Minusta vanhempien tulisi herätä välittämään lapsistaan. Sekä omistaan että myös toisten.
Huumeet ovat asia joista puhutaan vanhemmille aivan liian vähän. Käytännössä vanhemmat ovat usein täysin sen saman valituksen kohteita kuin mitä ovat heidän lapsensakin.
Valistus ei ole tehty suomessa kuvaamaan todellisuutta - sitä todellisuutta josta vanhempien tulisi olla tietoinen. Valistus on tehty pitämään mahdollisimman suuri osa kehittyvistä nuorista poissa huumeista.
Osaatko puhua lapsellesi huumausaineista? Tiedätkö vähintään yhtä paljon kuin hän? Entä miten ajattelit varmistaa että lapsesi ei kokeile jotain huumausainetta? - Vai onko sellainen varmistaminen ylipäänsä mahdollistakaan?
Tyypillinen tilanne huumeaiheissa voisi olla se kun lapsi tulee kysymään vanhemmaltaan kannabiksesta. "Äiti/Isä, tiesitkö että kannabis on haitoiltaan vähäisempi kuin alkoholi?".
Tässä kysymyksessä piilee äärimmäisen suuri riski menettää uskottavuus lapsen silmissä. Totuus nimittäin on että kannabis haitoiltaan on todellakin alkoholia vähempihaittainen; uskokaa tai älkää. Jos kumoatte lapsen esittämän kysymyksen hän ei todennäköisesti koskaan enää kerro teille mitään huumeajatuksistaan. Menetätte välittömästi sen osan hänen elämästään ja ajatuksistaan. Jos taas alatte myötäämään niin tiedättekö kuinka keskustella? Etenkin jos itse käytätte alkoholia - kenties vain kohtuudella - tulee prosessi olemaan äärimmäisen vaikea. Miten oikeutatte oman vaarallisen päihteen käyttönne lapselle? Voin antaa vinkin: Lakiin on turha vedota siinä vaiheessa. Lapsella on jo selvä käsitys yhteiskunnan kompleksista suhtautumisesta päihteisiin; yksi huume on laillinen. Mikseivät muutkin?
Meillä suomalaisessa yhteiskunnassa lapset ja nuoret ovat äärimmäisen suuressa vaarassa sortua päihteiden ja huumeiden suurkäyttäjiksi. "Kiitos" tästä lankeaa valistuksellemme ja yhteiskunnallemme joka ei käy niitä tarpeellisia päihdekeskusteluita yleisyhteiskunnallisella saati sitten nuorten tasolla. Suomessa on arviolta 200000 kannabiksen aktiivikäyttäjää joista 180000 ei ole minkäänlaisissa ongelmissa. Nuo 180000 ovat malliesimerkki siitä kuinka valistus valehtelee; kannabis ei johda koviin huumausaineisiin, kannabis ei tuhoa ihmistä ja hänen kykyänsä elää. Jos valistus väittää noita asioita riittää että nuori tuntee yhden ongelmattoman käyttäjän ja KAIKKI mitä valistus sanoo huumeista menettää merkityksensä. Sen jälkeen nuori kokeilee estoitta huumeita, hänet on menetetty. Syy on ennenkaikkea siinä että kukaan ei kertonut totuutta, vain hienosti (mutta todellisen elämän kannalta aivan liian väljästi) kudotun valistus-yksisilmäisen näkemyksen.
Vanhempina meidän tulisi myös tiedostaa että juuri kannabis on ennenkaikkea kieltolakinsa takia erittäin riskialtis lapsillemme. Ei siksi että kannabiksessa päihteenä olisi mitään erityisen suuria riskejä - vaan siksi että kieltolaki on laittanut kannabiksen ja toiset - vaaralliset - aineet samaan astiaan. Tällöin kannabiskokeilut tai sen käyttö johtavat SOSIAALISEN portin kautta toisiin huumausaineisiin, ja tuon sosiaalisen portin - kaveripiirin, huumediilerin - on tehnyt juuri kieltolakikoneisto.
