Eikö olisi syytä nostaa lestadiolaisperheille hattua tämän päivän Suomessa, että hoitavat omalta osaltaan kiitettävästi maamme kansoitusta. Hälyttävältä näyttää maamme tulevaisuus, ellei koko kansamme ala tositoimiin syntyvyyden lisäämiseksi. Nykyään eletään usein lyhytnäköisesti vain minä nyt ja heti-periaatteella. Perhe jää liian usein sivuseikaksi, välttämättömäksi pahaksi. Pitää saada toteuttaa itseään, olla kovasti menoja ja harrastuksia, nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Avioliitto ei ole enää kunniassa, josta syystä perheet kärsivät. Mikään ei tästä kaikesta yltäkylläisestä tarjonnasta kuitenkaan tunnu riittävän. Ihmiset käyvät yhä onnettomammiksi, yksinäisemmiksi. ja jopa kylmemmiksi toisiaan kohtaan, kun perhearvot ja kaikki muutkin kristilliset arvot poljetaan lokaan. On suuri rikkaus iso perhe ympärillä mummoineen, pappoineen, yhdessä toisistamme, läheisistämme huolehtien ja nauttien. Ja myöskin luonnosta ja elämän pienistä arkisista asioista nauttien. Ei se korkea elintasokaan yksin tuo onnea. Vaan ne ympärillämme olevat lähimmäiset ja ennen kaikkea myös, että Jumala-suhteemme on kunnossa. Synnit ovat anteeksi ja rauha Jumalan kanssa.
Näin Ilkka-lehdessä artikkeli syntyvyydestä 8.3.2000:
”Suomalaisten väkiluvun pysymiseksi jokaisen äidin olisi synnytettävä 11 lasta”
”Lorun loppu”
”Loppuvatko suomalaiset? Syntyvyys on pudonnut pohjamutiin. Ähtäriläisen lääkintöneuvos Pellervo Petäyksen mielestä on syytä huoleen, mutta samalla pitää miettiä, onko realistisia mahdollisuuksia asian korjaamiseen.
Ei ole: Suurilapsiset perheet eivät enää sovi nykyihmisten suunnitelmiin. Legendaarisen laskelman mukaan tällä vauhdilla viimeinen suomalainen kuolee vuonna 2703. Kansakunnat kehittyvät, kukoistavat ja kuolevat pois, näin on Petäyksen mukaan aina ollut.
Synnytysiässä olevat äidit vähenevät; isoäidit kun eivät synnytä. Jos suomen väkiluku pysyisi paikallaan, jokaisen synnytysikäisen, avio- tai avoliitossa olevan pitäisi synnyttää 11 lasta. Vasta 12 lasta laittaisi väkiluvun hitaaseen nousuun. Jos kaikki Suomen synnytysikäiset naiset ryhtyisivät lastentekohommiin, päästäisiin pienemmällä lapsimäärällä.
Suomen lasten syntyvyys alkaa olla nälkävuosien, 1860-luvun tasolla, jolloin Suomeen syntyi 56800 lasta. Kuitenkin maassa eletään kaikkien aikojen hyvinvoinnissa.
Syntyvyyttä kuvataan ns. hedelmällisyysluvulla, joka tarkoittaa lapsimäärää synnytysiässä olevaa naista kohden. Jos maan väkiluku ilman siirtolaisuutta pysyisi muuttumattomana, niin hedelmällisyysluvun olisi oltava 2,1. Suomessa luku pysyttelee tällä hetkellä 1,7:ssä.
Joku sanoo, että tuodaan siirtolaisia. – Kyllä heistäkin ehkä toisessa polvessa tulee suomalaisia, mutta ovatko he suomalaisia, kysyy lääkintöneuvos Petäys.
Yhä useampi äiti on tänä päivänä toisen palveluksessa, luo uraa. Lapsen hankkiminen jää, kunnes ns. biologinen kello alkaa kilkattaa. Lääkintöneuvos Pellervo Petäyksen mukaan tämä on niin yhteiskunnan kuin lääkärinkin kannalta mieletöntä, koska ihanteellinen synnytysikä olisi 20 vuodessa ja hieman alle. Nyt synnytetään yli 30-vuotiaina ja jopa 40 vuotta hipoen.
