Miksi ihmisen pitää olla herkkä? Miksi ei vain voisi olla korvan takana nappia, jota napsauttamalla saisi kaiken herkkyyden pois päältä aina silloin kun on pakko. Vaikka pystyisi elämään ja toimimaan normaalisti, mutta kun kohtaa tietyn henkilön, niin tuntuu kuin tikarilla iskettäisiin suoraan sydämeen. Ihan niinkuin jokin raastaisi rinnan kohdalta ja ei pysty tekemään sille mitään. Alkaa miettimään jotain todella syvällistä elämän ja kuoleman kysymyksiä keskellä kirkasta päivää. Onko jollain samanlaisia tuntemuksia? Miten niistä pääsee eroon?
Järki vai tunteet?
Siinä pulma
141966
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Valmistusvika, jota takuukaan ei kata.
muuten ajattelu olisi eläimen tasolla
vaikka ajattelu olisi kuinka paljon pidemmälle kehittyneempää tahansa.
ja kuka sanoo,että eläimet eivät osaa rakastaa?
naaraat katsovat johtavaa urosta ja huokailevat,on se niin ihqu! :)
nyt onkin lähinnä eläimen tasolla
peräkammarin poika :)
Sen kanssa on vaan pakko oppia jotenkin elämään. Tarpeeksi kun sataa paskaa niskaan, ni tulee kyllä sen verran kyyniseksi , ettei halua enää välittää.
tulee kyyniseksi. Kun tarpeeksi tunteilee, tulee seinä vastaan. Ei enää jaksa. Jos ei saa itse mitään, niin miksi aina tuottamaan muille positiivista mieltä.
että tuottamalla iloa muille saa itse hyvän mielen. Jotenkin tuntuu välillä, että huijausta tää on kaikki.
itsestäni hyvin usein muille ihmisille ja tulen tosi kiukkuiseksi siitä, jos en saa itse mitään. Onhan se tosi kiva piristää ihmisiä ja tuottaa hyvää mieltä, mutta mikä on lopputulos? Tulee vaan hyväksikäytetty fiilis. Onhan sitä aitojakin ihmisiä olemassa, joiden kanssa annetaan ja otetaan puolin ja toisin. Mutta sitten on näitä juusereita ja oman egonsa kohottajia.
Ehkä siksi rakkauden takia riistetään henkiä. Mutta niin itsekäs ei saa olla. Elämässä on asioita joiden kanssa on elettävä.
On myös hyvä muistaa, että vaikka saisi kaiken haluamansa, niin aina jotain puuttuu. Enemmän tämä koskee materiaa, mutta myös ihmissuhteita ja niiden sisältöä.
kun ois katto,ruokaa,juomaa ja rakkautta =)
Hyvin sanottu. Kuin myös jokseenkin niin...
Kylläpä tuota on täälläkin, piti itseasiassa ottaa ite kyseinen aihe puheeksi, mutta näemmä se täällä jo olikin. :(
Kuinka musta tuntuu että tää maailma ei kaipaa herkkiä ihmisiä? Aina pitäisi jaksaa sisulla jatkaa jokaisesta päivästä eteenpäin, ei väliä sillä, kuinka paljon paskaa on tullut niskaan, eikä väliä silläkään, onko ketään joka auttaisi taakan kantamisessa, vaan kukapa syyttä suotta toisten paskoja omaan niskaansa haluaisi kaadettavan?!
Musta tuntuu että kaikki ihmisten luonteen piirteet josta joku yksittäinen "maailman paras yksilö" ei satu pitämään, menee aina jonkun diagnoosin piikkiin, jos ei sitä varsinaisesti oteta tutkintaan, niin vähintäänkin "hankalan" henkilön koko tuttavapiiri saa kuulla siitä, että juu Markku on vähän "semmonen ja semmonen" tyyppi että ei kannata varmaan pitää yhteyksiä enää häneen. JNE JNE. Tosiasiassa yli puolet tästä jengistä jotka johtajaansa sokeina seuraa ja uskoo kaiken mitä syötetään, ei ole koskaan ITSEa päässyt tutkimaan tapausta, seurailemaan tämän toimintoja, on vain HUHU puheet, ja niitä kaikki nykyään muka uskovat.
Senpä takia tuosta aiheesta tälle palstalle vuodatin, koska se on hyvät rakkaat ihmiset, HERKKYYTTÄ! Tuollaisessa tilanteessa ihminen ajautuu herkäksi.
Ja sitä ei sitten ymmärretä, sehän menee dramatisoinnin piikkiin, kummallinen temperamentinen hyypiö, kuuntelisi itseään. Paskanmarjat sanon minä, empatian puute se on mikä maailmasta puuttuu, ongelmat vähenisi huomattavasti, jos ihmiset todella huomioisivat toisten tunteet. Eivätkä löisi jo lyötyjä, eivätkä nauraisi jo nauretulle.