Olen todella masentunut nuori 19v tyttö.asun yksin,eripaikkakunnalla vanhempien kanssa.mulla on muutama ystävä täällä,mutta muut ovat kotipaikkakunnalla,jonne on matkaa n.200km.oon ollu koulusta pois masentuneiduuden takia(puolivuotta sitten eronnut pitkästä suhteesta).en ole löytänyt uutta kivaa miestä,jonka kanssa aloittaa onnellinen elämä.tuntuu niin kaukaa haetulta että sais olla onnellinen ihminen ja nauttia elämästä.ongelma on se:olin kaverin kanssa baarissa 2vk sitten.ja minulla oli vieras mies yötä luonani.kondomi sattui puhkeamaan.ja menkat oli viikon myöhässä,tein testin.ja olen raskaana.minua hirvittää todella paljo,koska en voi pitää lasta,koska en ole siihen valmis.olin onnellinen,kun minulla oli mies,mutta kun hän yllättäen petti,se oli shokki.en voisi kuvitella hoitavani yksin lasta,ilman miestä.en olisi onnellinen,kun en nytkään ole.haaveilen onnellisesta parisuhteesta.olen niin onneton ettei sitä voi sanoin edes kuvailla.koulustakin poissaoloja ties kuinka paljon.en tiedä mitä teen.?asun aika isossa kaupugissa,luulis et jotain kivaa löytyisi elämään.mitä mieltä olette?olen varannut lääkärille ajan.en haluaisi äidiksi vielä.minulla ei ole kokemusta edes lapsenhoidosta yms.yksin en kestäis sitä..olen surullinen,että en saa olla onnellinen ihminen.
Onko Masennus hyvä syy Aborttiin????
heinic
271397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
suosittelisin varaamaan mahd.pian ajan aborttiin.se ei ole siinä elämäntilanteessa sopivaa synnyttää lasta,kun koulu ja tunne asiat ovat ihan sekaisin.raskaus on vasta niin alussa,niin se on ihan hyväksyttävää toimia nopeasti.sinun pitäisi saada itsesi kuntoon ja alkaa nauttimaan taas elämästäsi.suosittelisin varaamaan ajan ammattiauttajalle,jolle voit puhua asioistasi,sillä jos et puhu niistä kenelekkään,ei varmasti helpota yhtään omassa päässä kelata asioita.onhan sinulla muutama ystävä,mitäpä jos puhuisit myös niille,tekisitte yhdessä jotain kivaa.opiskelutkin olisi hyvä saada kuntoon,tulevaisuutta ajatellen.kyllä varmasti sinulle löytyy vielä hyvä mies ja hyvän parisuhteen.elämässä tulee kolhuja monelle ihmisille,joista on vaan selvittävä.olet nuori nainen jolla on elämä vielä edessä.moni nuori on masentunut milloin mistäkin syystä,sinä selviät kyllä,jos vain haluat.voimia sinulle aborttiin ja toivon että saat elämäsi järjestykseen.kyllä se siitä.zemppiä :)
Jospa lapsi on juuri se, mitä sekavaan sekä päämäärättömään elämääsi ja onnesi löytämiseen tarvitset?
Ilman muuta sinun tilanteessasi abortti on paras ratkaisu ja sen ilman muuta saat. Kipinkapin vain lääkäriin. Olisi täysin itsekästä ja vastuutonta sinun tilanteessasi synnyttää lapsi.
Abortti on noin alkuvaiheessa helppo ja nopea toimenpide, josta toivut nopeasti. Sitten saat elämäsi järjestykseen.
vaikea psykoottinen masennus voi olla pätevä abortin peruste. Keskustele asioista lääkärin, vanhempiesi ja ystäviesi kanssa.
Olet hyvässä iässä tulemaan äidiksi. Lapsi tuo ilon ja tarkoituksen elämääsi. Saat tukea sosiaaliviranomaisilta ja todennäköisesti myös vanhemmiltasi. Tuskin he haluavat lapsenlapsensa abortoimista. Kenelläkään ensisynnyttäjällä ei ole kokemusta lapsenhoidosta, mutta sen oppii nopeasti. Voit jatkaa koulunkäyntiäsi äitiysloman jälkeen. Asiat tuppaavat järjestymään. Ota nyt ensimmäiseksi yhteyttä vanhempiisi.
