Trileptan

Hieman vaikea oli nimeä saada, kun kaverini puhekyky hieman huono aivoverenvuodosta. Ihmeen hyvin siitä kyllä toipui, mutta piti perkeleen tai jumalan vielä tollanen epilepsia hänelle lykätä.

Siis Trileptal on oikea ja oikein hyvä tietää, että sopii sinulle. Kaverini valitti, että se lääke aiheuttaa väsymystä, oliko sinulla sitä alussa?

Hugo. kirjoitti:

Hieman vaikea oli nimeä saada, kun kaverini puhekyky hieman huono aivoverenvuodosta. Ihmeen hyvin siitä kyllä toipui, mutta piti perkeleen tai jumalan vielä tollanen epilepsia hänelle lykätä.

Siis Trileptal on oikea ja oikein hyvä tietää, että sopii sinulle. Kaverini valitti, että se lääke aiheuttaa väsymystä, oliko sinulla sitä alussa?

Lue lisää

väsytti niinmaan p.........

Ja tietysti se suolapitoisuus
myös laski alussa.

Ei kauaa mennyt, kun ei
tullut enää niitä
haittavaikutuksia.

trileptal väsyttää, mutta nyt kuuden viikon jälkeen on jo helpottanut. Kaksi ensimmäistä viikkoa nukuin enimmäkseen. Otettuani ensimmäisen pillerin olin aika pökkyrässä, mutta mä kestänkin lääkkeitä huonosti...tsemppiä vaan, hoitaja sanoi että kestää useamman viikon ennenkuin kroppa tottuu!

Nämähän on oikein ilouutisia, että teille ainakin sopinut ja vielä oikein hyvin. Ehkä sen vaikutus todellakin alkaa vasta parin päivän päästä aloittamisesta, yhden päivän jälkeen syömisestä, hän sanoi, että vain väsyttää ja ei vaikuta. Annosmäärästä en tiedä.

Onko tässä lääkkeessä rauhoittavia ainesosia, kuten Rivatrinissa tai Diapamissa?

nil kirjoitti:

trileptal väsyttää, mutta nyt kuuden viikon jälkeen on jo helpottanut. Kaksi ensimmäistä viikkoa nukuin enimmäkseen. Otettuani ensimmäisen pillerin olin aika pökkyrässä, mutta mä kestänkin lääkkeitä huonosti...tsemppiä vaan, hoitaja sanoi että kestää useamman viikon ennenkuin kroppa tottuu!

Lue lisää

Juuri samanlaisia vaikutuksia kaverillani on, että väsyttää. Neuvon olemaan kärsivällinen ja kerroin, että monesti lääkkeillä epilepsia korjaantuu. Oli jo masentunut ja tappamassa itseään, enkä yhtään ihmettele... ainoastaan ihmettelen, että miten voi noin ajatella, kun kaksi lasta hoidettavana yksin.

No ei tämä elämä ole helppoa aina.

Hugo. kirjoitti:

Nämähän on oikein ilouutisia, että teille ainakin sopinut ja vielä oikein hyvin. Ehkä sen vaikutus todellakin alkaa vasta parin päivän päästä aloittamisesta, yhden päivän jälkeen syömisestä, hän sanoi, että vain väsyttää ja ei vaikuta. Annosmäärästä en tiedä.

Onko tässä lääkkeessä rauhoittavia ainesosia, kuten Rivatrinissa tai Diapamissa?

Lue lisää

minulle että trileptalilla on vahvasti rauhoittava vaikutus, joten se auttaisi myös esim. paniikkihäiriöön. Tepsii myös basilaarimigreeniin. Varsinaisista rauhoittavista ainesosista en osaa sanoa.

Tsemppiä ystävällesi, ja on minullakin synkät ajatukset käynyt mielessä. Eivät minulla olleet todellisia uhkauksia, enemmänkin tapa ventiloida omaa tuskaa ja yksi vaihe sopeutumisessa (jota kyllä odotan vieläkin =)). Voi myös olla tapa tarkistaa että löytyykö sosiaalista tukea ja todellista ystävää hädän hetkellä. Ja huoli lapsista tietysti myös lisää paineita ja tunnetta siitä että mitä jos en pärjääkään.

Näistä tiedoista oli aivan hirvittävästi apua. Olette te kyllä ystävällisiä. Toivottavasti en ole teille keljuilut, jotka vastasitte kysymykseeni.

Olette nyt kyllä hyviä ihmisiä ja pitää ehkä parantaa tapoja vähän nyt itse.

Hugo, kirjoitti:

Näistä tiedoista oli aivan hirvittävästi apua. Olette te kyllä ystävällisiä. Toivottavasti en ole teille keljuilut, jotka vastasitte kysymykseeni.

Olette nyt kyllä hyviä ihmisiä ja pitää ehkä parantaa tapoja vähän nyt itse.

Lue lisää

sitten sen tosi asian,
että sama lääke ei ehkä
Häneen tehoa.

Ettei tulisi kauheata
pettymystä sen suhteen.

Pärre kirjoitti:

sitten sen tosi asian,
että sama lääke ei ehkä
Häneen tehoa.

Ettei tulisi kauheata
pettymystä sen suhteen.

On nyt niin masentunut, että kaikki positiivinen on vain hyvästä ja tsemppaa jaksamaan. Alkushokkiin en viitsi mennä kertomaan negatiivista vaan valan uskoa tulevaisuuteen.

Hugo, kirjoitti:

Näistä tiedoista oli aivan hirvittävästi apua. Olette te kyllä ystävällisiä. Toivottavasti en ole teille keljuilut, jotka vastasitte kysymykseeni.

Olette nyt kyllä hyviä ihmisiä ja pitää ehkä parantaa tapoja vähän nyt itse.

