tämä asia on ollut palstalla puheena ennekin.
Jos tätä asiaa tarkastellaan vl vastaan "normaalit" ihmiset vinkkelistä huomaan että vl normaalin käsite on erillainen kuin normaalin käsite tavalisten ihmisten parissa.
Ja myös toisinpäin jos asiaa katsotaan niin että se mikä vl on normaalia ei ole sitä tavallisten ihmisten mielestä. Yritän valottaa ajatuksia esimerkin kautta mutta tätä viestiä rukatessa huomaan että se on sangen vaikeaa :(
Tuolla alemmassa ketjussa nimimerkki Rebekka tuo esille tämän asian sen esimerkin valossa jossa todetaan ettei äidin mielenterveydelliset ongelamt johdu koskaan isosta perheestä....
Vaikka tämä ajatus olis ja on piilotettu minkälaisiin sanakäänteisiin tämä ajatus asettaa monen äidin niin rakkaudettomalle paikkalle kiviettäväksi että ei mitään.
Jos normaali ihmiseltä kysyttäisiin miltä sinusta tuntuisi jos... ja kerrotaisiin se millaista ison perheen äidin elämä oikekasti on (pahimmillaan juuri sillä hetkellä). Mitä saisimme vastaukseksi.... - voisi elämä tuntua aika toivottomalta.
Kuitenkin kun kerromme saman asian vl voi olla että saamme vastauksen - kaikkihan me joskus tunnemme väsymystä ison perheen kassa. Kyllä niitä voimia kuitenkin annetaan jne.
Vielä siinäkin tilanteesa jossa tavallinen ihmien olisi ehkä jo luovuttanut siksi että pitää tilannetta toivottmana oletetaan että vl vielä jaksaa jos ei muuten niin sen lupauksen voimalla että Jumla antaa voimia niin kuin on päiviä.
Kun itse on sen tilanteen känyt omassa elämässään läpi että fyysinen jaksaminen otetaan pois tereveys on niin ja näin eikä tulevaisuudesta ole mitään tietoa ja vielä siinäkin tilanteessa osa vl kieltäytyy näkemästä sitä tosiasiaa ettei vaihtoehtoja ole. Tilanteen vakavuuden ymmärtäminen on usein puutellista. Ja vaikka tilannetta peilattaisiin siihen mikä vl on normaalia silti asiat halutaan nähdä vain positiivisina ja hyvinä.
Halutaan uskoa että vaihotehoja on vaikkein niitä oliskaan. Halutaan uskoa siihen että tulevaisuudessa kaikki on paremmin vaikkei siihen olisi mittään syytä.
Entä kun itse seisot sillä paikalla jossa joudut vaihtoehtoja ei ole. Valitset ellämästä ja kuolemasta omasta tai toisen ihmisen. Joudut valitsemaan et vain itsesi vaan koko perheen ja puolisosipuolsesta sen mikä on oikein ja seisomaaan niin vl kuin terveydenhuollon ja sosiaalipuolen edessä omista valinoistasi ja pääröksistäsi. Myöntämään itselle että et pysty mahdottomiin.
Joku voisi jatakaa näitä ajatuksi jos saa niiden päästä kiinni.
Jos tätä asiaa tarkastellaan vl vastaan "normaalit" ihmiset vinkkelistä huomaan että vl normaalin käsite on erillainen kuin normaalin käsite tavalisten ihmisten parissa.
Ja myös toisinpäin jos asiaa katsotaan niin että se mikä vl on normaalia ei ole sitä tavallisten ihmisten mielestä. Yritän valottaa ajatuksia esimerkin kautta mutta tätä viestiä rukatessa huomaan että se on sangen vaikeaa :(
Tuolla alemmassa ketjussa nimimerkki Rebekka tuo esille tämän asian sen esimerkin valossa jossa todetaan ettei äidin mielenterveydelliset ongelamt johdu koskaan isosta perheestä....
Vaikka tämä ajatus olis ja on piilotettu minkälaisiin sanakäänteisiin tämä ajatus asettaa monen äidin niin rakkaudettomalle paikkalle kiviettäväksi että ei mitään.
