parantua? "Vanhakin" ihminen. Vai turhaanko sanotaan, ettei se ole kuolemantuomio?
Onko keuhkosyöpä yhtä hyvä paranemaan kuin muutkin?
Tiedän, että tämä kuuluu toiselle palstalle, mutta täällä olen "kotonani" ja toivon, että joku teistä voisi rohkaista meitä hätäileviä.
Onko keuhkosyöpä yhtä hyvä paranemaan kuin muutkin?
Tiedän, että tämä kuuluu toiselle palstalle, mutta täällä olen "kotonani" ja toivon, että joku teistä voisi rohkaista meitä hätäileviä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuinka varhaisessa vaiheessa? Mikä on potilaan kunto? Luulisin, että tuosta on enemmän kysymys. En tiedä keuhkosyövän ennustettavuutta.
Jos luotettava taho (esim. hoitava lääkäri) sanoo noin, niin uskoisin asiantuntijan mielipiteeseen.
Syöpähoidot ovat kehittyneet ja luulen, että monilla meistä on vanhoja ennakkoluuloja.
http://www.cancer.fi/tietoasyovasta/syopataudit/keuhkosyopa/
Hoito ja ennusteeseen vaikuttavat tekijät
Keuhkosyövän ennusteeseen vaikuttavat sairauden levinneisyysaste, potilaan ikä ja sukupuoli ja yleisoireiden esiintyminen (laihtuminen) ennen hoitoa. Keuhkosyöpää sairastavien naisten ennuste on jonkin verran parempi kuin miesten. Tämä johtuu siitä, että naisilla esiintyy vähemmän pienisoluisia keuhkosyöpiä, joiden ennuste on huonoin. Etäpesäkkeet keskushermostossa, luustossa tai maksassa huonontavat potilaan ennustetta.
Keuhkosyöpäpotilasta voidaan hoitaa usealla eri tavalla:
* leikkaushoito
* sädehoito
* solunsalpaajat eli sytostaatit
* oireiden hoitaminen lääkkeillä
Jos potilas on hyvin iäkäs tai hänen yleiskuntonsa on heikentynyt, häntä yleensä hyödyttää enemmän oireiden hyvä hoito varsinaisten syöpähoitojen sijaan. Tilanne on sama myös niissä tilanteissa, joissa sairaus on ehtinyt pitkälle ennen sen toteamista.
Hyväkuntoisten ja varhaisvaiheen keuhkosyöpää sairastavien potilaiden hoidon tavoitteena on paraneminen tai pidentynyt elinaika. Tämä vaatii leikkaus-, säde- ja solunsalpaajahoitoja, joihin liittyy melko paljon haittavaikutuksia.
jolta poistettiin toinen keuhko noin 15v sitten syövän takia.Elää tänäkin päivänä,liikkuu rauhallisesti.
Toista keuhkoa ei poistettu kokonaan vaan osa siitä.
Ehkä tärkeintä on alussa selvittää mahdollisimman paljon taudista. Kuunnella asiantuntijoita. Asennoitua tekemään kaiken voitavansa ja olemaan tuki sairastuneelle. Sairastuneelle on jo tarpeeksi kestämistä omassa sairaudessaan ja läheisten olisi syytä olla realistisen toivekkaita sekä auttaa käytännön asioissa. Tällaisia ajatuksia..
ei todellakaan.
Meidän perhepiirissä nyt vaan sattui jo liki 15-sitten tapaus. Leikkaus meni hyvin,mutta leikkaushaava repesi eikä toinen leikkaus mennytkään enää sitten niin hyvin.
Voimia ja jaksamisia!
Kannattaa kyllä ehdottomasti hoitavan lääkärin kanssa jutella kaikesta mahdollisesta. Hekään eivät saa eivätkä voi aina vedota kiireeseen!
Kyllä voi parantua. Useimmat parantuvat, myös monet vanhat ihmiset. Ota rohkeasti asioista selvää, lääkäri on velvollinen vastaamaan kysymyksiisi. Kirjoita niitä vaikka kotona etukäteen paperille, niin ajatuksesi pysyvät paremmin koossa. Ja kysy niin monta kertaa, että saat sellaisen vastauksen, jonka ymmärrät täysin.
syövässä ja melanoomassa ovat olemassa aggressii-
viset muotonsa. Etenkin melanooman aggressiivinen
muoto tekee prognoosista synkän.
Joitakin vuosia taaksepäin keuhkosyöpää pidettiin
vaikeimmin parannettavana syöpätaudin muotona.
Sen aggressiivinen muoto antoi lähes aina huonoim-
mat uutiset.
Nykyään uskalletaan jopa poistaa osa keuhkoista
vaikka leikkaus on suuri riski sydämen kannalta.
Jos potilas on hyväkuntoinen ikäisekseen voitaneen
tällainen säästävä leikkaus tehdä.
