Ori?

oli suokkiori, ja se ei tullut toimeen kenenkään kanssa, tai pahemmin ei kokeiltu koska tallin ruunille olisi voinut käydä pahasti, mutta se on tosi yksilöllistä, tiedän oreja joilla on alistuvia ruunakavereita, mutta kahta oria ei kyllä kannata pitää...

Oreja voi pitää samassa tarhassa 3-4 vuotiaiksi, jos tilaa on reilusti. Sen jälkeen samassa tarhassa voi pitää enää oreja, jotka ovat olleet yhdessä varsasta lähtien. (Poikkeuksia on molempiin suuntiin.)

Samassa tallissa voi pitää useampaakin oria, kunhan jokaiselle on oma karsina ja oma ulkoilutarha. Parhaiten isompi oriporukka pärjää, jos lähistöllä ei ole tammoja (joista kiistellä). Jolloin talliin muodostuu luonnon poikamieslaumaa jäljittevä sosiaalinen yhteisö. Tällöinkään oreja ei voi pitää samalla laitumella tai tarhassa (lue edellinen kappale).

Jos tallissa on esim. kaksi aikuista oria ja usempia muita hevosia, kannattaa tarhaus suunnitella siten, että orien tarhat on suhkot etäällä toisistaa ja molempien oritarhojen lähettyvillä tammoja tarhoissa. Jolloin molemmille oreille muodotuu "oma lauma" vadittavaksi. tammojen ja orin aitauksen tulee olla kuitenkin siten, että hevoset eivät pääse koskettamaan toisiaan aidan yli.

Jos tammoja on taas vähän ja oreja useampi kannattaa seurata mikä oreista on johtaja (yleensä joku vanhemmista oreista) ja antaa tälle oma "lauma" ja tarhata muut orit eri puolella pihaa vierekkäisissä tarhoissa (huom. tuplaaidat). Näin pihaan muodostuu johtajaori laumoineen ja poikamieslauma. Ruunat voi sijoitaa sitten väliin jääviin tarhoihin.

Nämä ohjeet "korkeampaa hevosten henkisestä hyvinvoinnista huolehtimista" eli kuitenkin tärkeämpää on huolehtia, että joka hevosella on karsina ja ulkoilumahdolliusuus, kuin miettiä näitä.

Orit suhtautuu ruuniin neutraalimmin kuin toisiin oreihin. Joten ruuna on orille hyvä "seurahevonen" naapuritarhassa tai karsinassa.

Yksin pidetty ori on usein rauhallisempi, kuin ori tallissa missä on muita hevosia. Silti orikin kaipaa seuraksi toisen hevosen.

Usein yksin oleva ori on helppo käsitellä, koska sillä ei tammoja joita kosiskella tai oreja ja ruunia, joille elvistellä. Yksin asuvan orin kiltteyteen ei kannata tuudittautua liikaa, koska ori saattaa muutua täysin toisenlaiseksi, kun maastossa tulee vastaan toinen hevonen.

Hyvin koulutetun orin käsittely ei ole paljoa hankalampaa kuin tamman tai ruunaan, kunhan muistaa kaksi asiaa. Hormoonitoiminta ja lauman arvojärjestys.

Orien käytöstä ohjaa hormoonitoimintaa, usein voi aistia hetken, jolloin ori huomaa jotain haastamisen arvoista (toinen ori tai ruunaa esittää uhkaavan eleen, ori huomaa kiimaisen tamman (joskus riittää ylipäätään tamma), tilanteeseen on puututtava silloin, eikä siinä vaiheessa, kun ori on jo ehtinyt reagoida haasteeseen. Usein tässä vaiheessa puuttumiseksi riittää kiristynyt ote riimussa (älä luulekkaan meneväsi), reipas pohkeenpuristus (ravi jatkuu, vaikka tuo tamma on namu) tai muu pieni muistutus siitä että kaksijalkainen on lauman johtaja. Jos taas tämä hormooniryöppy jää reagoimatta hoitajalta on orin halitseminen paljon vaikeampaa.

Hevoslaumassa lauman sisäinen arvojärjestys on tarkka, sitä koetellaan koko ajan pienillä asioilla (kuka väistää, kuka koskettaa ketäkin, kuka kääntää selän kenellekkin...) Samoilla keinoilla hevonen koettelee arvojärjestystä ihmisen kanssa. Jos ihminen ei näytä näissä pienissä asioissa olevansa pomo, hevonen kävelee yli suurissakin. Orien kanssa tämä on erityisen tärkeää, koska hormoonitoimintaa voimistaa tätä johtamisen halua ja toisaalta hormoonipiikit, vie hevosen huomiota pois ihmisestä (siis jos ori ei tunne että sinä olet häntä ylempänä laumassa yksiselitteisesti, se voi kiimaisen tamman nähdessään juosta tämän luo välittämättä ollenkaan siitä, että mennessään tönäisi sinut nurin ja juoksi yli alle. Jos se taas tunnustaa sinut johtajakseen kiistatta se tässä tapauksessa yrittää kiinnittää tamman huomion elvistelemällä riimunnarun antamissa mitoissa ja korkeintaa kokeilee pystyy hyppäämällä oletko tarkkana)

Orien kanssa tarvitaan paljon kokemusta, jotta pystyy toimimaan itsevarmasti ja "taitavasti", tammat ja ruunat antaa anteeksi helpommin pienen epäröinnin. Myös orien melskaamista ei saa säikkyä (on toki tiedettävä, milloin on parempi väistää ja tulla hetken päästä takaisin paremmin varustautuneena). Orien kanssa sattuu enemmän tilanteita, joissa tarvitaa erikoistaitoja (on osattava pysäyttää taluttaessa eteenpäin ryntäävä hevonen, on saatava hevonen liikkeelle ennen kuin se hyppää pystyyn...), joten vähänkään kokemattoman on helpompi hoitaa tammoja ruunia.

Toivottavasti tästä sepustuksesta oli jotakin hyötyä. Yritin vastailla kysymyksiisi, mutta tuntuu että jonkun asian ymmärtäminen vaatisi taas monen muun asian selventämistä ja silloin kirjoituksesta olisi tullut vielä monta kertaa pidempi. Jos joku jäi epäselväksi, laita lisäkysymyksiä tai kommentteja, niin yritän käydä katsomassa ja kommentoimassa parin päivän päästä.

ja ovat todella lauhkeita. Toisen orin kanssa olen käynyt maastossa ruunien ja muiden orien kanssa. Menee oikein nätisti, ei hörise eikä steppaile paikoillaan. Käytävällä rauhallinen, ei pahemmin välitä muista, ei hörise eikä kilju! Mutta karsinoiden edessä voi mennä haistelemaan muita hevosia ja sit sitä ei meenaa saada irti siitä karsinan sienästä..! :)

Muuten oikein kilttejä ja mukavia hoitaa! :)

Köyn hoitamassa yhellä tallilla oreja,TOSI villejä ,mutta ihania silti. Talutus on hirveen hankalaa orit suurinpiirtein "kävelevät päälle", mutta kyllä ne aina rauhottuu kun huiskasee niitä sillä riimunarun päällä. Hoitaessa uhittelee.:)
Luimii,näykkii yrittää potkia ,mutta pysyvät aisoissa kun on tarpeeksi tomera.
Ratsastaessa kuumia. Pukkilaukat tammojen lähellä ovat hirveitä!!! Tarvitaan tosi jämäkkä ratsastaja...Tällasia ne sitten on...