90-luvun alussa elämän epävarmuus ja työpaikan menetykset saivat aikaan sen, ettei lapsia hankittu. Sama meno jatkuu parhaimpana nousukautena.
Enää ei ole eroa kaupungin ja maaseudun välillä. Joskus ennen laskettiin, että yhteiskunnassa menisi mukavasti, jos kaupunkilaisäidillä olisi neljä lasta ja maaseudulla asustavalla kuusi.
Tänä päivänä perhesuunnittelu on helppoa. Avioliittokaan ei ole enää ikään kuin pop ja lapsen saantia ei ole enää sidottu parisuhteessa avioliittoon. Lapsimääriä vähentävät yhä lisääntyvät avioerot.”
”Yksilapsisia 44 prosenttia”
”Yksilapsisia perheitä on vuoden 1997 tilaston mukaan jo 44 prosenttia lapsiperheistä, kaksilapsisia 38 prosenttia, kolmilapsisia 14 prosenttia ja vaivaiset 4 prosenttia 4-lapsisia tai sitä enemmän.
Tämä on yleismaailmallinen trendi ja yleisempi lääkintöneuvos Pellervo Petäyksen mukaan muissa EU-maissa kuin Pohjoismaissa. Lapsien vähenemisellä on onnettomat seuraukset. Kokonaisuudessa ihminen elää yhä vanhemmaksi. Petäyksen mukaan suomalaisten keski-ikä on noussut jo yhdeksän vuotta ja näyttää kohoavan yhä. Ihmiset elävät pidentyneen vanhuuselinaikansa entistä terveempinä ja suorituskykyisempinä.
Ikärakenne notkauttaa yhteiskuntaa rakenteeltaan epäedulliseksi. Suomen huoltosuhde on OECD-maiden kurjin 2020 ja 2030. Työikäisiä eli vanhusikäluokkia elättäviä on toisaalta entistä vähemmän.
Suomi on ollut sotavuosista lähtien siinä onnellisessa asemassa, että imeväislapsikuolleisuus on maailman alhaisimpia, alle viisi lasta tuhannesta menehtyy. Tämä on ollut suuren syntyvyyden lisäksi selitystä sille, miksi Suomen väkiluku on noussut.
Suomeen vuosina 1945- 1950 syntyi yli 600 000 lasta. Huippu oli 1947, jolloin saatiin hieman yli 108 000 lasta. 1950 jälkeen syntyvyys on alkanut tasaisesti laskea.
Notkahdus oli 1973, jolloin syntyvyys laski nälkävuosien tasolle. Sen jälkeen tuli pienoinen lapsibuumi, mutta se ei jäänyt pysyväksi, vaikka tulivat porrastetut lapsilisät, kodinhoitotuki sekä muutamat yksittäiset kunnat ja kaupungit alkoivat maksaa omia kannusrahoja.”
”90-luku on yhtä laskua”
”Nyt jälleen 1900-luvun puolivälissä alkoi merkittävä syntyvyyden lasku. 1997 syntyi enää 59300 lasta. Asiaa harrastavat ja väestöpolitiikan tutkijat sanovat, ettei luku lähde enää tästä nousemaan. Tästä seuraa se, että kymmenen vuoden kuluttua eli 2010 vuosittainen syntyvyys alittaa kuolleisuuden. Jo vuonna 2018 syntyisi 3000 ihmistä vähemmän kuin vuodessa kuolee ja tahti kiihtyy siitä eteenpäin. 2030 suomalaisia olisi enää alle 4,8 miljoonaa.
lääkintöneuvos Pellervo Petäyksen mukaan mitään ei ole tehtävissä. Perhepoliittiset toimet eivät ole lisänneet syntyvyyttä eikä lapsilukua merkittävästi, vaan ovat siirtäneet äitien synnytysikää nuoremmaksi.
