Viides totuus

muut silkkaa potaskaa

Helppo se on Kataisen puhua monen tonnin kuukausipalkalla, että kaikki työ on tärkeää.

totuus kaikkina aikoina.
Mäkään en tiedä mistään paskaakaan
Onneks puhun vain harvoin.

Työn arvo on vissiin sitten kuitenkin että elää?
Eläminen onkin sitten abstraktio?
Syöminen, nukkuminen, puhtaana pysyminen, vaatetus ja lämpö?
Tässä näitä perustarpeita.
Sitten tulee hajontaa.
Työssä käyvä myy osaamisensa, siis rahastako?
Mihin työssä käymätön käyttää ossamisensa?
Aikansa? Elämänsä?Terveytensä?
Terveytensä siis vanhenemisen? Koska eihän nyky työ vie ruumiillista terveyttä.
Ehkä se vie älyllisen terveyden (mielenterveyden)?
Minkä sitten asettaa työnsä hinnaksi ei ole kiinni työntekijästä paljonkaan.
Asetettavat tavoitteet ja palkalla saatu etu ovat ylimäärää jota halutaan kerryttää.
Tulevaisuutta pahampäivän varaa. Onko se nyt?
Pelko, oikeutettu tai tehty pelko:
työttömyydestä, köyhyydestä, kurjuudesta on se joka ajaa ihmistä töihin.
Paljolti tämä myös pakottaa töihin.
Pelkoja, syitä töihin lähdöllä ja ryhtymisellä on myös elintaso, eläminen, eläke ja kaiken takana on kuitenkin vapaus olla tehdä mitä haluaa ilman taloudellista riippuvaisuutta.
Toisille työ on jo turhaa? Olisko muten syytä kerätä niin paljon niin vähäksi aikaa?
Kysymys kuuluu onko aikaa hallita elämäänsä.
Suhde on jotakuinkin kaaottinen ihmisen päässä toiveiden ja haaveiden sekamelskassa.
Riittääkö terveys, voimat. Olenko saavuttanut samat kuin muut ja viellä jotakin.
Olenko siis ollut maksimaalinen oma itseni ja käyttänyt tehoni ja mahdollisuuteni oikein ja nauttinut?