Tiedän, mistä puhun, sillä omalla 20-vuotiaalla tyttärelläni on puolivuotias vauva. Hän on yksinhuoltaja ja hänestä on tullut oikein hyvä äiti. Hänelläkin jäi ammattikoulu kesken, mutta hän saa jatkaa sitä myöhemmin.
No niinpä. Oma tyttäresi pärjää, vaikka jätti koulun kesken ja ryhtyi äidiksi kaksikymppisenä. Johtopäätös:kaikki maailman nuoret naiset pärjäävät vastaavassa tilanteessa, koska kaikki ovat ihan samanlaisia kuin sinun tyttäresi.
lasta ei koskaan saa takaisin, jos ap antaa abortoida sen. Suomessa liioitellaan nykyään kaikkia "sosiaalisia ongelmia", vaikka elintaso on nykyään hyvä. Kaksikymmentävuotiaana nainen on parhaimmassa iässä tulemaan äidiksi.
Vielä 70-luvulla tilanne oli aivan toinen. Itsekin tulin äidiksi 22-vuotiaana kesken yliopisto-opintojen -ja minulla on nykyisin kaksi loppututkintoa. Eivät lapset ole este opinnoille, työssäkäynnille tai ylipäätänsä elämiselle. No, bilettämisen lapsen tulo kyllä keskeyttää.
vaikka mikä ois.se saa mieleni vähän paremmaksi kun kavereiden kans lähtee bailaamaan.siitä en luovu ainaka muutamaan vuoteen..
Yritä päästä jonkun mahdollisimman neutraalin ihmisen puheille. Ammattiauttaja voisi olla hyvä, sillä he eivät ryhdy voimakkaasti painostamaan suuntaan tai toiseen. Saat kyllä abortin, älä siitä huoli. Keskity nyt pohdiskelemaan omia voimavarojasi ja päätöstäsi.
Hei kuulehan, ota rohkeasti yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisiin, esimerkiksi lääkäriin. Tarvitset apua ja olet avun arvoinen! Kaikkea kivaa on varmasti luvassa elämääsi, mutta ensin sun on hoidettava itsesi kuntoon, voitettava masennus :)
Mietit nyt, että pitäisikö sinun tehdä abortti vai ei. Kerrot myös, että tunnet olevasi masentunut. Olen sitä mieltä, että oikeaa ja täydellistä ja hyvää ratkaisua ei välttämättä ole olemassa tämän tyylisissä tilanteissa. On kuitenkin aivan ehdottoman tärkeää, että saat apua masennukseesi ja on tärkeää, että saat rauhassa punnita ja miettiä ratkaisuasi abortin suhteen terveydenhuollon ammattilaisten tukemana. Päätös on sun ja vain sun.
Tarvitset nyt paljon tukea ja toivon sulle kaikkea hyvää. Asiat järjestyvät varmasti kaikinpuolin hyvin.
Abortti ei ole maailman loppu, ei myöskään lapsen saaminen sinkkuna. Sun pitää nyt vaan punnita ja miettiä vaihtoehtoja. Mieti mitä sun sydän sanoo.
kun moni sanoo mulle vaan lapsenteosta.voin olla varma,etten enää sorru yhdenillanjuttuihin.mä en haluais vielä lasta,vaikka ne ihan kivoja onkin.mä haluan miehen.seurustelin koko teini-iän ja sitä aikaa ei voi unohtaa,enne kuin se päätty mihin päättyi.ihana mies rinnallani,ja sen kanssa tulevaisuuden suunnittelut ovat niin suuri haaveeni,etten haluais vielä lasta sekottaa elämääni,koska en halua sitä tähä elämäntilanteeseeni.sitäpaitsi,en vois löytää miestäkään helpolla,kun ei olisi aikaa tai mahdollisuutta enää lähtä mihinkään.enkä voi ainoita kavereitani,ketkä täällä asuu,viedä sitä heille,koska kenen kanssa sitten itse liikkuisin tuolla.mä en halua tänne syyttäjiä syyttämään abortista,vaan kyse on nyt mun tilasta ja se,miten saisin elämäni onnelliseksi.ei enää mikään,mikä ennen oli kivaa,tunnu miltään.tiedän,että lapsen hoito on rankkaa,varsinkin nuorelle elämänilottomalle ihmiselle,joka tykkää paljon nukkua,olis huono vaihtoehto.joten älkää ehdottako sitä.se ei ole lapsi vielä jos se viikon sisälläni on ollu..pakko minun on tehdä abortti.se ei ehdi kasvaa siellä minkäänäköiseksi..haluan vain onneni takaisin.