Elämä on kuitenkin ihmeellistä. Televisiossa, jos
oikein muistan, eräs henkilö oli mennyt jonkin
toisen sairauden yhteydessä tutkituttamaan itsen-
sä ja kuvauksissa oli ilmennyt, että keuhkoissa
oli arpikudosta. Selvisi, että potilas oli sairas-
tanut keuhkosyövän ja parantunut siitä tietämät-
tään. Tällä tarinalla oli yhteytensä tosielämään.
Kuten monet jo tietävät, mieliala on tärkeimpiä
parantavia tekijöitä sairauksissa. Lannistunutta
mieltä ei paranneta. On siis tärkeää, että potilas
omistaa hyvän elämänhalun ja optimistisen mieli-
alan.
Minä sain rintasyövän pari vuotta sitten ja tällä hetkellä olen täysin terve!
Syöpiäkin on niin monenlaisia, on hitaasti kasvavaa sorttia ja agressiivista sorttia.
Nykyään on lääkkeet niin hyviä että noin 85% paranee..keuhkosyövällä on ehkä huonompi prognoosi mutta kyllä siitäkin yli puolet paranee..
Eihän se syöpä nykyään johda läheskään aina
kuolemaan. Sitä voi pitkittää ja joskus sen
saa hoidoilla ja leikkauksilla kokonaan pois.
Tsemppiä!
Minä olen sairastanut syöpää jo kolme vuotta.
Vielä tässä elellään.
Kiitos kaikille yhteisesti. Vielä lisääkin saa kirjoittaa.
Aina, kun käyn tapaamassa isää ja äitiä ja näen isän "erilaisena" kuin ennen, iskee suunnaton ahdistus. Tuntuu, että en jaksa tätä; etten pysy koossa, vaikka pitäisi.
Uskokaa tai älkää, siitä on 7 vuotta, kun viimeksi elin samoissa tunnelmissa. Tosin "pienen kuoleman" vuoksi. Juuri näihin aikoihin. Seitsenvuosittainko ne "kriisit" iskevät...
Vaikka kyseessä onkin eri sairaus, niin anoppi sairastui appiukon jälkeen rintasyöpään.Täytti juuri tasavuosia peräti 80-v. Ja voinut todella hyvin sairaugen jälkeen mikä todettiin 70- vuotiaana.
Periksi ei saa antaa ja tietysti läheisten tuki on tärkeintä.Käykää katsomassa, halatkaa,kertokaa kunka rakas läheisenne on!
Η ευγενέστερη ευχαρίστηση είναι η χαρά της κατανόησης.
(Jaloin nautinto on ymmärtämisen ilo.)
Kriisejä tulee jokaisella elämässä. Ne on vaan kestettävä...Usein niitä tulee useampikin. Uskon, että teillä kaikki menee ihan hyvin!
Sairastiko appiukko ensin rintasyöpää ja anoppi sen jälkeen?
paljon riippuu siitä,onko isäsi muuten missä kunnossa ja onko muita sairauksia lisäksi...Ja eikö sekin vaikuta,että missä kohdin se kasvain on...
Minä uskon,että se,miten ihminen jaksaa taistella sairauden kanssa ja on voimia psyykata itsensä,niin sillä voi vaikuttaa paljon..lyhyesti sanottuna,on elämäntahtoa...
Täällä on toinen keskustelu aiheesta, kannattaa vilkaista:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000101&posting=22000000024837958
Toivo täytyy säilyttää. Välillä iskee suunnaton hätä ja ahdistus. Sitten otetaan järki käteen. Tärkeintä isäni kohdalla olisi, että yleiskunto pitäisi saada nousemaan. Luin kalaöljykapseleista ja hivenainejutuista ja aion hankkia niitä ensi alkuun.
Miksihän meidän täytyy nyt odottaa "lopullisia vastauksia" eli jotain koepalajuttuja tms. Jos oikein ymmärsin,niin peräti 3 viikkoa!!!
Eikö hoitoja voi aloittaa aikaisemmin? Mikä mahtaa olla hoito, jos syöpä on vain paikallisesti keuhkoissa?
eli sädehoito.
Tarkista ensin, ettei ole verisuonisairauksia
ennen kuin aloitat öljykapseleiden syöttämisen.
Leikkaus- ja sädehoito ainakin. Todennäköisesti myös sytostaatit, jos kasvaimia on useampi ja keuhkosyöpä sinänsä ei kuulu niihin helpoimpiin.
Noita ylimääräisiä vitamiineja sun muita hivenaineita kehotetaan nimenomaan välttämään. Ne voivat jopa kiihdyttää kasvainten kasvua ja vähentää hoitojen vaikutusta. Niitä kannattaa ajatella vasta, kun potilas on ehdottomasti terve, kasvaimet hävinneet ja kunnon kohotus voi alkaa. Normaali, monipuoinen ruoka takaa tarpeellisen vitamiinien ja hivenaineiden saannin.
tuo hainrustouute estää sen,että kasvain ei saa ravintoa...