Lue lisää

Itse aloitin samaisen lääkkeen syömisen 5.9. Ensimmäinen gm kohtaus oli siis 20.7, joka oli ambulanssikuskien mielestä paniikkikohtaus. Alettiin lääkitä epilepsiana vasta, kun täräytin seuraavan kerran tajun kankaalle 4.9 ja löydetttiin aivokasvain. Eli 20.7-5.9 välisen ajan ei tullut yhtään kohtausta, vaikka ei ollut lääkitystä. Aloitin 300g 300g ja juuri ennen leikkausta (2.10) tuli gm kahtena yönä peräkkäin.

Vähän jo lupailtiin ennen leikkausta, et jäis epilepsia leikkaus pöydälle. Ja ehkä siks oliki niin masentavaa, et sain taas 4.01, ensimmäisen kohtauksen pitkään aikaa millon nostettiin 300g 450g 7.2 jälkeen onki tullu 16 gm kohtausta ne pienemmät tuntemukset ja nykimiset siihen päälle. Trileptal on nostettu 900g 900g ja rinnalle on otettu keppra 1500g 1500g. Jos ei nyt saada kuriin ni otetaan varmaan joku kolmas lääke sit viel kaveriks tai sädetään...

Oon muuten vaihtanu trileptalin apydaniin, kun joku täällä suositteli (Oiko ollu sauvatar..?) Mullekki neurologi sanoi sillon, kun aloin taas kohtailemaan trileptanista huolimatta ettei mulla oo vielä mitään hätää, kun on niin monia lääkkeitä kokeilematta.

Kolme päivää on kuulemma aika, kun sen pitäisi periaatteessa toimia. Ja sitä voi nostaa. Itse kammoan noita kohtauksia sen verran, että kysyn aina etukäteen millon voi nostaa ja kuinka paljon.

Tuli pitkää tekstiä, kun aina pitää näköjään pisimmän kaavan kautta runoilla. Aivoverenvuoto on sinälläänkin niin rankka kokemus ja toipumisaika pitkä, että sekin varmasti väsyttää. Mutta ihanaa, että jaksat pitää huolta ja välittää ystävästäsi. On tässä varsinkin viime aikoina itsekkin huomannut, että on paljon helpompi pysyä pystyssä, kun on ystäviä, jotka pitävät kiinni, ettei kaadu.

Voimia ja jaksamista molemmille, " että jaksatte pitää toisianne pystyssä"!!! :)

Hugo. kirjoitti:

On nyt niin masentunut, että kaikki positiivinen on vain hyvästä ja tsemppaa jaksamaan. Alkushokkiin en viitsi mennä kertomaan negatiivista vaan valan uskoa tulevaisuuteen.

Lue lisää

Ei ollut tarkotus pelotella, mutta toipilas, kun olen niin viestin kirjoittaminen vie joskus vähän enemmän aikaa ja olit sillä aikaa kirjoittanut pärrelle vastauksen. Vastasin siis aiikasempaan viestiin ja tarkoitus oli sanoa, että kun nostamisen varaa on niin kannattaa, kuitenkin nostaa siitä lääkettä ja jutella neurologin kanssa, jos kohtauksia kolmenpäivän jälkeen tulee. Epileptikkona tuntee ittensä niin usein koekaniiniksi ja pitäisi tyytyä kohtaus tilanteeseen, vaikka se näyttäisi kuinka pahalta...

Olen, ehkä aika untuvikko vielä, mutta tämän jo kyllä huomannut.

Lana-81 kirjoitti:

Itse aloitin samaisen lääkkeen syömisen 5.9. Ensimmäinen gm kohtaus oli siis 20.7, joka oli ambulanssikuskien mielestä paniikkikohtaus. Alettiin lääkitä epilepsiana vasta, kun täräytin seuraavan kerran tajun kankaalle 4.9 ja löydetttiin aivokasvain. Eli 20.7-5.9 välisen ajan ei tullut yhtään kohtausta, vaikka ei ollut lääkitystä. Aloitin 300g 300g ja juuri ennen leikkausta (2.10) tuli gm kahtena yönä peräkkäin.

Vähän jo lupailtiin ennen leikkausta, et jäis epilepsia leikkaus pöydälle. Ja ehkä siks oliki niin masentavaa, et sain taas 4.01, ensimmäisen kohtauksen pitkään aikaa millon nostettiin 300g 450g 7.2 jälkeen onki tullu 16 gm kohtausta ne pienemmät tuntemukset ja nykimiset siihen päälle. Trileptal on nostettu 900g 900g ja rinnalle on otettu keppra 1500g 1500g. Jos ei nyt saada kuriin ni otetaan varmaan joku kolmas lääke sit viel kaveriks tai sädetään...

Oon muuten vaihtanu trileptalin apydaniin, kun joku täällä suositteli (Oiko ollu sauvatar..?) Mullekki neurologi sanoi sillon, kun aloin taas kohtailemaan trileptanista huolimatta ettei mulla oo vielä mitään hätää, kun on niin monia lääkkeitä kokeilematta.

Kolme päivää on kuulemma aika, kun sen pitäisi periaatteessa toimia. Ja sitä voi nostaa. Itse kammoan noita kohtauksia sen verran, että kysyn aina etukäteen millon voi nostaa ja kuinka paljon.

Tuli pitkää tekstiä, kun aina pitää näköjään pisimmän kaavan kautta runoilla. Aivoverenvuoto on sinälläänkin niin rankka kokemus ja toipumisaika pitkä, että sekin varmasti väsyttää. Mutta ihanaa, että jaksat pitää huolta ja välittää ystävästäsi. On tässä varsinkin viime aikoina itsekkin huomannut, että on paljon helpompi pysyä pystyssä, kun on ystäviä, jotka pitävät kiinni, ettei kaadu.

Voimia ja jaksamista molemmille, " että jaksatte pitää toisianne pystyssä"!!! :)

Lue lisää

Ja tuo anteeksipyyntösi on todella turha. Ei tässä kaipailla kuin kokemuksia ja saa nähdä miten hänelle käy. Kovin on väsynyt ja toi Sauvattaren Sinulle suosittelema lääke voisi olla se seuraava kokeilu sitten.

