Oon tasan varma että jok'ikinen narkkari on salaa toivonut että pääsisi eroon huumekierteestään.
Mutta ei pääse! Kun ei oo valmis luopumaan "kavereistaan"! Eiks ookkin vaikeaa! :O)
Mutta ei pääse! Kun ei oo valmis luopumaan "kavereistaan"! Eiks ookkin vaikeaa! :O)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itseasiassa narkomaanin voi olla vaikea luopua kavereistaan.mietihän itseäsi; jos joutuisit aloittamaan ns.uuden elämän, uusien ihmisien jne ympärillä. Mihin turvautua silloin, kun olet aloittamassa uuden kaveripiirin hankintaa.
ja pääseekö kaveripiiristä helpolla? Muuttamatta tmv. useinhan (varsinkin pienillä paikkakunnilla) vanhat tututkin törmäävät kaupungilla.. ? vai kuljetko silmät kiinni?
ja, narkomaanien kaveripiiri voi olla "petollista" eli ns.kavereita; mutta tottakai heillä voi olla myös AITOJA ystäviä. vai eikö muka voi? perustelehan ?
Ovatko narkomaanit mielestäsi jotenkin "paskempaa väkeä" kuin nämä tavalliset tallaajat, jotka eivät ole huumausaineisiin riippuvaisia!?
Itse olen asiaa sivusta seurannut. Kerran huumepiireissä - aina huumepiireissä. Vaikka sitä ei itse haluaisikaan. Tulee aina niitä vanhoja olalletaputtelijoita jotka saa sut repsahtamaan heikkona hetkenäsi. Varsinkin jos ei oo niitä "kunnon" kavereita jotka ei huumeita käytä. Sosiaalinen painostus, uhkailu ja pelotteleminen! Nämä kaikki oon käytännössä nähnyt. Onneksi tällä tarkoittamallani ex-narkkarilla on niitä hyviä kavereita, muuten se ois piireissä taas takasin. Vielä vuosienkin päästä mieli voi ailahtaa kun vaan siihen sakkiin joutuu mukaan! Eli totaalinen pesäero kaikista entisistä huumehörhöistä - on yksi askel pois huumeista!
Täytyy olla jotain mihin uskoa, jotain mitä toivoa ja jotain mitä rakastaa!
Toivon kaikille huumeista eroon pyrkiville rohkeutta jättää eletty elämä taakseen!
Se ongelma mikä kaveripiiristä tulee, on tosi paha, paljon pahempi kuin varsinainen riippuvuus, josta saattaisi päästä jopa yksin eroon ilman kavereiden vaikutusta!
Olen itse kokenut tämän asian ja siitä on niin vaikea päästä eroon, että mieluummin sitä melkein antaisi katkaista kädet kuin luopua kavereista (silloin nuorempana) ja jäädä ilman "seuraa".
Olen ollut jo täysin toisenlaisissa ympyröissä kohta 8 vuotta ja toivon todellakin tsemppiä niille, jotka pyrkivät eroon huumeista, tai paremminkin kaveripiiristä joka käyttää huumeita.
oikeita ystäviä löytää jos kaikki sun skidistä asti tuntemat frendit on samassa jamassa kun sä. Mä lopetin kiskomisen kun sain lapsen, muuten en varmaan ois pystyny. Muutamaan uuteen ihmiseen olen tutustunu mut tunnen itteni jotenki oudoks niitten kanssa :( (saatikka jos mun menneisyys tulee ilmi) Niihin vanhoihin kavereihin törmäilee aina välillä ja alkaa kyl ahistaa, ikävä kyllä. Mistä puhua tuntemattomien kanssa kun elämäsi oli niin pitkään päihteiden käyttöä ja sen sivutuotetta? Vinkkejä vastaanotetaan:)