Minä työpaikkakiusattu!?

Minäkin laskin ensin häirinnän henkisen tason (tasottomuuden) tiliin. Siis tavanomaista kateutta, jota ei sivistymättömyyttään/moukkamaisuuttaan osaa/tajua edes peittää.

Mutta sairainta kuviossa on juuri se, ettei muu työyhteisö reagoi mitenkään. Tyyppi kuuluu jotenkin kalustoon. Tai sitten pelätään, ettei tämän tilalle löytyisi ketään muuta. Tai....niin, vainoharhaisuutta luova tilanne tällainen on!

Kun lukee nettisivuilta oireista ja kaikesta tällaiseen liittyvästä, tulee samaan aikaan vapauttava ja karmea olo. Jälkimmäinen siksi, että näihin nimen omaan menee muutkin 'mukaan'. Sanotaan, että aivan järkevät ihmiset kummastelevat myöhemmin, kuinka olivat saattaneet liittyä kiusaajan klikkiin olemattomalla kynnyksellä ja kritiikillä. Tuossa vaiheessa kiusattu on jo useimmiten sairaslomakierteessä, jollei irtisanoutunut. Tai vielä pahempaa.

Ulkopuolisia psykologeja työpaikoille olisi yksi resepti.

Ällikkä kirjoitti:

Minäkin laskin ensin häirinnän henkisen tason (tasottomuuden) tiliin. Siis tavanomaista kateutta, jota ei sivistymättömyyttään/moukkamaisuuttaan osaa/tajua edes peittää.

Mutta sairainta kuviossa on juuri se, ettei muu työyhteisö reagoi mitenkään. Tyyppi kuuluu jotenkin kalustoon. Tai sitten pelätään, ettei tämän tilalle löytyisi ketään muuta. Tai....niin, vainoharhaisuutta luova tilanne tällainen on!

Kun lukee nettisivuilta oireista ja kaikesta tällaiseen liittyvästä, tulee samaan aikaan vapauttava ja karmea olo. Jälkimmäinen siksi, että näihin nimen omaan menee muutkin 'mukaan'. Sanotaan, että aivan järkevät ihmiset kummastelevat myöhemmin, kuinka olivat saattaneet liittyä kiusaajan klikkiin olemattomalla kynnyksellä ja kritiikillä. Tuossa vaiheessa kiusattu on jo useimmiten sairaslomakierteessä, jollei irtisanoutunut. Tai vielä pahempaa.

Ulkopuolisia psykologeja työpaikoille olisi yksi resepti.

Lue lisää

Ihan tuttu kuvio. Hullulta tuntuu, että tuollaista menoa ylemmät esimiehet katselee...kaveri käyttää tilannetta hyväkseen ja on tavallaan organisaation ylimmillä askelmilla.

Omassa tapauksessa päädyin siihen, että varsinaiset kiusaajat olivat ne johdon edustajat,jotka eivät erottaneet tätä kiusaajaa.
Minun tapauksessa kiusaajan nimi oli Make. Onko sama tyyppi? Ikä ainakin täsmää.

Puhut hyvin, ytimekkäästi, selkeän rohkaisevasti. Tuo 'vamman' siirtäminen muihin on erinomaisen osuva teoria kiusaajasta. Ärsytyskynnyksen taustalla on kiusaajan oman psyyken patologia.

Mutta yksi näkökohta jää painamaan. Olen nyt lukenut kymmeniä sivustoja aiheesta. Netissä on satoja jo suomeksikin. Yhdelläkään ei sisällytetä kiusaamiskuvion korjaamiskeinoihin 'uhrin' takaisiniskua, ei edes mahdollisuutta siihen.

Ilmeisesti aihetta tutkivat (psykologit, sosiologit, lääkärit) katsovat, että työpaikkakiusaamisesta on kyse vasta sitten, kun tilanne on niin patologisella asteella, että uhri on jo lyöty, lamaantunut tai sairas/burnoutlomalla.

Yksi määritelmä on "vähintään puoli vuotta vähintään kerran viikossa tapahtunutta kiusaamista". Ohhoh! Kyllä mielestäni ihminen saadaan pois tolaltaan huomattavasti lyhyemmässä ajassa.

Toisaalta, jos kohdallani on tilanteita vähintään neljänä päivänä viikossa on tuokin "kiintiö" jo kolmessa kuukaudessa tietyllä tavalla täyttynyt.

