Nyt sen tiedän. Se on terveys; läheisten ja oma. Vakava sairaus pysäyttää, ainakin sellaisen herkän ihmisen kuin minä. Vaikka on kyseessä "vanha" isä.
Ihmisen kohtalo ei ole omissa käsissä. Minä uskon, että se on Korkeimman käsissä. Koko elämä.
Tällä hetkellä on ihan sama, vaikka lottovoitto menee viikosta viikkoon sivu suun. Who cares.
Mitä helkkarin väliä on sillä, vaikka sulla on viisi kiloa ylipainoa, jos olet terve! So what.
Olen todella herkässä mielentilassa ja siksi tämä teksti on tällaista. Pyydän anteeksi. Ehkä tässä on myös sellaisia pointteja, jotka toiset teistä voivat hyvin ymmärtää.
Ihmisen kohtalo ei ole omissa käsissä. Minä uskon, että se on Korkeimman käsissä. Koko elämä.
Tällä hetkellä on ihan sama, vaikka lottovoitto menee viikosta viikkoon sivu suun. Who cares.
Mitä helkkarin väliä on sillä, vaikka sulla on viisi kiloa ylipainoa, jos olet terve! So what.
Olen todella herkässä mielentilassa ja siksi tämä teksti on tällaista. Pyydän anteeksi. Ehkä tässä on myös sellaisia pointteja, jotka toiset teistä voivat hyvin ymmärtää.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ymmärrän hyvin, että ihmiset toivovat elävänsä terveinä elämänsä loppuun saakka. Seurasin äitini taistelun vierestä vakavaa sairautta vastaan.
Hän tiesi lähtevänsä pois, oli enää ajan kysymys koska. Silti loppuun saakka hän jaksoi hymyillä ja kertoa viettäneensä onnellisen elämän. Lapset olivat hänelle tärkeintä elämässä, hänen onnellisuutensa!
...sitähän se onnellisuus on. Koskaan ei pitäisi antaa periksi vaikka olisi kuinka vaikeaa. Aina löytyy jokin ihana asia joka voittaa kivun ja tuskan. Sitähän tämä elämä on! Siksi on tärkeää että jokaisella olisi jokin johon voisi turvautua. Kyllä sairaanakin voi elää hyvän elämän tai ainakin uskon niin???
Isällä on edessä syöpähoidot. Leikata ei voida, mutta onhan muita.
Toivoa ei saa menettää. Me taistellaan. Yritän pitää itseni kasassa, sillä sairasta ihmistä ei saa laittaa tukemaan meitä muita. Meidän on oltava se, johon tukeutua.
Kiitos, Tomppa.
samaa mieltä että terveys on kaiken a ja o
äläkä pyydä anteeksi, jokaisella on hetkensä, jolloin on vaikka vaan kirjoitettava ajatukset ja tunnot "ulos"
Kohtalaisesti nukutun yön jälkeen on jo hiukka parempi olo.
Syöpä ei ole kuolemantuomio. Pidän kiinni siitä.
Kiitos ja halaus sinulle!
Suomi24 keskustelut.
Ei ole pila!
mieltä. Yhdessähän ne hyvät lapset sekä tappelee, että leikkii.
Ja tukee toisiaan.
on terveys,sen olen kokenut ihan itse.Viime talvi oli yhtä h¤¤¤¤iä kun ei päässyt liikkuun,posti-laatikolle on vain noin 500m mutta se oli jo liikaa.
Yöt valvoit ja yritit olla vielä ystävällinen puolisolle ja kavereille,hammasta purren,sen verran sisukas oon etten näyttänyt sitä tuskaa kellekkään itkin ihan itsekseni.
Oli kyllä jo jossain vaiheessa joku muu mielessä mutta onnex on noi koirat niin ei voinut kuin päästää sen ajatuksen vain mielee,ei tekoon.
Nyt on asiat ok tällä hetkellä voin taas lenkkeillä ja olla kuin muutkin ihmiset.
Kesää täällä odotetaan kovasti....
Oikeen hyvää viikonloppua kaikille kamuille....
