Olen sairastanu anoreksiaa 4 vuotta, nyt olen 20w.. Tämä on ollut rajua. (Itken nyt kirjoettaessani tätä, koska pelkään teidän puolesta.) Painoin 4 vuotta sitten 60 kiloa ja olen pitkä 160. olin ylipainoinen. Aloin laihduttamaan ja se karkasi käsistä. Nyt painan 30 kiloa. painoindeksini tällähetkellä 11.7. Jouduin jokin aika sitten sairaalahoitoon ja oli siellä 2kk. Pääsin 3 pv sitten kotiin, koska halusin minun olevan viimeiset elinaikani kotona. Tämä sairaus siis on viemässä minut pikku hiljaa hautaan. vain sen takia että olin joskus pulleampi ja terve. mutte nyt ette varmaankaan osaa kuvitella missä kunnossa olen. Olo tuntuu joinakin päivinä ihan hyvälle, mutta kun tiedän ettei elintimintoni jaksa enä kauaa, ajattelin nauttia elämäni viimeisistä päivistä tekemällä kaikkea kivaa. Ihmettelette varmaan, kuinka sitten jaksan kirjoittaa tätä. No, jaksanpa hyvinkin, olen jaksanut tähänkin asti ilman mitään rullatuoleja tms. En ole enää edes tiputuksessa tai mitenkään sänkyyn sidottuna. Lääkäri vain sanoi suoraan etten voi selvitä, ja halusin (omalla vastuulla) lähteä kotiin. Miksi maata sairaalassakaan kun siitä ei ole hyötyä. Minulla ei ole enää ystäviä eikä koskaan kunnon perhettä ole ollutkaan. Minut adoptoitiin synnyttyäni, ja adoptiovanhempani ovat kuolleet n. 4,5 w sitten, samoihin aikoihin sairastuin tähän.
Miksi sinä luit tämän viestin tänne saakka? Luulenpa, etä juuri siksi, koska tarinani säikäytti, ja halusit vain lukea eteen päin. Mutta pian et jaksakkaan enää edes hengittää, ellet nyt lopeta tuota hullua laihduttamistasi! En halua, että joutuisit jokin päivä samaan tilaan kuin minä. Nauti nuoruudestasi ja terveydestäsi. Miksi haluaisit olla sairas ja kuolla jo nuorena? En tiedä vasatustasi, mutta en oikeastaan haluaisi tietääkkään.
Ota peili käteesi. Katso kylkiluitasi, katso käsivarsiasi. katso jalkojasi. miten kaunis oletkaan! olet luojan luoma tai et, sinun ON TARKOITETTU olla tuollainen! olet osa isääsi, osa äitiäsi, isovanhempiasi. ole SINÄ! et kukaan muu! ole siis sinä, juuri itsesi kaltainen! olet yhtä hyvä kuin kuka tahansa muu! kaikilla on samat ruumiinosat (jos ei ajatella miestä erikseen), iho, pää, nenä, silmät, mahalaukku. tiedätkö muuten miksi meillä on mahalaukku ja ylipäätänsäkkään suolisto? RUOKAA VARTEN! miksi sulla on nälkä? KOSKA ELIMISTÖSI TARVITSEE RUOKAA ELÄÄKSEEN. mahan mourinnan voi yhtä hyvin tulkita sen itkuksi, peloksi kuolemasta.
Olen itse pian tuo kuolema. Jatkakaa te, kohtalon toverit elämää! näyttäkää muille, kuinka tästä voi parantua! minäkin olisin näyttänyt, mutten voi enää... en voi toteuttaa unelmiani, perheestä ja lapsista, työurasta ja matkoista maailmalla.
menen nyt lepäämään, olen ollut jo tunnin ylhäällä. jaksan niin kauan. ei tarvitse olla sängynomaama koko ajan.
VIIMEISET KUULUISAT SANANI TEILLE:
"Te, Näyttäkää yhdessä kuinka parannutaan"
Miksi sinä luit tämän viestin tänne saakka? Luulenpa, etä juuri siksi, koska tarinani säikäytti, ja halusit vain lukea eteen päin. Mutta pian et jaksakkaan enää edes hengittää, ellet nyt lopeta tuota hullua laihduttamistasi! En halua, että joutuisit jokin päivä samaan tilaan kuin minä. Nauti nuoruudestasi ja terveydestäsi. Miksi haluaisit olla sairas ja kuolla jo nuorena? En tiedä vasatustasi, mutta en oikeastaan haluaisi tietääkkään.
Ota peili käteesi. Katso kylkiluitasi, katso käsivarsiasi. katso jalkojasi. miten kaunis oletkaan! olet luojan luoma tai et, sinun ON TARKOITETTU olla tuollainen! olet osa isääsi, osa äitiäsi, isovanhempiasi. ole SINÄ! et kukaan muu! ole siis sinä, juuri itsesi kaltainen! olet yhtä hyvä kuin kuka tahansa muu! kaikilla on samat ruumiinosat (jos ei ajatella miestä erikseen), iho, pää, nenä, silmät, mahalaukku. tiedätkö muuten miksi meillä on mahalaukku ja ylipäätänsäkkään suolisto? RUOKAA VARTEN! miksi sulla on nälkä? KOSKA ELIMISTÖSI TARVITSEE RUOKAA ELÄÄKSEEN. mahan mourinnan voi yhtä hyvin tulkita sen itkuksi, peloksi kuolemasta.