Ihmisen psyyke voi olla hyvin delikaattia otetta vaativa, horjutettuna hauraskin kone. Mistä h:stä noita kusipäitä riittää! Kas, kun ei perusteta Kiusaajien Ilmaiset Psykoterapiat-instituutiota, valtion rahoilla.

Ällikkä kirjoitti:

Puhut hyvin, ytimekkäästi, selkeän rohkaisevasti. Tuo 'vamman' siirtäminen muihin on erinomaisen osuva teoria kiusaajasta. Ärsytyskynnyksen taustalla on kiusaajan oman psyyken patologia.

Mutta yksi näkökohta jää painamaan. Olen nyt lukenut kymmeniä sivustoja aiheesta. Netissä on satoja jo suomeksikin. Yhdelläkään ei sisällytetä kiusaamiskuvion korjaamiskeinoihin 'uhrin' takaisiniskua, ei edes mahdollisuutta siihen.

Ilmeisesti aihetta tutkivat (psykologit, sosiologit, lääkärit) katsovat, että työpaikkakiusaamisesta on kyse vasta sitten, kun tilanne on niin patologisella asteella, että uhri on jo lyöty, lamaantunut tai sairas/burnoutlomalla.

Yksi määritelmä on "vähintään puoli vuotta vähintään kerran viikossa tapahtunutta kiusaamista". Ohhoh! Kyllä mielestäni ihminen saadaan pois tolaltaan huomattavasti lyhyemmässä ajassa.

Toisaalta, jos kohdallani on tilanteita vähintään neljänä päivänä viikossa on tuokin "kiintiö" jo kolmessa kuukaudessa tietyllä tavalla täyttynyt.

Ihmisen psyyke voi olla hyvin delikaattia otetta vaativa, horjutettuna hauraskin kone. Mistä h:stä noita kusipäitä riittää! Kas, kun ei perusteta Kiusaajien Ilmaiset Psykoterapiat-instituutiota, valtion rahoilla.

Lue lisää

Neuvoisin että ottaisit asian esille työpaikalla.
Sano sille tyypille ensiksi kahden kesken, että lopettaisi sen. Kerro miltä sinusta hänen käyttäytyminen tuntuu. Parempi on nostaa ns. kissa pöydälle ja puhua asioista suoraan, kuin jäädä niitä itsekseen miettimään. Jos suora puhuminen ei auta puhu asiasta työpaikalla lähipiirissä olevien ihmisten kanssa.

Ällikkä kirjoitti:

Puhut hyvin, ytimekkäästi, selkeän rohkaisevasti. Tuo 'vamman' siirtäminen muihin on erinomaisen osuva teoria kiusaajasta. Ärsytyskynnyksen taustalla on kiusaajan oman psyyken patologia.

Mutta yksi näkökohta jää painamaan. Olen nyt lukenut kymmeniä sivustoja aiheesta. Netissä on satoja jo suomeksikin. Yhdelläkään ei sisällytetä kiusaamiskuvion korjaamiskeinoihin 'uhrin' takaisiniskua, ei edes mahdollisuutta siihen.

Ilmeisesti aihetta tutkivat (psykologit, sosiologit, lääkärit) katsovat, että työpaikkakiusaamisesta on kyse vasta sitten, kun tilanne on niin patologisella asteella, että uhri on jo lyöty, lamaantunut tai sairas/burnoutlomalla.

Yksi määritelmä on "vähintään puoli vuotta vähintään kerran viikossa tapahtunutta kiusaamista". Ohhoh! Kyllä mielestäni ihminen saadaan pois tolaltaan huomattavasti lyhyemmässä ajassa.

Toisaalta, jos kohdallani on tilanteita vähintään neljänä päivänä viikossa on tuokin "kiintiö" jo kolmessa kuukaudessa tietyllä tavalla täyttynyt.

Ihmisen psyyke voi olla hyvin delikaattia otetta vaativa, horjutettuna hauraskin kone. Mistä h:stä noita kusipäitä riittää! Kas, kun ei perusteta Kiusaajien Ilmaiset Psykoterapiat-instituutiota, valtion rahoilla.

