psykoosi

Muakin nauratti psykoosissa. Se oli kivaa kun oli hauskaa. Mutta mua nauratti sellaset asiat mitkä ei oikeesti kuuluisi naurattaa.

Kyllä varmaan olisi hyvä mennä psykologille pojan. Muut ihmiset voi ihmetellä. ja eihän kenenkään tarvi siitä psykologista tietää, mutta itsekseen nauraminen pistää silmään.

Hei, voit saada henkilökohtaista neuvontaa ja vertaistukea tuolta sinua lähellä olevasta jäsenjärjestöstä http://www.omaisten.org/jasenjarjestot.php

Voimia!

toi pikkutytön (girl85) viesti oli järkyttävää ja edesvastuutonta.Tyttö kun on niin aikuista naista ja kaiken kokenutta.
sulla on nyt psykoosin pelko ihan turhaa.
Poikas on ehkä taiteellinen ja mielikuvitusrikas.Pienellä paikkakunnalla jos vielä sattuisitte asumaan ja opettaja ei ole nähnyt omaa pitäjää pidemmälle-se yrittää kiihkouskonnollismielisesti muuttaa itselle käsittämättömän pois luotaan ettei sen oman pään tarvi sietää sitä ihmetyksen järkytystä.
POIKAS ON IHAN OK!
ps.psykoosin kokenut

Minulla on pari vuotta sitten kokemus poikani sairastumisesta...hän alkoi pikku hiljaa eristäytyä jätti koulunsa kesken ja kaikenlaista muuta sillä oli ihan tavallisen nuoren huolia...jotka minusta ei ollu ihan oikeen kummosiakaan MUTTA pikku hiljaa alko sellanen outo käytös levottomuus ja jutut ja sitä sitten jatku jonkin aikaa...no tietenkin sitä ensi alkuun kuvitteli sen menevän ohi... mutta eipä mennyt juuri nuo itsekseen nauramiset lisäänty ym. ja aina kun kysyin mikä sua huvittaa niin..vastaus oli joku hauska juttu vaan...no siitä käytös vaan meni omituisemmaksi ja öisinkin hän saattoi tulla meille juttelemaan (asuu omassa taloudessaan ) kaikenlaista höpötystä... meni muka lenkille keskellä yötä jne.. jne.. kyllä siinä oli vitsit vähissä ohdottelimme hoitoa psykologille mutta eihän se nyt tullu kuuloonkaan..ei kuulemma tarvinnu... yritimme soitella siraalaan että käyvät kattoo ns. kunnon ei päästäny sisälle.. ja tilanne paheni... KUNNES sitten oltiin siinä pisteessä että oli pakko soittaa ensin sairaalan väki ja sitten poliisit ja huoltomies avaaman oven ja ihan pakko hoitoon vaan... no eikä menny kauaa kun lääkkeet alko tepsimään (ilman niitä ei olisi parantunut) ja siitä sitten alko kuntoutuminen ja on nyt vaan "MUISTO ", lääkkeitä syö vieläkin mut mitään muuta ei niinku asiasta enää tiedä. Että kyllä ihminen pitää toimittaa hoitoon jos huomaa jotain olevan vinossa jos ei hyvällä lähe niin väkisin sitte. Ne kun ei aina miellä omaa sairauttaan.- kyllä lähinomainen huomaa missä mennään ja siinä ei vitkastelu tee muuta kun pahentaa sairautta..ilman lääkitystä saattaa sattua vaikka mitä...en halua pelotella mutta HAE heti apua jos huomaat asioiden pahenevan!!!

girl85* kirjoitti:

Muakin nauratti psykoosissa. Se oli kivaa kun oli hauskaa. Mutta mua nauratti sellaset asiat mitkä ei oikeesti kuuluisi naurattaa.

Kyllä varmaan olisi hyvä mennä psykologille pojan. Muut ihmiset voi ihmetellä. ja eihän kenenkään tarvi siitä psykologista tietää, mutta itsekseen nauraminen pistää silmään.