Petäys toistaa yksinkertaisen matemaattisen tosiasian: yhä pienemmäksi käy synnytysikäisten naisten määrä. Hänellä ei ole sitä vastaan, että naisasialiike korottaa päätään yhä korkeammalle, ja naiset pääsevät virkoihin miesten lailla. Tästä kuitenkin seuraa, että suurilapsisia perheitä arvostetaan yhä vähemmän.
Suomi on menettänyt välttämättömän kehityksen seurauksena agraariyhteiskunnan: suurilapsiset perheet ovat aina olleet maalla. Suuri osa Suomesta ei ole kohta muuta kuin erämaita
Näin Ilkka-lehdessä artikkeli syntyvyydestä 8.3.2000:
”Suomalaisten väkiluvun pysymiseksi jokaisen äidin olisi synnytettävä 11 lasta”
”Lorun loppu”
”Loppuvatko suomalaiset? Syntyvyys on pudonnut pohjamutiin. Ähtäriläisen lääkintöneuvos Pellervo Petäyksen mielestä on syytä huoleen, mutta samalla pitää miettiä, onko realistisia mahdollisuuksia asian korjaamiseen.
Ei ole: Suurilapsiset perheet eivät enää sovi nykyihmisten suunnitelmiin. Legendaarisen laskelman mukaan tällä vauhdilla viimeinen suomalainen kuolee vuonna 2703. Kansakunnat kehittyvät, kukoistavat ja kuolevat pois, näin on Petäyksen mukaan aina ollut.
Synnytysiässä olevat äidit vähenevät; isoäidit kun eivät synnytä. Jos suomen väkiluku pysyisi paikallaan, jokaisen synnytysikäisen, avio- tai avoliitossa olevan pitäisi synnyttää 11 lasta. Vasta 12 lasta laittaisi väkiluvun hitaaseen nousuun. Jos kaikki Suomen synnytysikäiset naiset ryhtyisivät lastentekohommiin, päästäisiin pienemmällä lapsimäärällä.
Suomen lasten syntyvyys alkaa olla nälkävuosien, 1860-luvun tasolla, jolloin Suomeen syntyi 56800 lasta. Kuitenkin maassa eletään kaikkien aikojen hyvinvoinnissa.
Syntyvyyttä kuvataan ns. hedelmällisyysluvulla, joka tarkoittaa lapsimäärää synnytysiässä olevaa naista kohden. Jos maan väkiluku ilman siirtolaisuutta pysyisi muuttumattomana, niin hedelmällisyysluvun olisi oltava 2,1. Suomessa luku pysyttelee tällä hetkellä 1,7:ssä.
Joku sanoo, että tuodaan siirtolaisia. – Kyllä heistäkin ehkä toisessa polvessa tulee suomalaisia, mutta ovatko he suomalaisia, kysyy lääkintöneuvos Petäys.
Yhä useampi äiti on tänä päivänä toisen palveluksessa, luo uraa. Lapsen hankkiminen jää, kunnes ns. biologinen kello alkaa kilkattaa. Lääkintöneuvos Pellervo Petäyksen mukaan tämä on niin yhteiskunnan kuin lääkärinkin kannalta mieletöntä, koska ihanteellinen synnytysikä olisi 20 vuodessa ja hieman alle. Nyt synnytetään yli 30-vuotiaina ja jopa 40 vuotta hipoen.
90-luvun alussa elämän epävarmuus ja työpaikan menetykset saivat aikaan sen, ettei lapsia hankittu. Sama meno jatkuu parhaimpana nousukautena.
Enää ei ole eroa kaupungin ja maaseudun välillä. Joskus ennen laskettiin, että yhteiskunnassa menisi mukavasti, jos kaupunkilaisäidillä olisi neljä lasta ja maaseudulla asustavalla kuusi.
Tänä päivänä perhesuunnittelu on helppoa. Avioliittokaan ei ole enää ikään kuin pop ja lapsen saantia ei ole enää sidottu parisuhteessa avioliittoon. Lapsimääriä vähentävät yhä lisääntyvät avioerot.”
