Isoäitini on nyt 85-vuotias ja sairastaa sydän- ja verisuonitauteja useampaakin. Äidilläni on sydämen rappeuman vuoksi verenpaineongelmia. Molemmat vähättelevät tautiensa aiheuttamia ongelmia. Isoäitini sai ennen joulua tajuttomuuskohtauksen (2 tuntia poissa pelistä) ja halvauskohtauksen eikä suostunut menemään lääkäriin vaan väitti kivenkovaa, että oli kärsinyt ripulista, joka oli vienyt jalat alta. Kun käytiin katsomassa, hän kulki seinän viertä pitkin, kun ei pystynyt käyttämään toista jalkaansa. Nyt hän on tosin kunnossa. Isoisäni ei saa mummia lääkärille, pystyy vain salaa soittamaan sukulaiset hätiin. Äitini taas käyttäytyy kuin olisi juuri täyttänyt 26 eikä 56 ja on lähdössä ajamaan rallia. Lääkkeet on kyllä kohdallaan, mutta huolestuttaa pahasti, kun on kyseessä autiomaa ja kehittymätön seutu ja huolto ei pelaa. Viisi viikkkoa aikoo olla isäni kanssa tuolla reissulla.
Haluaisin kysyä teiltä isoäidit miten voisin varmistaa että molemmat sukuni vanhemmat naiset näkisivät seuraavan sukupolven joka syntyy kesällä? Miten en heitä rasittaisi liikaa tulevalla ensimmäisellä (lapsen)lapsenlapsella, mutta haluaisin antaa heille sen ilon jota uusi elämä maailmaan tuo tullessaan? itse eivät kuitenkaan kerro, jos rasittuvat liikaa.
Haluaisin kysyä teiltä isoäidit miten voisin varmistaa että molemmat sukuni vanhemmat naiset näkisivät seuraavan sukupolven joka syntyy kesällä? Miten en heitä rasittaisi liikaa tulevalla ensimmäisellä (lapsen)lapsenlapsella, mutta haluaisin antaa heille sen ilon jota uusi elämä maailmaan tuo tullessaan? itse eivät kuitenkaan kerro, jos rasittuvat liikaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
isovanhempien luona.
Hyvin sujuu, kun muistat, että sinä ja sinun lapsesi te ette ole maailman napa.
huolissani siitä, että molemmat ovat lapsirakkaita ja haluavat tavata uutta pienokaista. Mistä tiedän, että olen viipynyt riittävän pitkään, etteivät tunne jäävänsä paitsi, mutta etten rasita heitä liikaa? En missään tapauksessa "tuuppaisi" lastani sairaille ihmisille hoitoon. Kyse ei ole kuitenkaan invalidesta vaan kahdesta ihmisestä joita arvostan ja kunnioitan, mutta jotka eivät missään tapauksessa itse kertoisi väsyvänsä. Molemmat puuhastelevat edelleen paljon ja ovat voimissaan, mutta joskus on huonoja päiviä.
Hah, sinulla on suu sitä varten, että sillä puhutaan. Mutta jos et osaa puhua kirjoita tekstiviesti, kun kerran kirjoittaa osaat.
jaksaa lähteä ulkomaille johonkin ralliin, niin ei tod. ole niin heikossa kunnossa, että pitäisi käsitellä kuin jotain haurasta posliinia.
Olen itse 57 enkä tunne itseäni mitenkään vanhaksi vielä. tuon isoäitisi kanssa on eri asia.
Hänen luonaan voitte viipyä max. pari tuntia. siinä ajassa tuon ikäinen on jo saanut tarpeekseen ja alkaa väsähtää.
Äitisi on vielä ihan eri juttu. Varmaan jaksaa myös osallistua lapsesi hoitamiseen. Älä tee äidistäsi invalidia, jos hän ei sitä kerran ole.
Samoilla linjoilla edellisen kanssa.
Minä olen mummona nauttinut kun olen saanut lasta hoitaa ja olla mukana lapsen elämässä.
Tulee luokseni kuin kotiinsa, ei kylään tai hoitoon.
Meillä on ihan omia yhteisiä juttuja joihin ei omat vanhemmat kuuluu, vai me lapsi ja mummo.
Mutta tietysti on kysyttävä sopiiko kyläily, hoitoon tuominen. Minultakin kysytään usein, mutta jos vastaan ettei ei oikein sopisi tai nyt olen väsynyt, sitä ei kunnioiteta vaan kinutaan niin kauan että myönnyn.
Toisaalta sitten olen palkinnoksi saanut todella läheiset välit lapsen kanssa.