Lue lisää

Ilmeisesti aihetta tutkivat (psykologit, sosiologit, lääkärit) katsovat, että työpaikkakiusaamisesta on kyse vasta sitten, kun tilanne on niin patologisella asteella, että uhri on jo lyöty, lamaantunut tai sairas/burnoutlomalla.

eipä kannata sen alan ammattilaisten puheisiin kiinnittää huomiota. ajatteles kun sun kiusaaja saa päähänsä ilmoittaa että sä olet hullu. sit sulla menee työt ja terveys kun olet syönyt pakolla tabuja pitemmän aikaa. siitä on mulla kouluajoilta kokemusta. täysin perätön juttu mutta läpi meni sataprossasesti. naureskelin ja vittuilin idiooteille lääkäreille kunnes oli takapuolessa psyykelääkepiikki.
takaisin vaan, jollet onnistu työpaikkaa vaihtamaan.

Ällikkä kirjoitti:

Puhut hyvin, ytimekkäästi, selkeän rohkaisevasti. Tuo 'vamman' siirtäminen muihin on erinomaisen osuva teoria kiusaajasta. Ärsytyskynnyksen taustalla on kiusaajan oman psyyken patologia.

Mutta yksi näkökohta jää painamaan. Olen nyt lukenut kymmeniä sivustoja aiheesta. Netissä on satoja jo suomeksikin. Yhdelläkään ei sisällytetä kiusaamiskuvion korjaamiskeinoihin 'uhrin' takaisiniskua, ei edes mahdollisuutta siihen.

Ilmeisesti aihetta tutkivat (psykologit, sosiologit, lääkärit) katsovat, että työpaikkakiusaamisesta on kyse vasta sitten, kun tilanne on niin patologisella asteella, että uhri on jo lyöty, lamaantunut tai sairas/burnoutlomalla.

Yksi määritelmä on "vähintään puoli vuotta vähintään kerran viikossa tapahtunutta kiusaamista". Ohhoh! Kyllä mielestäni ihminen saadaan pois tolaltaan huomattavasti lyhyemmässä ajassa.

Toisaalta, jos kohdallani on tilanteita vähintään neljänä päivänä viikossa on tuokin "kiintiö" jo kolmessa kuukaudessa tietyllä tavalla täyttynyt.

Ihmisen psyyke voi olla hyvin delikaattia otetta vaativa, horjutettuna hauraskin kone. Mistä h:stä noita kusipäitä riittää! Kas, kun ei perusteta Kiusaajien Ilmaiset Psykoterapiat-instituutiota, valtion rahoilla.

Lue lisää

Kiusaaminen olisi saatava pikaisesti loppumaan sillä työn ja arkielämän uuvuttamana sitä ei kauan jaksa vaan voi sairastua vakavasti.

Yksi keino on tuo jo ehdotettu: Sano kiusajaajalle kahden kesken jämäkästi, että koet hänen kiusaavan sinua, etkä aio sietää sitä enää yhtään. Älä kerro enempää, esim. miten aiot menetellä, jätä epävarmuus kytemään kiusaajan mieleen.

Sanoit, ettet löydä edellä olevan kaltaisia neuvoja psykiatrien ym vastaavien teksteistä. Itse olen ko neuvon lukenut jostakin, mutten muista, oliko vain maallikon oivaltama konsti.

Jos ei kiusaajan ojennus auta, mene esimiesporrasta alhaalta ylöspäin asian hoitamiseksi. Luutavasti yrityksestäsi löytyy johtaja, joka älyää puuttuua siihen. Se on esimiehen tehtävä ja monet sen tekevät mielellään sillä se parantaa työtehoa ja sitä kautta yrityksen tulosta. Myös luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut voivat auttaa.

Sanoit lukeneesi paljon aiheesta. Oletko käynyt tukiasemalla?! Siellä käsitellään parhailla ko aihetta maallikkovoimin otsikolla Sairas työyhteisö, hintana oma terveys. Linkki sinne tässä:


http://www.tukiasema.net/keskustelu/list.asp?fid=1&p=1

Tuttu juttu kirjoitti:

Kiusaaminen olisi saatava pikaisesti loppumaan sillä työn ja arkielämän uuvuttamana sitä ei kauan jaksa vaan voi sairastua vakavasti.

Yksi keino on tuo jo ehdotettu: Sano kiusajaajalle kahden kesken jämäkästi, että koet hänen kiusaavan sinua, etkä aio sietää sitä enää yhtään. Älä kerro enempää, esim. miten aiot menetellä, jätä epävarmuus kytemään kiusaajan mieleen.

Sanoit, ettet löydä edellä olevan kaltaisia neuvoja psykiatrien ym vastaavien teksteistä. Itse olen ko neuvon lukenut jostakin, mutten muista, oliko vain maallikon oivaltama konsti.

