Naisia ei papeiksi

Meillä on kirkon yhteinen virallisesti sovittu kanta asiaan. Ratkaisuun on päädytty vuosien selvittelyn ja keskustelujen sekä Raamatun tulkintaan perehtyneiden asiantuntijoiden avulla.

Tulkintamme mukaan sanajulistajan sukupuoli ei oikeuta syrjintään. Syrjintä ei ole Raamatun eikä kristillisen hengen mukaista. Naisten syrjintä on synti ja se on saatava loppumaan kirkon käytännön toiminnasta vihdoin viimein.

Mitä taas tulee Paavalin kirjeissään esittämiin lausumiin sanajulistajan ja seurakunnan johtajan sukupuolesta, tämä asia on nähtävä historiallisessa yhteydessään. Kysymys on Raamatun tulkintanäkemyksestä. Naisten pappeuden kieltäjät lukevat Raamattua fundamentalistisesti eli kirjaimellisesti - mutta miksi vain tässä kohtaa?

Aivan samoin kuin tarkastelemme muitakin Raamatussa esiintyviä määräyksiä ja tapoja, tätäkin kohtaa on tarkasteltava oman aikansa tapojen kontekstissa. Siihen aikaan neisten asema oli kokonaan toinen kuin tänä päivänä, ja käsitykset ihmisten mahdollisuuksista, oikeuksista ja rooleista elämässä olivat kokonana toiset. Myös jopa silloisen kokoontumistilan rakenteiden on kerrottu olleen syynä Paavalin käsityksiin.

Raamatussa on paljon määräyksiä, joita emme kirjaimellisesti noudata koska ne eivät ole kristinuskon mukaisia eivätkä muutoinkaan ole tänään relevantteja. Vai kuinka moni meistä naittaa kymmenvuotiaan tyttärensä vanhalle miehelle neljänneksi vaimoksi tai lähettää hänet ilotytöksi, tai kuinka moni naulaa orjansa korvasta ovenpieleen? Kuinka moni kehottaa miestä avioitumaan tämän veljen lesken kanssa? Nämä tavat olivat ehdottomia määräyksiä Raamatun syntyaikoina.

Emme me kristityt lue kirjaimellisesti Raamattua, vaan me tulkitsemme sieltä Jumalan sanan viestin tälle päivälle. Mikä on tänään lähimmäisenrakkautta, millä tavoin voimme edistää oikeudenmukaisuutta ja armoa maailmassa nykypäivänä? Kuinka voimme kristittyinä olla kantamassa lähimmäisemme taakkoja? Meille kristityille kuuluu velvollisuutena edistää sekä miesten että naisten lahjojen käyttöä seurakunnassa, tasavertaisesti. Ei ole miespappeutta eikä naispapeutta, molemmilla on täysivaltaiset oikeudet palvella pappeina Suomen ev.-lut.kirkossa.

Toisenlaista tulkintaa vaativat voivat pitää kantansa ja pidämme heidät rakkaasti kirkon helmassa veljinämme, mutta he eivät voi vaatia osakseen erikoiskohtelua eivätkä kirkkolain vastaista menettelyä.