Voipi olla hauskaa joskus kaiken keskellä, kyllä minä jostain muusta syystä menisin hoitoon

psykoosissa...ja kirjoitti:

Minulla on pari vuotta sitten kokemus poikani sairastumisesta...hän alkoi pikku hiljaa eristäytyä jätti koulunsa kesken ja kaikenlaista muuta sillä oli ihan tavallisen nuoren huolia...jotka minusta ei ollu ihan oikeen kummosiakaan MUTTA pikku hiljaa alko sellanen outo käytös levottomuus ja jutut ja sitä sitten jatku jonkin aikaa...no tietenkin sitä ensi alkuun kuvitteli sen menevän ohi... mutta eipä mennyt juuri nuo itsekseen nauramiset lisäänty ym. ja aina kun kysyin mikä sua huvittaa niin..vastaus oli joku hauska juttu vaan...no siitä käytös vaan meni omituisemmaksi ja öisinkin hän saattoi tulla meille juttelemaan (asuu omassa taloudessaan ) kaikenlaista höpötystä... meni muka lenkille keskellä yötä jne.. jne.. kyllä siinä oli vitsit vähissä ohdottelimme hoitoa psykologille mutta eihän se nyt tullu kuuloonkaan..ei kuulemma tarvinnu... yritimme soitella siraalaan että käyvät kattoo ns. kunnon ei päästäny sisälle.. ja tilanne paheni... KUNNES sitten oltiin siinä pisteessä että oli pakko soittaa ensin sairaalan väki ja sitten poliisit ja huoltomies avaaman oven ja ihan pakko hoitoon vaan... no eikä menny kauaa kun lääkkeet alko tepsimään (ilman niitä ei olisi parantunut) ja siitä sitten alko kuntoutuminen ja on nyt vaan "MUISTO ", lääkkeitä syö vieläkin mut mitään muuta ei niinku asiasta enää tiedä. Että kyllä ihminen pitää toimittaa hoitoon jos huomaa jotain olevan vinossa jos ei hyvällä lähe niin väkisin sitte. Ne kun ei aina miellä omaa sairauttaan.- kyllä lähinomainen huomaa missä mennään ja siinä ei vitkastelu tee muuta kun pahentaa sairautta..ilman lääkitystä saattaa sattua vaikka mitä...en halua pelotella mutta HAE heti apua jos huomaat asioiden pahenevan!!!

Mikset kerro enemmän. Syön myös lääkkeitä ja arki sujuu kaikesta huolimatta hyvin. Minulla oli elämässäni myös pysähdys enkä välitä vaikka täytyi nauraa ja muuta tehdä. Nyt ymmärrän tätä kakkua enemmän ja jatkan sitä pala kerrallaan.

psykoosissa...ja kirjoitti:

Minulla on pari vuotta sitten kokemus poikani sairastumisesta...hän alkoi pikku hiljaa eristäytyä jätti koulunsa kesken ja kaikenlaista muuta sillä oli ihan tavallisen nuoren huolia...jotka minusta ei ollu ihan oikeen kummosiakaan MUTTA pikku hiljaa alko sellanen outo käytös levottomuus ja jutut ja sitä sitten jatku jonkin aikaa...no tietenkin sitä ensi alkuun kuvitteli sen menevän ohi... mutta eipä mennyt juuri nuo itsekseen nauramiset lisäänty ym. ja aina kun kysyin mikä sua huvittaa niin..vastaus oli joku hauska juttu vaan...no siitä käytös vaan meni omituisemmaksi ja öisinkin hän saattoi tulla meille juttelemaan (asuu omassa taloudessaan ) kaikenlaista höpötystä... meni muka lenkille keskellä yötä jne.. jne.. kyllä siinä oli vitsit vähissä ohdottelimme hoitoa psykologille mutta eihän se nyt tullu kuuloonkaan..ei kuulemma tarvinnu... yritimme soitella siraalaan että käyvät kattoo ns. kunnon ei päästäny sisälle.. ja tilanne paheni... KUNNES sitten oltiin siinä pisteessä että oli pakko soittaa ensin sairaalan väki ja sitten poliisit ja huoltomies avaaman oven ja ihan pakko hoitoon vaan... no eikä menny kauaa kun lääkkeet alko tepsimään (ilman niitä ei olisi parantunut) ja siitä sitten alko kuntoutuminen ja on nyt vaan "MUISTO ", lääkkeitä syö vieläkin mut mitään muuta ei niinku asiasta enää tiedä. Että kyllä ihminen pitää toimittaa hoitoon jos huomaa jotain olevan vinossa jos ei hyvällä lähe niin väkisin sitte. Ne kun ei aina miellä omaa sairauttaan.- kyllä lähinomainen huomaa missä mennään ja siinä ei vitkastelu tee muuta kun pahentaa sairautta..ilman lääkitystä saattaa sattua vaikka mitä...en halua pelotella mutta HAE heti apua jos huomaat asioiden pahenevan!!!

Mikähän lääke oli kysees mikä auttoi? Kuulostaa tutulta ja oikeaa lääkettä ei meinaa löytyä. Lähipiirin pojalle.