Jos normaali ihmiseltä kysyttäisiin miltä sinusta tuntuisi jos... ja kerrotaisiin se millaista ison perheen äidin elämä oikekasti on (pahimmillaan juuri sillä hetkellä). Mitä saisimme vastaukseksi.... - voisi elämä tuntua aika toivottomalta.
Kuitenkin kun kerromme saman asian vl voi olla että saamme vastauksen - kaikkihan me joskus tunnemme väsymystä ison perheen kassa. Kyllä niitä voimia kuitenkin annetaan jne.
Vielä siinäkin tilanteesa jossa tavallinen ihmien olisi ehkä jo luovuttanut siksi että pitää tilannetta toivottmana oletetaan että vl vielä jaksaa jos ei muuten niin sen lupauksen voimalla että Jumla antaa voimia niin kuin on päiviä.
Kun itse on sen tilanteen känyt omassa elämässään läpi että fyysinen jaksaminen otetaan pois tereveys on niin ja näin eikä tulevaisuudesta ole mitään tietoa ja vielä siinäkin tilanteessa osa vl kieltäytyy näkemästä sitä tosiasiaa ettei vaihtoehtoja ole. Tilanteen vakavuuden ymmärtäminen on usein puutellista. Ja vaikka tilannetta peilattaisiin siihen mikä vl on normaalia silti asiat halutaan nähdä vain positiivisina ja hyvinä.
Halutaan uskoa että vaihotehoja on vaikkein niitä oliskaan. Halutaan uskoa siihen että tulevaisuudessa kaikki on paremmin vaikkei siihen olisi mittään syytä.
Entä kun itse seisot sillä paikalla jossa joudut vaihtoehtoja ei ole. Valitset ellämästä ja kuolemasta omasta tai toisen ihmisen. Joudut valitsemaan et vain itsesi vaan koko perheen ja puolisosipuolsesta sen mikä on oikein ja seisomaaan niin vl kuin terveydenhuollon ja sosiaalipuolen edessä omista valinoistasi ja pääröksistäsi. Myöntämään itselle että et pysty mahdottomiin.
Joku voisi jatakaa näitä ajatuksi jos saa niiden päästä kiinni.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Korjasinkin jo tuossa alla olevassa keskustelussa että ko.puheenvuoro ei ehkä tarkoittanut sitä että ei myönnettäisi, että suuri perhe voi aiheuttaa mielenterveydellisiä ongelmia. Mutta annettiin ymmärtää, että näissä tapauksissa vaikka tiedettäisiin mistä masennus johtuu ja miten siihen taipumusta omaavan on mahdollista saada se kerta toisensa jälkeen synnytyksen jälkeen, tätä asiaa ei voida asianmukaisesti hoitaa. Pannaan ikäänkuin vaakakuppiin se ovatko lapset Jumalan lahjoja vai voidaanko myöntää, että kaikkia ei ole luotu suurperheen vanhemmiksi. Ei vaikka uskoisi, että Jumala antaa voimia päivien mukaan.
Jos aina mennään vain vahvimpien ehdoilla, ovat jäljet tuhoisat. Jos ennestäänkin fyysisesti väsyneelle ja mielenterveytensä kanssa kamppailevalle äidille kyseenalaistetaan hänen uskonsa laatu mikäli hän ei ole valmis riskeeraaman omaa ja lastensa tulevaisuutta, saadaan varmasti aikaan vielä enemmän ahdistusta.
Usko on varmasti koetuksella jos päivät ovat tarpomista suuressa, upottavassa suossa josta ei tunnut olevan kuiville pääsyä. Jumala ei ole varmastikaan tarkoittanut kenenkään elämää loputtomaksi kärsimykseksi vaikka jokaisella oma ristinsä kannettavana onkin.
Tunnen paljon perheitä, joissa jaksetaan loistavasti, ollaan aidosti onnellisia ja kiitollisia suuresta perheestä. Aivan lähipiirissäni on äiti, joka sai nuorimmaisensa 46-vuotiaana, mutta aivan vilpittömästi iloitsi tästä raskaudesta ja vauvasta ja jopa toivoi hänelle kasvuseuraa, kun edellinen lapsi oli jo suurempi. Tässä perheessä puhalletaan yhteen hiileen, suurempia vastoinkäymisiä ei ole ollut ja perheenjäsenet kunnioittavat ja rakastavat toisiaan.