Huomenna koira näyttelyyn,pitäkää peukkuja että saatais ruusuke....
laitoin jo kertaallen mut eipä vaan näy.
Joten mikä on tärkeintä kyllä se on terveys itselläni oli viime talvella liikkuminen niin huonoo etä en päässyt edes postia hahkeen vaikka matkaa ei ollut kuin noin 500m,kyllä siinä jotain tuli manattua.
Eikä sinä kaikki kun toi pääkin rupes sekoon,yritit olla kuin ei mitään puolisolle ja kavareille.Itkin monent kerrat yksin,sen verran sisua oli,että en näyttänyt kuinka kipee olin,vaikka kyllä puoliso tiesi.
Ei öitään pystynyt nukkuun.....
Pahat kyllä tuli monet kerrat mieleen mutta onex on noi koirat niin en voinut, kuin ajatella en tehdä ....
Mutta nyt on helpompaa kun taas voin olla koirien kanssa lenkillä ja muutenkin kävellä....
kesää tässä hyvin mielin odotetaan:)
Kaikille hauskaa viikon loppua.
Huomenna mennään koira näyttelyyn pitäkää peukkuja että ees saatas ruusuke....
Kyllä te ruusukkeen saatte. Me pidetään peukkuja!
Niin olen 50 v ja sairastan vaikeaa selkä sairautta,20 vuotta (eläkkeellä ) lääkitys on morfiini,mutta kuin eilen joudun jälleen kerran sairaalaan piikille,joten terveyttä monet pitää itsestään selvänä,mitä se varmaa ei ole.Sairaudessa kumppanin tuki on ehdoton,ollapa yksin ?.
Ihan kaikilla on elämässä toivoa. Se voi olla juuri nyt aurinko, joka tuolla ulkona paistaa. Se voi olla tuuli, kun avaat ikkunan pyyhkäisee kasvojasi tai jos jaksat ulos mennä, niin keväinen sää. Pienien lintujen laulun kujerrus tai vaikkapa tämä ohikiitävä hetki.
Sehän voi olla kirjoittelija suomi chatissa, juuri sillä hetkellä vain sinua varten.
Onni koostuu pienistä asioista, jopa hymystä.
Kaikille voimia juri nyt toivotan.
Lämmin halaus juuri sinulle, kun voimat ovat heikommillaan, viivähdän hetken, siirrän voimia juuri sinulle.
Niinpä. Terveys on meille "terveille" liian itsestäänselvää. Muille sattuu, muut sairastuvat. Hiljennymme hetkeksi ja sydämestämme toivotamme jaksamista, voimia ja kaikkea hyvää heille, joita maailma kolhii tavalla tai toisella. Sitten taas mennään.
On varmasti vaikea asettua sairaan tuntoihin asumaan. Vertaistuki on parasta, luulen. Silloin ei tarvita sanojakaan.
Jaksamista. Minuutti kerrallaan, kun on paha päivä ja pikkuisen enemmän, kun on voimia.
jos eteeni kannettaisiin tarjotin. Siinä olisi kaksi kirjekuorta. Toisessa lottovoitto, miljoona luokkaa ja toisessa isän tervehtyminen ja taattu terveys kaikille rakkailleni.
Lottovoittokirjekuori saisi jäädä siihen. Epäröimättä valitsisin terveys-kirjekuoren.
Vaikka kaukana hyvätuloisesta olenkin.
Välillä on ihan hyvä pysähtyä miettimään itselleen tärkeitä asioita. Usein se vain tapahtuu vasta silloin, kun jotain tärkeää on menettämässä, jolloin paluuta tuttuun ja turvalliseen ja tasaiseen arkielämään ei enää ole. Terveys on tärkeää, mutta ei kuitenkaan niin tärkeää, etteikö sairastumisen jälkeenkin pystyisi elämään hyvää ja onnellista elämää. Nuo elämän tärkeät asiat kun voivat muuttua moneenkin kertaan elämän aikana...
Voimia sinulle!
