Kun nykyinen hallitus aloitti toimintansa monet uskoivat Keskustan häviävän neljän vuoden kuluttua. Näin ei sitten käynyt, vaan SDP hävisi. SDP otti kaikki tärkeimmät salkut itselleen, kuvitellen sen takaavan itselleen paremmat asemat. Tälläistä toimintaa ei kuitenkaan palkittu.
Äänestäjät katsoivat kuitenkin Vanhasen toimineen Pääministerinä hyvin.Nyt on eletty hyvien suhdanteiden myötätuulessa. Tälläinen tilanne ei saa SDP:n kanattajia liikkeelle. He lähtevät vasta hurjan vastakkainasettelun jälkeen äänestämään.
Jos nyt SDP jää oppositioon ,kuten on hyvin todennäköistä, niin he ainakin yrittävät hyvin räyhäkästä oppositiopolitiikkaa. Se puree jos tulee jokin lamanpoikanen, mutta ei jos nousu jatkuu.
Korhonen täällä näyttää monessa kirjoituksessaan kertovan kuinka SDP sai kovan vaalivoiton 66 vaaleissa. Niinhän se sai. Seuraus oli ainakin täällä maaseudulla murheellinen. Verotusta kiristettiin kaikin mahdollisin keinoin. Perunatkin piti kattilaan laskea, sitten niistä verotettiin , vaikka eihän purunia keitettäessä ja syötäesä rahaa tule kukkaroon. Elämästä tehtiin sen vaalivoiton kautta vaikeaa, ja sehän kostautui Keskustalle sitten vuoden 1970 vaaleissa.
SMP sai suurvoiton, samoin Kokoomus. Tuli epävarma aika, hallitukset vaihtuivat usein. Punamulta pantiin kokoon aina Kekkosen toimesta kävi vaaleissa kuinka kävi.
Keskustalle tämä oli 20 vuoden korpivaellus. Puolue pieneni, mutta hallitukseen oli pakko mennä kun Kekkonen niin määräsi. Nyt vasta 1990 luvulla on Keskusta elpynyt Punamullan aiheuttamasta lamasta.
Nyt tuskin on muuta mahdollisuutta kun panna kokoon Keskustan ja Kokoomuksen varaan rakentuva hallitus. Sillä tunnelma on sille nyt myönteinen. Tuskin mitään suuria ohjelamaerimielisyyksiäkään on odotettavissa. Vanhanen ei ole mitää lypsymiehiä, sellaiset kyllä pilaavat vaikka minkä yhteistyön.
Äänestäjät katsoivat kuitenkin Vanhasen toimineen Pääministerinä hyvin.Nyt on eletty hyvien suhdanteiden myötätuulessa. Tälläinen tilanne ei saa SDP:n kanattajia liikkeelle. He lähtevät vasta hurjan vastakkainasettelun jälkeen äänestämään.
Jos nyt SDP jää oppositioon ,kuten on hyvin todennäköistä, niin he ainakin yrittävät hyvin räyhäkästä oppositiopolitiikkaa. Se puree jos tulee jokin lamanpoikanen, mutta ei jos nousu jatkuu.
Korhonen täällä näyttää monessa kirjoituksessaan kertovan kuinka SDP sai kovan vaalivoiton 66 vaaleissa. Niinhän se sai. Seuraus oli ainakin täällä maaseudulla murheellinen. Verotusta kiristettiin kaikin mahdollisin keinoin. Perunatkin piti kattilaan laskea, sitten niistä verotettiin , vaikka eihän purunia keitettäessä ja syötäesä rahaa tule kukkaroon. Elämästä tehtiin sen vaalivoiton kautta vaikeaa, ja sehän kostautui Keskustalle sitten vuoden 1970 vaaleissa.
SMP sai suurvoiton, samoin Kokoomus. Tuli epävarma aika, hallitukset vaihtuivat usein. Punamulta pantiin kokoon aina Kekkosen toimesta kävi vaaleissa kuinka kävi.
