Tänään saimme suru-uutisen alkuraskauden ultrassa. Viikolla 9 pienet kaksoset olivat mahassa vielä elossa ja vastasivat viikkoja. Aamulla ultrassa ei ollut enää sydänääniä. Päivällä ultra paljasti karun totuuden, pienet sydämmet eivät enää sykkineet. Toisella oli selkä turvonnut ja toisesta ei vielä pystynyt sanomaan mitään. Huomenna synnyttämään pienokaiset.
Oireita ei mielestäni ollut, siis keskenmenon oireita. Rinnat kasvoivat kuppikoon ja painoakin tuli ja vatsa kasvoi. Kotona on 2v tyttö ja raskaudet saivat alkunsa helposti.
Elämä on ihmeellistä. Niin surullista joskus.
Voimia kaikille keskenmenon kokeneille.
Oireita ei mielestäni ollut, siis keskenmenon oireita. Rinnat kasvoivat kuppikoon ja painoakin tuli ja vatsa kasvoi. Kotona on 2v tyttö ja raskaudet saivat alkunsa helposti.
Elämä on ihmeellistä. Niin surullista joskus.
Voimia kaikille keskenmenon kokeneille.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen pahoillani. voimia sinulle! :)
todella pahoillani sinun ja perheesi puolesta.
kurja juttu! Pahoittelut myös minulta. Saatte varmasti pieneltä tytöltänne voimia jatkaa arjessa eteenpäin. Jaksamisia teidän perheellenne.
tänään on tasan kuukausi kulunut kun jouduin synnyttämään rv 13 vauvan (sikiön) ulos.
jäin kanssa "kiinni" niskapoimu ultrassa 13 1 että vauva oli kuollut, mittojen mukaan edellisenä päivänä eli rv 13 tasan.
suru oli aivan valtava ja en edes tajua miten olen tämän kuukauden päässyt eteenpäin.
2 ekaa viikkoa meni vuotaessa, niin alapää kuin rinnat jotka muistuttivat siitä hirveästä päivästä.
pari viimeistä viikkoa mennyt paremmin ja tänään menkat alkoivat eli toivossa ollaan että tärppäisi heti uudestaan..
unohtaa en voi, mutta helpottanut on alku järkytyksen ja surun jälkeen.
meillä kanssa 2 pientä lasta kotona jotka muistuttavat olemassa olollaan. heidän ja miehen voimalla varmaan olen jaksanutkin eteenpäin mennä. ja hyvällä mielellä :=)
ei se suru heti häviä, eikä tarvitsekaan- anna aikaa itsellesi surra!!!
iso halaus sinulle ja perheellesi :) *halaa*
Kiitos tuestanne ja osanotosta. Sain kätilöopistolla 5 kertaa lääkettä käynnistykseen mutta ei käynnistynyt. Passittivat minut yöksi kotiin. Synnytin kotona. Lapsivedet meni, sikiöt syntyi ja kaikki muutkin. Menetin paljon verta mutta kehotettiin pysymään kotona. Lopulta mies tilasi minulle ambulanssit ja sairaalassa verenpaine 79/40 tai jotain. Olin aivan poikki. Huonossa kunnossa, epävarmoissa käsissä kätilöopistolla odotin mitä nyt tehdään. Lopulta kunhan lääkäri oppi käyttämään ultraa (ei osannut ensin), todetiin että kohtu on vielä täynnä hematoomia yms ja äkkiä kaavintaan. Mikään ei tuntunut onnistuvan. Sitten kaavittiin ja kaikki alkoi helpottaa.
Kätilöopistosta jäi erittäin negatiivinen kuva, menen sinne uudelleen vain pakkopaidassa.
Menetin kaksi pientä ja suru on tietysti suuri mutta elämä jatkuu. Kotona on perheeni, mies ja tyttö ja koira. On syytä olla onnellinen.