauksetkin vähenevät etenkin jos syö säännöllisesti ihan pieniä annoksia. Ei saa paastota vaan ihan säännöllinen ruokailu ja kevyt rauhoittava liikunta parantavat. Bulimiallahan ei siis todellisuudessa laihdu se on kaikkien bulimikkojen virhepäätelmä!Pitää myös miettiä mitä ja ketä varten laihduttaa? Laihduttamishalun taustalla on oikeasti syvällisiä ongelmia. Bulimia on itsetuntosairaus eli ihminen ei hyväksy itseään vaan inhoaa itseään ja ulkonäköään. Bulimia on haaste josta ei pääse irti muutakuin pienillä annoksilla itsensä hyväksymistä. Pitää luopua laihduttamisesta ja sietää itseään vaikka lihoisi. Sitten vasta kun on terve voi hyvällä ruokavaliolla ja sopivalla liikunnalla laihtua jos tarvetta on (suurimalla osalla bulimikoista ei oikeasti ole tarvetta laihtua) Mutta siis se laihtumisen pakkomielle on pahin päähänpinttymä joka estää paranemisen. Jos tilanteesi on todella paha niin mene ihmeessä hoitoon mutta nopein tie (minusta paras)on lopettaa oksentaminen kertaheitolla. Masennus helpottaa kun oksentaminen loppuu vaikka se onkin pitkä prosessi toipua masennuksesta. Masennuksen kanssa voi elää tiedän sen!Älä missään tapauksessa luovuta!
kiitos kirjoituksestasi! nyt tiedän että menen oikeaan suuntaan ja olen varma että paranen!
eli parantuminen on nyt lähtenyt samalla tavalla käyntiin kuin sinulla. eli lopetin täysin oksentamisen - ei missään olosuhteissa, ei vaikka kuinka paljon olisi tullut ahmittua, EN OKSENNA! no olen lihonnut, ihmekkö tuo, mutta enpähän enää oksenna! ja se lihoamisen pelkohan siinä bulimian taustalla kummitteli. nyt kun en enää pelkää kiloja (vaikken niistä kovin tykkääkään), en oksennakaan :)painoa tärkeämpää on parantua bulimiasta. kun en oksenna, toivon, että nämä ahmimiskohtaukset sen johdosta pikkuhiljaa vähenevät. ja luultavasti vähenevätkin, mikäli samaa kaavaa toteuttaa minun sairauteni :)
päivä piristyi ihan mielettömästi :) tämä taitaa olla se ainoa keino parantua bulimiasta, ainakin minulle. hyvä että vihdoin tajusin, miten tästä pääsee eroon =) toivotaan, että muutkin yrittävät samaa keinoa.
todella iloinen että päätit lopettaa oksentamisen!:) Vaikeinta siinä on se että kun tulee ahmittua niin painoa valitettavasti kertyy mutta suosittelen jotain rentoa liikuntaa lisäksi (liikunnasta ei saa kuitenkaan tehdä uutta pakkomiellettä!)Ahmimiskohtaukset vähenevät jos syöt pieniä aterioita säännöllisesti etkä paastoa. Ahmimista voi tietoisesti yrittää lopettaa kun voimia kertyy lisää mutta liian ankara ei saa olla! Älä anna itsesi oksentaa missään tapauksessa muuten bulimia taas pääsee "puremaan" sinua ja voit joutua uuteen kierteeseen niinkuin alkoholistitkin joutuvat kun viinaa maistavat. Liikunnalla voit kompensoida ahmimista. Suosittelen uintia, lenkkeilyä, joogaa mitä vaan mutta rentoa kuitenkin mieluimmin kuin mitään rasvajumppaa. Onnea parantumiseen ja tsemppiä!:)
ihan mahdolliselta elämäntyyliltä =) eli tärkeintä ettei haukkaa liian isoa palaa kerralla (hehe) ja se ettei oksenna. toteutan nyt tuota ohjelmaasi :) toivottavasti kirjotan muutaman kk kuluttua tänne olevani myös exbulimikko.
nyt on tullut vähän jo voimiakin takaisin kun ei ole jokuseen aikaan oksentanut. että pian hyökkään ahimisen kimppuun ja nujerran sen, maltillisesti kuitenkin. ettei tule liian nopeasta toiminnasta takapakkia. osuva vertaus toi alkoholisti, siltä tässä tuntuukin, tosin ruuan ja oksentelun suhteen.
