Lunastin tilan. Maksoin 10 sisaruksille
sovitut osongot. Aina olivat varkaissa.
Otin läh. kiellon.
Et silleen varkaille vl-sisaruksille.
Ihmisiä ollaan. Varkaita vl-piireissä.
Otan ikuisen ero varkaista.
sovitut osongot. Aina olivat varkaissa.
Otin läh. kiellon.
Et silleen varkaille vl-sisaruksille.
Ihmisiä ollaan. Varkaita vl-piireissä.
Otan ikuisen ero varkaista.
Vastaukset 15
Vanhimmat
otan tuon, äiti lupsa,
otan tään, isä lupas,
onnen mies, jos saat pitää tupas!
mitäs varastamista vedota edesmenneiden lupauksiin? ainakaan vl:ile, seuraavissa seuroissa kaikki on anteeksi annettu?
...sama kait se on, kenen nurkissa lojuvat.
--- --- ---
"Alkaa kootko itsellenne aarteita maan paalle. Taalla tekevat koi ja ruoste tuhojaan ja varkaan murtautuvat sisaan ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siella ei koi eika ruoste tee tuhojaan eivatka varkaat murtaudu sisaan ja varasta. Missa on aarteesi, siella on myos sydamesi."
on ihmisen identiteettisyys, niissä rojuissa, ja sitten tulevat "uskovaiset" ja senkin vievät-raakaa hommaa! Muistoja ei voi varastaa; vaarinikin taskukello noin vietiin, mutta mulla kauneimmat muistot säilyvät-mopoa en ees ottanut "korvauksena" uskonveljiltä.
Ehkäpä kyse ei olekaan tavaroissa tai vanhoissa rojuissa, kuten Sointula niitä nimittää. Moraalinen puoli liittyy varkauteen, jos tämä tavaran kyörääminen nyt on sellaiseksi tulkittava. Varkaus on käskyissä tuomittava teko. Etenkin uskovaisten tulisi pitää vaari, etteivät sukulaisiakaan varkauden synnillä pahentaisi. Kun vanhoillislestadiolaiset usein kertovat uskollaan puhuttelevansa epäuskoisia - jollaiseksi tämän veljensäkin leimaavat - heidän on syytä pitää vaari omasta käytöksestään. Jos pahentaa lähimmäisensä, tämä tuskin antaa hyvää todistusta vanhoillislestadiolaisesta herätysliikkeestä.
Minua on toisinaan ihmetyttänyt vanhoillislestadiolaisten tapa pyytä anteeksi toisiltaan, mutta ei kovinkaan usein esimerkiksi loukattuaan jotakin ulkopuolista. Itse olen joutunut tilanteeseen, jossa eräs vanhoillislestadiolainen tuhosi toiminnallaan minulle tärkeitä asioita. Missään vaiheessa hän ei ole lähestynyt minua anteeksipyynnön merkeissä. Toki olen jo anteeksi antanut aivan itsenikin takia, mutta en saanut mitään reaktiota tältä vanhoillsilestadiolaiselta eikä hän pyynnöstä huolimatta selvittänyt asiaa.
Omalta puoleltani voin sanoa, että tämän henkilön käytös ns. pahentaa suhtautumistani vanhoillislestadiolaisuuteen. Jos toinen ihminen ei merkitse muuta kuin astinlautaa omien pyrkimysten tiellä, käytännön kristillisyyteen on vielä pitkä matka. Ajattelenkin sis, että aloittajan sisarukset todellakin suhtautuisivat veljensä omaisuuteen romuina. Siis nimenomaan he - velihän on ostanut kotipaikan, ja hänellehän sillä siis on arvoa.
Vl, joka petti minua, aiheuttaen mittavan taloudellisen tappion: Hän ei koskaan ole pyytänyt anteeksi tekoaan, minulta: Ilmeisesti saarnamies hoiteli homman?
Heitin yolla hieman kevyesti tuon rojukommentin siksi, etta itse halveksin kaikkea vanhaa ja uudempaakin tavaraa. Niinpa en omistakaan mitaan. Rahaa en halveksisi, mutta sitakaan ei ole nakynyt. Siksi suhtaudun rahaan kuin kettu pihlajanmarjoihin: 'happamia'.
Ihmisinähän me kaikki olemme erehtyväisiä, joten rosvoja ja varkaita varmasti löytyy koko väestöstä. Mutta: uskovaiseksi tunnustautuvalta sitä odottaa luontojaan enemmän. Itse odotan, että virheet korjataan, sovitaan ja sitten jatketaan taas matkaa. Kun uskovainen ihminen petkuttaa, se lyö kovan loven sisikuntaan. Itse epäilin, että Jumala ehkä onkin mielistynyt tuohon petoksen tehneeseen enemmän kuin minuun, kun en tuntenut saavani oikeutta. Siis vähän Jobin fiilikset, vaikken itse mitenkään kaksinen taivaltaja olekaan - siis en hyvä.