”Yksilapsisia 44 prosenttia”
”Yksilapsisia perheitä on vuoden 1997 tilaston mukaan jo 44 prosenttia lapsiperheistä, kaksilapsisia 38 prosenttia, kolmilapsisia 14 prosenttia ja vaivaiset 4 prosenttia 4-lapsisia tai sitä enemmän.
Tämä on yleismaailmallinen trendi ja yleisempi lääkintöneuvos Pellervo Petäyksen mukaan muissa EU-maissa kuin Pohjoismaissa. Lapsien vähenemisellä on onnettomat seuraukset. Kokonaisuudessa ihminen elää yhä vanhemmaksi. Petäyksen mukaan suomalaisten keski-ikä on noussut jo yhdeksän vuotta ja näyttää kohoavan yhä. Ihmiset elävät pidentyneen vanhuuselinaikansa entistä terveempinä ja suorituskykyisempinä.
Ikärakenne notkauttaa yhteiskuntaa rakenteeltaan epäedulliseksi. Suomen huoltosuhde on OECD-maiden kurjin 2020 ja 2030. Työikäisiä eli vanhusikäluokkia elättäviä on toisaalta entistä vähemmän.
Suomi on ollut sotavuosista lähtien siinä onnellisessa asemassa, että imeväislapsikuolleisuus on maailman alhaisimpia, alle viisi lasta tuhannesta menehtyy. Tämä on ollut suuren syntyvyyden lisäksi selitystä sille, miksi Suomen väkiluku on noussut.
Suomeen vuosina 1945- 1950 syntyi yli 600 000 lasta. Huippu oli 1947, jolloin saatiin hieman yli 108 000 lasta. 1950 jälkeen syntyvyys on alkanut tasaisesti laskea.
Notkahdus oli 1973, jolloin syntyvyys laski nälkävuosien tasolle. Sen jälkeen tuli pienoinen lapsibuumi, mutta se ei jäänyt pysyväksi, vaikka tulivat porrastetut lapsilisät, kodinhoitotuki sekä muutamat yksittäiset kunnat ja kaupungit alkoivat maksaa omia kannusrahoja.”
”90-luku on yhtä laskua”
”Nyt jälleen 1900-luvun puolivälissä alkoi merkittävä syntyvyyden lasku. 1997 syntyi enää 59300 lasta. Asiaa harrastavat ja väestöpolitiikan tutkijat sanovat, ettei luku lähde enää tästä nousemaan. Tästä seuraa se, että kymmenen vuoden kuluttua eli 2010 vuosittainen syntyvyys alittaa kuolleisuuden. Jo vuonna 2018 syntyisi 3000 ihmistä vähemmän kuin vuodessa kuolee ja tahti kiihtyy siitä eteenpäin. 2030 suomalaisia olisi enää alle 4,8 miljoonaa.
lääkintöneuvos Pellervo Petäyksen mukaan mitään ei ole tehtävissä. Perhepoliittiset toimet eivät ole lisänneet syntyvyyttä eikä lapsilukua merkittävästi, vaan ovat siirtäneet äitien synnytysikää nuoremmaksi.
Petäys toistaa yksinkertaisen matemaattisen tosiasian: yhä pienemmäksi käy synnytysikäisten naisten määrä. Hänellä ei ole sitä vastaan, että naisasialiike korottaa päätään yhä korkeammalle, ja naiset pääsevät virkoihin miesten lailla. Tästä kuitenkin seuraa, että suurilapsisia perheitä arvostetaan yhä vähemmän.
Suomi on menettänyt välttämättömän kehityksen seurauksena agraariyhteiskunnan: suurilapsiset perheet ovat aina olleet maalla. Suuri osa Suomesta ei ole kohta muuta kuin erämaita
Vastaukset 15
Vanhimmat
kirjoituksesta sanoa ne ahkerasti ehkäisyä puoltavat ja vl-vanhempia lapsista syyllistävät?
