Kun kokeilin uskonkieltämistä viimeksi niin minulle tuli maha kiepeäksi. Mm. siksi päätin tehdä ns. parannuksen. Välillä mahani on tullut kipeäksi myös ns. uskovaisena, kun ateistiset käsitykseni ovat herättäneet hermostuneita reaktioita ympäristössä. Alitajuista kaipausta takaisin lapsenuskoon - tuskin.
Alitajuista kaipuuta Jumalan valtakuntaan
metaskeema
26752
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
On sääli, että olet ateisti. Toisaalta se ei ole ihme, jos olet kasvanut uskonnollisesti tiukassa ympäristössä. Tottakai siitä tulee maha kipeäksi, kun et tunnut löytävän nyt tasapainoa suhteessa vl-uskoon. Jos vl:llä olisi luottamus, että kirkossakin on hyvä käydä ja siellä toimitetaan sakramentit sekä evankeliumi oikein, niin ehkä olisi helpompi valita vaihtoehtoja väliltä vanhoillislestadiolaisuus - ateismi. Ateismi on toinen ääripää.
Itse entinsenä vl:na en ole ateisti, vaan uskon todella Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Mutta en viitsi olla tekemisissä vanhoillisten kanssa erityisemmin, koska en koe mitenkään mieltäni piristävänä sitä, että minua pidetään epäuskoisena vaikka uskon Jeesukseen sekä Isään ja Pyhään Henkeen. Miksipä turhaan hankkia itselleen päänsärkyä ja riitaantua opillisssa kysymyksissä sellaisten kanssa, joiden kanssa ei voi aina edes jutella teologisista kysymyksistä?
Jokainen tekee ratkaisunsa, mutta itsestäni ei olisi ateistiksi. Ei minusta ole vanhoilliseksikaan, koska minusta sen uskon lakihenkisyys on vienyt pohjaa aidolta uskolta Jeesukseen.
Ehkä sinun olisi parempi olla vl tai sitten alkaa hyväksymään, että uskovaisia voi olla muutkin kuin vl:t. Vaikkee sanoa mikä sinulle hyvä. Mutta jotenkin et ole onnellinen nytkään?
Sinun arvostelukykysi ei selvästikään ole asian suhteen mitenkään relevantti. Näet asian lähinnä omasta uskonnollisesta näkökulmastasi, jota vaistomaisesti pidät oikeana. Ihmisellä on käsitys itsestään, jonka hän pyrkii vaistomaisesti toteuttamaan ja tätä käsitystä sanotaan metaskeemaksi.
Mitä taas tulee onnellisuuteeni niin en usko saavani uskonnosta mitään onnellisuutta. Uskonto voi tuoda onnellisuutta yksinkertaisille ihmisille, mutta ei niin helposti sellaisille, jotka osaavat ajatella rationaalisesti.
Mikäs ateistisessa katsantotavassa nyt niin ihmeellisen erikoista olisi. Lähinnä asia on sääli nyt siksi, koska vanhoillislestadiolaisuudesta irtaantumisessa ei taida olla kovin harvinaista, että toinen vaihtoehto on olla ateisti. Se on juuri vl-uskon aikaansaannosta, kun opetetaan olemaan mustavalkoinen eli joko usko tai ei mitään. Mitään vaihteoehtoja ei tunneta, eikä anneta arvoa millekään muulle katsantotavalle uskoa Jumalaan.
Mutta siis sääli on se, että vanhoillislestadiolaisuudesta ei monikaan voi päästä irti ellei kiellä kaikkea uskoa Jumalan olemasaoloon. Silloin uskon perusasetelmassa on jo jotain pielessä. Koska atesimi yleensä on ärsyyntymistä Jumalaan ja uskoon, ärsyyntymistä ajatukseen että olisi joku Voima joka lopulta määrää kaiken, hallitsee ja tuomitsee! vanhoillislestadiolaisuudessa Jumala kuvataan ankaraksi, julmaksi Isäksi joka vihaa kaikkia jotka eivät ole kuuliaisia vanhoillislestadiolaisen opin käskyille ja vl-seurakunnan neuvoille ja hirvittävä tuomio on kohtaava niitä, jotka eivät maailmassa ollessaan ole nöyrinä meneet ry:lle ja uskoneet seurakunnan erehtymättömyyteen ja opetelleet ajattelemaan, että vain vl:t pelastuvat.