Tämä järjestelmä TÄYTYY romuttaa. Kannabiksenkäyttö on siedettävä asia. En pidä siitä - mutta se on siedettävä koska se ei aseta lasta mitenkään äärimmäisen suureen vaaraan itsessään. Sensijaan kovat huumausaineet ovat todella suuri riski, niin suuri riski että sellaista kannabiksenkäyttöä joka tarpahtuu erillään muista huumausaineista on täysi syy sietää vaikkei siitä pitäisikään. Vanhempien on syytä herätä tähän päivään ja sen lainalaisuuksiin. Kieltolain aikana suhteellisen harmiton kannabis johtaa herkästi toisten huumeiden kokeiluihin. Niissä päihdekontrollin järjestelmissä joissa kannabis on erotettu kokonaan omaksi asiakseen ei tätä siirtymistä tapahdu. Tämä vaatii kannabiksen laillistamista ja sen tuotteistamista - mutta ei todellakaan kontrollista luopumista tai "vapauttamista".
Sitten kaikkein oleellisin kysymys: Vanhempien oma asenne.
Olen lukenut huumeidenkäyttäjänuorten vanhempien tarinoita. Mukana oli väkeä kaikenlaisista perheistä. Yksi ajatus kuitenkin oli yhteinen: Jokainen - JOKAINEN - vanhempi oli ajatellut "Minun lapseni ei ainakaan tule käyttämään! Olen opettanut hänet niin hyvin...". Totuus kuitenkin on ettemme voi tehdä valintoja lastemme puolesta. Me voimme vain koittaa tehdä tästä maailmasta sellaisen etteivät nekään valinnat joita me emme tekisi johda kohtuuttoman synkkiin lopputuloksiin. Tätä tavoitetta eivät yhteiskuntamme nykyiset päihdepoliittiset linjanvedot tue tai edistä mitenkään. Muutoksen on alettava, mielestäni vanhemmat ovat oikea taho vaatimaan muutoksia.
Kiitos ajastanne. Tämä on tärkeää.
Huumeet ovat asia joista puhutaan vanhemmille aivan liian vähän. Käytännössä vanhemmat ovat usein täysin sen saman valituksen kohteita kuin mitä ovat heidän lapsensakin.
Valistus ei ole tehty suomessa kuvaamaan todellisuutta - sitä todellisuutta josta vanhempien tulisi olla tietoinen. Valistus on tehty pitämään mahdollisimman suuri osa kehittyvistä nuorista poissa huumeista.
Osaatko puhua lapsellesi huumausaineista? Tiedätkö vähintään yhtä paljon kuin hän? Entä miten ajattelit varmistaa että lapsesi ei kokeile jotain huumausainetta? - Vai onko sellainen varmistaminen ylipäänsä mahdollistakaan?
Tyypillinen tilanne huumeaiheissa voisi olla se kun lapsi tulee kysymään vanhemmaltaan kannabiksesta. "Äiti/Isä, tiesitkö että kannabis on haitoiltaan vähäisempi kuin alkoholi?".
Tässä kysymyksessä piilee äärimmäisen suuri riski menettää uskottavuus lapsen silmissä. Totuus nimittäin on että kannabis haitoiltaan on todellakin alkoholia vähempihaittainen; uskokaa tai älkää. Jos kumoatte lapsen esittämän kysymyksen hän ei todennäköisesti koskaan enää kerro teille mitään huumeajatuksistaan. Menetätte välittömästi sen osan hänen elämästään ja ajatuksistaan. Jos taas alatte myötäämään niin tiedättekö kuinka keskustella? Etenkin jos itse käytätte alkoholia - kenties vain kohtuudella - tulee prosessi olemaan äärimmäisen vaikea. Miten oikeutatte oman vaarallisen päihteen käyttönne lapselle? Voin antaa vinkin: Lakiin on turha vedota siinä vaiheessa. Lapsella on jo selvä käsitys yhteiskunnan kompleksista suhtautumisesta päihteisiin; yksi huume on laillinen. Mikseivät muutkin?