Jos ei kiusaajan ojennus auta, mene esimiesporrasta alhaalta ylöspäin asian hoitamiseksi. Luutavasti yrityksestäsi löytyy johtaja, joka älyää puuttuua siihen. Se on esimiehen tehtävä ja monet sen tekevät mielellään sillä se parantaa työtehoa ja sitä kautta yrityksen tulosta. Myös luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut voivat auttaa.

Sanoit lukeneesi paljon aiheesta. Oletko käynyt tukiasemalla?! Siellä käsitellään parhailla ko aihetta maallikkovoimin otsikolla Sairas työyhteisö, hintana oma terveys. Linkki sinne tässä:


http://www.tukiasema.net/keskustelu/list.asp?fid=1&p=1

Lue lisää

Kiitos, Tuttu juttu hyvästä linkistä. Aion lukea sen koko ketjun läpi kunnolla, mutta heti näki, että en ole yksin! Uskomatonta, miten paksuja paketteja maailmasta löytyy vain ja vasta silloin, kun itse joutuu samaan kamalaan tilanteeseen.

Nyt olen niin uupunut, että selvitäkseni poissaoloitta (lähes kaikilla on määräaikainen työsuhde) suunnittelin vähiten energiaa vievän taktiikan: pyrin välttämään kiusaajan seuraa mahd. paljon. Toisaalta olen niin 'sivistynyt', etten halua alentua kiusaajan käytöksen tasolle. En siis aktiivisesti demonstroi, esimerkiksi olemalla huomioimatta toisen puhetta, tai protestoi, esimerkiksi poistumalla kahvipöydästä kyseisen sick fuskin tullessa siihen.

Mutta jätän vain osallistumatta tämän akan aloittamiin keskusteluihin, en katso häneen, jos jotain kysyy vastaan niukin sanoin.

Muu työyhteisö huomasi heti hiljaisuuteni. Kiusaaja vaikutti ensin ilahtuneen saamastaan 'lisätilasta', mutta pian muutkin hiljenivät selvästi tavanomaisesta. Kiusaaja ei saanut entisenlaista vastakaikua typerille, latteille, kritisoiville, happamille jutuilleen. Kahvi- ym paussit typistyivät ja lyhenivät oikeastaan heti. Paineltiin kukin työpisteisiinsä.

Olen siis ilmeisesti aika lailla nimimerkki Defensen kuvailema "kohtelias, hyväntahtoinen ja hyvää henkeä ylläpitävä, kehittävä ja arvostava" , ihan oikeasti! Sen näkee siinä, että ihmiset reagoi, jos jäävät ilman tuttua "otettani".

En vielä tiedä, kuinka vahvasti muut työkaverit jatkossa (tietämättään?) auttavat minua tällaisella sosiaalisten yhdessäolojen leikkaamisella ja kiusaajan "esiintymistilanteiden" vähentämisellä. Mutta kahdessa päivässä sain selvän muutoksen esiin, tietävät muut siitä tai eivät.

Taidan olla eri pinteessä kuin moni muu kiusattu, kun ainakaan vielä ei joukkoonsa ole liittynyt muita työkavereita. Kyllä kiusaaja varmasti mua haukkuu niille, mutta eivät silti käänny mua vastaan. Näin nyt oletan ja toivon.

Myötätuntoni on voimakkaana kiusattujen puolella nyt, enkä tosiaan olisi koko asiasta piitannut ilman omaa kokemusta.

Nyt tarttis vain hoitaa omaa jaksamistaan. Vielä en jaksa!

Ällikkä kirjoitti:

Kiitos, Tuttu juttu hyvästä linkistä. Aion lukea sen koko ketjun läpi kunnolla, mutta heti näki, että en ole yksin! Uskomatonta, miten paksuja paketteja maailmasta löytyy vain ja vasta silloin, kun itse joutuu samaan kamalaan tilanteeseen.

Nyt olen niin uupunut, että selvitäkseni poissaoloitta (lähes kaikilla on määräaikainen työsuhde) suunnittelin vähiten energiaa vievän taktiikan: pyrin välttämään kiusaajan seuraa mahd. paljon. Toisaalta olen niin 'sivistynyt', etten halua alentua kiusaajan käytöksen tasolle. En siis aktiivisesti demonstroi, esimerkiksi olemalla huomioimatta toisen puhetta, tai protestoi, esimerkiksi poistumalla kahvipöydästä kyseisen sick fuskin tullessa siihen.

