Ympäriltäni on kuollut aivan liikaa hyviä ihmisiä, nuoria, perheen äitejä ja isiä. Vaikka joistakin tapahtumista on jo kauankin aikaa, en millään pysty näistä asioista puhumaan muiden ihmisten kanssa. Pelottaa jatkuvasti, kun tutut ja oudotkin kyselevät näistä ja voinnistani ja sukulaisteni voinnista, kuinka olette jaksaneet ja toipuneet. Ja pahinta on , että näistä tullaan kyselemään jossain kaupan kassajonossa tai lääkärin odotushuoneessa, jossa on paljon muitakin ihmisiä kuuntelemassa. Minä, kun heti alan itkemään. Ja vielä olen itse fyysisesti sairas, lääkityksellä pysyn suht terveeenä. niin tämäkin on asia, joka saa herkästi itkuni pintaan, kaikki virastot, uudet työpaikat, uudet ihmiset ja tilanteet jne. joissa joudun sairaudestani puhumaan, ovat minulle niin stressaavia. Olen aivan, aivan liian herkkä itkemään, ja se on niin raivostuttaa!! Pelkään siksi kaikkia uusia ihmisiä ja tilanteita, joissa aina näyttää tulevan joku näistä elämäni kriiseistä esille, jos ei heti niin ainakin aika pian. Neuvoja!! En minä kotona perheeni kanssa näistä pillitä, enää! Onko muita itkupillejä?
pelkään, että alan itkemään
liikaa murheita
2408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
pelkää tapahtuvan, myös tapahtuu?
Siis ihmisen käytöksessä ja reagoimisessa?
Eli jos hirveesti pelkää punastumista, se myös tulee tapahtumaan... sama vois olla itkuherkkyyden kanssa...
Eli se itku-pelko pitäis jotenkin selättää, jo etukäteen. Ajatella karskimmin, että mitä siten jos purskahdankin itkuun tai päättää vaikkapa etukäteen , että silloin ja silloin alan taatusti itkemään....
Kuulin näistä menetelmistä dr. Philissä ja uskon, että kannattaa kokeilla.
tuossa ajatuksessa. Kerran kävi nimittäin yksissä näistä läheisteni hautajaisissa,näin: ajattelin, että nyt on niin suuri suru, että hautajaiset taitavatkin olla sitten yhtä itkua, kaikkien mukana olevien taholta, eli saan sitten itkeä ihan rauhassa muiden mukana. Ei tällä kertaa tarvitse peitellä! kuinkas ollakaan, minä olin se joka itki vähiten ja siis todella vähän. Täytyypä kokeilla ja uskaltaa antaa lupa itselle itkeä, jospa asiat menisivätkin päälaelleen. Mutta uskallanko antaa sen luvan itselleni....