Meillä suomalaisessa yhteiskunnassa lapset ja nuoret ovat äärimmäisen suuressa vaarassa sortua päihteiden ja huumeiden suurkäyttäjiksi. "Kiitos" tästä lankeaa valistuksellemme ja yhteiskunnallemme joka ei käy niitä tarpeellisia päihdekeskusteluita yleisyhteiskunnallisella saati sitten nuorten tasolla. Suomessa on arviolta 200000 kannabiksen aktiivikäyttäjää joista 180000 ei ole minkäänlaisissa ongelmissa. Nuo 180000 ovat malliesimerkki siitä kuinka valistus valehtelee; kannabis ei johda koviin huumausaineisiin, kannabis ei tuhoa ihmistä ja hänen kykyänsä elää. Jos valistus väittää noita asioita riittää että nuori tuntee yhden ongelmattoman käyttäjän ja KAIKKI mitä valistus sanoo huumeista menettää merkityksensä. Sen jälkeen nuori kokeilee estoitta huumeita, hänet on menetetty. Syy on ennenkaikkea siinä että kukaan ei kertonut totuutta, vain hienosti (mutta todellisen elämän kannalta aivan liian väljästi) kudotun valistus-yksisilmäisen näkemyksen.
Vanhempina meidän tulisi myös tiedostaa että juuri kannabis on ennenkaikkea kieltolakinsa takia erittäin riskialtis lapsillemme. Ei siksi että kannabiksessa päihteenä olisi mitään erityisen suuria riskejä - vaan siksi että kieltolaki on laittanut kannabiksen ja toiset - vaaralliset - aineet samaan astiaan. Tällöin kannabiskokeilut tai sen käyttö johtavat SOSIAALISEN portin kautta toisiin huumausaineisiin, ja tuon sosiaalisen portin - kaveripiirin, huumediilerin - on tehnyt juuri kieltolakikoneisto.
Tämä järjestelmä TÄYTYY romuttaa. Kannabiksenkäyttö on siedettävä asia. En pidä siitä - mutta se on siedettävä koska se ei aseta lasta mitenkään äärimmäisen suureen vaaraan itsessään. Sensijaan kovat huumausaineet ovat todella suuri riski, niin suuri riski että sellaista kannabiksenkäyttöä joka tarpahtuu erillään muista huumausaineista on täysi syy sietää vaikkei siitä pitäisikään. Vanhempien on syytä herätä tähän päivään ja sen lainalaisuuksiin. Kieltolain aikana suhteellisen harmiton kannabis johtaa herkästi toisten huumeiden kokeiluihin. Niissä päihdekontrollin järjestelmissä joissa kannabis on erotettu kokonaan omaksi asiakseen ei tätä siirtymistä tapahdu. Tämä vaatii kannabiksen laillistamista ja sen tuotteistamista - mutta ei todellakaan kontrollista luopumista tai "vapauttamista".
Sitten kaikkein oleellisin kysymys: Vanhempien oma asenne.
Olen lukenut huumeidenkäyttäjänuorten vanhempien tarinoita. Mukana oli väkeä kaikenlaisista perheistä. Yksi ajatus kuitenkin oli yhteinen: Jokainen - JOKAINEN - vanhempi oli ajatellut "Minun lapseni ei ainakaan tule käyttämään! Olen opettanut hänet niin hyvin...". Totuus kuitenkin on ettemme voi tehdä valintoja lastemme puolesta. Me voimme vain koittaa tehdä tästä maailmasta sellaisen etteivät nekään valinnat joita me emme tekisi johda kohtuuttoman synkkiin lopputuloksiin. Tätä tavoitetta eivät yhteiskuntamme nykyiset päihdepoliittiset linjanvedot tue tai edistä mitenkään. Muutoksen on alettava, mielestäni vanhemmat ovat oikea taho vaatimaan muutoksia.
Kiitos ajastanne. Tämä on tärkeää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Huumeongelmia ei ehkäistä valistamalla teini-ikäistä, ei edes sitä nuorempaa. Olen aivan varma että ainut keino ehkäistä _ongelmia_ (huom. ei ehkäistä kokeiluja) on rakentaa avoin ja luottavainen suhde lapseen. Tämä työ alkaa sinä päivänä kun lapsi ensimmäisen kerran vetää ilmaa keuhkoihinsa.
Kokeiluja tai käyttöä ei voi sataprosenttisesti estää. Paljon tärkeämpää on saada lapsi/nuori itse ymmärtämään, miten riippuvuus syntyy ja miten sitä voi välttää. Uskallan väittää että jopa heroiinikoukku syntyy pikkuhiljaa, ja taustalla on jonkinlainen rappioromantiikkaa ihannoiva asenne. Voi olla että tällainen henkilö on lapsena kokenut jääneensä liian vähälle huomiolle, ja oikein hakeutuu ongelmiin jotta saisi sääliä edes itseltään.
