Olen 25v. nainen, enkä vieläkään tunne itseäni naiseksi.
En ole yhtään naisellinen, en tunne itseäni naiselliseksi enkä osaa ottaa naiseudestani mitään iloja irti!
Esim. rakastan mieheni sukupuolielimiä, mutta omiani pidän saastaisina ja inhottavina, enkä voi näille ajatuksille mitään.
En osaa nauttia seksistäkään, kun ajattelen itseäni vain inhottavana epäsikiönä.
Onko tällainen ihan normaalia ajattelua?
Luulin että se on vain nuoruuden ja kokemattomuuden hämmennystä, mutta on iän myötä vain pahentunut, enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä!
Olen käynyt psykiatrien juttusilla, mutta ei suomessa osata hoitaa näitä asioita, eivät he edes vaikuttaneet kiinnostuneilta, vaan suurinpiirtein tyyliin:
"Tossa on pilleriresepti, seuraava maksava asiakas!"
En ole yhtään naisellinen, en tunne itseäni naiselliseksi enkä osaa ottaa naiseudestani mitään iloja irti!
Esim. rakastan mieheni sukupuolielimiä, mutta omiani pidän saastaisina ja inhottavina, enkä voi näille ajatuksille mitään.
En osaa nauttia seksistäkään, kun ajattelen itseäni vain inhottavana epäsikiönä.
Onko tällainen ihan normaalia ajattelua?
Luulin että se on vain nuoruuden ja kokemattomuuden hämmennystä, mutta on iän myötä vain pahentunut, enkä enää tiedä mitä pitäisi tehdä!
Olen käynyt psykiatrien juttusilla, mutta ei suomessa osata hoitaa näitä asioita, eivät he edes vaikuttaneet kiinnostuneilta, vaan suurinpiirtein tyyliin:
"Tossa on pilleriresepti, seuraava maksava asiakas!"
Vastaukset 4
Vanhimmat
esmi näihin sivuihin:
http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/suomendelfinsry.htm
Lapsi syntyy seksuaalisuudeltaan terveenä.
Jotkut/joku aikuinen voi liata lapsen seksuaalisen käsityksen esim. insestillä, sanoilla yms. ja/tai herättää lapsen seksuaalisen kiinnostuksen liian varhain. Samalla tämä aikuinen siirtää häpeän lapseen joka hänen itsensä pitäisi kantaa.
Monet ammattia-auttajat eivät tunne eivätkä tunnista seksuaalista rikkinäisyyttä; se on liian kamala asia heille ja he torjuvat sen. Näin minulle on sanonut henkilö joka itse työskentelee psyykkisten sairauksien parissa.
Älä luovuta ekaan psykiatriin. Etsi toinen, joka voisi sinua auttaa.
Ensimmäinen ja ainoa neuvoni: katso transtukipisteen nettisivulle!
http://www.seta.fi/transtukipiste/
Samaisilta sivuilta surffaamalla löytyy yhtä ja toista tietoa aiheesta. Hälyttävintä kannaltasi on se, minkä olet jo huomannut: kukaan ei osaa auttaa ja vain harvan kantti riittää osaamattomuuden myöntämiseen. Vielä harvempaa kiinnostaa etsiä asiantuntijaa sinulle.
Täällä netissä ei taatusti ole alasi asiantuntijaa kuin äärimmäisen sattuman saattelemana, joten ehdotan että lähdet seuraavista ajatuksista:
1) Olet useimmissa tapauksissa oman itsesi paras asiantuntija.
2) Kelpuutat apua vain sellaisilta, joiden tiedät täysin varmasti käsitelleen samanlaisia juttuja aikaisemminkin.
3) Varaudut aikaaviepiin ja raskaisiinkin muutoksiin.
Ja lopuksi: minulla on hiukan vastaavia ajatuksia joskus, eikä niidenkään kanssa ole helppo olla aina, vaikken tunne omaa tilannettani yhtä raskaaksi ja perinpohjaiseksi. Ihmettelen, kauanko enää edes jaksat ilman kunnon tukea. Siispä: mars transtukipisteen sivuille, ja onnea matkaan!
Etsipä uus asiantuntija (psykiatri, psykologi tms) joka ymmärtää sinua!
Moni psyykkisten ongelmien parissa työskentelevä ei myönnä eikä näe seksuaalisia ongelmia (näin mulle kertonut alan asiantuntija)
Lapsi syntyy seksuaalisesti terveenä. Joku aikuinen rikkoo tuon joko insestillä tai sanoilla ja istuuttaa lapseen häepän, joka hänellä itsellä on ja joka hänen itsensä pitäisi selvittää.
Kierre on katkaistava.
Oletko pohtinut miksi pidät itseäsi saastaisena ja inhottavana?
Tuommoinen ajattelutapa ei mielestäni ole normaalia teineilläkään.
Voisiko taustalla olla jotakin mikä on laukaissut itseinhon?
Esim.aikoinaan koulukiusaaminen, hyväksikäyttö, raiskaus, anorexsia, turvattomuuden tunne....?
En tämän enempää osaa nyt auttaa, mutta yritä selvittää itsellesi mistä tuo sun ajatuksesi itsestäsi on lähtöisin, koska huomasit ajattelevasi näin itsestäsi, mikä oli elämäntilanteesi silloin....