Tunnen myös perheitä, joissa sairaudet, vastoinkäymiset tai puolisoiden yhteensopimattomuus ovat tehneet elämästä raskasta päivästä toiseen puurtamista. Olen sitä mieltä että on puolisoita, joita ei ole luotu yhteen. Asia erikseen ovat vielä psykopaatit, joita heitäkin joukossamme on, joiden kanssa on mahdoton tulla toimeen. Joskus kuvioissa on mukana myös väkivalta, muodossa tai toisessa.
Kun jo taustat ja lähtökohdat ovat näin erilaiset,
on selvääkin selvempää että myös näiden perheiden jaksamisessa on suuria eroja. Lapselle ei varmasti ole terveellinen kasvualusta koti, jossa eivät toteudu hyvän elämän alkeellisemmat edellytykset.
Onko oikein uhrata lapsen ainutkertainen elämä sille alttarille että äidin mielenterveyden hoitaminen on väärin, jos väsymisen syyt löytyvät siitä, että mieli ja psyyke on kuormittanut liikaa ja itsensä hoitamiseen ei riitä aikaa ja voimavaroja?
Kiitos että jatkoit näitä ajtuksi. Kyllä korjasit sen ajatuksen tulla toisessa ketjussa.
Kuitenkin tilaneissa jossa tosissaan joutuu toiselta puolelta peilaamaan asioita tavallisten ihmisten normaaliin ja vl normaalin välillä joutuu toteamaan että ne voivat olla aika kaukana toisistaan.
Kuten sanot tuon esimekin kautta kaikki voi mennä hyvin. Kuitenkin tuot esille sen että tuossa perheessä ei ole ollut "sen isompia vastoinkäymisiä". Ja kuitenkin on perheitä joihin kaikki tuntuu kasaantuvan.
Mitä sitten tullaan tuohon miksi ei voida myöntää että raskaus aiheuttaa sairautta. JOs ja kun halutaan sulkea silmänsä ja todeta vain - raskaus ei ole sairaus eikä tarvitse hoitoa. Tunnet varmasti tämän ajattelun.
Raskaus suljetaan ulos sarausluokituksesta ja näin ollen sitä ei tarvitse ja saa hoitaa pois koska se ei ole sairaus. Samalla kuitenkin evätään monilta naisilta oikeasti mahdollisuus hoitaa itsensä kuntoon.
Jos ajatellaan että nainen saa en edes muista kuinka moni 100 kertaiset hormoonimäärät raskauden aikana kuin koko elämässään kuukautiskiertojen aikana. Jos tämä ei vaikuta naisen psyykeeseen ja fysikaan? Puhumattakaan siitä jos satuu se valvottava vauva jonka vuoksi äiti ei saa nukuttua yhtään kokonaista unipätkää viikoihin. Kenen tahansa psyyke saadaan valmottamalla hajoamaan.
Kysymys kuuluukin kuinka monen äidin psyyke hajoaa riitämättömän levon takia. Ja kuinka monella puhkeaa unihäiriöitä. Ja kuinka pitkään niiden kannssa kamppaillaan enne kuin uskalletaan ottaa asia esille esim neuvollssa. Ja suurin syy siihen ettei asiaa oteta esille on varmasti se että neuvolasta sanoittaisiin aika suoraan syy - se että lapset tulevat liian tiheästi suhteessa äidin voimavaroihin. Ja myös ehdotettaisiin tilapäistä ehkäisyä siihen saakka että äiti ehtii toipua. Tätä taas monikaan vl ei ole valmis hyväksymään koska raskaus ei ole sairaus.? En vain ymmärrä mihin tämä logiikka perustuu.
Sokeri ei aiheuta sokeritautia mutta väärinkäytettynä vaikeuttaa sokeritaudin hoitoa.
Ootko koskaan ajatellut, mitä tapahtuisi vl-uskolle Kiinassa ehkäisykiellon suhteen? Joskus oli yhden vl:n kanssa puhetta tästä. Hän vain sanoi, että "eipä meikäläisiä Kiinassa olekaan".