Keskustalle tämä oli 20 vuoden korpivaellus. Puolue pieneni, mutta hallitukseen oli pakko mennä kun Kekkonen niin määräsi. Nyt vasta 1990 luvulla on Keskusta elpynyt Punamullan aiheuttamasta lamasta.
Nyt tuskin on muuta mahdollisuutta kun panna kokoon Keskustan ja Kokoomuksen varaan rakentuva hallitus. Sillä tunnelma on sille nyt myönteinen. Tuskin mitään suuria ohjelamaerimielisyyksiäkään on odotettavissa. Vanhanen ei ole mitää lypsymiehiä, sellaiset kyllä pilaavat vaikka minkä yhteistyön.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...esimerkin myös siitä, miten kepulle kävi viimeksi porvarihallituksen jälkeen:
>> Kekkosen hajottaman sdp:n enemmistö oli pitkään hänen pakottamanaan myös oppositiossa, kunnes se 1966 saavutti murskavoiton, jonka rinnalla kokoomuksen nyt saama voitto kalpenee. Se nosti kannatustaan vajaasta 20 %:sta 27,2 %:iin ja paikkalukuaan 40:stä 62:een, eli sai 22 lisäpaikkaa. Myös 1995 vain vaalikauden oppositiossa oltuaan sdp sai murskavoiton, 785 637 ääntä eli 182 557 ääntä eli yli 10 % enemmän kuin edellisissä vaaleissa, ja nostivat paikkalukuaan 48:sta 63:een, eli saivat 15 lisäpaikkaa. Noissa vaaleissa keskusta menetti 124 714 ääntä, mikä merkitsi 11 paikkaa sen edustajamäärän pudotessa 55:stä 44:ään.
odotettu vuosikymmenet. Asia vain taitaa olla toisin, meidät kuskataan kuusiaidan taakse ja Kepu senkun porskuttaa.
Vaalikausi 91-95 oli hyvin poikkeuksellinen. Silloinhan elettiin pahinta lamaa mitä koskaan ennen oli ollut. Siinä oli hyvä SDP:n lihoa, nyt on vähän eri asia. Tämä olisi tavallaan ainut kertainen tapahtuma, että Keskusta ja Kokoomus muodastaisi yhressä hallituksen normaalioloissa.
Ahon hallituksen aikana työttömyyden nousu ja leikkaukset tietysti pantiin hallituksenkin syyksi. Mutta Lipposen 1 vain lisäsi säästöjä, tietysti pakkohan oli valtion talous saada tasapainoon.
Mutta jos kuvittelet Porvarihallituksen jälkeen SDP:n saavan suuren vaalivoiton, niin voi pettyä. Ehkä SDP:N oppositiokausi jatkuu sen jälkeenkin. Tuskin ammattiyhdistysliike enää haluaa panna jäsentensä hyvinvointia puoluepolitiikan edelle. Kyllä uskon asioiden ratkaisevan.
Kyllä minäkin porvarihallitusta nyt toivon. Edellä sanomastani huolimatta. Tai ehkäpä juuri siksi!
Nyt saattaa olla keskustaoikeistolaisella hallituksella paremmat onnistumisen edellytykset kuin edellisellä kerralla. Silloinhan SAK kampitti hallitusta kaikin keinoin. Nyt kun työ karkaa Kiinaan ja Intiaan, niin SAK:n lakot purevat ensimmäisenä sen jäsenistöön.
Vaikeaa hallituksella tulee olemaan nytkin, josta tuleva tulopoliittinen neuvottelukierros antaa osviittaa. Ao. linkissä ovat SAK:n työryhmät TUPO-kaudelle 2005. Monenlaisia rasitteita kaavaillaan työnantajille ja lisäksi tietenkin liittokohtaiset palkankorotukset.
http://www.sak.fi/suomi/hakemistot.jsp?location1=5&sl2=5&id=31261&lang=fi
Kyllä täytyy Keskustan ja Kokoomuksen ,päähallituspuolueiden, ministereiden olla melkoisia jonglööreitä jos aikovat tuossa metallikonelypsyssä saada aikaan talouskasvua. Sen kasvun avulla pitäisi maksaa lisääntyvät palvelut ja eläkkeet.