Itse arvostan todellakin, että jaksoit kirjoitaa noin pitkästi. Ei sitä voi kirjoittaa lyhyesti samaa, jos kerta joka sana on asiaa.

Hirvittävästäi kiitoksia ja yritetään olla kaatuilematta tai kuolematta ja voidaan hyvin. Tänään ainakin kaunis ilma aurinkoa voi taas ottaa kaiken muun ohessa.

Tuntuu, että kirjoituksestasi pitäisi antaa joku korvaus. Onhan loppujen lopuksi niin, että näit hirvittävästi vaivaa tuntemattoman takia ja kerroit selkeästi perusteluja ja taustaa. Ei se virsi ole lyhyestä aina minkään väärti. Ei tällaisissa asioissa hirveesti auta yksinkertaiset vastaukset.

*The show must go on*.

Lana-81 kirjoitti:

Ei ollut tarkotus pelotella, mutta toipilas, kun olen niin viestin kirjoittaminen vie joskus vähän enemmän aikaa ja olit sillä aikaa kirjoittanut pärrelle vastauksen. Vastasin siis aiikasempaan viestiin ja tarkoitus oli sanoa, että kun nostamisen varaa on niin kannattaa, kuitenkin nostaa siitä lääkettä ja jutella neurologin kanssa, jos kohtauksia kolmenpäivän jälkeen tulee. Epileptikkona tuntee ittensä niin usein koekaniiniksi ja pitäisi tyytyä kohtaus tilanteeseen, vaikka se näyttäisi kuinka pahalta...

Olen, ehkä aika untuvikko vielä, mutta tämän jo kyllä huomannut.

Lue lisää

Kiitos oikein paljon. Ei tällaset asiat faktoina voi pelottaa. En vaan vaan itse viitsi negatiivisia asioita hänelle vielä kertoa hänelle, kun hänellä riittää ongelmia muutenkin.

Hugo. kirjoitti:

Ja tuo anteeksipyyntösi on todella turha. Ei tässä kaipailla kuin kokemuksia ja saa nähdä miten hänelle käy. Kovin on väsynyt ja toi Sauvattaren Sinulle suosittelema lääke voisi olla se seuraava kokeilu sitten.

Itse arvostan todellakin, että jaksoit kirjoitaa noin pitkästi. Ei sitä voi kirjoittaa lyhyesti samaa, jos kerta joka sana on asiaa.

Hirvittävästäi kiitoksia ja yritetään olla kaatuilematta tai kuolematta ja voidaan hyvin. Tänään ainakin kaunis ilma aurinkoa voi taas ottaa kaiken muun ohessa.

Tuntuu, että kirjoituksestasi pitäisi antaa joku korvaus. Onhan loppujen lopuksi niin, että näit hirvittävästi vaivaa tuntemattoman takia ja kerroit selkeästi perusteluja ja taustaa. Ei se virsi ole lyhyestä aina minkään väärti. Ei tällaisissa asioissa hirveesti auta yksinkertaiset vastaukset.

*The show must go on*.

Lue lisää

minulla on vasta aloitettu trileptal ,lääkäri ei puhunut mitään natrium vajeesta,miten te tiedätte milloin suolat on matalalla ja miten ne hoidatte asian.

Lana-81 kirjoitti:

Itse aloitin samaisen lääkkeen syömisen 5.9. Ensimmäinen gm kohtaus oli siis 20.7, joka oli ambulanssikuskien mielestä paniikkikohtaus. Alettiin lääkitä epilepsiana vasta, kun täräytin seuraavan kerran tajun kankaalle 4.9 ja löydetttiin aivokasvain. Eli 20.7-5.9 välisen ajan ei tullut yhtään kohtausta, vaikka ei ollut lääkitystä. Aloitin 300g 300g ja juuri ennen leikkausta (2.10) tuli gm kahtena yönä peräkkäin.

Vähän jo lupailtiin ennen leikkausta, et jäis epilepsia leikkaus pöydälle. Ja ehkä siks oliki niin masentavaa, et sain taas 4.01, ensimmäisen kohtauksen pitkään aikaa millon nostettiin 300g 450g 7.2 jälkeen onki tullu 16 gm kohtausta ne pienemmät tuntemukset ja nykimiset siihen päälle. Trileptal on nostettu 900g 900g ja rinnalle on otettu keppra 1500g 1500g. Jos ei nyt saada kuriin ni otetaan varmaan joku kolmas lääke sit viel kaveriks tai sädetään...

Oon muuten vaihtanu trileptalin apydaniin, kun joku täällä suositteli (Oiko ollu sauvatar..?) Mullekki neurologi sanoi sillon, kun aloin taas kohtailemaan trileptanista huolimatta ettei mulla oo vielä mitään hätää, kun on niin monia lääkkeitä kokeilematta.

Kolme päivää on kuulemma aika, kun sen pitäisi periaatteessa toimia. Ja sitä voi nostaa. Itse kammoan noita kohtauksia sen verran, että kysyn aina etukäteen millon voi nostaa ja kuinka paljon.

Tuli pitkää tekstiä, kun aina pitää näköjään pisimmän kaavan kautta runoilla. Aivoverenvuoto on sinälläänkin niin rankka kokemus ja toipumisaika pitkä, että sekin varmasti väsyttää. Mutta ihanaa, että jaksat pitää huolta ja välittää ystävästäsi. On tässä varsinkin viime aikoina itsekkin huomannut, että on paljon helpompi pysyä pystyssä, kun on ystäviä, jotka pitävät kiinni, ettei kaadu.

Voimia ja jaksamista molemmille, " että jaksatte pitää toisianne pystyssä"!!! :)

Lue lisää

Hitsi! Mehän ollaan oltu Meikussa (muistelin näin lukeneeni jostain aiemmin) melkein samaan aikaan:) Mä olin päivää aikaisemmin, 3.9.