Hiljaista on. Eivät ole nyt antamassa kommenttejaan.
Minusta pakkokäskyt lisääntymiseen ovat iljettäviä ja naista alentavia.
Vaikka tilanne johtaisi siihen mihin viitataan aloituksessa, niin silti pakkolla lisääntyminen on hitlerimäistä meininkiä. 'Johtaja' määrää, miten saa olla, milloin ja kenen ehdoilla...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000024788488
että Suomen väkiluku alenee. En näe kuitenkaan ratkaisuksi vanhoillislestadiolaisten lisääntymistä, vaan "tavallisten" ihmisten eli yksi-kaksilapsisten perheiden lastentekoon kannustamista. Että sen yhden tai kahden lapsen sijasta jokainen hankkisikin vaikka kolme tai neljä lasta...
Tuleeko vl-perheiden lapsista oikeasti veronmaksajia? Mikä on tilanne perheessä, jossa on kolmetoista lasta, joista kahdeksan tyttöä ja kaikki menneet noin kaksikymppisinä naimisiin ja lähes kaikki jatkaneet samaa lasten vääntämistä ilman että ovat käyneet kenties päivääkään töissä, vuosikymmenet? Kuinka moni heistä tosiasiallisesti kykenee enää tuottavaan työhön kotiäitiyiden jälkeen, vaikka olisi kouluttautunutkin nuorena hyvin (ammattitaito ruostuu ja arvostavatko työnantajatkaan?). Perheen pojista vain kaksi käy töissä, muut ovat sairaslomalla/työttömänä pitkälti lapsuudesta johtuvista syistä. Siis vaikka tämän perheen lapset ovat jo keski-ikäisiä, vain kolme heistä käy töissä. Tämä perhe sai pitkään lapsilisiä ja muita yhteiskunnan tukia paljon enemmän mitä perheen isä maksoi palkastaan veroja. Ja kun lapset lensivät pesästä, äidistä ei ollutkaan menemään enää työelämään, vaan hän jäi sairaseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi.
Minä olen yksi tämän perheen kasvateista.
Mitähän on mahtanut maksaa yhteiskunnalle tämän perheen tukeminen, lasten aikuiseksi saattaminen, koulutus, terveydenhuolto ja kaikki muu, ja mitä nämä tuottavat takaisin yhteiskunnalle elinaikanaan. Lapsia ei siihen lasketa :)
Olisi kiinnostavaa tietää. Minä en usko, että asia on niin yksioikoinen kuin mitä luullaan, että lestadiolasten lasten vääntäminen on vain hyvä asia. Olisiko kannattavampaa tukea pienempiä perheitä, joissa lapsillakin on paremmat mahdollisuudet ja todennäköisyydet päätyä tuottavaksi yhteiskunnan osaksi, eikä pelkäksi verovaroilla toimivaksi yhteskunnan tukia kuppaavaksi synnytyskoneeksi?
Totta on että pakkokäskyllä synnyttää saadaan aikaiseksi paljon pahaa. Isoissa perheissä on todennäköisesti pahoinvointia, jos lapset on otettu pakkokäskyllä vastaan ilman rakkautta heitä kohtaan. Mutta minusta tuntuu kohtuuttomalta, että keskusteluissa syyllistetään vanhemmat, jotka ovat tehneet sen, minkä he ovat luulleet olevan oikeaa. Syyllinen on jossakin muualla kuin näissä perheissä.
Minä olen kuitenkin saanut aina kotonani rakkautta, turvaa ja hoivaa, vaikka olenkin ison perheen kasvatti.
Miten tuo on mahdollista, että vasta 11:n synnyttäminen riittäisi väkiluvun ennallaan pitoon? Järkihän sen sanoo, että kun jokainen nainen synnyttää kaksi lasta, väkiluku polkee paikallaan. Joka tapauksessa toivon väkiluvun laskua. Pentti Linkola on moittinut "lestadiolaistemme synkeää joukkoa".