Olen itse pian tuo kuolema. Jatkakaa te, kohtalon toverit elämää! näyttäkää muille, kuinka tästä voi parantua! minäkin olisin näyttänyt, mutten voi enää... en voi toteuttaa unelmiani, perheestä ja lapsista, työurasta ja matkoista maailmalla.
menen nyt lepäämään, olen ollut jo tunnin ylhäällä. jaksan niin kauan. ei tarvitse olla sängynomaama koko ajan.
VIIMEISET KUULUISAT SANANI TEILLE:
"Te, Näyttäkää yhdessä kuinka parannutaan"
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kirjoituksesi sai minut itkemään... Tuntuu todella surulliselta tuo kohtalosi ja elämäsi. Itselläni ei ole koskaan ollut tätä sairautta; nyt olen jo keski-ikäinen.
Toivon sinulle kaikkea hyvää. Toivon, että vielä paranet!
HIENOA, että toit oman tarinasi tänne. Toivotaan, että se oikealla tavalla "säikäytti" yltiöpäiset laihduttajat!
Sinulle kaikkea hyvää.
Näyttää siltä, että tämä oli ehkä elämäsi tarkoitus...olla jollekin asialle "kävelevä esimerkki" (niin pahassa kuin hyvässä).
Toivoisin, että voisit vielä parantua ja elää, mutta jos kerta asia on niin kuten sanoit, niin nähdään sitten siellä "toisella puolella", kun omakin aika koittaa. (tarkoitin luonnollista kuolemaa, en anoreksiaan kuolemista)
melkeen kuolemassa, nii eikö auta, että alat syömään nyt? vai etkö halua elää, vai etkö vaan pysty syömään?
Kauheeta lukea tota sun tekstiä, ja väkisin tulee mieleen, että syö ja mene sairaalaan, siellä sun painoo sadaan nouseen...miks se on niin vaikeeta, en vaan pysty ymmärtään...
tsemppiä sulle ja toivon, että yrittäisit vielä...
Hän ei voi, koska elimistö on niin "surkastunut", että ei pysty ottamaan enää energiaa vastaan. Kannattaa todella miettiä mitä haluaa, sillä liian moni nuori ajattelee, että voihan tässä laihduttaa ja jos joudun sairaalaan, niin sitten lihotan itseni. Ei se mene niin. Sairaalassa on usein liian myöhäistä ja vaikka selviäisikin, niin voi jäädä ikuisa fyysisiä vikoja (lapsettomuus, unettomuus, laihuus eli ei vain liho, yleinen heikkous, muut sairaudet, aikainen kuolema)
Minulta on sisko kuollut anoreksiaan n. vuosi sitten. En halua puhua siitä sen enempää, sillä koko perhe on vieläkin shokissa ja viime vuodet elämämme on ollut kaikkea muuta kuin onnellisuutta. Minulla ei ikinä ole ollut eikä tule olemaan onnellista lapsuutta, kiitos siskoni, joka sairasti anoreksiaa 5 vuotta.
Eli miettikää myös perheitänne, älkää tuhotko niiden elämää, ketkä välittävät teistä!
160/60 on normaalipainoinen.
Sinulle,joka kerroit tarinasi:
Et voi uskoakkaan,kuinka pahoillani ja huolesta sairas olen takiasi.Mutta tahdoin vain sanoa,ettei ehkä vielä olekkaan liian myöhäistä!Ystäväni on 170cm pitkä ja painoi pahimmillaan 27kg.Hän myös oksensi useita kertoja päivässä,mutta pääsi hoitoon.
HÄNTÄ VOITIIN AUTTAA!Hän ei kuollut ja on nyt paranemaan päin!Onko sinulla joitakin fyysisiä vaivoja,jonka vuoksi ruoka ei imeydy?Oletko harkinnut letkuruokintaa?Tiedän kokemuksesta,että siellä on hirveää,mutta minun henkeni se pelasti.
Kulta kiltti,toivon niin,että saisit apua!Ehkei vielä ole myöhäistä.On ehkä naiivia ajatella näin,mutta jokaiselle on tarkoitus tässä maailmassa enkä jaksa uskoa,että sinun tarkoituksesi olisi jo noin nuorena lentää enkelten siivin taivaaseen.
Kunpa olisit vielä hengissä lukemassa tämän viestin.Sen vain tahdon sanoa,että kertomuksesi sai minut vakavasti miettimään elämääni.Olen hoidossa ja aion hoitaa itseni kuntoon.
Tämä sairaus on aivan hirveä,se vie mielen,kehon,rakkaimmat,kaiken.Sitä vastaan tulee taistella,sillä laihuus ei tuo onnea,vain kuolemaa.
Paljon voimia sinulle ja kaikille muillekkin,jotka täällä ovat.Ei anneta anoreksialle valtaa,todistetaan,että olemme sitä vahvempia!