Hassu juttu toi kertomasi ambulanssimiesten kommentti. Mulla oli ihan sama juttu. Silminnäkijänä sattui olemaan sairaanhoitaja-kaverini, joka pisti niille riittävästi vastaan kohtauksen tyypistä. Suostuivat viemään polille kun kerroin taustani (leikattu verisuonikasvain) ja olin lähdössä seuraavana päivänä vuodeksi pois Suomesta. Jäi kummallinen sivumaku..sinuako ne eivät vieneet ollenkaan?! Toisaalta ymmärrän hiukan niidenkin epäilevää näkökulmaa, neuron poli oli muuttunut paljon kymmenessä vuodessa. Siellä tuntui olevan lähinnä viikon(lopun) ryypänneitä kouristelijoita yms., olin ihan monttu auki. Koko asenne tuntui olevan vähän sellanen "ja mitäköhän sä oot sitten vetänyt".

Mutta, voimia sinulle Lana. Pään aukirepiminen on kova kokemus ja kun saat vielä kohtauksia siihen päälle niin voi itku. Mä ainakin olin useamman kuukauden ihan seis vaikka lapsena nopeammin toipuu enkä edes kouristellut. Plus että aivokasvain on ihan eri juttu kuin aivoverisuonikasvain.

Meiän suomalaiset lääkärit tuntuu olevan turhan optimisteja epilepsian poistumisen suhteen?:) Mulle ei koskaan edes sanottu, että leikkauksen jälkeen (arvesta esim.) vois saada uuden epilepsian ja nyt se iski 15 vuoden jälkeen. Nyt uuden kohtauksen jälkeen, lääkärit täällä eteläisemmässä Euroopassa on pitäneet "lähes ihmeenä" sitä, että oon tähän asti kohtauksitta selvinnyt jälkeen...? Toivottavasti saat kohtauksesi pois. GM:t on musta(kin) ihan hirveitä ja pelottavia kokemuksia.

Viikonloppuja!

noopu kirjoitti:

minulla on vasta aloitettu trileptal ,lääkäri ei puhunut mitään natrium vajeesta,miten te tiedätte milloin suolat on matalalla ja miten ne hoidatte asian.

tai edes vähän heikottaa se
on merkki siitä,
että suola-arvot on liian
matalalla ja ei muuta kuin
suolaista välipalaa syömään.
Labrassa täytyy käydä lähes
säännöllisesti ja varsinkin
alussa niitä täytyy seurata
miten keho reagoi.
Kuin sullakin on tuollainen
neurologi ???

Hugo. kirjoitti:

Ja tuo anteeksipyyntösi on todella turha. Ei tässä kaipailla kuin kokemuksia ja saa nähdä miten hänelle käy. Kovin on väsynyt ja toi Sauvattaren Sinulle suosittelema lääke voisi olla se seuraava kokeilu sitten.

Itse arvostan todellakin, että jaksoit kirjoitaa noin pitkästi. Ei sitä voi kirjoittaa lyhyesti samaa, jos kerta joka sana on asiaa.

Hirvittävästäi kiitoksia ja yritetään olla kaatuilematta tai kuolematta ja voidaan hyvin. Tänään ainakin kaunis ilma aurinkoa voi taas ottaa kaiken muun ohessa.

Tuntuu, että kirjoituksestasi pitäisi antaa joku korvaus. Onhan loppujen lopuksi niin, että näit hirvittävästi vaivaa tuntemattoman takia ja kerroit selkeästi perusteluja ja taustaa. Ei se virsi ole lyhyestä aina minkään väärti. Ei tällaisissa asioissa hirveesti auta yksinkertaiset vastaukset.

*The show must go on*.

Lue lisää

Itseasiassa erittäin ISO KIITOS sulle itelles. Sillä, vaikka mun nimimerkki ei varmasti sano mitään, tuntui jotenkin oudolta, kun kirjoitit vastauksessasi, että jaksoin kirjoittaa vieraalle ihmiselle.

Olen kuitenkin vieraillut palstalla päivittäin jo melkein puolen vuoden ajan ja usko pois oot varmasti vastannut moneen mun kysymykseen ihan tietämättäs. Oon kai ollu liian väsynyt tai "ujo", tai, ehkä sillon meni se 3 tuntia per lause :)..

Oikeastaan ei Sauvatarkaan varsinaisesti oo minulle sitä apydania suositellut, vaan jollekkin muulle, mutta osasin sitä neurolta pyytää, kun olin sen täältä lukenut. Ja nyt, kun taas tänään kouristin, olen valmis heittämään sen lääkkeen jonkkaan... No onhan se 6 päivää ilman kunnon kohtausta tietysti jotakin :(

Nyt on kyllä niin sekava olo, et taidan palailla/vastailla teille muille huomenna ( joku muukin oli multa tainnu jotain kysäistä) ja pistää, jopa yleisen kiitos viestin kaikille muille nimimerkeille, jotka on mua tässä "matkam varrella" myöskin tietämättään auttaneet, koska kyllähänn se totuus on se, että tehän täällä meitä untuvikkoja tsempaatte ja teitä pitäisi jollain lailla palkita!!!

Toivottavasti tässä oli ees jotain järkeä...

sauvatar kirjoitti:

tai edes vähän heikottaa se
on merkki siitä,
että suola-arvot on liian
matalalla ja ei muuta kuin
suolaista välipalaa syömään.
Labrassa täytyy käydä lähes
säännöllisesti ja varsinkin
alussa niitä täytyy seurata
miten keho reagoi.
Kuin sullakin on tuollainen
neurologi ???

Lue lisää

varasi kyllä ajan verikokeeseen, mutta ei antanut sen koommin neuvoja että suolavajetta voi tulla, ja että siitä voi tulla lihasnykähdyksiä. Ihmettelin niitä viikon verran, kunnes muistin että olin lukenut niistä tällä palstalla aikaisemmin. Iso kiitos teille kaikille.