Helpolla vl-uskosta ei irti pääse, se on raskas polku alkaa selviytymään irti asioista, jotka ovat johtaneet siihen ahdistukseen, minkä myötä ihminen alkaa irtautumaan vanhoillislestadiolaisuudesta. Ei muuten ole harvinaista, etä ihmiset eivät halua tulla vl-seuroihin, heitä usein pelottaa se tiukkuus ja jyrkkyys, mitä siinä opissa on. Onhan vl-uskossa Jumala erittäin kova ja vaativa, anteeksiantamoton koska ei hyväksy vl-uskon mukaan minkäänlaista muuta uskoa Poikaansa kuin vain sen mitä vl:t opettavat.
Jos lestadiolaisuus tekisi ihmisistä ateisteja, niin kannattaisin sitä lämpimästi.
Kirjoituksesi ylimielinen sävy ärsyttää minua hiukan mm. siksi, että tiedän kaikkien uskontojen olevan silkkaa hölynpölyä. Tosiasioihin pohjautuvia uskomuksia en pidä uskonnollisina.
Kuinka sen sitten voi tietää? Yksinkertaisesti siitä syystä uskonnot ovat hölynpölyä, että uskonnollia oppeja ei voida tieteellisesti osoittaa oikeiksi, mutta hyvin monet voidaan todistaa vääriksi. Jumalan olemassaolon mahdottomuus on mielestäni tieteellinen tosiasia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalan_olemassaolo
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto_ja_tiede
juu, ei ole tarkoitus olla ylimielinen. Anteeksi.
Pystytkö todistamaan että Jumalaa ei ole?
tuoda esiin "ateismiasi"? Sinulla on varmasti voimakas arvoristiriitojen taistelu meneillään... Sekin kuuluu luonnollisena osana nuoruuteen. Tsemppiä metaskeemalle elämänarvojen etsinnässä!
Voisiko olla niinkin, että myös ateismin voisi käsittää uskontona? Jokainen tulee käsittääkseni "uskollaan autuaaksi".
Tällä tarkoitan sitä, että niin kauan kuin ihminen on tiedostanut elämänsä rajallisuuden, niin kauan hän on hakenut mieltään rauhoittavaa selitystä kuoleman jälkeisille tapahtumille. Useimmat kai löytävät vastauksen kysymyksiinsä uskonnoista, jotka ovatkin juuri tätä varten olemassa.
Ihminen, joka omaksuu ateistisen elämänkatsomuksen, on oikeastaan samanlainen "uskovainen" kuin he, joiden elämänkatsomus nojaa johonkin uskontoon. Yhtä kaikki, mielestäni tässä on samasta asiasta kysymys. Olennaista kai yksilön kannalta on se, oma "usko" antaa mielenrauhan tämän kysymyksen suhteen.
"Olennaista kai yksilön kannalta on se, oma "usko" antaa mielenrauhan tämän kysymyksen suhteen. "
Mutta jos se on väärää rauhaa, se ei vie kadotusta pitemmälle.
Epikuros todisti n. 300 e.a.a. näin:
"Jos jumala tahtoo estää pahan, mutta ei kykene siihen, silloin hän ei ole kaikkivaltias. Jos hän kykenee estämään pahan, mutta ei halua tehdä sitä, hän on pahansuopa. Jos hän sekä kykenee estämään pahan että tahtoo estää sen, mistä paha tulee? Jos hän ei kykene eikä tahdo estää pahaa, miksi kutsua häntä jumalaksi?"
Lisää todisteluja ja tämäkin löytyy
http://godisimaginary.com/index.htm
Millä perusteella muka uskoisin Jumalaan? En mielestäni valehtele itselleni enkä kenellekään muullekaan jos väitän Jumalan olevan taruolento. Käsittääkseni ole ateisti, jos olen tuota mieltä.