Mutta jätän vain osallistumatta tämän akan aloittamiin keskusteluihin, en katso häneen, jos jotain kysyy vastaan niukin sanoin.

Muu työyhteisö huomasi heti hiljaisuuteni. Kiusaaja vaikutti ensin ilahtuneen saamastaan 'lisätilasta', mutta pian muutkin hiljenivät selvästi tavanomaisesta. Kiusaaja ei saanut entisenlaista vastakaikua typerille, latteille, kritisoiville, happamille jutuilleen. Kahvi- ym paussit typistyivät ja lyhenivät oikeastaan heti. Paineltiin kukin työpisteisiinsä.

Olen siis ilmeisesti aika lailla nimimerkki Defensen kuvailema "kohtelias, hyväntahtoinen ja hyvää henkeä ylläpitävä, kehittävä ja arvostava" , ihan oikeasti! Sen näkee siinä, että ihmiset reagoi, jos jäävät ilman tuttua "otettani".

En vielä tiedä, kuinka vahvasti muut työkaverit jatkossa (tietämättään?) auttavat minua tällaisella sosiaalisten yhdessäolojen leikkaamisella ja kiusaajan "esiintymistilanteiden" vähentämisellä. Mutta kahdessa päivässä sain selvän muutoksen esiin, tietävät muut siitä tai eivät.

Taidan olla eri pinteessä kuin moni muu kiusattu, kun ainakaan vielä ei joukkoonsa ole liittynyt muita työkavereita. Kyllä kiusaaja varmasti mua haukkuu niille, mutta eivät silti käänny mua vastaan. Näin nyt oletan ja toivon.

Myötätuntoni on voimakkaana kiusattujen puolella nyt, enkä tosiaan olisi koko asiasta piitannut ilman omaa kokemusta.

Nyt tarttis vain hoitaa omaa jaksamistaan. Vielä en jaksa!

Lue lisää

Äskeisessä purkauksessani on pikku näppäilyvirhe:

Pitää olla...kyseisen sick fuckin tullessa...

Ällikkä kirjoitti:

Kiitos, Tuttu juttu hyvästä linkistä. Aion lukea sen koko ketjun läpi kunnolla, mutta heti näki, että en ole yksin! Uskomatonta, miten paksuja paketteja maailmasta löytyy vain ja vasta silloin, kun itse joutuu samaan kamalaan tilanteeseen.

Nyt olen niin uupunut, että selvitäkseni poissaoloitta (lähes kaikilla on määräaikainen työsuhde) suunnittelin vähiten energiaa vievän taktiikan: pyrin välttämään kiusaajan seuraa mahd. paljon. Toisaalta olen niin 'sivistynyt', etten halua alentua kiusaajan käytöksen tasolle. En siis aktiivisesti demonstroi, esimerkiksi olemalla huomioimatta toisen puhetta, tai protestoi, esimerkiksi poistumalla kahvipöydästä kyseisen sick fuskin tullessa siihen.

Mutta jätän vain osallistumatta tämän akan aloittamiin keskusteluihin, en katso häneen, jos jotain kysyy vastaan niukin sanoin.

Muu työyhteisö huomasi heti hiljaisuuteni. Kiusaaja vaikutti ensin ilahtuneen saamastaan 'lisätilasta', mutta pian muutkin hiljenivät selvästi tavanomaisesta. Kiusaaja ei saanut entisenlaista vastakaikua typerille, latteille, kritisoiville, happamille jutuilleen. Kahvi- ym paussit typistyivät ja lyhenivät oikeastaan heti. Paineltiin kukin työpisteisiinsä.

Olen siis ilmeisesti aika lailla nimimerkki Defensen kuvailema "kohtelias, hyväntahtoinen ja hyvää henkeä ylläpitävä, kehittävä ja arvostava" , ihan oikeasti! Sen näkee siinä, että ihmiset reagoi, jos jäävät ilman tuttua "otettani".

En vielä tiedä, kuinka vahvasti muut työkaverit jatkossa (tietämättään?) auttavat minua tällaisella sosiaalisten yhdessäolojen leikkaamisella ja kiusaajan "esiintymistilanteiden" vähentämisellä. Mutta kahdessa päivässä sain selvän muutoksen esiin, tietävät muut siitä tai eivät.

Taidan olla eri pinteessä kuin moni muu kiusattu, kun ainakaan vielä ei joukkoonsa ole liittynyt muita työkavereita. Kyllä kiusaaja varmasti mua haukkuu niille, mutta eivät silti käänny mua vastaan. Näin nyt oletan ja toivon.