Ei neurologi eikä apteekissa kerrottu että trileptal ei sovi hormonaalisen ehkäisyn kanssa, olisivat voineet siitäkin kertoa heti kättelyssä.

Mulle tuli jo sellainen "hassu" tunne, että jos tämä mun vitsaus osoittautuukin basilaarimigreeniksi eikä otsalohkoepilepsiaksi, niin sitten en voi vaihtaa teidän ihanien ja viisaiden ihmisten kanssa kokemuksia =( Avomieskin on ihmetellyt moneen kertaan että ei uskonut mun olevan sitä tyyppiä joka kirjoittaa omista asioistaan nettiin, kun olen muuten vähän ujo ja sulkeutunut. Mutta tämä palsta ja TE olette parasta mitä mulle on sattunut tämän sairastumisen yhteydessä. Kiitos.

nil kirjoitti:

varasi kyllä ajan verikokeeseen, mutta ei antanut sen koommin neuvoja että suolavajetta voi tulla, ja että siitä voi tulla lihasnykähdyksiä. Ihmettelin niitä viikon verran, kunnes muistin että olin lukenut niistä tällä palstalla aikaisemmin. Iso kiitos teille kaikille.

Ei neurologi eikä apteekissa kerrottu että trileptal ei sovi hormonaalisen ehkäisyn kanssa, olisivat voineet siitäkin kertoa heti kättelyssä.

Mulle tuli jo sellainen "hassu" tunne, että jos tämä mun vitsaus osoittautuukin basilaarimigreeniksi eikä otsalohkoepilepsiaksi, niin sitten en voi vaihtaa teidän ihanien ja viisaiden ihmisten kanssa kokemuksia =( Avomieskin on ihmetellyt moneen kertaan että ei uskonut mun olevan sitä tyyppiä joka kirjoittaa omista asioistaan nettiin, kun olen muuten vähän ujo ja sulkeutunut. Mutta tämä palsta ja TE olette parasta mitä mulle on sattunut tämän sairastumisen yhteydessä. Kiitos.

Lue lisää

otettiin heti verikokeet ennen lääkityksen aloittamista. Sitten seuraavat vasta 3 kk kuluttua. Eli ei oo vielä otettu. Nyt sitten on jonkin aikaa kovasti huimannut. Pitää varmaan mennä arjen tullen lääkärille. Lääkäri kertoi kyllä että jos "huikaa" niin syödä suolaisempaa.
Minä kysyin lääkäriltä tuosta hormonaalisesta ehkäisystä. Mutta ei osannut vastata kun on mirena-kierukka. Eli odotan gynen aikaa... Tietäiskö joku?

nil kirjoitti:

varasi kyllä ajan verikokeeseen, mutta ei antanut sen koommin neuvoja että suolavajetta voi tulla, ja että siitä voi tulla lihasnykähdyksiä. Ihmettelin niitä viikon verran, kunnes muistin että olin lukenut niistä tällä palstalla aikaisemmin. Iso kiitos teille kaikille.

Ei neurologi eikä apteekissa kerrottu että trileptal ei sovi hormonaalisen ehkäisyn kanssa, olisivat voineet siitäkin kertoa heti kättelyssä.

Mulle tuli jo sellainen "hassu" tunne, että jos tämä mun vitsaus osoittautuukin basilaarimigreeniksi eikä otsalohkoepilepsiaksi, niin sitten en voi vaihtaa teidän ihanien ja viisaiden ihmisten kanssa kokemuksia =( Avomieskin on ihmetellyt moneen kertaan että ei uskonut mun olevan sitä tyyppiä joka kirjoittaa omista asioistaan nettiin, kun olen muuten vähän ujo ja sulkeutunut. Mutta tämä palsta ja TE olette parasta mitä mulle on sattunut tämän sairastumisen yhteydessä. Kiitos.

Lue lisää

että kirjoitat tänne ja se jos mikä
on parasta terapiaa =)
Kokemusten vaihto ja uusien tietojen
saanti on kullan arvoista.
Ei neurologeilla ole aikaa meille ja
täältä saa enemmän tietoa kuin
heiltä ikinä.

Jatka kirjoituksia vaikka diagnoosi
muuttuisi =)

Kiitos Sauvatar. Sinusta on tullut todellinen tietopankki. Pistin kaverilleni tietoja, että muistaa tarkistaa noita suola-arvoja ja todella väsynyt hän on. Itsemurhastakin hän puhui ja ei sellaista ole kiva kuunnella, kun tietää, että on sitä pari kertaa pienemmistäkin yrittänyt, tai mistä minä tiedän, että onko avioero pienempi kuin epilepsian saaminen. Stressaavia varmasti molemmat.

Tulin juuri kaupungilta ja täytyy myöntää, että olen nyt juonut kuin sieni ja sehän ei tiedä hyvää herätessä. Krapula on varmaan helvetinmoinen, ottaen huomioon, että muut kaverini eivät enää pystyneet edes juomaan, mutta jostain syystä minulle alkoholi vaan antaa lisävirtaa.

Pakko vielä valvoa pari tuntia, että ei pyöri päässä mennessä nukkumaan ja yrittää herätä viimeistään kahdelta, että saa aurinkoa, koska todella hienot ilmat päivällä.

En tiedä, mutta keljuttaa kaverini kohtalo ja toisaaltaan en halua kuulla sitä tuskaa mitä hänelle tulee kohtauksesta. Muistan aikoinaan, että itse pelkäsin kohtauksia, mutta ei niitä auta pelkääminen ja pakko vaan välttää vaarallisia tilanteita. Ärsyttää, että hän ei suostu millään siihe, että ei mene yksin saunaan ja uimaan. Tuntuu, että järkipuhe ei tehoa eikä pakottaminen.