Olisin itkenyt tektiä lukiessa, ellen olisi koulussa. Aivan kauheaa.. Yritän imeä tuosta tarinasta voimaa, että lopettaisin laihdutuksen. Kunpa onnistuisi. En haluaisi kenellekään tuollaista.
Voimia sinulle! Toivon koko sydämestäni, vaikken tunnekaa sinua, että voisit selvitä. Jos et, nuku rauuhassa.
Kiitos tästä tekstistä!
Luin kommentteja, joita muut olivat kirjoittaneet. Aloin miettimään.. Miten tämä vaikuttaa perheeseeni.. Ja me selvitään tästä!
aivan kamalaa........alkoi melkein itkettämään.
etkö todellakaan pysty enää parantumaan?
Miksi ihmeessä ennusteesi on noin huono? Olet tuntunut itse sisäistävän sairautesi varsin selvästi, haluatko siis itse parantua? Miksi lääkäri sanoi ettei sinulla ole mahdollisuutta parantua?
Ihmettelen kanssa varsinkin tuota, että sinua pidettiin vain 2 kk sairaalassa ja sitten tokaistiin, että "Ei voi mitään, sä kuolet pois". Vaikka lääkärit tunnetaankin enemmänkin henkilöinä, jotka "katsoo ja antaa purkin kouraan" luulisi tämän kyseisen lääkärin tajuavan, ettei syömishäiriöstä parannuta missään muutamassa päivässä (2 kk on todella lyhyt aika varattuna parantumiseen).
Oletko suostunut kaikkiin hoitoihin? Letkuruokintaan, nesteytyksiin, sängyn pohjalla makaamiseen, lihomiseen, vessassakäynteihin ilman oksentamista jne..? Ihan kaikkiin? Koska aina on olemassa jokin keino, jota voidaan yrittää potilaan hengen säästämiseksi.
Moi kaikki! Olen vielä hengissä! Olen tällä hetkellä sairaalassa, tällä läppärilläni kirjoittelen, makaan sängyllä.
Lääkärini soitti minulle 5 pv sitten ja pyysi testeihin anoreksian takia. Menin. Testeissä olikin jtk positiivista, sain uuden mahdollisuuden. Voi olla, etten kuolekkaan :) Nyt löysimme uuden lääkkeen ja olen niin onnellinen. Olen lihonut jo KILON!!! Olo on heikko, mutta kohta varmaankin paljon parempi.
Kirjoittelen teille tänne lisää tulevina päivinä... kunhan jaksan. Juuri sen takia, että JOS voin pelastaa vaikka Sinut tältä, niin teen.
Ystäväni tietää, että olen kirjoitanut tänne palstalle. Olemme sopineet, että jos en selviäkkään, hän kirjoittaa tänne ja kertoo sen. Osaatteko kuvitella, kun en edes tiedä, olenko huomena enään elävien kirjoissa!? Olen hyvin rauhallinen ihminen ja kärsivällinen, joten olen sen voimin tässä.
Lääkärini oli aiemmista testeistä nähnyt, etten voisi olla pian enää hengissä. Olimme kuitenkin sopineet (varalta) uusista testeistä, ja onneksi kävi näin. Olin kotona yrittänyt herkutella ja syödä enempi, normaallimmin. Se pelasti minut kun uskalsin! Voin pitää itseäni vahvempana, en pelännyt syödä.
Nyt näen auringon, en muistanutkaan, kuinka kauniit kengät minlla on, en ollut koskaan ajatellut, kuinka kauniita pilvet ja kuu ovat. Parantuminen on pitkä prosessi. Tulen olemaan täällä sairaalassa kauan, mutta hyvillä mielin. Kukaan ei tyrkytä voi paketti kourassa että "syö!" Kaikki osaavat ottaa minut huomioon ja olla niin ihania ja ystävällisiä- Minun silmiänikin on sanottu kauniiksi, en edes muistanut, että minulla on tumman ruskeat silmät. Kaikki on niin kauan vain pyörinyt ruuan ja kuntoilun ympärillä, että unohdin itseni, millainen olen. Tutustun itseeni uudelleen. Näen peilistä karmean laihan tytön, joka joku päivä on normaalin kokoinen ja sitä ODOTAN INNOLLA!
En halua että luut paistavat näin. Mikään vaate ei näytä hyvälle. Haluan tuntea itseni NAISEKSI! Haluan muotoja. Haluan olla terve, jotta joku voi jonakin päivänä rakastua minuun, jotta voin perustaa perheen :D
Olen tällä hetkellä niin elämää täynnä, etten edes halua ajatella mitään laihduttamista! Toivon teille kaikkea parasta!
Toivottavasti ainoan ystäväni ei tarvitse tänne koskaan kirjoittaa puolestani!
(vaikka aiemmin sanoin ettei ystäviä ole, sain yhdestä sairaalan henkilökuntaan kuuluvasta ihmisestä ystävän :)
Ihanaa kuulla että voit parantua, toivotan sinulle onnea, jaksamista ja kaikkea hyvää elämääsi!