Itse selvisin rukoilemalla tuon vanhoillislestadiolaisen puolesta. Koen hyvin velvoitatvana Raamatun sanan siitä, että jos mielii itse saada anteeksi omat syntinä on muillekin annettava anteeksi heidän syntinsä - vieläpä pyytämättä. Kieltämättä haasteellinen kohta.
Miten sinä, Devout tai joku muu saman kokenut, selvisit omasta kokemuksestasi?
Annnoin anteeksi, mutta olen ottanut etäisyyttä ko. henkilöön, millekään en enää ala hänen kanssaan.
Kaikkein surkuhuvittavinta tapauksessa on, että ko. vl-koijari, kokee kärsineensä vääryyttä taholtani: Ymmärrän asian näin, että kun puhuja on antanut hänelle synninpäästön, niin asian pitäisi olla kuitattu taholtani. Ja minun pitäisi asettua alttiiksi uusille koijauksille.
Sinä olet toiminut täsmälleen Jeesuksen opetuksen mukaisesti.
tavaroista sinänsä vaan siitä että se joka on kotitilan ostanut ja lunastanut on se jolla on päätösvalta ottaa tai antaa. Rakentaa tai purkaa. Eli vaikka omaan kotiin "voi mennä kuin omaan kotiin" niin silloin kun oma koti muuttuu toisen kodiksi se on toisen koti ja sinne ei voi mennä kuin ennen vanhaan.
Ihmisillä on taipumus jäädä kiinni muistoihin. Ennen vanhaan kaikki oli paremmin (vaikkei olsi ollut). Aika kultaa muistot ja muutoksen sietäminen lapsuuden maisemissa on monelle vaikeaa. Aika kuitenkaan ei palaa ja mikään ei pysy ennallaan ja se on vain hyväksyttävä. Veljeä ei voi laittaa isän paikalle ja olettaa että se mitä isältä on voinut pyytää tai saada pyytämättä voi saada nyt veljeltä.
Veli on kuitenkin ostanut tilan omaksi kodikseen ei jatkaakseen isän työtä tilalla omalla tavallaan ja tyylillään. Omilla päätöksillään ja valinnoillaa. Eikä jatkaaksee isän työtä siten kuin isä ennen vanhaa....
Miksi tässä tilanteessa toisen ysityisyyden kunnioittaminen on joillekkin niin vaikeaa?
enemmän valoisista muistoista kuin saamastani parista sadasta markasta; ahneimmat vei maallisen, vaan eivät pystyneet muistoja kähveltämään
Ymmärrät asian harvinaisen hyvin.
Vanhoillislestadiolaisten jäykkäniskaisuus muita kohtaan johtuu ehkä heidän sisäänlämpiävyydestään. Liikkeen ulkopuolisilla ei ole niin väliä. Se on vain tärkeää, että oman joukon keskuudessa kasvot pysyvät puhtaina.
Muilla ei siis ole merkitystä, eikä sillä kuinka heitä kohtelee. Miksi pyydellä anteeksi "lihalta", joka rinnastuu eläimeen? Kaipa on nöyryyttävääkin joutua pyytelemään anteeksi vähpätöisiltä ulkopuolisilta. Kokemukseni mukaan kaikki sisäsiittoiset yhteisöt korostavat omaa merkitystään, eivätkä oikein näe sen ulkopuolella elämää tai arvoa.
Tälläkin palstalla näitä tarinoita kuulee usein. Toivottavasti olen väärässä kuitenkin. En halua yleistää.
Tama kommenttini ei siis mitenkaan liity uskontoon, mutta kokemuksesta voisin sanoa aloittajalle nain:
Tuo mita on tapahtunut on viela pienta verrattuna siihen, etta seuraavat 30 - 40 vuotta saat kuulla sisaruksiltasi ja heidan jalkelaisiltaan nalkutusta siita, etta sait kotipaikan liian halvalla.
Mita tasta opimme?
Kenenkaan ei edes mustimmissa kuvitelmissaan pitaisi ottaa kotipaikkaa riesakseen. Ennemmin vaikka maalata koko tono myrkynvihreaksi ja myyda vahiten tarjoavalle ynna pellot luovuttaa uraanintuotantoon tai johonkin.
pesänjaossa. Vanhakin nuortuuu, kun kodin perintöä aletaan jakaa. Lasten tavoin jo vanhenevat ukot ja akat kilpailevat vanhempien rakkaudesta: ketä aina lellittiin ja ketä sorrettiin. Vanhempiemme suhteen emme ikinä kasva aikuisiksi.
Siinä tietysti olet oikeassa, että fiksu pysyy erossa kotitalosta, elleivät sisarussuhteet ole huippukunnossa.
ei voi muuta sanoa kuin Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan Rahikaisen sanoin: Sen minä ymmärrän, et rakastaa nätei flikoi, mut kui helvetis joku voi rakastaa vanhoi rätei ja lumpui?