Muistan kyllä oikein hyvin kun aikoinaan sain isoja kohtauksia ja olihan se etenkin alussa helvetin pelottavaa. Joku tuossa totesi, että Helsingissä ei päivystyksessä oteta kohtauksia todesta tai mitään muutakaan etenkään viikonloppuisin ja se on kyllä todellakin paikkansapitävää. Koko Husin osasto on täynnä känniläisiä ja vanhuksia ja toisiaan haukkuvia sairaanhoitajia ja miehet ja naiset ovat samassa tilassa ja jos naisen housut tippuvat alas vessaan mennessä, niin sairaanhoitaja sanoo vanhukselle:"Nyt mennään vessaan, eikä tässä housuja aleta nostamaan". Onneksi vanha nainen sentään osasi sanoa, että sinä olet ilkeä ihminen, mutta kyllä minä ainakin olin aivan ällikällä lyöty moisesta käytöksestä.

Tarinaa riittäisi lisää ja voin mainita, että samana iltana poliisit toivat potilaan hoidettavaksi ja sairaanhoitajat eivät suostuneet ottamaan häntä sisään. Poliisit joutuivat soittamaan pomolleen ja pomo Marian sairaalaan, että ei poliisi ole kykenevä tai velvollinen hoitamaan päänsä lyönnyttä potilasta, joka valuu verta. Koko osasto oli todella sekasortoinen ja tilanne oli täysin absurdi. Hoito oli kaukana täydellisestä ja vikaa oli potilaissa ja etenkin henkilökunnassa. Ehkä se päivystys on vaan niin rankkaa, että ulkopuolisesta se touhu on uskomatonta. En millään voi puhua hyvinvointivaltiosta sairaanhoidon päivystyksestä, lähinnä siellä oli henkensä uhalla ja häpäistävänä. Miehenä minua ei nyt niin haitannut, että perse paljaana sai olla akkojen keskellä, mutta voin kuvitella, että naisia haittasi.

Ei maailma ole täydellinen, mutta saisi vähän lähempänä sitä olla.

*Oikein kivan illan ja päivän viettänyt mies*. Oisi vaan tuo alkoholin suurkulutus saanut jäädä väliin, mutta kai se nyt oli pakko, kun pää hajoaa byrokratian kanssa taistellessa muuten.

Toivottavasti Sauvatar Sinulla menee hyvin töissä ja alat samaan myös kunnon palkkaa pikapuolin ja olen perin onnellinen, että meistä on tullut käsittääkseni kavereita kaikkien alkuriitojen jälkeen. Yritä tsempata Telleä, sillä mielestäni hän on oikeasti tuen tarpeessa ja käsittääkseni olet kyllä erinomaisesti häntä tsempannut.

Kaunista viikonloppua ja lepoa!

Hugo. kirjoitti:

Kiitos Sauvatar. Sinusta on tullut todellinen tietopankki. Pistin kaverilleni tietoja, että muistaa tarkistaa noita suola-arvoja ja todella väsynyt hän on. Itsemurhastakin hän puhui ja ei sellaista ole kiva kuunnella, kun tietää, että on sitä pari kertaa pienemmistäkin yrittänyt, tai mistä minä tiedän, että onko avioero pienempi kuin epilepsian saaminen. Stressaavia varmasti molemmat.

Tulin juuri kaupungilta ja täytyy myöntää, että olen nyt juonut kuin sieni ja sehän ei tiedä hyvää herätessä. Krapula on varmaan helvetinmoinen, ottaen huomioon, että muut kaverini eivät enää pystyneet edes juomaan, mutta jostain syystä minulle alkoholi vaan antaa lisävirtaa.

Pakko vielä valvoa pari tuntia, että ei pyöri päässä mennessä nukkumaan ja yrittää herätä viimeistään kahdelta, että saa aurinkoa, koska todella hienot ilmat päivällä.

En tiedä, mutta keljuttaa kaverini kohtalo ja toisaaltaan en halua kuulla sitä tuskaa mitä hänelle tulee kohtauksesta. Muistan aikoinaan, että itse pelkäsin kohtauksia, mutta ei niitä auta pelkääminen ja pakko vaan välttää vaarallisia tilanteita. Ärsyttää, että hän ei suostu millään siihe, että ei mene yksin saunaan ja uimaan. Tuntuu, että järkipuhe ei tehoa eikä pakottaminen.

Muistan kyllä oikein hyvin kun aikoinaan sain isoja kohtauksia ja olihan se etenkin alussa helvetin pelottavaa. Joku tuossa totesi, että Helsingissä ei päivystyksessä oteta kohtauksia todesta tai mitään muutakaan etenkään viikonloppuisin ja se on kyllä todellakin paikkansapitävää. Koko Husin osasto on täynnä känniläisiä ja vanhuksia ja toisiaan haukkuvia sairaanhoitajia ja miehet ja naiset ovat samassa tilassa ja jos naisen housut tippuvat alas vessaan mennessä, niin sairaanhoitaja sanoo vanhukselle:"Nyt mennään vessaan, eikä tässä housuja aleta nostamaan". Onneksi vanha nainen sentään osasi sanoa, että sinä olet ilkeä ihminen, mutta kyllä minä ainakin olin aivan ällikällä lyöty moisesta käytöksestä.

Tarinaa riittäisi lisää ja voin mainita, että samana iltana poliisit toivat potilaan hoidettavaksi ja sairaanhoitajat eivät suostuneet ottamaan häntä sisään. Poliisit joutuivat soittamaan pomolleen ja pomo Marian sairaalaan, että ei poliisi ole kykenevä tai velvollinen hoitamaan päänsä lyönnyttä potilasta, joka valuu verta. Koko osasto oli todella sekasortoinen ja tilanne oli täysin absurdi. Hoito oli kaukana täydellisestä ja vikaa oli potilaissa ja etenkin henkilökunnassa. Ehkä se päivystys on vaan niin rankkaa, että ulkopuolisesta se touhu on uskomatonta. En millään voi puhua hyvinvointivaltiosta sairaanhoidon päivystyksestä, lähinnä siellä oli henkensä uhalla ja häpäistävänä. Miehenä minua ei nyt niin haitannut, että perse paljaana sai olla akkojen keskellä, mutta voin kuvitella, että naisia haittasi.