Kaikkein tärkeintä elämässä on puutarhanhoito...eikä sekään nyt niin hirveän tärkeää ole.
että on toivoa - ihan varmasti isä paranee. Hyväkuntoinen ihminen on hauras. Kalpea. Yrittää jutella jotain - silmät kyyneleistä kimmeltäen.
Minä en taida jaksaa tätä.
miksi pyydät tekstiäsi anteeksi,koska kirjoitit minusta todella hienosti..Noin ne asiat menee jokaisella oikeaan tärkeysjärjestykseen..
Olen kokenut itse,minkälaista oli,kun toinen vanhempi sairastui syöpään..Silloin kyllä lähti päästä kaikki turhuudet...
sen huomaan. On kuin sumussa eläisi. Epätodellisuudessa. Ajatukset kiertävät samaa kehää. Jos vain voisi luottaa siihen, että vielä jonain päivänä isä on terve. Kaikki palaa ennalleen. Antaisin mitä vain, jos voisin olla tuosta varma.
isäsi sairauden johdosta.
Olen läpikäynyt molempien vanhempieni vaikeat sairaudet ja kuolemat.
Pysäyttää niin totaalisesti,ettei elämän muu hurja meno ja syke tunnu miltään,saati sitten muutamat vyötärömakkarat.
Kuoleman läsnäolo pelästyttää ja laittaa meidät ajattelemaan elämän rajallisuutta ja voi tuntua kummalliselta,mutta uskon sen olevan myös elämän tarkoituksen suurimpia vastauksen antajia.
Voimia sulle Niisku-Myy:)
Voi taivas. Sinä olet ollut todella kovilla...Olen todella pahoillani puolestasi.
Kyllä tosiaan pysäyttää ajattelemaan elämää. Mikä on muka tärkeämpää kuin terveys ja läheiset ihmiset? Ei mikään. Plaah kaikille lottoarvonnoille tai "Biitsi-kuntoon pillereillä" - kotkotuksille. Voi varjele sentään!
..kuten itse totesit, kaikki on lopulta Korkeimman sallimusta. Ja miksi se sallitaan on sekin lopulta meidän parhaaksemme. Emme kasva tai usein edes suostu kasvamaan jos emme kohtaa vaikeuksia ja esteitä tiellämme.
Minulle on tullut lopulta kaikkein tärkeimmäksi tämän Korkeimman tuntemus,sillä Hän on se joka kaikesta lopulta päättää. Kaikki muu on väliaikaista ja ohimenevää, ja en pysty itse tulevaisuuteeni kovin paljoa vaikuttamaan. Voi tulla sairautta, menetyksiä, kärsimystä tavalla ja toisella ja kuolema sitten joskus. Mitä jää kun minä lähden kerran täältä ja millä todella on arvoa siinä hetkessä... Silloin ei varmaan merkinne paljoa se mitä minä sain vaan se mitä minä jätin jälkeeni. Ei merkkaa status, omaisuus, arvostus jne. Vain se mitä tämä Korkein sanoo minulle kun astun Hänen kasvojensa eteen kuoleman rajan ylitettyäni.
Toivon voimia ja siunausta sinulle tämän vaikean vaiheen aikana ! Sinua rakastetaan ja sinä voit olla varma siitä että Hän näkee kaiken tuskasi, kyyneleesi ja kärsimyksesi. Hänen kädestään on turvallista pitää kiinni silloinkin kun ei ymmärrä miksi näin tapahtuu. Ole turvallisella mielellä kaikkien vaikeuksien keskellä ja turvaa Häneen kaikilla teilläsi.
mieltä, että ajattelet noin. Uskot Korkeimpaan, kuten minäkin.
Tämä on todella raskasta. Siunauksena näen sen, että silmäni aukesivat huomaamaan, ettei kukaan ole itsestäänselvyys. Ei kukaan. Senkin näen, että rakkaus ja tunteet saa osoittaa, niitä ei tarvitse luetuttaa rivien välistä.
Ei meillä ole muuta turvaa kuin Isä tuolla ylhäällä.
Siunausta Sinulle, ystäväni.