Mielestäni vl-uskon kohdalla, sitä miettiessä on hyvä muistaa miten suuri ja valtava maailma on ja miten paljon erilaisia näkökantoja tässä maailmassa on. Siis kun koko maailma ei rajoitu vl-uskoon ja vl-uskon sääntöihin.
Kukaan ei voi vaatia jotakin toista elämään ilman ehkäisyä. Eihän kukaan voi tehdä valintoja toisen puolesta, eikä tuomita siksi helvettiin joitakin jos ehkäisevät. Tuomitsijat tuskin itsekään ovat täydellisiä, virheettömiä. Mutta sellaiset, joita ehkäisykysymys ei koske, heidän on helppo tuomita. Kuten heteroidenkin on helppo tuomita homorakkaus.
Joskus tuntuu kyllä siltä, että suurperheiden äidit jotka täällä ihannoivat jatkuvaa raskaana oloa ja tuomitsevat ehkäisyn, tekevät sen siksi kun haluavat näytää ulospäin miten hyvin he ovat käsittäneet asiat, miten urheita ja kunnollisia he ovat, jne. Mutta he eivät pysty näkemään, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin miltä ne näyttävät. He eivät vaan voi näyttää heikkoutta, eivät voi myöntää väsymistä. Koska aina on muka oltava parempi kuin muut, heikommat sisaret.
Outoa on että voidaan valikoida mitä ja ketä voidaan asianmukaisesti hoitaa. Jos on kysymys sairaudesta tai vaivasta joka aiheuttaa lapsettomuutta, varmasti jopa neuvotaan hakemaan asiantuntevaa apua. Näin saadaan ehkä tähän maailmaan lapsi, jota perhe on kaivannut. Eikö tämä ole samalla lailla Jumalan luomistyöhön kajoamista, jos Jumala on "tarkoittanut" että perheeseen ei synny lapsia, mutta lääketieteen avulla näin tapahtuukin. Tällä en halua loukata ketään lapsettomuudesta kärsiviä tai kärsineitä. Ne ovat suuria asioita, mutta heillä on tukenaan se että heidän hoitamiseensa ei ole mitään estettä. Mutta jos suuren perheen äiti on vähällä uupua taakkansa alle hänelle sanotaan, että Luoja on antanut jokaiselle omanlaisensa ristin ja sen kantamiseen voi pyytää voimia. Entä jos niitä voimia rukoilee aamusta iltaan mutta ne eivät siltikään riitä? Onko silloin vika tämän äidin uskossa? Miksi lapsen synnyttämisestä on tehty autuudenehto, jota täyttämättä ei taivaan portti tunnu aukeavan?
Kuten sanottu, on niitä perheitä, joissa näitä ongelmia ei ole. Moni suuren perheen äiti on varmasti aidosti onnellinen osastaan, mutta tämä ei sulje pois sitä että toisenlaisiakin kohtaloita on. Joskus tuntuu siltä että armottomimpia ovat samassa elämäntilanteessa, mutta erilaista elämää elävät ihmiset. "Kun kerran meillä on jaksettu, niin pitää teilläkin jaksaa. Otatte vaan itseänne niskasta kiinni ja alatte panna asioita kuntoon!"
Ymmärrystä on joskus vaikea löytää. Millä keinoin silloin jaksaa?
että siitäkö pitää parannusta tehdä että Jumala on meidät luonut "valuvikaiksi"?
Valuvikaisia meistä "kehäraakeista" jotka eivät pysysy oman terveytensä takia synnyttämään "lopputtomiin" tekee ei se miksikä Jumala meidät loi vaan se mitä ihmiset meistä ajattelevat. Me emme ole sen heikompia me vain olemme erillaisia. Erillailla kokoon laitettuja.
Ja jos mielimme elää "normaalia" elämää pitää sitä elää tietyssä viitekehyksessä. Eihän ehkäisy ratkaissut minun ongelmia mutta se antoi mahdollisuuden yritää ratkaista niitä.
Pahimmassa tapauksessa jos vielä olisin "hakiutunut" raskaaksi olisi ottanut tietoisen valinnan sen puolesta että en selviä siitä tai tuoleva lapseni ei selviä siitä. Sekin on tapa yrittää itsemurhaa tai pahoinpidellä lasta. Vaikea nähdä eroa niiden asioitten välillä muuten kun siinä että toisen vl hyväksyvät toista ei.