vielä parantumiseen, se todellakin kannattaa!Tärkeintä parantumisessa on ettei luovuta missään tapauksessa (vaikka oksentaisi)Hyvä kuitenkin ymmärtää että se oksentaminen on pahinta kun se juuri pitää tätä kauheaa tautia yllä etenkin fyysisellä tasolla sekoittamalla kehon kemiat eli etenkin aivot! Oksentaminen siis todellakin vaikuttaa järkeen. Mitähän muuta vinkkiä voisin vielä antaa.. Se vielä olis tärkeää että kun pahaa mieltä ja vaikeita tunteita on ratkonut ruoalla nin pitäisi löytyä tilalle uusi TERVEELLINEN riippuvuus millä korvaa bulimian. Se takaa paranemisen koska ihminen tarvitsee jostain mielihyvää ja iloa elämäänsä muuten tulee helposti riippuvaiseksi.(bulimikot ovat muuten erittäin herkkiä tulemaan riippuvaiseksi jostain muusta esim viinasta mistä vaan kun ahminta loppuu)eli siis pitäisi keksiä jokin asia joka tuottaa iloa ja jolla parantaa masennusta ja pahaa oloa. Riippuu ihan luonteesta mikä kellekin sopii mut vaikka just se mielekäs liikunta tai jokin harrastus joka antaa sisältöä elämään. Kannattaa ottaa huomioon että riippuvuus ei ole aina huono asia! Riippuvuutta voi käyttää joko negatiivisesti tai positiivisesti. Jos sinulla on positiivinen riippuvuus eli jokin mikä edistää terveyttäsi niin se on hienoa. Bulimiasta parantumisessa ideana on siis siirtyminen negatiivisesta riippuvuudesta positiiviseen riippuvuuteen;)
Ja ruoasta pitää muuten nauttia silloin kun sitä syö! Ei saa ajatella et nyt minä joudun luopumaan kaikista herkuista joita ennen ahmin vaan pitää syödä säännöllisesti kaikkea mitä haluaa mieluiten pöydän ääressä(tärkeää) ja malttaa maiskutella jokaikistä suupalaa ja todella nauttia syömisestä ihan uudella tavalla. Silloin tulee kylläisyyden tunne helpommin eikä pidä kieltäytyä liikaa mistään. Bulimikko ei muuten kestä hirveesti kieltoja. Esim "en syö suklaata" yms niin bulimikon mielessä kaikki "en sitä en tätä" on tehty rikottavaksi ja oikein kunnolla.. Paras ajattelumalli olisi että saan syödä ihan mitä vaan haluan mutta nyt saan myös valita syönkö tällä hetkellä kaikkea mitä haluan. Esim kun näet suklaapötkön niin sanot että "saan syödä sen mutta voin valita olla syömättä, ei siksi etten saisi syödä sitä vaan siksi että ei se ole niin tärkeää minulle tai haluan nyt valita terveellisemmin". Ei siis kieltoja olla syömättä jotakin vaan oikeus valita mitä syön kaikesta mitä maailmassa on tarjolla. Ei saa olla minkään asian suhteen fanaattinen vaan kultainen keskitie! Kun otat nämä huomioon niin pitäis tulla hyvää jälkeä=) Kun sanon olevani "exbulimikkon" tiedostan että tulen olemaan exbulimikko koko elämäni ja se on todella tärkeää että ymmärtää miten helposti se etuliite-ex voi kadota! Niinku alkoholistit viinan kanssa valitettavasti. Mutta eikohän me selvitä vai mitä?=)
Sitä vielä että kirjoittele ihmeessä tänne palstalle et miten sulla menee ja onnistuitko (vaikket heti onnistuisikaan)On nimittäin suuri iloni jos joku edes parantuu ja saan kunnian kannustaa siihen. Oma pitkä ja tuskallinen sairauteni saa merkityksen sillä että voin auttaa toisia parantumaan kun silloin tuntee ettei sairastanut ihan turhaan. Toivon todella että sinäkin voit palata tänne palstalle terveenä muita kannustamaan;)
kopioin sun tekstisi paperille asti, että voin lukea ne läpi aina vähän väliä :) niissä on paljon järkeä. ajattelin ottaa uudeksi "addiktioksi" lenkkeilyn, josta ennen pidin kovasti, mutta bulimian takia jäi unohuksiin :/ mutta pitää nyt pitää huoli ettei siitä tule tosissaan riippuvaikseksi :D tai keinoksi laihtua ja laihtua.
kyllä, jatkan tänne kirjoittelua :) vielä pitkään. ja saat iloita siitä, että ainakin minulle olet ollut avuksi! mulle on tullut ihan samanlainen tunne, että on tehtäväni auttaa muita. vaikken vielä olekaan terve, vasta menossa terveyttä kohti, tuntuu "epäreilulta" jättää muut bulimikot sairautensa kanssa riutumaan. tekisi mieli vetää muutkin bulimikot perässä lääkäriin ja parantua yhdessä :D ja kun se ei ole mahdollista, on kirjoitettava tänne tsemppipuheita. kaikilla on mahdollisuus parantua bulimiasta.
jeps, tämä seuraa läpi elämän. ja se on pidettävä mielessä muttei taakkana :) olen varma että paranen, en ole oksentanut ahmimisista huolimatta hyvänen aika pariin viikkoon!! en ole sinäänsä laskenut päiviä mutta nyt kun aloin mitettiä niin en edes muista koska viimeksi. siitä on päälle kaksi viikkoa aikaa. sinä pysyt terveenä ja minä liityn myös joukkoon =) toivottavasti joku muukin lukee näitä ja ottaa onkeensa!
On muuten hyvä kappale tuo Kotiteollisuuden viittä vaille vainaa.
En osaa sanoa sinulle mitään, toivon vain parasta.