Myötätuntoni on voimakkaana kiusattujen puolella nyt, enkä tosiaan olisi koko asiasta piitannut ilman omaa kokemusta.

Nyt tarttis vain hoitaa omaa jaksamistaan. Vielä en jaksa!

Lue lisää

Toivon, että saat linkin kirjeenvaihdosta jotain apua, sillä kyllä kiusaajan "kellistäminen" vaatii älykästä taktiikkaa, ettei vaan pääse millään tavalla kääntymään koko kuvio sellaiseksi, että kiusaaja saa tukea muilta työtovereilta. Jos näy käy (yksikin riittää),saattaa tulla kovat paikat.

Voi kun siellä työtoveriporukassa olisi yksikin, joka osaisi aukaista suunsa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja nimenomaan sillä lailla, että komentoi kiusaajan keskustelua piilov-mäisen kierosti, mutta asiallisesti, kuitenkin niin, että kiusaaja älyää, että kiusaaminen on havaittu eikä sitä tässä porukassa suvaita.

Olen kerran ollut mukana tällaisessa spontaanissa tilanteessa, jolloin kerrankin sylki toi suuhun oikeat sanat, oikealla hetkellä, oikeilla äänenpainoilla ja vielä toinen työtoveri osasi sitä sopivasti jatkaa, oikeilla sanoilla, oikeilla äänenpainoilla niin saatiin duettona erävoitto 10 - 0.

Kerroit, että "Toisaalta olen niin 'sivistynyt', etten halua alentua kiusaajan käytöksen tasolle."
Tämä onkin tärkeää, sillä jos kiusaajan tasolle alennut, saatat menettää kasvosi muiden työtovereiden silmissä ja he saattavat siitä syystä tahtomattaankin viestittää kiusaajalle myötätuntoa. Kiusaaja ei saa saada minkäälaista postiviista viestiä miltään suunnalta. Kiusaajaa ei myöskään saa alkaa kiusata.

Jos työpaikalla on hyvä henki, hyvä johto ja henkisesti kasvaneita ihmisiä, kiusaaminen on vaikeaa, koska tukea ei tipu. Ei pääse elvistelemään omalla erinomaisuudellaan, sitähän kiusaaja luulee olevansa: eriomainen, nokkela...kaipaa hyväksyntää...

Jaksamista ja kerää voimia! Toimintatapasi kuulostaa asialliselta ja harkitulta, uskon, että aistit työtoverisi viestit oikein. Toivottavasti kuitenkin pääset äkkiä piinasta.

Tuttu juttu kirjoitti:

Toivon, että saat linkin kirjeenvaihdosta jotain apua, sillä kyllä kiusaajan "kellistäminen" vaatii älykästä taktiikkaa, ettei vaan pääse millään tavalla kääntymään koko kuvio sellaiseksi, että kiusaaja saa tukea muilta työtovereilta. Jos näy käy (yksikin riittää),saattaa tulla kovat paikat.

Voi kun siellä työtoveriporukassa olisi yksikin, joka osaisi aukaista suunsa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja nimenomaan sillä lailla, että komentoi kiusaajan keskustelua piilov-mäisen kierosti, mutta asiallisesti, kuitenkin niin, että kiusaaja älyää, että kiusaaminen on havaittu eikä sitä tässä porukassa suvaita.

Olen kerran ollut mukana tällaisessa spontaanissa tilanteessa, jolloin kerrankin sylki toi suuhun oikeat sanat, oikealla hetkellä, oikeilla äänenpainoilla ja vielä toinen työtoveri osasi sitä sopivasti jatkaa, oikeilla sanoilla, oikeilla äänenpainoilla niin saatiin duettona erävoitto 10 - 0.

Kerroit, että "Toisaalta olen niin 'sivistynyt', etten halua alentua kiusaajan käytöksen tasolle."
Tämä onkin tärkeää, sillä jos kiusaajan tasolle alennut, saatat menettää kasvosi muiden työtovereiden silmissä ja he saattavat siitä syystä tahtomattaankin viestittää kiusaajalle myötätuntoa. Kiusaaja ei saa saada minkäälaista postiviista viestiä miltään suunnalta. Kiusaajaa ei myöskään saa alkaa kiusata.

