Eihän Lutherkaan

koskaan tuomitsekaan toista. Mutta kun istut Jumalan sanan kuulossa,Se puhtaasti ja raamatun mukaan saarnattu sana käy kohti ja erottaa vain kaksi ryhmää: sisäpuolella ja ulkopuolella armovaltakunnan . Se on väistämätön jumalan sanan tehtävä.

Emme me voikaan tuomita että sinä olet oleva tulevaisuudessa kadotuksessa. Koska:me emme voi tietää, vaikka tämä ihminen vielä tekisi parannuksen ennen kuolemaansa ja näin pääsisikin taivaaseen. Mutta ymmärrän teidän ajatuksen että me tuomitaan. Olen ajatellut että tätä voisi verrata todelliseen lääkäriin ja valelääkäriin. Kun potilas menee tietämättään valelääkäriin tutkituttavaksi ja lääkäri toteaa: "Terve kuin pukki, ei mitään hätää." Niin tämä ihminenhän uskoo iloissaan puheen ja lähtee onnellisena kotiinsa, eikä tiedä että lääkäri ei tiennyt itsekään onko potilas terve vai ei, helppo on sanoa että terve oot. Mutta jos tämä potilas olisikin mennyt oikean lääkärin vastaanotolle ja lääkäri olisi tutkimisen jälkeen todennut esim. että "Sinulla on syöpä." Niin sehän olisi kuulostanut kauhean pahalle. Varmasti hän olisi kapinoinut että ei voi olla totta! Ei minulla voi olla syöpää jne.
Niin samalla lailla tämän ajan ihmiset (suurin osa) ovat näitä valelääkäreitä, jotka hyvin mielellään päästäisivät ihmiset taivaaseen uskolla kuin uskolla, kun ei kerran oikeasti tiedä milloin on uskovainen ja milloin ei. Mukavahan sellaista "lääkärin puhetta" on kuunnella, että taivaaseen sinä olet matkalla. Mutta jos näille ihmisille sanookin "oikea lääkäri" (lue vl-ihminen,vaikka se varmastikin pahalle sinusta tuntuu), että "Kuule, tuolla sinun uskolla ei peritä iankaikkista elämää, sinun pitäisi tehdä parannus." Niin varmasti nousee karvat pystyyn, että miten sinä VOIT noin sanoa ja vielä MINULLE!!
Eli oikein mielellään me vl:t sanoisimme kaikille maailman ihmisille, että te kaikki pääsette omalla uskollanne taivaaseen, uskoittepa sitten mihin ja miten tahansa, mutta kun se ei ole totta! Mitä hyötyä siitä olisi? Se hyöty täällä ajassa, että tälläkään palstalla ei niin meitä vl:iä haukuttaisi, mutta kuoleman tullessa jos ei ole oikea usko sydämellä, kävisikin huonosti.
Muistatteko miten oli Jeesuksen ajalla? Oli porttoja, publikaaneja ja fariseuksia. Portot olivat julkisesti syntielämässä nauttimassa, publikaanit ymmärtääkseni olivat "kunniallisempia", mutta silti tekivät syntiä (korjatkaa joku viisaampi) ja fariseukset ne vasta kunniallisia olivatkin: yrittivät kaikkensa täyttää lakia ja olivat hyviä ihmisiä, eivät kellekään tehneet pahaa, lepäsivät su:na,auttoivat köyhiä jne. Mutta mitä Jeesus sanoi Fariseuksille? "Portot ja publikaanit menevät teidän edellänne taivaaseen." Ja mitähän se tarkoitti? Jeesus näki fariseustenkin sydämiin, siellä ei ollut oikeaa uskoa. Sieltä löytyi vain omaa vanhurskautta, ulkokullaisuutta. Ja tarkoitti, että portot ja publikaanit helpommin saattavat huomata syntinsä ja virheensä ja näin ollen nörtyä parannukseen ja päästä taivaaseen. Mutta fariseuksilla oli oma kunnia ja oma hyvä elämä ne kulmakivet joiden turvin he pyrkivät taivaaseen. Eikä ollut siitä kyse, etteikö he olisi uskoneet Jumalaan ja halunneet oikeasti taivaaseen.
Eli on selvästi huomattavissa tälläkin ajalla kuinka täällä portot, publikaanit ja fariseukset täyttävät maan ja pieni joukko on niitä Jeesuksen opetuslapsia. Historia toistaa itseään...