Kurjaa että olet niin masentunut. En kuitenkaan usko että abortti auttaa masennukseesi tai saa sinut onnelliseksi kun sekin on tunteellisesti aika rankka prosessi. Vielä uusi asia mistä sinun on päästävä yli.
En nyt sano etteikö se olisi sinulle sopiva ratkaisu raskauden suhteen, vaan että se tuskin ratkaisee ongelmiasi. Sinun kannattaisi ottaa yhteys mielenterveystoimistoon tai vast. kotipaikkakunnallasi.
Yksi vaihtoehto olisi kanssa lapsen synnyttäminen ja sitten hänen antamisensa heti adoptioon, jos et itse koe olevasi vielä valmis äitiyteen.
masennusta,ainakin minulle. Mutta kaikesta pääsee ajan kanssa yli tässä elämässä.
Heinic hyvä, elämän onni ei löydy miehestä vaan sinusta itsestäsi. Jos koko elämäsi ainoa tarkoitus tuntuu tällä hetkellä olevan uuden hyvän miehen löytäminen, niin pysähdypä hetkeksi ja mieti... Onnen elämässä löydät helpommin, kun osaat iloita niistä asioista, jotka sinulla jo on, sen sijaan että haikailisit sellaista, mitä ei vielä ole. Ei kaikkea tarvitse olla 19-vuotiaana. Nauti siitä, mitä sinulla on. Kyllä niitä miehiä riittää.
Minusta tuntuu, että abortilla et onnea saa. Koska et ollut onnellinen ennen raskaaksi tuloakaan, niin raskaus ei ole sinulta onnea vienytkään. Sinun kannattaisi jutella ystävillesi tai vaikka jollekin psykologille.
Sun kannattaa nyt todellakin ottaa yhteyttä lääkäriin. Mitä nopeammin otat yhteyttä sitä nopeammin saat asian hoidettua, oli päätökses sitten pitää lapsi tai ei. Ja lääkäreiltäkin saa vinkkejä asian pohtimiseen.
Voimia! Joudut jokatapauksessa tekemään nyt ison päätöksen.
Jos pidät lapsen, se on iso päätös. Jos teet abortin se on iso päätös.
Monille abortista seuraa masennusta ja pahaa oloa, syyllisyyttä. Mutta apua on saatavilla ja apua kannattaa hakea. Siksi sun olisikin tärkeää jo nyt, kun tunnet itsesi jo valmiiksi masentuneeksi, hakea apua eli ota yhteyttä lääkäriin.
Jos taa pidät lapsen, siitä seuraa sitoutuminen pieneen elämänalkuun. Iso vastuu. Paljon iloa mutta varmasti myös paljon vastuuta.
Kumpi vaihtoehto aiheuttaa vähemmän kyyneliä? Kumpi vaihtoehto aiheuttaa vähemmän pahaa mieltä?
Mieti mielessäs molempia vaihtoehtoja ja mieti mitä niistä seuraa juuri sun elämään. Kuvittele itsesi viiden vuoden päähän molempien vaihtoehtojen jälkeen. Mitä se Heinic sieltä tulevaisuudesta sanoisi sinulle tähän hetkeen neuvoksi?
Selviät kyllä ja teetpä kumman päätöksen vaan, niin molemmat on yhtä huonoja/hyviä. Mutta ei elämä siihen kaadu. Ihmiset kohtaa maailmassa jokapäivä pahempiakin ongelmia ja silti he selviävät ja saavat ilon elämään. Usko hyvään.
:)
minä kanssa 10 vuotta sitten elin masentuneena ja halusin epätoivoisesti löytää itselleni miehen. Aloin jo olla aika sekaisin, kun aina vaan olin yksin ja ykisn.
Mutta sitten minä päätin, että ei se elämä mistään miehestä kii ole. Otin itseäni niskasta kii ja päätin, että tulee tuo vastaan kun on tullakseen.
Ja tulihan tuo, juuri silloin kun en enää etsinyt. Enpä tiedä, mutta maailmassa tuntuu olevan jokin luonnon laki se, että kun lakkaa etsimästä, niin löytää:):) hassu juttu.
Olet vielä niin nuorikin, että sinulla on monta vuotta aikaa löytää mies.