Jos työpaikalla on hyvä henki, hyvä johto ja henkisesti kasvaneita ihmisiä, kiusaaminen on vaikeaa, koska tukea ei tipu. Ei pääse elvistelemään omalla erinomaisuudellaan, sitähän kiusaaja luulee olevansa: eriomainen, nokkela...kaipaa hyväksyntää...

Jaksamista ja kerää voimia! Toimintatapasi kuulostaa asialliselta ja harkitulta, uskon, että aistit työtoverisi viestit oikein. Toivottavasti kuitenkin pääset äkkiä piinasta.

Lue lisää

Tattikset taas, Tuttu juttu.

Sanat voivat todella lohduttaa! Tilanteeni on kuitenkin lähtökohtaisesti siinä hauras, että olen uusi työntekijä. Tarvitsen paljon ja taitavia panoksia saavuttaakseni jotain pysyvää hyvää. Ja se kun vie sitä energiaa, mikä jo valmiiksi on kortilla! Varmasti looginen kuvio sinulle.

Ja kun tällaisissa ei mikään koskaan ole niin yksinkertaista on kerrottava vielä se, että samalla työpaikalla on viime vuonna ollut työntekijä, joka on jäänyt pois kiusaamisen takia. MUTTA tämän kiusaaja ei kerrotun mukaan ole sama, joka mua piinaa ja kuormittaa! Jos lukijalla on hiukankin psykologista (syvä-) otetta, voitaneen ymmärtää nimenomaan se kertomani vainoharhaisuuden alttius:

-oliko viimevuotinen kiusattu kuitenkin 'teamin' uhri? Oikeastaan heti ajattelen, että ei. Alunperin ei. Mutta kun tämä mun kiusaajani oli kukaties mennyt siihen mukaan. Nettisivuilla kerrotaan, että ihmiset tosiaan hämmästelevät jälkeenpäin omaa raadollisuuttaan. "Mukaan meneminen tapahtuu ällistyttävän matalalla kynnyksellä". Edellisen kiusaaja on pakon (duunin menettämisen) edessä väistynyt ja pidättäytyy, ja tämä kiusaajani jatkaa, uuteen kohteeseen?

-vainoharhaisuuttani lisää sekin, että josko tämä kiusaajani on jotenkin edellisen 'syytetyn' suojeluksessa. Ei siksi, että viimevuonna syytetty pitäisi tästä ihmisestä, vaan on velkaa tälle. Henkisesti velkaa. Koska tämä kiusaajani tietää, että syytetty oli syyllinen, mutta ei julkistanut sitä, vaan pikemminkin kertoo nytkin, että hyvä että se (kiusaamisesta syyttänyt, entinen työntekijä) lähti.

-siis psykologisesti, teoriassa, jota en tarpeeksi tunne, olisin uusi roskakori?

Mainiota lukea kokemastasi erävoitosta. Mutta nyt kyllä arvelisin, että kiusaajani tasolle olen valitettavasti alentunut. Itsetunto siinä päässä näyttää olevan sillä tasolla, että pelkästään se, etten katso tyyppiä silmiin on tälle jo vihan ja koston aihe!

Työpaikalla on ja ei ole henkisesti kasvaneita ihmisiä. Ehkä ainakin toistaiseksi pätee se, että muut eivät edes huomaa mitään kiusaamista, huomaavat vain mun muuttuneen. Jo nyt kiitän mua täällä tukeneita, vaikka tarina ei ole lähelläkään päätöstään.

Ällikkä kirjoitti:

Tattikset taas, Tuttu juttu.

Sanat voivat todella lohduttaa! Tilanteeni on kuitenkin lähtökohtaisesti siinä hauras, että olen uusi työntekijä. Tarvitsen paljon ja taitavia panoksia saavuttaakseni jotain pysyvää hyvää. Ja se kun vie sitä energiaa, mikä jo valmiiksi on kortilla! Varmasti looginen kuvio sinulle.

Ja kun tällaisissa ei mikään koskaan ole niin yksinkertaista on kerrottava vielä se, että samalla työpaikalla on viime vuonna ollut työntekijä, joka on jäänyt pois kiusaamisen takia. MUTTA tämän kiusaaja ei kerrotun mukaan ole sama, joka mua piinaa ja kuormittaa! Jos lukijalla on hiukankin psykologista (syvä-) otetta, voitaneen ymmärtää nimenomaan se kertomani vainoharhaisuuden alttius:

-oliko viimevuotinen kiusattu kuitenkin 'teamin' uhri? Oikeastaan heti ajattelen, että ei. Alunperin ei. Mutta kun tämä mun kiusaajani oli kukaties mennyt siihen mukaan. Nettisivuilla kerrotaan, että ihmiset tosiaan hämmästelevät jälkeenpäin omaa raadollisuuttaan. "Mukaan meneminen tapahtuu ällistyttävän matalalla kynnyksellä". Edellisen kiusaaja on pakon (duunin menettämisen) edessä väistynyt ja pidättäytyy, ja tämä kiusaajani jatkaa, uuteen kohteeseen?