Paras suoja riippuvuuksia ja muita päihdeongelmia vastaan on terve itsetunto. Kun tuntee sekä hyvät että huonot puolensa ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, ei ole tarvetta kiskoa aineita kaksin käsin. Pahoinvointi ei näytä houkuttelevalta, teiniangstinen wannabe-masennus ja tolkuton alkoholilla läträäminen vaikuttavat lähinnä säälittäviltä.
Mulla ei ole aina ollut kovin terve itsetunto. Teininä oikein halusin olla masentunut, halusin juoda niin paljon että saan siitä ongelmia ja jotenkin typerästi olin kateellinen niille, jotka olivat surkeammassa tilanteessa kuin minä. Tämä on varmaan monelle tuttua, tosin harva suostuu myöntämään sitä ääneen. Vasta kun jouduin itse sairaalaan masennuksen vuoksi ja sieltä päästyäni ihan oikeasti dokasin itseni rikki, tajusin ettei masennuksessa tai päihdeongelmissa oikeasti ole mitään hienoa. Tajusin, että on paljon siistimpää olla terve ja hyvinvoiva. Tunnistin aikaisemman ajatusharhani vasta kun olin itse kokenut mitä paha olo todellisuudessa on. Vanhat nistit varoittelevat päihderiippuvuudesta, mutta niin moni kuitenkin näkee narkkarielämän hohdokkaana. Joskus olen seurannut plinkissä miten aloittelevat narkkarit oikein kilpailevat kurjuudellaan, kun taas lopettelevat nistit hehkuttavat hyvinvointiaan.
Resepti ongelmien välttämiseen on yksinkertainen:
-muista että luottamus on aina molemminpuolista
-muista että kunnioitus pitää ansaita
-muista että lapsi on ajatteleva ihminen, joka kaipaa sosiaalisia suhteita ja toisia ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneet hänen ajatuksistaan
-vietä aikaa lapsen kanssa ja kuuntele oikeasti mitä lapsi sanoo
-ota hänet huomioon ensin ihmisenä ja sitten vasta lapsena
Vaikka oma kehu haisee, niin voin silti hyvällä omallatunnolla todeta pärjääväni tuossa asiassa erinomaisesti 8)
Ongelmahan on juuri siinä että sinä ja minä ehkä ymmärrämme tuon mekanismin mutta moni muu ei ymmärrä.
Siksi tarvitaan aitoja myös sinne minne (toivottavasti) meidän lapsemme eivät päädy koska heillä on loistavat päihdetietoiset vanhemmat ;-)
Toivottavasti löydän tulevien lasteni äidiksi jonkun sinun kaltaisesi naisen :o)
Itse en saanut kotoa minkäänlaista päihdekasvatusta. Korkeintaan joskus kysyttiin, että oletko polttanut tupakkaa. Perheessämme ei aikuiset käyttäneet päihteitä.
Koulun päihdevalistuksesta jäi mieleen ainoastaan se, kun vitun kovan näköinen, elämää nähnyt ex- narkkari kävi puhumassa huumeista. Ei kannata kokeilla, sillä kun olette minun ikäisiä (ehkä 35?), niin sitten teilläkin on hieno bemari, tyylikkäät kuteet ja hitosteen kultakoruja. (mielikuva tapahtuneesta)
Se oli 80-luvun loppua se. Samaan aikaan koulussamme oli jo saatavilla kannabista ja tupakkapaikalla keskusteltiin siitä, että mistä hitosta saisi amfetamiinia. Joka viikonloppu keräännyttiin keskustaan ryyppäämään.
Jonkun olisi pitänyt puhaltaa pilliä. Pistää peli poikki. Tehdä konkreettisia toimia suurehkon teinilauman eteen. Lapsista on kannettava vastuuta.
En tiedä, onko omat jälkikäteen tehdyt havaintoni silloisista aikuisten toimista oikeutettuja, tai sitä, että voiko niitä vetää millään tavalla tähänpäivään. Kuitenkin silloin, reilut kymmenen vuotta sitten, lama suomessa, jossa kenelläkään nuorella ei ollut mitään tekemistä todellisuus oli karmea.