En tahdo tyrkyttää sinulle vaihtoehtoa, lapsi, mutta oikeasti oletko ajatellut, että tuo pieni, sinun omasi voisi tuoda juuri sitä valoa elämääsi jota tarvitset.
Toivon että päätät mitä päätät, niin se on sinulle oikea ratkaisu, tsemppiä sinulle!
tarkoitettu aloittajalle!
Mutta voi olla että olet pian vielä onnettomampi :(
Mikä olisi tilanteessasi paras ratkaisu?
- abortti
- lapsi
- adoptio
Voin kertoa että mikään noista ratkaisuista ei tee sinua onnelliseksi.
Mutta mikä niistä on sinulle tällä hetkellä paras ratkaisu? Mikä tekee sinusta vähiten onnettomimman? Mitä ratkaisua et sure samalla lailla kuin muita ratkaisuja?
Jos olet onneton, niin hae apua.
Kukaan toinen ihminen ei voi tehdä toista loppuelämän ajaksi onnelliseksi. Onnellisuus on löydettävä omasta itsestä:
miten sinä olisit onnellisin? Mistä asioista sinä pidät?
Jos ajattelet että mies tekee sinusta onnellisen niin entä jos et koskaan löydä miestä jonka kanssa haluaisit viettää loppu elämäsi ja joka myös haluaisi viettää sinun kanssa loppu elämänsä?
Elämä kannattaa rakentaa omaan varaan ja jos siihen rinnalle löytyy toinen ihminen niin se on vain plussaa!
Toivon sinulle viisasta ratkaisua tilanteessasi ja oman punaisen lankan löytmistä!
Masennus ei ole hyvä syy aborttiin.
Jos kaikki jotka eivät ole onnellisia raskaaksi tultuaan tekisi abortin, niin montakohan asukasta Suomessa olisi.
Mutta: raskaus on hyvä syy hoitaa masennus kuntoon!
Ja toki masennus kannattaa laittaa kuntoon vaikka ei koskaan raskaaksi tulisikaan.
Ei kannata kärsiä sellaisesta asiasta josta kärsii ja voi päästä eroon.
Parempaa jatkoa sinulle!
mulla on viikon päästä aika aborttiin.tehdään pillereillä,ja se ei ehdi olla kuin vajaa 3 raskausviikolla sitten.eli se on vielä mitäänsanomaton.ei onneks kehittyny mitää.minulla on periaate,että jos ei miestä ole rinnallani,kuten perheen perustamiseen kuuluu,en myöskään itselleni yksin lasta halua.tuntuisin olevani vankilassa.onneks raskaus ei ehtiny pitkälle.ja virheistä olen oppinut.
..jatkaa tota ittes kusettamista:
"se ei ehdi olla kuin vajaa 3 raskausviikolla sitten.eli se on vielä mitäänsanomaton.ei onneks kehittyny mitää."
Oot siis itseasiassa 7. raskausviikolla. Joo, eipä kuule muuten oo kehittyny, tunnistettavissa vaan ihmiseks ja SYDÄN LYÖ, että tervemenoo sit vaan pysäyttään se...
"minulla on periaate,että jos ei miestä ole rinnallani,kuten perheen perustamiseen kuuluu,en myöskään itselleni yksin lasta halua."
No senkus paadut ja tukehdut niihi "yleviin" periaatteisiis, turha tulla tänne sit vinkuun ku ukko jättiki eikä oo edes sitä lastakaan...
mua ei kuule paljon sinun mielipiteet kiinnosta.mun ystävät on mun tukena tässä ja ovat sen kannalla,että en ole edes valmis äidiksi.sinun on turha tulla mua neuvomaan.en pilaa omaa nuoruuttani sillä,että haalaan jonkun pennun yksinhuollettavaksi.mä olen siinä mielessä uskovainen,että pitää olla kokonainen perhe joka pysyy koossa ikuisuuden.mikä sen onnellisempaa.jos itse olet onnellinen ilman miestä ja haluat elämänkumppaniksesi oman lapsen,ni se on sun valinta.mikä sen onnellisempaa kun lapsella on koko perhe koossa.jos mut pakotettais synnyttämään lapsi,siinävaiheessa me kumpikin oltais jo haudassa.että siitä vaan yllyttämään ihmiskuolemia.minulla on elämä edessä.mä en HALUA VIELÄ LASTA.onko se hyssyttelijä niin vaikee ymmärtää.kaikki ei halua nuorena pentuja.NE ON PENtUJA ISOLLA P:llä...ajattelin ottaa kuule ihan kissanpennun seuraksi tänne.annan rakastavaisen kodin pienelle kissanpennulle ja siinä on yks askel saada asiani päivänjärjestykseen.
