Olen nykyisin 30 -kymppinen, avioliitossa elävä, oman elämän kuntooni saanut mies, opiskellut pitkällle, löytänyt vakituisen duunin ja velkaantunut vain omasta asunnosta maltillisesti.
Viimeiset 17 vuotta olen seurannut omien vanhempieni taistelua 90- luvun laman ajoista kertyneistä veloista.
Ennen 90-luvun alun lamaa vanhempani elivät rikasta elämää, tienasivat suhteellisen helposti ja nauttivat. Kuten monet muutkin.
Laman tuiverruksessa kuitenkin kaatui firman velat niskaan ja osaksi niitä maksavat vieläkin. Velkajärjestelyistä huolimatta.
Töitä heille, noin 50 - 55v vanhemmilleni, on mitä sattuu nykyisin. Viimeiset 17 vuotta ovat taistelleet erilaisissa pienipalkkaisissa duuneissa. Töitä on sentään ahkerille ollut, edes jotian. Luottotiedot kuitenkin ovat menneet, mutta ovat kaikkea muuta kuin rikollisia, huolimattomasti asiansa hoitaneita. Laman isku oli niin syvä.
On pystytty pitämään osa aikoinaan hankitusta omaisuudesta, mutta osan myös pankki vei.
Itse vain voin sitä kiittää, kuinka hyvin kuitenkin köyhästäkin perheestä lähtöisin oleva ahkera nuori voi opiskella pitkälle, päästä kiinni hyvään uraputkeen koulutuksen kautta ja hyvään ansiotasoonkin. Kiitos opintotukijärjestelmämme, joka on sentään olemassa.
Olen auttanut vanhempiani tuhansilla euroilla ja osan saanut takaisin. En olisi ikinä halunnut, että vanhempani joutuvat elämään erittäin niukkaa elämää taloudellisesti, taistelmaan vuosia , jotta kaikki omaisuus ei menisi pankille vain laman jäjiltä.
Viimeiset 17 vuotta olen seurannut omien vanhempieni taistelua 90- luvun laman ajoista kertyneistä veloista.
Ennen 90-luvun alun lamaa vanhempani elivät rikasta elämää, tienasivat suhteellisen helposti ja nauttivat. Kuten monet muutkin.
Laman tuiverruksessa kuitenkin kaatui firman velat niskaan ja osaksi niitä maksavat vieläkin. Velkajärjestelyistä huolimatta.
Töitä heille, noin 50 - 55v vanhemmilleni, on mitä sattuu nykyisin. Viimeiset 17 vuotta ovat taistelleet erilaisissa pienipalkkaisissa duuneissa. Töitä on sentään ahkerille ollut, edes jotian. Luottotiedot kuitenkin ovat menneet, mutta ovat kaikkea muuta kuin rikollisia, huolimattomasti asiansa hoitaneita. Laman isku oli niin syvä.
On pystytty pitämään osa aikoinaan hankitusta omaisuudesta, mutta osan myös pankki vei.
Itse vain voin sitä kiittää, kuinka hyvin kuitenkin köyhästäkin perheestä lähtöisin oleva ahkera nuori voi opiskella pitkälle, päästä kiinni hyvään uraputkeen koulutuksen kautta ja hyvään ansiotasoonkin. Kiitos opintotukijärjestelmämme, joka on sentään olemassa.
Olen auttanut vanhempiani tuhansilla euroilla ja osan saanut takaisin. En olisi ikinä halunnut, että vanhempani joutuvat elämään erittäin niukkaa elämää taloudellisesti, taistelmaan vuosia , jotta kaikki omaisuus ei menisi pankille vain laman jäjiltä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on aivan turha nostaa pöydälle kun puhutaan niistä, jotka oli vyötärönkorkuisia laman aikana. Tyypillinen nuori velkaantuu vuokran, kännylaskujen, luottokortin ja pikavippien takia, ei siksi koska on joutunut uhraamaan oman taloutensa suuremman hyvän (=pankkilaitoksen ja sitä kautta koko kansantalouden) tähden.