Itse en hyväksy kumpaakaan.
Mitä taas tuolee tuohon kiinan kysymykseen niin olen miettinyt ja todennut että se johtaisi väistämättä inhimillisen kärsimyksen lisääntymiseen ja siihen että rikkaat riistää köyhiltä entistä enemmän. Itse näen punaista siitäkin miten osa vl suhtautuu siihen kerskakuluttamiseen - käytä ja heitä....
Vaikken voi mailmaa pelastaa jäteitä lajittelemalla voi omalta osaltani edess yrittää säästää luonnonvaroja :( sen minkä kohtuudella pystyn.
Sekin miten Kiinassa on tuo yhden lapsen politiikka on toteutettu ei kestä päivänvaloa. (Pakkoabortitti pakkosterilisaatio tyttösikiön abortointi jne...) Sekin on epäeettistä. Epäeettistä on myös pakkosynnyttäminen vasten naisen omaa tahtoa ja myös raiskaus, naisen ihmisarvon sitominen seksuaalisuuteen/äitiyteen....
Mistä halat jatkaa keskustelua?
hirvä loukkaus!
"Kun kerran meillä on jaksettu, niin pitää teilläkin jaksaa. Otatte vaan itseänne niskasta kiinni ja alatte panna asioita kuntoon!"
Kun kuitenkin voi olla niin että se joka on uupua tuohon tilanteeseen voisi selvitä tämän vastaajan tilanteessa heittämällä. Voi olla että tämä uupuja on jo tehnyt 100 kertaa enemmän työtä siinä tilanteessa kun tämä asia tulee esille ja mitä hän saa vastaukeksi...
Tee se 50 kertaa enemmän vielä niin ehkä sitten voidaan ajatella että tunteesi on oikeutettuja...
(en siis pahenunut Rebekka sinuun vaan siihen mitä nämä sanat hertättävä)
En ymmärrä, miksi vanhoillislestadiolaisuudessa on synnytyspakko.
Vanhoillislestadiolaiset tuskin sunnittelevat tekevänsä lähetystyötä Kiinaan. Syykin lienee selvä: synnyttämisen säännöstely johtaisi siihen, että vanhoillislestadiolaisuuden vahvin tuntomerkki eli ehkäisemättömyys ei toimisi. Joskus laki maan päällä estää synnyttämästä liikaa ihmisiä maan päälle. Otin Kiinan vain esimerkkinä maailman ylikansoittumisesta, jotta vl:t heräisivät miettimään että tosiaan heidän uskoaan ei voi joka maailman kolkassa edes harjoittaa!
Ja onko se nykymaailmassa pakko synnyttää ihmisiä lisää ja lisää, jos ei jaksa entisiäkään hoitaa. Lasten velvollisuus ei ole kasvaa pienestä pitäen tekemään vanhempien sijasta kasvatustyötä ja ottamaan vastuuta asioista, joista vanhemmat ei itse jaksa vastuuta kantaa.
Ehkäisykysymys on polttava kysmys vanhoillislestadiolaisuudessa. Siitä on tehty hirvittävän suuri numero. Painostetaan synnyttämään, jotta ei joutuisi puhuteltavaksi hoitokokouksiin. Terveydellisten syiden vuoksi ketään tuskin sillä tavalla painostetaan synnyttämään vanhoillislestadiolaisuudessakaan.
Mutta koska mielestäni vanhoillislestadiolaisuus ei ole maailman ainoa oikea uskovien joukko, niin en ymmärrä monia muitakaan vanhoillislestadiolaisuuden sääntöjä.
Tottakai on monelle naiselle ihana asia tulla äidiksi, hoitaa pienokaista ja huolehtia perheestään. On se isällekin kivaa, kun on lapsia. Mutta jos ei jaksa montaa lasta hoitaa ja huoltaa, niin minkä takia pitää synnyttää lisää ja lisää?
