Toi kisa aiheutti mittasääntöihin isoja muutoksia. Mitkähän oli runkomuotojen muutokset joihin sääntömuutos ohjasi? Tuliko varalaitaan enempi korkeutta, levenikö perä ja lyhenikö vesilinjan ylitykset, muuttuiko leveys/painosuhde.
Vuoden 74 jälkeen rungot kuitenkin muuttuivat radikaalisti. Mitkä muutokset johtuivat mittasäänöstä ja siirtyivät sitten muotina muihinkin kuin kisaveneisiin?
Vuoden 74 jälkeen rungot kuitenkin muuttuivat radikaalisti. Mitkä muutokset johtuivat mittasäänöstä ja siirtyivät sitten muotina muihinkin kuin kisaveneisiin?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaikkapa täältä lähemmin
http://en.wikipedia.org/wiki/1979_Fastnet_race
RORC jäi kai pois käytöstä 1969. Mutta jotain muutosta tuli IOR sääntöön v. -79 jälkeen. Olisiko vesilinjan pituudesta rankaisu loppunut.
Vuonna -74 oli jo IOR-säännön MkIII versio käytössä, RORC kuollut ja kuopattu. Niihin aikoihin paikattiin mittasäännössä porsaanreikiä, eikä mitään radikaaleja muutoksia yleisemmällä tasolla tullut. Se katastrofi Fastnet Racekaan ei muuttanut tasoitussääntöä muuten kuin rakennevaatimusten osalta. Katsastusmääräyksissä näkyivät Fastnetin seuraukset enemmän.
Runkomuotojen raju muutos suunnilleen tuohon aikaan alkoi varttitonnarista nimeltä "45 Degrees South". Se oli Farr'in läpimurtovene suunnittelijana. Siihen saakka veneet olivat olleet perästä nopeasti kaventuvia, tai oikeammin ohentuvia, uskotellakseen säännölle lasketun pituuden olevan todellista pienempi. Farr arveli leveän ja kantavan perän kevyessä veneessä lisäävän enemmän nopeutta kuin mittalukua. Taisipa olla siinä oikeassakin. Ainakin muoti muuttui pysyvästi.
Eli kun on niitä jotain "raasereita", joissa peräsimen akselin jälkeen runko tekee mutkan ylöspäin on näitä ior säännön kikkailuja, ei mistään järjellisestä syystä?
Se mutka kehittyi seuraavaksi. Sen tarkoitus oli juuri saada perä näyttämään lyhyemmältä ja pituus sen jälkeen oli "ilmaista". Tässäkin asiassa mentiin älyttömyyksiin ennen kuin suunta taas muuttui. Tyypillisesti 30-jalkaiset puolitonnarit venyivät enimmillään 35:een jalkaan. Tosin nopeus ei siitä parantunut, joten palattiin takaisin luonnollisemman näköisiin linjoihin.
tehtiin vasta 75. Taisi joku muu olla ennen? Olihan Jonikin jo leveä perästään tuohon aikaan?
By the way, peräsin on ihan ahterissa, jossain oloissa vaikea vene.
suunnitelu sit kahdelle linjalle? Leveetä ja lyhyttä vesilinjaa ja raskasta ja pitkää?
Kai nämä mittasääntöjutut meinasi enemmän, esim americas cup? Oli jo isoja valmistajia ja tilaajia, jotka halusivat vain nopean veneen. Kysyttiinkö siinä merikelpoisuutta?
Jos katsoo Jonia ja Farrin luomusta vierekkäin, ei niissä ole juuri mitään yhteistä. Jon on tyypillisesti sitä edeltävää sukupolvea, jonka poikkileikkaus supistuu voimakkaasti niiden IOR-mittapisteiden luona. Antilla 30 on muodoltaan paljon läheisempää sukua Jonille. Kummankaan perää ei todellakaan voi luonnehtia kantavaksi. Myös uppoumassa on merkittävä ero sukupolvien välillä, Farr ja seuraajat pudottivat puolitonnarikokoluokassa yli tonnin pois. Eli muita tunnetuksi tulleita konstruktioita tuolla filosofialla ei ennen 45 Degrees'iä ollut.
Kölitkin lähtivät kevenemään ja ohentumaan. Osa kölipainosta siirrettiin veneen sisäpuolelle tarkoituksena pienentää veneen pituussuuntaisia hitausmomentteja.
Siitä peräsimen paikasta vielä. Mitä kauempana peräsin on kölistä, sen tehokkaampi se on. Sitä vartenhan peräsin erotettiinkin kölistä omaksi eväkseen. Uusi runkomuoto vaati vähän enemmän peräsimeltä, joten se sijoitettiin niin taakse kuin mahdollista. Aiempaa matalammalla uiva perä auttoi tässä.
Jos peräsin on ihan takana, eli peräpeilin kohdalla. Ensinäkin se on konstruktiona vaativa, että kestää ja toisekseen isossa aallokossa haukkaa helposti tyhjää.
Kölin jatkeena olevan peräsimen paras puoli, oli, että se pysyi varmasti vedessä. Yleensä peräsin laitetaan sille kohti, missä perä alkaa nousta vedestä, jotta se mieluiten pysyisi veden pinnan alapuolella.
Peräpeiliin ripustettu peräsin on hieman haastavampi rakentaa kestäväksi. Sen verran oli asiaa, loput potaskaa, aallokko ei peräsimiä vedestä nosta. Leveä runko ja leveä perä kallistuessa sen kyllä tekevät. Siinä yksi syy lisää ajaa niitä veneitä pystyssä. Tavalliselle akseliinsa ripustetulle rakenteelle on aivan sama, onko se kölin vai peräpeilin lähellä.
No, ehkäpä sekin pitää paikkansa, että kölin jatkeena oleva peräsin on todennäköisemmin vedessä, mutta ei siitä paljoa ohjaavaa voimaa silti löydy. Antsu jo mainitsikin Farrin piirtämän perän olevan paljon lähempänä vedenpintaa kuin edellisen sukupolven veneissä, joten peräsintä voitiin siirtää vastaavasti.