itse oon hyvin herkkä kauhun suhteen. jos katon yhdenkin pelottavan kohtauksen kauhuleffasta, mua alkaa pelottaa, ja jos oon yksin, niin äkkiä on saatava muuta mietittävää.
sinänsä pystyn katsomaan kauhuelokuvia seurassa. ongelmana on, että leffan JÄLKEEN monta VIIKKOA pelkään ihan hirveesti jotain tuntematonta uhkaa. esim. gothikan jälkeen pelkäsin aina autolla ajaessa (varsinkin pimeässä/sateessa!!!!) ihan hirveesti että joku tyttö ilmestyy siihen keskelle tietä hetkenä minä hyvänsä. suunnittelin ihan tietosesti jo strategioita että en vaan kato sitä tyttöä vaan jatkan ajamista tms. Kaunan (2) jälkeen pelkäsin pimeää ihan hirveesti viikkoja. kuvittelin jo mielessäni Kaunan naurua. itse asiassa, jos vieläkin mietin Kaunan naurua, mua alkais pelottaa, onneks en oo nyt yksin enkä hiljasessa paikassa (saati sitte pimeässä!), vaikka näin leffan kuukausia sitte.
Noh, mä oon vaan liian herkkä ihminen. Ja toiseksi, eläydyn aivan liikaa elokuviin, enkä osaa erottaa tarua todesta. jo pienenä kattoessani liikaa muumeja luulin muumien olevan oikeasti olemassa, ja muumit pyöri mielessäni oli sitten aamu taikka ilta. luulin olevani nuuskamuikkunen.
toisaalta, jännittävätkin leffat joissa ei oo mtn yliluonnollista (Hohto, scream tms) on tosi "lällyä" tavaraa. mun ongelmani on siis se, etten ymmärrä kauhuelokuvan jälkeen yliluonnollisen olevan jonkun käsikirjoittajan mielikuvitusta. mua alkaa pelottaa myös scary moviedenkin jälkeen!! niissähän on myös yliluonnollisia juttui! mikähän mun aivoissa on vikana?
tuhlasimpa nyt teidän aikaannekin. :P
kiitos jos jaksoitte lukea valitukseni ja kaikkee..
sinänsä pystyn katsomaan kauhuelokuvia seurassa. ongelmana on, että leffan JÄLKEEN monta VIIKKOA pelkään ihan hirveesti jotain tuntematonta uhkaa. esim. gothikan jälkeen pelkäsin aina autolla ajaessa (varsinkin pimeässä/sateessa!!!!) ihan hirveesti että joku tyttö ilmestyy siihen keskelle tietä hetkenä minä hyvänsä. suunnittelin ihan tietosesti jo strategioita että en vaan kato sitä tyttöä vaan jatkan ajamista tms. Kaunan (2) jälkeen pelkäsin pimeää ihan hirveesti viikkoja. kuvittelin jo mielessäni Kaunan naurua. itse asiassa, jos vieläkin mietin Kaunan naurua, mua alkais pelottaa, onneks en oo nyt yksin enkä hiljasessa paikassa (saati sitte pimeässä!), vaikka näin leffan kuukausia sitte.
Noh, mä oon vaan liian herkkä ihminen. Ja toiseksi, eläydyn aivan liikaa elokuviin, enkä osaa erottaa tarua todesta. jo pienenä kattoessani liikaa muumeja luulin muumien olevan oikeasti olemassa, ja muumit pyöri mielessäni oli sitten aamu taikka ilta. luulin olevani nuuskamuikkunen.
toisaalta, jännittävätkin leffat joissa ei oo mtn yliluonnollista (Hohto, scream tms) on tosi "lällyä" tavaraa. mun ongelmani on siis se, etten ymmärrä kauhuelokuvan jälkeen yliluonnollisen olevan jonkun käsikirjoittajan mielikuvitusta. mua alkaa pelottaa myös scary moviedenkin jälkeen!! niissähän on myös yliluonnollisia juttui! mikähän mun aivoissa on vikana?
tuhlasimpa nyt teidän aikaannekin. :P
kiitos jos jaksoitte lukea valitukseni ja kaikkee..
Vastaukset 5
Vanhimmat
"luulin olevani nuuskamuikkunen"
Ehkä tosiaan kannattaa hieman rajoittaa sitä leffojen (ja tv:n) katselua. ;) Tai voihan niitä kauhuelokuvia katsoa niin paljon, että niihin turtuu, niin ei enää pelota liikaa. En muuten minäkään pidä elokuvia pelottavina, jos niissä ei ole mitään yliluonnollista.
"Ehkä tosiaan kannattaa hieman rajoittaa sitä leffojen (ja tv:n) katselua. ;)"
hmm.. nykyään katon n. yhden tunnin verran televisiota viikossa: silloin tällöin subtv:n frendien uusintoja. en kuitenkaan ole missään mielessä television orja, eikä tv vaikuta elämääni millään lailla. :D
mutta eiköhän parasta ole että jätän kauhuleffat niille, jotka niitä osaavat kattoa. ;)
nii ja minä oon kuules hattivatti.
katsonut pornoa ja kuvitellut sen jälkeen olevasi joku näyttelijöistä??
5kg dynyä koko ajan loppuu pelot nopeasti.Ja jos ei ole niin laita sinne sitten.Niin ei tartte edes ajatella vaan tiedät varmuudella että siellä on.