Mutta minua kiinnosti tekstissäsi
"mun ystävät on mun tukena tässä ja ovat sen kannalla,että en ole edes valmis äidiksi."
Oletko siis itse sitä mieltä vai sanelevatko ystäväsi mitä mieltä olet?
"en pilaa omaa nuoruuttani sillä,että haalaan jonkun pennun yksinhuollettavaksi." Aika rankkaa tekstiä... ei lapsi välttämättä pilaa elämää...
"mä olen siinä mielessä uskovainen,että pitää olla kokonainen perhe joka pysyy koossa ikuisuuden.mikä sen onnellisempaa."
Uskotko todella noin? En voi olla ajattelematta että tuolla tavalla uskova joutuu pettymään todennäköisesti vielä pahasti elämään. Itse olen optimisti, mutta pidän silti mahdollisena että nykyinen rakkauteni (jonka kanssa asun yhdessä ja olen seurustellut jo monta vuotta) saattaa sittenkin jonain kauniina päivänä pistää poikki kanssani tai jos menisimmekin naimisiin niin voihan meille tulla riitaisa ero.
Jos uskot/haluat kokonaisen perheen joka pysyy koossa ikuisuuden... no... saatat masentua tulevaisuudessa vielä pahemmin, pelkään.
säälittävät pikku huoranpenikat mitää tajua ku aikuiset koittaa saada järkiinsä - ihan turhaa! No tehköön virheensä, sama se sit vaikka liittyy myöhemmi niihi joitte itsaririski kolminkertastunu abortin myötä.. "ystävät" ne vaa ei kehtaa sanoo päin naamaa että Hyi v..u mikä Murhaaja ja sit säälittelee selän takana...!
Voi lopeta nyt "aikuinen" ihminen. Älä sano mitään jos et oo käynyt kouluja ammattikoulua pidemmälle. Sun tekstistäs heijastuvan kielenkäytön perusteella en sanois sua kovin aikuiseksi.
Must tommosten mielipiteiden kanssa ei kannata tulla tänne nettiin vaahtoamaan. Sun mielipiteet on niinku jostain pahimmalta keskiajalta, missä ihmisten tyhmyys ja julmuus oli pahimmillaan..
Harkitsemattomia ja tyhmiä mielipiteitä ei kannata lausua ääneen.
Ja tosta lapsellisesta huorittelusta ei ole mitään hyötyä, se kertoo vaan sanojastaan aika paljon...negatiivista (ilmainen vinkki).
jos tuo homma sulle noin selvää on. Ja luulitko, että saat vaan sääliä ja myötätuntoa, johon olet tuntunut jo oppivan. Olethan niin masentunut, kun ei sinulla ole miestäkään, voi kyl on tuon ikäsellä asiat huonosti!
"mä olen siinä mielessä uskovainen,"
No nythän sen ymmärtää, eihän uskovaiset avioliitonulkopuolella syntynyttä lasta voi kasvattaa, kauhee synti. Se ei olekkaan synti, kun tappaa pienen elämän.
"annan rakastavaisen kodin pienelle kissanpennulle ja siinä on yks askel saada asiani päivänjärjestykseen. "
Asias saat päiväjärjestykseen kun lakkaat ruikuttamasta siellä ja otat itteäs niskasta kii. Jo ne sun ystäväski on varmaan kyllästyneitä tollaseen itsesääliin. Voi jeesus mitä ininää.
Ja hae itelles sitten sitä ehkäisyä, jotta ei tartte tänne tulla uudelleen parkumaan, kun voi voi!
se siinä sit on.. ihmisten tyhmyys ja julmuus on pahimmillaan nykyaikana ja se näkyy esim. tämmösen aiheen olemassaolona ja palstojen tarpeena.
Kukaan ei voi päättää puolestasi, ja jos olet sitä mieltä että abortti on paras vaihtoehto, tsemppiä sinulle.
Koita saada asiasi järjestykseen, kannattaa hakea ammattiapua masennukseesi, usko pois että kyllä se elämä vielä siitä sutviintuu, ja kaikki muuttuu hyväksi jos vain itse jaksaa tehdä töitä sen eteen ja oikeasti haluaa elämänilonsa takaisin =)