Joskus kun mietin miksi olen täällä en löydä siihen vastausta. Mikä rooli minulla on tässä maailmassa?
Pitkät ajat olen ollut masentunut. Luulin aluksi että kaikki on vain omaa mielikuvitustani, mutta ei se niin mennyt.
Aamuisin on niin vaikea katsoa itseään peiliin huonosti nukutun yön jälkeen. Se ei ole kovinkaan mahtavaa herätä yöllä 10 kertaa pyörien, itkien ja joskus jopa huutaen.
Vihaan itseäni kun olen antanut tämän mennä tähän pisteeseen. Toivon lähes joka päivä että kuolisin jotenkin. Itsemurha on käynyt mielessä mutten sitä tee koska satuttaisin enemmän vain läheisiäni.
Yksi askel eteenpäin on se kun hain apua. Olin niin luhistunut, "kuollut" sisältä että mun täytyi päästä pois tästä sisältäni vellovasta pahasta olosta joka tekee minusta aivan eri ihmisen kuin oikeasti olen.
Ennen rakastin elämää, kesää, talvea kaikkea..nyt ei mikään tunnu missään..Ei edes lääkkeet auta..
mikään ei sovi minulle, ei mikään lääke mitä olen kokeillut. Kärsin kuulemma keskivaikeasta masennuksesta..
Ennen kuin hain mitään selvennystä tähän olooni vajosin niin alas kuin ihminen voi vajota..Aloin liikkua sellaisissa piireissä missä käytettiin huumeita..Kokeilin itsekin muutaman kerran..Silloin oli kerrankin hyvä olla..aamulla aina herättyäni paha olo velloi sisälläni ja oli pakko saada helpotusta...
Silmäni avautuivat silloin kun kuulin kaverini tehneen itsemurhan..silloin hain apua joka ei kuitenkaan minua ole auttanut..
Pitkät ajat olen ollut masentunut. Luulin aluksi että kaikki on vain omaa mielikuvitustani, mutta ei se niin mennyt.
Aamuisin on niin vaikea katsoa itseään peiliin huonosti nukutun yön jälkeen. Se ei ole kovinkaan mahtavaa herätä yöllä 10 kertaa pyörien, itkien ja joskus jopa huutaen.
Vihaan itseäni kun olen antanut tämän mennä tähän pisteeseen. Toivon lähes joka päivä että kuolisin jotenkin. Itsemurha on käynyt mielessä mutten sitä tee koska satuttaisin enemmän vain läheisiäni.
Yksi askel eteenpäin on se kun hain apua. Olin niin luhistunut, "kuollut" sisältä että mun täytyi päästä pois tästä sisältäni vellovasta pahasta olosta joka tekee minusta aivan eri ihmisen kuin oikeasti olen.
Ennen rakastin elämää, kesää, talvea kaikkea..nyt ei mikään tunnu missään..Ei edes lääkkeet auta..
mikään ei sovi minulle, ei mikään lääke mitä olen kokeillut. Kärsin kuulemma keskivaikeasta masennuksesta..
Ennen kuin hain mitään selvennystä tähän olooni vajosin niin alas kuin ihminen voi vajota..Aloin liikkua sellaisissa piireissä missä käytettiin huumeita..Kokeilin itsekin muutaman kerran..Silloin oli kerrankin hyvä olla..aamulla aina herättyäni paha olo velloi sisälläni ja oli pakko saada helpotusta...
Silmäni avautuivat silloin kun kuulin kaverini tehneen itsemurhan..silloin hain apua joka ei kuitenkaan minua ole auttanut..
Vastaukset 2
Vanhimmat
..kärsit ehkäpä maailman paskamaisinta sairautta.Monesti olen itsekin miettinyt mitä minä täällä teen ja mitä pahaa olen tehnyt että olen tänne joutunut kun en kerran täällä pärjää.. ja juuri tuo kun haluaisi lopettaa kaiken mutta ei missään nimessä halua aiheuttaa sitä tuskaa läheisilleen että kuolisin. mulla on oikeastaan aika sama tilanne kun sulla ja olen sortunut käyttämään alkoholia huumeiden sijaan.. luulen tietäväni aika hyvin miltä susta tuntuu koska me sairastetaan samaa sairautta.. mutta koita pysähtyä, ota vaikka kynä ja paperi ja ala vaikka väkisin miettimään mitä oikeasti haluat.. tiedän, se voi tuntua mahdottomalta koska masennus hallitsee sua niin vahvasti.. mutta sä tiedät sen oikeasti mitä haluat elämältä.. ota askel kerrallaan ja yritä ja yritä.. näin ainakin minä olen päättänyt tehdä.. se että onnistunko, siitä ei voi olla koskaan varma mutta olen päättänyt silti yrittää.. koska sillä saatan saada paremman tulevaisuuden. Ja mikä tärkeintä, älä tee niitä asioita mitkä aiheuttaa masennusta (esim juominen omalla kohdallani). Lääkkeistä saattaa olla apua ja ne auttavat alkuun mutta yksinään ne eivät sua paranna koskaan, se on fakta. Sun pitää vaa koittaa jaksaa ja löytää ne asiat, jotka saattaisivat kohottaa mieltäsi.. ja puhu asioistasi,anna aikaa, vaikka se mahdottomalta tuntuukin mutta mahdotonta se ei ole. Masennuksesta toipuminen on piiitkä prosessi. Aina on toivoa.. En tiedä onko tästä mitään apua ja kuinka usein olet nämä samat jorinat kuullut. Mutta yritä jaksaa ja toivottavasti sulle alkaa aurinko paistamaan.. No alkaa tietysti.. Tsemppiä..
Hae apua ammattiauttjalta. Kun masennus on sellainen sairaus, ei sen kanssa jaksa eikä saa olla yksin. Sillä se menee aina pahemmaksi ja syvemmäksi mitä pidemmälle sen kanssa koittaa loihtia mennä. Hakeudu hyvän lääkärin pakeille, sitten hyvän ja asiansa tuntevan psykologín tykö.
Lueppa kirjallisuutta, lainaat kirjoja jotka käsittelevät masennusta. Sieltä aivan varmasti löydät itsesi monesta kohtaa. Ja näin saat vastauksen omaa sisäistä olotilaa kohtaan. Näin osaat paremmin keskustella psykolgin kanssa asioista.............. tsemppiä ja voimaa sinulle