Kyllä varmaan ehkäisykielto on tulevaisuudessa väljentymässä vl-uskossa. Yhä useampi käyttää ehkäisyä, yleensä salaa tai kontrolloivat muuten mahdollista raskaaksi tulemista.
Ei vl-liikkeesä pystytä enää valvomaan kaikkien jäsenten touhuja, koska liike kasvaa. Sisältäpäin enimmäkseen. Sama se on luterilaisella kirkollakin, että ei voida yksittäisten jäsenten asioita tarkkailla 2000-luvulla, koska kirkkoon kuuluu lukemattomia määriä ihmisiä. Samoin käy vl-liikkeellekkin, että kun määrä lisääntyy, niin resurssit valvoa yksittäisten vanhoillislestadiolaisten elämää heikkenevät ja ihmiset uskaltavat tehdä asioita, joita ei sallita.
Onhan vl-liike nykyään aika hajanaista jo muutenkin, koska on eriaisia syntikäsityksiä. Ja kun hoitokokouksia ei enää sillä tavalla järkkäillä, niin kukapa kontroilloi yksittäisen ihmisen tekoja. Moni ei viitsi kannella vl-tuttunsa televisoista tai tavasta ottaa saunakalja. Ja sitä paitsi esim.ehkäisykysymyksen suhteen ihmiset ovat erittäin varovaisia siitä, kenelle kertovat käyttävänsä ehkäisyä.
Ihmisten tietomäärä lisääntyyy, internetti kertoo sekä hyviä että huonoja puolia julkisesti vl-uskostakin. Ihmiset rohkenevat nykyään miettimään itsekin asioita, enää he eivät ole niin vain manipuloitavissa. 1970-80-lukujen kaltaiset laajat puimatantereen puhdistukset hoitokokouksin eivät enää onnistuisi, koska nykyään sellaiset eivät pysyisi salassa. Luojalle kiitos, että tuli netti, jotta hoitokokousjulmuudetkin tulivat esille.
>>>..."Mutta jos suuren perheen äiti on vähällä uupua taakkansa alle hänelle sanotaan, että Luoja on antanut jokaiselle omanlaisensa ristin ja sen kantamiseen voi pyytää voimia. Entä jos niitä voimia rukoilee aamusta iltaan mutta ne eivät siltikään riitä? Onko silloin vika tämän äidin uskossa? Miksi lapsen synnyttämisestä on tehty autuudenehto, jota täyttämättä ei taivaan portti tunnu aukeavan?"
keskustelua kävin yhden entisen lestan kannsa... Tätä termiä hän käytti joten käytän sitä siksi ja hän totesi hyvin erään aikamme ilmiön
- tänä päivänä joudumme tekemään eettisiä valintoja aina kasvavan tietomäärän valossa. Se mihin oli ennen tyydyttävä tiedetään tänä päivänä voitavan parantaa tietyin ehdoin. Ennen ei tieddetty miksi joku kuoli. Aikaa myöten opittiin tietämään miksi joku kuoli. Ja tänä päivänä tiedetään miten se olisi voitu estää ennakolta.
Tämä ex-lesta totesi että valinta ei ole tänäpäivänä lainkaan yhtä selvä kuin ennenvanhaan. Ettei jos yhdesstä kantista katsottuna asia on väärin toistesta katsottuna se voi olla täysin oikein. Kun näitä asioita tarkastellaan kaiken tiedon ja tasidon valossa pädymme lopputulokseen jossa toteamme....
- joudumme tekemään lopullisen päätöksen asioista lasekemalla yhteen seuraavat osat
ehdottamasti oikein
ehdottomasti väärin
ehdollisesti oikein
ehdllisest väärin =
näisen summa kertoo onko ratkaisu enemmän oikein kuin väärin....
Eli harvat asiat ovat tänä päivänä enää puhtaasti oikein tai puhtaasti väärin.
Nainen ei voi pelastua muulla kuin uskolla ja joka muuta väitää menee ulos raamatun sanasta...
¨
Tiedän Joosua että tiedät tämän kuitenkin tuo on yksi karseimmista lauseista mitä olen täältä lukenut....
Että nainen pelastuu synnyttämällä!!!!!
Mutta ken tämän harhaopin muuttaisi oikeaksi Raamatun mukaiseksi opiksi ja millä keinoin?