Ei maailma ole täydellinen, mutta saisi vähän lähempänä sitä olla.

*Oikein kivan illan ja päivän viettänyt mies*. Oisi vaan tuo alkoholin suurkulutus saanut jäädä väliin, mutta kai se nyt oli pakko, kun pää hajoaa byrokratian kanssa taistellessa muuten.

Toivottavasti Sauvatar Sinulla menee hyvin töissä ja alat samaan myös kunnon palkkaa pikapuolin ja olen perin onnellinen, että meistä on tullut käsittääkseni kavereita kaikkien alkuriitojen jälkeen. Yritä tsempata Telleä, sillä mielestäni hän on oikeasti tuen tarpeessa ja käsittääkseni olet kyllä erinomaisesti häntä tsempannut.

Kaunista viikonloppua ja lepoa!

Lue lisää

oikeassa tuosta ensiapuhoidon tilanteesta. Viimeksi Meilahdessa ollessani minut pakotettiin riisuuntumaan kaikkien silmien (no jaa, olivatkohan siinä kaikki) edessä. Viesti protesteihini oli: tämä on sääntö, sairaalavaatteet päälle. Siinä yötäni "kulutettuani" tuli hätä (tippa nyrkissä), kutsuin hoitajaa, jotta hän tulisi vapauttamaan minut "piuhoista", koska kohtauksestani oli kulunut jo yli ne maagiset 6 tuntia. Hän tuli 1,5 tunnin kuluttua kertoen olleensa todellisissa (ilmeisesti minä en ole todellinen) töissä, kun koko odotusaikani olin nähnyt (ja kuullut) hänen ainoastaan syövän suklaata ja juoruavan kanssasiskonsa kanssa. Minä siis häiritsin hänen yöllisiä puuhiaan. Seuraavaksi kävelin sitten perse paljaana veskiin (takaa auki paita päällä). En usko tuollaisen olevan mieltäylentävää miehillekään.

Ehkäpä minä sitten poistun hetkeksi, jos oloni on niin ahdistavaa.

Hugo. kirjoitti:

Kiitos Sauvatar. Sinusta on tullut todellinen tietopankki. Pistin kaverilleni tietoja, että muistaa tarkistaa noita suola-arvoja ja todella väsynyt hän on. Itsemurhastakin hän puhui ja ei sellaista ole kiva kuunnella, kun tietää, että on sitä pari kertaa pienemmistäkin yrittänyt, tai mistä minä tiedän, että onko avioero pienempi kuin epilepsian saaminen. Stressaavia varmasti molemmat.

Tulin juuri kaupungilta ja täytyy myöntää, että olen nyt juonut kuin sieni ja sehän ei tiedä hyvää herätessä. Krapula on varmaan helvetinmoinen, ottaen huomioon, että muut kaverini eivät enää pystyneet edes juomaan, mutta jostain syystä minulle alkoholi vaan antaa lisävirtaa.

Pakko vielä valvoa pari tuntia, että ei pyöri päässä mennessä nukkumaan ja yrittää herätä viimeistään kahdelta, että saa aurinkoa, koska todella hienot ilmat päivällä.

En tiedä, mutta keljuttaa kaverini kohtalo ja toisaaltaan en halua kuulla sitä tuskaa mitä hänelle tulee kohtauksesta. Muistan aikoinaan, että itse pelkäsin kohtauksia, mutta ei niitä auta pelkääminen ja pakko vaan välttää vaarallisia tilanteita. Ärsyttää, että hän ei suostu millään siihe, että ei mene yksin saunaan ja uimaan. Tuntuu, että järkipuhe ei tehoa eikä pakottaminen.

Muistan kyllä oikein hyvin kun aikoinaan sain isoja kohtauksia ja olihan se etenkin alussa helvetin pelottavaa. Joku tuossa totesi, että Helsingissä ei päivystyksessä oteta kohtauksia todesta tai mitään muutakaan etenkään viikonloppuisin ja se on kyllä todellakin paikkansapitävää. Koko Husin osasto on täynnä känniläisiä ja vanhuksia ja toisiaan haukkuvia sairaanhoitajia ja miehet ja naiset ovat samassa tilassa ja jos naisen housut tippuvat alas vessaan mennessä, niin sairaanhoitaja sanoo vanhukselle:"Nyt mennään vessaan, eikä tässä housuja aleta nostamaan". Onneksi vanha nainen sentään osasi sanoa, että sinä olet ilkeä ihminen, mutta kyllä minä ainakin olin aivan ällikällä lyöty moisesta käytöksestä.

Tarinaa riittäisi lisää ja voin mainita, että samana iltana poliisit toivat potilaan hoidettavaksi ja sairaanhoitajat eivät suostuneet ottamaan häntä sisään. Poliisit joutuivat soittamaan pomolleen ja pomo Marian sairaalaan, että ei poliisi ole kykenevä tai velvollinen hoitamaan päänsä lyönnyttä potilasta, joka valuu verta. Koko osasto oli todella sekasortoinen ja tilanne oli täysin absurdi. Hoito oli kaukana täydellisestä ja vikaa oli potilaissa ja etenkin henkilökunnassa. Ehkä se päivystys on vaan niin rankkaa, että ulkopuolisesta se touhu on uskomatonta. En millään voi puhua hyvinvointivaltiosta sairaanhoidon päivystyksestä, lähinnä siellä oli henkensä uhalla ja häpäistävänä. Miehenä minua ei nyt niin haitannut, että perse paljaana sai olla akkojen keskellä, mutta voin kuvitella, että naisia haittasi.