Väitänkin, että kaikki yhteiskunnan silloin tarjoamat keinot nuorille, nuorison yhteiskunnalle aiheuttamien ongelmien vähentämiseksi olivat enemmän tai vähemmän turmiollisia toimien kohteelle. Toimien kohteeksi joutuminen johtui lähinnä huonosta tuurista. Uskonkin, että nykyisin ymmärrämme auttaa ja tukea ihmistä ilman, että lähtökohta on poistaa ko. yksilön aiheuttamia ongelmia.
12-18 vuotiaista puhuttaessa mielestäni voidaan odottaa ensisijaisesti vanhemmilta konkreettista toimintaa lastensa hyvinvoinnin puolesta. Huumeet ja päihteet eivät automaattisesti aiheuta ongelmia, mutta lasten elämään ne eivät kuulu. Pelisäännöistä on pystyttävä sopimaan. Lapsen oikeuksiin ei kuulu itsensä vahingoittamisen oikeus. Lapsen oikeus on tulla kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi.
"Väitänkin, että kaikki yhteiskunnan silloin tarjoamat keinot nuorille, nuorison yhteiskunnalle aiheuttamien ongelmien vähentämiseksi olivat enemmän tai vähemmän turmiollisia toimien kohteelle."
Mielelläni haluaisin kuulla muuta. Kontaktipintani nykyiseen todellisuuteen on sen verran kaukana, että nykyisten toimien hahmoittaminen on käytännössä nykyisiä ongelmatapauksia vastapuolella istuvien ammattilaisten mielipiteiden varassa. Uskon, että muutosta parempaan on tapahtunut. Epäilen, että yhteiskunnan toimet ongelmanuoria kohtaan ovat edelleen ennemminkin ongelmia lisääviä, kuin niitä poistavia.
>> kenelläkään nuorella ei ollut mitään tekemistä
otti ensimmäiset kännit ala-ikäisinä,no nykyään jotkut ala-ikäiset ottaa jotain muuta ja miksi eivät ottaisi meidän kulttuurihan on päihdemyönteinen kunhan pysytään laillisissa päihteissä.
sitten kun joku toinen päihde onkin pienempi haitoiltaan niin tavalliselta tuulipuvulta repeää vain kova huuto.SEHÄN ON HUUMETTA PERKELE JA SIIHEN ET KOSKE.
keskusteluun ei voi ryhtyä koska siinä voisi jäädä toiseksi eikä auktoriteettiä saa kyseenalaistaa,sama asia koskee valtiota aikuisiin nähden.
"Huumeet ovat asia joista puhutaan vanhemmille aivan liian vähän. Käytännössä vanhemmat ovat usein täysin sen saman valituksen kohteita kuin mitä ovat heidän lapsensakin."
- Tämä on mielestäni aivan väärin. Päihdevalistus on tänäpäivänä huomattavan erilaista, kun mitä se oli silloin, kun vanhemmat olivat sitä kuulemassa. Nykyisten vanhempien kanta on valitettavasti muodostettu jo ajat sitten. Valitettavan useilla on taottu mieliin ajatus huumeista sellaisena, että hysteria ja vauhkoaminen on ainoa opittu toimintamalli. Lisäksi tulisi kiinnittää hieman huomiota siihen, että kuinka asioista puhutaan. Nykyinen keskustelu on puolesta/vastaan asettelua, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kumpi on enemmän väärässä, se joka sanoo, että kannabis tappaa, vai se, joka sanoo, että kannabiksesta ei ole mitään haittaa?
"Isä, tiesitkö että kannabis on haitoiltaan vähäisempi kuin alkoholi?" Miksi, perustele? Keskustelun aloitus.
Mitä minä tulen tekemään, kun lapseni aloittaa päihdekokeilunsa ja mitkä ovat keinot estää ongelmien kehittyminen?
"Isä, tiesitkö että kannabis on haitoiltaan vähäisempi kuin alkoholi?" Miksi, perustele? Keskustelun aloitus.
http://www.uta.fi/laitokset/sospol/tutkimus/huumeet.pdf
http://geocities.com/kannabistietoutta/archive/who.html
Suosittelen tutustumista aiheeseen.
Vihdoinkin asiallista keskustelua. Kiitoksia!
Aika osuva ja fiksu kirjoitus.
Hieno avaus, paha tuohon on mitään lisätä