Jos usko loppuu, siitä alkaa sitten sielunvihollinen syöttään järjen kautta vaikka mitä.
Niin on sinun päiväs niin kuin on sinun voimas. Tämä lause on uskovaista lohduttamassa tänä päivänäkin.
...kaikkien kohdalla, Kicki? Miksi joku äiti uupuu taakkansa alle, kyllä siinä senjälkeen uskokin on koetuksella. Täällä on eräs vl käyttänyt sanontaa että jokainen on oman onnensa seppä. Miksi se sanonta ei pidäkään paikkansa silloin kun ihminen on totaalisesti uupumassa, itse sen ymmärtää ja haluaisi hoitaa itsensä terveeksi? Silloin ihminen ei voikaan itse päättää siitä minkälaiseksi hänen ja hänen lastensa tulevaisuus muodostuu vaan se asia pitää jättää sellaisten ihmisten käsiin kenelle se ei ollenkaan kuulu. Taivaan Isä näkee kyllä sydämeen asti ja tietää jokaisen hädän ja tarpeet. Hän tietää milloin loppuu usko ja milloin loppuvat voimat. Ihmisten ei sitä tarvitse alkaa toisten puolesta määrittelemään. Tärkeintä on tietää omat asiansa.
tosiasia, että jokainen nainen on tyystin erilainen niin fyysisiltä kuin henkisiltä ominaisuuksiltaanki n. Ei voida olettaa että jokaisen naisen tulisi synnyttää jatkuv asti, vaikka terveys menisi.Jokainen naisen terveys on omanlaisensa. Ei ole tarvinnut käyttää ehkäisyä missään muodossa on vaan noudatettu paavin oppeja ja kolme lasta on meille suotu.
Ei yhden naisen tarvitse koko maata täyttää!
voidaan sanoa raskaanaolevaksi naiseksi alta aikayksikön kun tekevät näin.
Olen tutustunut noihin ns paavin oppeihin ja todennut että terveille naisille joille raskaus ei ole katastrooffi se on ihan toimiva ehkäisy niille joilla se toimii. Eli sillä päästään erittäin hyvään prosentiin tietyn laisilla naisilla.
Sen toimivuuden edellytyksenä kuitenkin on säännöllinen hormoonitoiminta jota taas ei kaikilla naisilla ole. Ja niillä joilla ei ole ovat joko niitä jotka eivät useimmiten saa lasta muuten kuin hedelmöityshoidoilla tai niitä joilla raskaus alkaa lähes aina kun ollaan yhdynnässä.
Kielteisesti suhtaudun myös tuohon venäläiseen rulettiin silloin kun raskaus vaarantaa äidin terveyeden tai hengen tai äidin lääkitys vaaranataa sikiön terveyden tai hengen.
Ja nyt tullaan kysymykseen että ne joilla paavin neuvot eivät toimi joutuvat/tai saavat elää ilman sekisiä? Vähän katsontakannasta riippuen.
Mitä tämä sitten tekee parisuhteelle on jo kokonaan toinen kysymys? Hyvää se ei ainakaan tee.
Koko elämä lamauttavan raskaudenpelon vallassa...
Jos joku niin tämä asia saa vl-naisen sairastumaan. Ainainen pelko.
Pelon kanssa eläminen tai raskaana...nöyryys on hyve, joka näillä useilla raskauksilla saavutetaan.
Mammana maha muhkeena, siinä on jotain sellaista madonnamaisuutta, jota ihannoidaan. Äiti ei ole Nainen. Äiti on miehen vaimo. Nainen on vaarallinen.
kyllähän tämä teema on että mies on mies puheissa mutta nainen on äiti.... Tästä joku on tehnyt jonkinlaisen tutkimuksen ja se on löydettävissä ainakin hakomajan sivuilta.
Ja onpa tätä aihetta täälläkin keskusteltu. Onko naiseuden ainoa ilmenemismuoto äitys. Tai äitys ainoa tapa jolla naiseus näkyy.
Myös siitä on käyty keskustelua että onko se naisen syy jos miehen halut herää? Ja on käyty kseksustelua siitä että saako nainen näytää naiselta ja saako äiti näyttää naiselta....