Olen itse kohta 50 ja meillä on kohta 13 vuotias nuori neiti. Joka päivä menee joku asia pieleen!! Meinaa ja meneekin hermot välillä. Murrosikä näyttää tulevan aina ja aina vain aikaisemmin. Olen ilmeisesti jo "vanha" kaikkiin kotkotuksiin. Kokemusta on, koska olen kolmen lapsen äiti. Miten mahtaa käydä heille äideille ja isille, jotka saavat lapsia vasta päälle nelikymppisinä?? Kuudenkympin villityksessä hoidetaan villiintyneitä murkkuja! Onneksi ei meillä!!!
Onko murrosikäisiä??
"vanhus"
19993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
murkkua, tyttöjä kaikki ja siinä sitä sitten onkin! Jotenkin on ihan tuttua tuo "joka päivä menee joku asia pieleen" meillä vaan se joku on sitten 2-3 kertaisena... ja hermot on kyllä kuin viulunkielet; yhtä kireet mutta epävireiset ;)
Eihän me olla vanhoja näihin kotkotuksiin(?) ne ovat vaan muuttuneet sitten niistä meidän ajoista ja tuntuvasti rajumpia ovat mitä me ikinä sitten edes osattiin haaveilla...
Silloin mekin oltiin näin rankkoja meidän vanhemmille. Me vaan ei tiedetty sitä=) Teinien on kuulukin olla sovasti rankempia kuin me vanhemmat. Se, miten ne kestää, onkin sitten tähtitiedettä ja avaruusfysiikkaa:)
en henk.koht. käsitä, miten jotkut tekee lapsia vielä nelissäkymmenissä ja ylikin. Itse tein ratkaisun juuri tuolla perusteella. Ei sitä enää siinä iässä tosiaan jaksa. Tai toiset ehkä, mutta minä en. Ja ne vauvaiänkin valvomiset sun muut voi olla nelikymppiselle liikaa.
Kyllä ihmiset on tarkoitettu tekemään lapset selvästi nuorempana.
Toinen syy, etten enää haikaillut lapsia, oli se, että olisin niin vanha äiti lapselleni. Se voi olla lapselle ja murkkuikäiselle tosi rankkaa. Ja millä todennäköisyydellä olisi enää elossa tai ainakaan voimissaan lastenlasten elämässä.
Kuka mitenkin näitä ajattelee. Näin minä.
En tehnyt yhtään lasta , vaan sain. Ja kyllä murkkuikäkin joskus helpottaa.
En lukeudu helppoihin ihmisiin itsekään.
Kyllä me kestetään, vaikka sitä ei aina muista:)
on kenties aikuisella ihmisellä lapselleen annettavaa enemmän kuin nuorella.
Miksi vähätellä elämänkokemusta ja näkemystä?
Minun äitini oli yli 40 kun minut sai....ja muistelen viisasta ihmistä suurellä lämmöllä..
täytti 40 pian syntymäni jälkeen.
Hän hoiti lapsiansa, kotiansa, sotaan lähteviä omaisiansa, evakoita, jotka meille sijoitettiin , kaikin mahdollisin tavoin hyvin, kuoli yli 90-vuotiaana.
Kun katselin 'Inhimillistä tekijää' viime keskiviikkona, ajattelin, ettei ollut tottakaan:
Kolmikymppinen mies, vahvan ja terveen näköinen, äitinsä ainoa lapsi, oli juonut yli kymmenen vuotta yhteen menoon, katsellen päivässä yli kymmentä elokuvaa, jotka sekoittuivat viinanhuurujen kanssa keskenään, hän joi, ei tehnyt mitään...Epäinhimilliseltä tuntui!
Kumman elämän valitsisit, jos valita saisit?
ovat jo maailmalla? nyt on aikaa itselle , hyvin jaksaa nuorena valvoa ja kuka väitää ettei 18 v. voisi olla hyvä äiti . Tässä 50 v. odotellaan lapsenlapsia ja jos hyvin käy niin nähdään viellä seuraava polvikin.. lapset antaa rikkautta elämään
kuika häpesin vanhoja vanhempiani, olivat yli 20v. vanhempia kuin muiden .. ja olisivat olla isovanhempani... asiaa pitää ajatella näinkin..
kuusijuhlassa esiintyessäni näkeväni äidin kasvojen soikion salin perällä istumassa! Innokkain ilmein!
Varmaan on mutta, ei kaikilla ja vaikka vaikeaa onkin. Jos ja kun se aikanaan helpottaa. kyllä ne murkut sitten arvostavat vanhempiaan vaikka, kuinka ovat murkkuiässä kapinoineet meitä vastaan.
Minullakin sattuu tyttären murkkuikä ja 40v. Samaan saumaan. Kummallakohan on kapinaa enemmän. Olen päättänyt kestää ja pysyä aikuisena. Sitten myöhemmin voimme hymyssä suin (toivottavasti) muistella entisiä aikoja. Jaksamista kaikkille vanhemmille.
Ei elämä ole tarkoitettu pelkäksi myötämäeksi.
Molempia tulee, niin myötä- kuin vastamäkeäkin
joka ihmisen tiellä eteen.
On vain mentävä vaikeudenkin yli tai läpi.
mitään murrosiän vaikeuksia vanhimman tyttären kanssa.
Toisen tyttären kans en tiedä kun se on vielä edessä mutta sillä on sitten ihan eri temperamentti kuin vanhemmalla joten sitten voi ovet irrota saranoistaan.
kyllä..liki 15vuotias..Meinasi aluksi olla vaikeaa,mutta sitten tajusin,että kun noita huonoja hetkiä tulee hänelle,niin annan olla rauhassa...
He ajattelevat, että teen kaiken väärin.
En osannut pelätä tätä etukäteen.
En usko itse olleeni noin kamala, olen aivan lopussa.
aikamoisia lapsentekokoneita, melkein jokaisella kolme lasta ja se on hyvä se. Sanoo isoisä :)
että kansan koko pysyy samana.
Katsos. juppiajat ovat jo ohi, jolloin keskityttiin omaan napaan. Työkavereina on minua paljon nuorempia
naisia, joilla on monta lasta, yhdellä alle kolmekymppiselläkin jo neljä. Nyt ei enää eletä sitä mallia, että yksi, ja sille sitten annetaan kaikki mahdollinen. Maallinen materia ei tuo elämänsisältöä, vaan sosiaaliset verkostot.
Meillä oli esimurkkuikä paljon hankalampi, kuin tämä
varsinainen murkkuikä. Silloin ovet paukkui, kaukosäätimiä lensi, oli huutoa, itkua ja hammastenkiristystä. On vieläkin, mutta luojan kiitos ei enää siinä mittakaavassa. Silloin piti joskus pitää tiukassa sylipuristuksessa, että meni raivarit ohi. Nyt ei tarvitse enää kauheesti otella,
siivouksesta vaan. Äiti on kyllä aika tyhmä, mutta ovat näyttäneet, että tarvitsevat ja rakastavat vielä. Pitää vaan tietää, mikä on syvältä ja mikä on himo juttu!
vihaatko sinä minua noin paljon.
(Kysyin rauhallisesti, hyvänä)
Hän vastasi: "On mulla hyviäkin tunteita sua kohtaan".
Kyllä se tuntui hyvältä, muistan sen aina pahan paikan tullessa.