Vedän muuten lippaan sille että autat rahallisesti vanhempiasi. Älyttömän moni ei sitä tee, vaikka millainen hätä olisi.
no juu, minulla on onneksi nykyisin varaa auttaa jonkin verran vanhempiani. Puolisoni kanssa yhteiset tulomme noin 7000€ /kk, ei lapsia, ja rasitteena vain noin 80 000€ asuntolaina kivasta asunnosta. Elämä on varsin huoletonta, matkustelua, harrastamista ja rakastamista, ikää mittarissa 29-30.
Raja siinäkin tietty menee, mutta tuhansista euroista puhutaam auttamisestani vanhempiani kohtaan.
Sitä olenkin joskus miettinyt, miksi oikeasti autan. Miksi en laittaisi niitäkin rahoja vaikka uuden veneen tai moottoripyörän hankintaan, kuten monet ikäiseni vastaavassa elämäntilanteessa olevat. Jättäisin jo vanhempani oman onnensa nojaan.
Se vain ei ole minun luonteen piirteeni. Rakastan läheisiä ja hädän hetkellä autetaan omien järkevien resurssien puitteissa. Ei käännetä selkää itsekkäästi.
Älähän jeesustele poika.
Niin kauan tullaan Suomessa jeesustelemaan, kunnes on Halosen ja Koiviston konklaavin jutut on selvitetty. Suomen s....tan synkässä historiassa on todella paljon selvitettävää.
Nyt taas on menossa yksi valtion kouristuksista: Stasi listat, niitä ei saa julkaista??????
Lamavellallisetkin olisivat saaneet velkansa maksettua, jos yhteiskunnan olisi annettu 90 luvun alussa vapaasti kehittyä. Näin ei tehty ja maksajina ovat olleet vellalliset 15 vuotta. No eläke ainakin juoksee sille virkamieslaumalle, jolle tuo aika on maksettu palkkaa.
Kolme neljästä virkamiehestä on aivan turhia, mutta joidenkin toimesta järjestelmää on vaan pidetty yllä.
Kertomasi tarina on monille tuttua, monet 90-luvun yrittäjät ottivat lainaa, yritys meni alta, lama vei maksukyvyn. Mutta kukaan ei tuolloin eikä tänäänkään pakota ottamaan lainaa. Se laina, se raha, jonka vanhempasi saivat aikanaan, on jonkun toisen rahaa, vaikka sitten pankin, ja velat nyt on vain aina maksettava takaisin. Ei kukaan varmaankaan pidä lainantakaisinmaksusta, mutta se kuuluu sopimukseen, jonka he allekirjoittivat. Olen ottanut lainaa, ja olen maksanut sen takaisin, säästämällä, varautumalla tulevaan, ennakoimalla.
Jokainen, joka perustaa yrityksen, varmaankin ajattelee, että näin tekemällä on vapaampaa, ja ehkä voitotkin ovat suuremmat. Yrityksen perustaminen suurimmaksi osaksi lainarahalla on aina riski. Tunnen 90-luvun epäonnistujia, mutta myös menestyjiä.
Olen mieluummin muilla töissä, suuren konsernin palveluksessa, suht turvallisin mielin, knock on wood, kuin pienyrityksen omistajana, freena, jolla on ainainen huoli tulevaisuudesta.
Asiatietosi ei ole riittävä puhumaan mitä tapahtui laman alla ja sen aikana.
Olen myös konkurssin tehnyt yrittäjä, joka menetti kaiken muun paitsi velat. Vielä -91 pankki vakuutti, ettei kiinteistöjen hinnat ainakaan tule laskemaan.Nämä signaalit hän tietenkin sai konsernin johdolta, jotka muuten olivat paljolti samoja henkilöitä, jotka istuivat eduskunnassa!!! Tuttuja kun oltiin, niin pankkinjhtaja myös aina vakuutti, että kyllä me sumplitaan sitten jotain,jos tulee vaikeuksia.
Lopputuloksen ilmeisesti sinäkin tiedät, mutta kuinka moni pienyrittäjä on todellisuudessa syypää? Toki osittain, mutta vain hyvin pieneltä osin.