Itse en koskaan ole sellaista väärän rauhan tunnetta kokenut. Voisitko ystävällisesti selittää minulle tietämättömälle, millaista on väärä rauha, joka vie kadotukseen? Voisitko samantien kertoa minulle myös millainen on oikea rauha, joka ei sinne vie?
Ateismi eroaa uskonnoista siinä, että se vastaa todellisuutta.
Yksi tapa tuomita toisin uskovat helvettiin. Oikea rauha on sitä, että kuuluu vanhoillislestadiolaisiin.
Tuo ei riitä todisteeksi, että Jumalaa ei olisi. Yksikään ateisti ei ole voinut todistaa, että Jumalaa ei ole olemassa. Ateismi on johtanut moneen pahaan maailmassa, mm.neukkujen stalinismiin. Kun uskon kohde ei ole Jumala, pitää sillon ihmisten kehittää joku ns.uskon kohde. Usein se on sitten ihminen, jonka ajatuksia pidetään loistavina.
????
Miksi Jumalan olemassaolottomuus ylipäätään pitäisi todistaa? Sehän on aivan tarpeetonta, koska Jumalan olemassaolohan se pitäisi todistaa. Siihen tuskin kykenet.
Laitoit olkinukkeargumentteja:
-Ateismi on johtanut moneen pahaan maailmassa, mm.neukkujen stalinismiin.
Pidän kommunismia ja stalinismia taikauskona siinä missä kristinuskoakin.
Jumalan olemassaolo on yhtä mahdotonta kuin yhden käden taputus. Molemmista aiheista silti voi puhua.
Ei kait maailmankaikkeuden synnystä voi olla absoluuttista totuutta? Yksilötasolla totuus on se, minkä todeksi uskoo, vai?
Meni jostakin syystä omaan viestiini se vastaus.
Ei ole absoluuttinen totuus, etteikö olisi olemassa absoluuttista totuutta.
Uskomus ei välttämättä vastaa todellisuutta. Jos uskomus vastaa todellisuutta, niin se on tieto. Totuus ei riipu uskomuksista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Totuus
pahan olemassaolo poistaa tai voitaa hyvän, on tuulesta temmattu.
miksi Jumalan olemassaolo on mahdotonta? siksikö, ettei ollut ketään luomassa Jumalaa, ja ettei mikään ole voinut olla olemassa aina? mehän ei noita asioita tiedetä.
Jumalan olemassaolo on yhtä todennäköistä kuin mikä tahansa täysin mahdoton asia.
Pahan olemasso-olo kuitenkin todistaa, ettei kaikkivaltiasta Jumalaa voi olla olemassa, ellei hän ole pahansuopa. Jos Jumala on pahansuopa, niin silloin hän ei ole hyvä.
"Kun kokeilin uskonkieltämistä viimeksi niin minulle tuli maha kiepeäksi. Mm. siksi päätin tehdä ns. parannuksen"
Tunnet siis syyllisyyttä siitä, että sisimmässäsi et pysty aidosti uskomaan siten kuin lähipiirisi haluaisi? Tunnetko pettäväsi lähipiirisi uskosi kieltämisellä?
Omasta kokemuksesta voin sanoa että sitten kun uskonnollisuuden taakka käy sietämättömäksi ei enää näe muuta vaihtoehtoa kuin alkaa elää omien (ateististen) näkemysten mukaan. Loppujen lopuksi vl-usko on alunperin vanhempien valinta, lapsilla ei ole siihen ollut paljonkaan sanomista. Kaksoiselämä on kuluttavaa, kuten olet varmaan huomannut.
Kuluttavaa on myöskin ns. uskon kieltäminen. Kaksoielämässä rasittaa lähinnä se, kun pitää joskus piilotella omia näkemyksiä. Yleensä ns. kaksoilelämä on todella helppoa. Toimii vain siten kuin aina ennenkin.