Ei maailma ole täydellinen, mutta saisi vähän lähempänä sitä olla.

*Oikein kivan illan ja päivän viettänyt mies*. Oisi vaan tuo alkoholin suurkulutus saanut jäädä väliin, mutta kai se nyt oli pakko, kun pää hajoaa byrokratian kanssa taistellessa muuten.

Toivottavasti Sauvatar Sinulla menee hyvin töissä ja alat samaan myös kunnon palkkaa pikapuolin ja olen perin onnellinen, että meistä on tullut käsittääkseni kavereita kaikkien alkuriitojen jälkeen. Yritä tsempata Telleä, sillä mielestäni hän on oikeasti tuen tarpeessa ja käsittääkseni olet kyllä erinomaisesti häntä tsempannut.

Kaunista viikonloppua ja lepoa!

Lue lisää

Hyvää viikonloppua ja muista levätä
etenkin nyt, kun kävit hörpsyttelemässä =)

Samaa mieltä olen päivystyksistä sillä
itsekin olen niihin joutunut ja voi
helvetti, että on päin p.......ä
kaikki hoito-ja huolenpito.

Onneksi meillä on töissä kaikki hyvin,
ihana henkilökunta, hyvä pomo ja ihanat vanhukset =)

Sopikaahan jo Tellen kanssa riitanne
ja sinä Herrasmiehenä teet aloitteen =)

että Trileptalista limakalvot ja
silmä haitat ovat tulleet ?
Haittoja tulee muistakin.
En epäile, mulla itsellänikin on
alkanut silmät kuivumaan,
joten onko syytä epäillä Apydanin
syyksi ?

Kiitos jos vastaat =)

sauvatar kirjoitti:

että Trileptalista limakalvot ja
silmä haitat ovat tulleet ?
Haittoja tulee muistakin.
En epäile, mulla itsellänikin on
alkanut silmät kuivumaan,
joten onko syytä epäillä Apydanin
syyksi ?

Kiitos jos vastaat =)

Lue lisää

Löysin ratkaisuni Trileptalin lääkepakkauksen tuoteselosteesta, jossa asia mainittiin selvästi. Jos Apydanin tuoteselosteessa valmistaja mainitsee silmä- ja/tai verkkokalvojen kuivumisesta, kannattaa ottaa asia esille lääkärin kanssa. (Itse en voi omalla kohdallani muuttaa lääkettä, sillä en ole enää oikeutettu lääkärihoitoon sosiaali- ja terveysministeriön normien 2005 mukaan.)

Paikallinen apteekkari (koulutukseltaan lääkäri) sanoi, että oireeni johtuvat nimenomaan lääkityksestä, ei esim. jostain allergiasta, kuten helposti luulisi.

ohjeista kirjoitti:

Löysin ratkaisuni Trileptalin lääkepakkauksen tuoteselosteesta, jossa asia mainittiin selvästi. Jos Apydanin tuoteselosteessa valmistaja mainitsee silmä- ja/tai verkkokalvojen kuivumisesta, kannattaa ottaa asia esille lääkärin kanssa. (Itse en voi omalla kohdallani muuttaa lääkettä, sillä en ole enää oikeutettu lääkärihoitoon sosiaali- ja terveysministeriön normien 2005 mukaan.)

Paikallinen apteekkari (koulutukseltaan lääkäri) sanoi, että oireeni johtuvat nimenomaan lääkityksestä, ei esim. jostain allergiasta, kuten helposti luulisi.

Lue lisää

lukihäiriöinen, mutta
ei ainakaan täällä ole
mainintaa po. kuivumisesta.

Tai saati kilpirauhasen vajaatoiminasta.

http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/9/215689.shtml

ohjeista kirjoitti:

Löysin ratkaisuni Trileptalin lääkepakkauksen tuoteselosteesta, jossa asia mainittiin selvästi. Jos Apydanin tuoteselosteessa valmistaja mainitsee silmä- ja/tai verkkokalvojen kuivumisesta, kannattaa ottaa asia esille lääkärin kanssa. (Itse en voi omalla kohdallani muuttaa lääkettä, sillä en ole enää oikeutettu lääkärihoitoon sosiaali- ja terveysministeriön normien 2005 mukaan.)

Paikallinen apteekkari (koulutukseltaan lääkäri) sanoi, että oireeni johtuvat nimenomaan lääkityksestä, ei esim. jostain allergiasta, kuten helposti luulisi.

Lue lisää

Enpä tuotakaan tiennyt, kiitos =))
Kyllä täältä saa valtavasti uutta
tietoa ja on aina paikallaan jakaa
meille kaikille sitä =)))

Sopi mulle hyvin ja en saanut pahoja sivuoireita, mutta kun sain 2gm/vuosi
niin ajattelin että en jaksa
niitäkään ja halusin sellaisen
lääkkeen joka tehoaa noihinkin ja
sitähän ei löytynyt.
Olisiko tuon Deprakinen kanssa ollut
Neurotol Slow ? oli tehokas pakkaus
ja jaksoin rellestää yöt ja aamulla
7.00 töihin =)))

Peukkuja ystäväsi puolesta =)

"Hieman känninen olo" saattaa viestiä hyponatremiasta, joka kuuluu Trileptalin sivuvaikutuksiin. Terveyskirjaston sivuilta löytyy tietoa hyponatremiasta.

Minullakin Trileptal oli parempi kuin karbamatsepiinit, sillä se ei väsyttänyt yhtä rajusti.

Anonyymi kirjoitti:

"Hieman känninen olo" saattaa viestiä hyponatremiasta, joka kuuluu Trileptalin sivuvaikutuksiin. Terveyskirjaston sivuilta löytyy tietoa hyponatremiasta.

Minullakin Trileptal oli parempi kuin karbamatsepiinit, sillä se ei väsyttänyt yhtä rajusti.

Lue lisää

Kiitos vastauksesta. Olo ei kuitenkaan tule aina:)