Maailmassa on 40 miljoonaa lasta ilman vanhempia, joten miksi synnyttää koko ajan lisää kun heilläkään ei ole ketään joka pitäisi heistä huolen?
Kansainvälisen adoption kautta maahamme saadaan uutta verta ja "suomalaisiksi kasvatettua" työvoimaa. Mutta on vaan pakko synnyttää lisää...
Maailman suurin ongelma on liikakansoitus. Lestadiolaisten tai suomalaisten kiihtyvä lisääntyminen ei sitä mitenkään ratkaise....Vaikka suomalaisten määrä laskee niin edelleen olemme osa maapalloa. Niin suomalaisten kuin muidenkin pitää lopettaa liika lisääntyminen. Lestadiolaiset ovat vastuuttomia luonnonvarojen tuhlaajia.
Kun muualla on liikaa ihmisiä ja meillä liian vähän, akuutti hoito asialle on ihmisten siirtäminen. Adoptoimalla esimerkiksi aasialaisen lapsen, auttaa ihmisvirtojen siirtymistä oikeaan suuntaan.
Ei ole meilläkään liian vähän.
Maailman suurin ongelma on ihmisten epäusko, pahuus ja itsekkyys. Ongelmana on luonnonvarojen kestämätön käyttö. Länsimaalaiset käyttävät (mukaanlukien myös vanhoillislestadiolaiset) luonnonvaroja kestämättömästi, kun taas vähemmän kehittyneet maat käyttävät luonnonvaroja kestävämmin. Eli juuri siellä missä väestöä on paljon, luonnonvaroja kulutetaan kestävämmin. Luonnonvarojen kultusta voidaan kuvata mm. ekologisella jalanjäljellä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ekologinen_jalanjälki
Esimerkisksi vuonna 2006 yhdysvaltalaisten arvioidilla ekologisella jalanjäljellä (9,6 ha) maapalloja tarvittaisiin 5,6. Jos taas kaikki eläisivät kuten intialaiset keskimäärin (jalanjälki 0,8 ha), ihmiskunnalle riittäisi puolikas maapallo.
' Esimerkisksi vuonna 2006 yhdysvaltalaisten arvioidilla ekologisella jalanjäljellä (9,6 ha) maapalloja tarvittaisiin 5,6. Jos taas kaikki eläisivät kuten intialaiset keskimäärin (jalanjälki 0,8 ha), ihmiskunnalle riittäisi puolikas maapallo. '
Kaikki tuo olettama perustuu siihen että käytetään fossiilisia polttoaineita. Ihmisen kyky tehdä ravintoa perustuu täysin siihen. Kun ne loppuvat niin traktorit sammuvat ja rekat pysähtyvät. Maapallon suuri ihmismäärä on vain hetkellinen ilmiö jollei jotain todella uutta energian lähdettä löydy. Biopolttoaineet ei ole ratkaisu. Jos kaikki suomessa kaadettava puu muutettaisiin pelkästään joksikin biopolttoaineeksi niin noin joka 4-5 auto liikkuisi enää.
Nämä kulutus laskelmat ei ole mikään puolustus järjettömälle lisääntymiselle. On vain otettava järki käteen ja noustava rottien yläpuolelle. Liika on liikaa
' Maailman suurin ongelma on ihmisten epäusko, pahuus ja itsekkyys'
Maailman suurin ongelma ei todellakaan ole epäusko vaan fundamentalistinen ja sokea taikausko....vrt. lestadiolaisuus ym.
Olet oikeassa. Suomessa on ihan tarpeeksi ihmisiä. Elintilaa pitää löytyä jotta emme kuluta maapalloa liikaa.
OLISI AIVAN MAHTAVAA, VL-PERHEIDEN VANHEMMAT ALKAISIVAT ADOPTOIDA SUOMEEN KEHITYSMAISTA LAPSIA 1/PER VUOSI. JUMALA TYKKÄIS.
SAATAISIIN MYÖS LESTADIOLAISTEN GEENIPERIMÄÄ RIKASTUMAAN.