olen vaihtelevalla menestyksellä ollut juomatta, usein ollut sellainen viikko juomista kuukausi juomatta,juomiseni alkoi lisääntymään kymmenen vuotta sitten kun vanhempani kuolivat, menetin kaksoset keskenmenolla ja sitten tuli ero kun mies ei pystynyt sitoutumaan yhteen naiseen eli minuun ja lopulta masennukseni vuoksi sanoin itseni irti hyvästä virasta,en tiedä ehkä tiedostamattomasti halusin juoda, niin juomisen myötä vaikeuksia tuli koko ajan lisää, en itse pystynyt enää sitoutumaan mihinkään,olin kiltti ja lupauduin aina kaikkeen hommaan mihin pyydettiin sillä periaatteella että kyllä minä jaksan, taistelin sitä vastaan etten olisi luuseri toisten silmissä, oikeastaan en halunnut myöntää että voimani olivat vähissä.Juomattomana aikana minun vauhtini aina kiihtyi olin niin kaikkivoipainen että pystyn kaikkeen ja sitten tuli uupumus.viime vuonna olin psykiatrisella osastolla kuukauden ja psykiatri alkoi puhumaan minulle kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä,jossa mania ja depressio vaihtelevat ja että minulla oli selkeästi havaittavissa nämä jaksot,hän oli jo kirjoittamassa B-lausuntoa,vaan en halunnut,juomiseni väheni kunnes marraskuussa otin ja taas sairaalassa maksatulehduksen vuoksi ja lääkäri alkoi puhumaan jaksamisestani ja mahd.eläkkestä.yritin sisukkaasti olla ilman viinaa ja kun vauhti kiihtyi ja alkoi tuntumaan että jaksan mitä vaan, hakeuduin kurssille missä päivitettäisiin ammattitietojani ja taitojani.olin niin innokas että maalailin jo loistavaa tulevaisuutta, kunnes kun kurssille lähtö läheni minulle tuli syvä uupumus ja en voinut lähteä, minulla oli vuorokusi rytmi sekaisin ja kun siihen taas 6pv putki olin valmis lääkärin ehdottamaan sairaslomaan, vein B-todistuksen kelaan,jotenkin se toisaalta rauhoitti, olen toistaiseksi kyvytön tekemään töitä tai käymään kurssia,kunhan vaan tuo maltti säilyis olla ottamatta alkoholia,sanon itselleni että nyt sinulla on 300 päivää aikaa olla miettimättä meetkö töihin tai kursseille,vaan kyllä minulla on vaikeeta kun aina olen pärjännyt ja elämä on tuntunut niin helpolta,kaikki on tullut niinkuin itsestään ja nyt on pakko myöntää että kohtasin voittajan alkoholi löi minut maahan.kaverin laittoi minulle viestin: älä katsele surren mennyttä.Se ei palaa.Paranna viisasti nykyhetkeä.Se on sinun.Kohtaa hämärä tulevaisuus pelkäämättä rohkealla mielellä. Niinpä yritän ja raittiina pitää olla,kuukausi takanapäin.Niin ja meinasi unohtua tuo kysymykseni kun sydämestä ottaa ja ahdistaa, liekö tuo kohtaus jotain psyykkistä sekin,ei ole koskaan aiemmin tehnyt nyt tämän raittiin jakson aikana.pelkään kuolemaa enkä haluaisi vielä mennä
rytmihäiriöitä
ani 1
1300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllähän alkoholistit useasti ovat tunneihmisiä. Varmasti siuta auttaisi se, että pystyisit juttelemaan samanlaisia kokeneen naisen kanssa. Holistien on useasti vaikea löytää elämässä sitä "kultaista keskitietä" työ ja tunneasioissa.
Mie kun raitistuin, niin alkoi mahdoton työputki. Nyt olen opetellut sanomaan ei (vaikka se ei vieläkään aina onnistu). Sitten olen huomannut, että kyllähän tämä maapallo pyörii ja hommat hoituu vaikka en olisikaan joka paikassa. Voimia siulle ja päivä kerrallaan.