Heh, mitkä ohjelmat tai elokuvat ovat teillä saaneet joko odotusaikana tai synnytyksen jälkeen itkun aikaan? Meinaan että selvästi hormonien vaikutuksesta.
Mulla jo 7kk synnytyksestä ja yllätyksekseni aamuinen Perhe on pahin -jakso sai suupielet vääntymään alaspäin. Ei oo kyllä se sarja ikinä aikaisemmin itkettänyt! :D (kävi ilmi että Gloria ja Mike ovat asumuserossa, bryääääh...)
Mulla jo 7kk synnytyksestä ja yllätyksekseni aamuinen Perhe on pahin -jakso sai suupielet vääntymään alaspäin. Ei oo kyllä se sarja ikinä aikaisemmin itkettänyt! :D (kävi ilmi että Gloria ja Mike ovat asumuserossa, bryääääh...)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tunnustus! Luin lapsuudesta tuttua Vihervaaran Anna kirjaa ja itkin ihan kamalasti kun Matthew kuoli loppupuolella. Mies rynnisti olohuoneesta katsomaan kun vollotin antaumuksella makkarissa. Se oli ensin ihan kauhuissaan mutta pystyi nielaisemaan naurun kun kuuli itkun syyn. :D
telkkaria kun lähes kaikki ohjelmat sai itkun aikaan. Uutisia katselessa itketti kaikki hirveät tapahtumat sodista ilmaston lämpenemiseen, 911 sai kanssa silmät punottamaan, hesariakaan en saanut itkemättä luettua, kun näki lasten kuolinilmoituksia niin saattoi itku jatkua pitkäänkin ; ) Näin normaali oloissa olen kyllä tunneihminen, mutta en itke päivittäin....
Nämä on itkettänyt muuten vaan: Michael Myersin kuolema Halloween 20:ssä, Tuhkimotarinan Olimpian kipeä menneisyys, Idolsin Kristianin tippuminen ja Annikan kuolema salkkareissa
Raskausaikana aika moni itketti, mutta erityisesti Suurin pudottaja (se amerikan versio): Aina, kun joku tippui sarjasta, aloin itkemään sen tippumisen takia ja sit, kun se pudonnut menee kotiin ja näkee perheensä pitkästä aikaa niin silloin mä vasta itkinkin.
Sit kaikissa kilpailuohjelmissa niinku pelkokerroin aloin itkeä onnesta, kun joku jakson lopussa aina voitti.
Big Brotherissa itkin: en silloin, kun selvisi kuka putosi vaan kun ne näytti videolta pudonneen hyvät hetket talossa.
Synnytyksen jälkeenkin oon edelleen aika herkkä itkemään. En kyllä enää niin pahasti kuin raskausaikana. Nyt oon katsonu MTV3 Faktalta tosiTV -ohjelmaa Riskitapaukset, missä näkyy synnytyksiä: silloin saa ihan kunnolla itkeä.
sitten muillakin ollut :)
Vaan tänä aamunapa se vasta sitten itkettikin kun Gloria ja Mike vissiin tekivät sovinnon ja palaavat yhteen...
ja rohkeat.. ..voih..katoin joskus (en muista kumpaa odotin) ihan vaan ku oli aikaa juur silloin, niin katoin jakson ja itkin..
ja tänä aamuna myös kun kyseinen jakso jatkui.. tiesin kyllä mitä tulee, kun glorialle on tehty silloin muinoin oma spin off sarja, jossa seikkailee eronneena poikansa kanssa..
Niinkö siinä sitten kuitenkin käy :(
Voivoi... mää oon aina niin tykänny Mikesta ja ne on ollu niin mahtavia aina yhdessä! Byäääää...
Tyttökin jo tuntee joka-aamuisen päivänaloituslaulun "Boy, the way Glenn Miller played..."
toi sarja ei taida enää kovin kauaa kestää. myös archielle tehtiin spin off, jonka nimi on Archies´s place. siinä gloria vierailee muutaman kerran. Edith halus lopettaa siinä näyttelemisen aika alussa, joten sille kirjoitettiin muistaakseni sydänkohtaus.
noita juttuja voi käydä katsomassa www.imdb.com ja sinne hakuun haluttu henkilön nimi tai ohjelma/leffa.
noita sarjojahan ei suomessa ole varmaan edes näytetty, ja tuskin näytetäänkään, joten tuskin kauheita salaisuuksia paljastelen..
jossain vaiheessa oli niin herkkis olo, hyvä ettei joku vaaliväittelykin olisi saanut kyyneliä irtoamaan :D
Kamalinta oli kyllä elokuvat tai sarjat, joissa kävi jollekin huonosti.
Kun oli se jalkapallon mm-finaali, missä pelas Italia ja Ranska, satuin vaihtamaan sille kanavalle, kun viimeiset minuutit oli menossa. En siis ole yhtään jalkapallo-fani, mutta se kumpi voitti niin aloin itkeä onnesta niiden puolesta mutta kun näin miten hävinneen joukkueen pelajat oli niin surkeen näkösiä, aloin vollottaa ihan kauheesti pelkästä myötätunnosta. Naurattaa toi juttu näin jälkeenpäin. ;)
On varmaan hormonit jotenkin sekaisin, kun lapsi on jo 1,5v ja silti elokuvat, kirjat, tv-sarjat yms. saa aikaa helposti sen, että kyyneleet tulee silmiin.
On ihanaa, että muutkin nauraa itselleen. En silti välttele katselua tai lukemista, nielaisen ja annan kyynelten valua, jos ne on tullakseen.
mulla ei hormoonimyllerrys aiheuta mitään ylimääräistä mielialavaihteluia tai korostumista jne, mutta ihan normaalisti päästän porun. Esim viimeksi kun olime katsomassa lasten elokuvaa "Lotta ystävämme"; lopussa kun Lotta-hämähäkki kuolee niin meikäläinen parkui ihan kunnolla ja pelkäsi että valot syttyy liian nopeaan...
Toisaalta taas on ihan yleisiä tilanteita joissa ihmiset liikuttuu ja itkee ja joissa itse en sitten taas koe mitään elähdyttävää..