Olen ollut lapsesta asti hirvittävän vilkas. Koulussa en pystynyt keskittymään opetukseen ja opettaja usein puhuikin vanhemmilleni ongelmasta. Tällöin ei vielä ADHD:tä tunnettu.
Suutun, jos joku asia ei mene heti putkeen. Tekstin lukeminen ei suju, jos on vähänkään häiriötekijöitä.
Kaikenlaiset innovatiiviset ajatukset risteilevät ajatuksissani, muuta jos aloitan tekemään jotain en yleensä saa tekemääni loppuun, kun jo kiinnostun toisesta asiasta.
Työni on helppoa tehdastyötä, joka sujuu minulta ihan hyvin. Muutamia vuosia sitten menin iltaopiskelijaksi ja huomasin, ettei opiskelu sujunut niin kuin muilta, tunsin itseni hitaaksi ja tyhmäksi. Esimerkiksi koetilanteissa muut suoriutuivat aina nopeasti tehtävistä. Minulla meni pitkä aika, ennen kuin tajusin edes kysymystä.
Sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa on hankaluuksia. Keskustellessa punainen lanka hukkuu kesken jutun. En monesti muista mistä olin puhumassa. Isossa porukassa keskustellessa tipun kärryiltä ja usein keskeytän muut puhujat omilla asiaan kuulumattomilla tokaisuillani ja sitten hävettää, kun piti taas möläyttää.
Olen usein törmännyt mediassa ADHD oireisiin ja ne täsmäävät minuun. Haluaisin kovasti neuvoja joltakin, jolla on kyseinen vaiva. Jos minulla vaiva on kuinka sen kanssa tulee toimia? Voiko siitä parantua?
Suutun, jos joku asia ei mene heti putkeen. Tekstin lukeminen ei suju, jos on vähänkään häiriötekijöitä.
Kaikenlaiset innovatiiviset ajatukset risteilevät ajatuksissani, muuta jos aloitan tekemään jotain en yleensä saa tekemääni loppuun, kun jo kiinnostun toisesta asiasta.
Työni on helppoa tehdastyötä, joka sujuu minulta ihan hyvin. Muutamia vuosia sitten menin iltaopiskelijaksi ja huomasin, ettei opiskelu sujunut niin kuin muilta, tunsin itseni hitaaksi ja tyhmäksi. Esimerkiksi koetilanteissa muut suoriutuivat aina nopeasti tehtävistä. Minulla meni pitkä aika, ennen kuin tajusin edes kysymystä.
Sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa on hankaluuksia. Keskustellessa punainen lanka hukkuu kesken jutun. En monesti muista mistä olin puhumassa. Isossa porukassa keskustellessa tipun kärryiltä ja usein keskeytän muut puhujat omilla asiaan kuulumattomilla tokaisuillani ja sitten hävettää, kun piti taas möläyttää.
Olen usein törmännyt mediassa ADHD oireisiin ja ne täsmäävät minuun. Haluaisin kovasti neuvoja joltakin, jolla on kyseinen vaiva. Jos minulla vaiva on kuinka sen kanssa tulee toimia? Voiko siitä parantua?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko sinun vaikea istua 5 min samassa paikassa. Aloitatko asioita muttet saa vietyä niitä loppuun? ....
Voisit käydä psykiatrilla joka tekee testin ja diagnoosin. Adhd:n on lääkkeitä ja usko pois ne saattavat jopa auttaa.
Itsellä diagnosoitiin adhd vuoden alussa. Nyt olen syönyt lääkkeitä kuukauden ja ensimmäisen kerran elämässäni olen lukenut Hesarin!!!!
http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/sinttu.htm
Moikka moi!
Kovasti kuulostat tutulta ;)...
Itselläni on ADHD, aikuisiällä todettu.
Oma käytökseni oli kohtalaisen samaa kuin kuvamasi, mutta olin niin impulsiivinen, että lähdin toteuttamaan "hyviä" ideoitani usein seuraamuksia pätkääkään surematta.
Senhän voi arvata, ettei siitä hyvää seuraa! Kerta toisensa jälkeen huomasin tehneeni tarkoituksetta paljon mielipahaa muille ja usein myös itselleni. Sitä sitten piti hävetä ja peitellä ja siihen keksin aina jonkin "hyvän" idean, joka johti uuteen mielipahaan.
Masennuin pikku hiljaa jatkuvaan epäonnistumiseeni ja huonommuuteeni. Pidin itseäni lopulta täysin epäonnistuneena ja huonona ihmisenä, joskus jopa mietin olevani jossain sisimmässäni paha, kun aina tein muille pahasti.
Sain diagnoosin muutamia vuosia sitten. Aluksi se tuntui epätodelliselta ja merkityksettömältä, mitäpä väliä nimellä on jos käytös on mitä on, eikä sille voida mitään...
ADHD ei "parane". Ei ole mitään kahden viikon antibioottia, joka veisi pöpön mennessään. ADHD on aivoissa oleva välittäjäainehäiriö, jota ei osata parantaa, mutta jota voi henkilö itse oppia kontrolloimaan ja jota voidaan tarvittaessa hillitä lääkityksellä. ITse tein töitä ns. ADHD-valmentajan kanssa toista vuotta ja opin kontrolloimaan oireitani niin, etten enää rynni impulsiivisesti ideoitteni perässä.
Aloitimme pienin askelin: opettelin nielaisemaan jo suusta pääseen sanan jälkeen loput tarpeettomasta kommentistani. Opettelin näkemään viiden minuutin päähän, mitä seuraa jos sanon tai teen näin. Organisointia, arjen hallintaa, keskittymiskykyä. Niitä voi harjoitella ja minua se ainakin auttoi.
En käytä lääkitystä, mutta olemme lääkärini kanssa sopineet, että tarvittaessa lääkityksestä otetaan apukeino opiskeluun, jotta pystyn keskittymään mm. luennoilla ja kokeissa.
Kuulostaa kyllä siltä, että sinulla saattaa hyvinkin olla ADHD.
Käypä katsomassa täällä:
http://www.adhd-aikuiset.org/
Siellä on hyvä keskustelupalstakin. Vaatii kyllä rekisteröitymisen, mutta on sen arvoinen.