-vainoharhaisuuttani lisää sekin, että josko tämä kiusaajani on jotenkin edellisen 'syytetyn' suojeluksessa. Ei siksi, että viimevuonna syytetty pitäisi tästä ihmisestä, vaan on velkaa tälle. Henkisesti velkaa. Koska tämä kiusaajani tietää, että syytetty oli syyllinen, mutta ei julkistanut sitä, vaan pikemminkin kertoo nytkin, että hyvä että se (kiusaamisesta syyttänyt, entinen työntekijä) lähti.

-siis psykologisesti, teoriassa, jota en tarpeeksi tunne, olisin uusi roskakori?

Mainiota lukea kokemastasi erävoitosta. Mutta nyt kyllä arvelisin, että kiusaajani tasolle olen valitettavasti alentunut. Itsetunto siinä päässä näyttää olevan sillä tasolla, että pelkästään se, etten katso tyyppiä silmiin on tälle jo vihan ja koston aihe!

Työpaikalla on ja ei ole henkisesti kasvaneita ihmisiä. Ehkä ainakin toistaiseksi pätee se, että muut eivät edes huomaa mitään kiusaamista, huomaavat vain mun muuttuneen. Jo nyt kiitän mua täällä tukeneita, vaikka tarina ei ole lähelläkään päätöstään.

Lue lisää

Mieleni tekee panna tähän joitakin näkemyksiä ja arveluja työpaikkasi tilanteesta:

"...on kerrottava vielä se, että samalla työpaikalla on viime vuonna ollut työntekijä, joka on jäänyt pois kiusaamisen takia... MUTTA tämän kiusaaja ei kerrotun mukaan ole sama, joka mua piinaa ja kuormittaa!..."

MIETTEENI: Työpaikallasi on alkanut jo kuka jää kelle potkut -kilpailu ja siihen liittyvä paine on kohdistettu nyt sinuun, epäilen, että jollain tavalla myös muihinkin. Jos käsitin oikein kirjoituksesi, teillä kaikilla on työpaikka vaakalaudalla. ("...en tiedä, jatkuuko oma/toisen/kenenkään työ ensi syksynä.")

Tällainen tilanne saa aikaan varsinaisen myllerryksen yrityksen sisällä ja auta armias, jos ovesta tunkee vielä uutta osaajaa.

Olen ollut mukana vastaavanlaisessa kuviossa ja hyvä, että hengissä selvisin. Selkään puukotettiin surutta ja itsekin menin vielä joidenkin läheisten työtovereiden ihmiskilveksi, jotta raadoilta säästyttiin. Oma akku meni kyllä varavirralle...

"-vainoharhaisuuttani lisää sekin, että josko tämä kiusaajani on jotenkin edellisen 'syytetyn' suojeluksessa..."

MIETTEENI: Niin sekoa on tällainen sisäinen työpaikan ja toimeentulon menettämisen pelosta johtuva sodankäynti, että vain sen kokenut voi uskoa sen todeksi. Välillä tuntui, ettei olla työpaikalla vaan jossain B-mielisairaalan suljetulla osastolla. Tottahan oli normaalisti käyttätyviä ihmisiä, joskin väsyneitä huonon ilmapiirin ja työtaakan takia, mutta myös sellaisia, jotka käyttäytyivät tosi omituisesti.

"Mutta nyt kyllä arvelisin, että kiusaajani tasolle olen valitettavasti alentunut. Itsetunto siinä päässä näyttää olevan sillä tasolla, että pelkästään se, etten katso tyyppiä silmiin on tälle jo vihan ja koston aihe!"

MIETTEENI: Ei se mielestäni samalle tasolle alentumista ole, mutta se kyllä antaa viestin kiusaajalle, että kärsit tilanteesta. Ja sitä kun ei tälle vastapuolelle saisi näyttää...

"...muut eivät edes huomaa mitään kiusaamista, huomaavat vain mun muuttuneen..."

MIETTEENI: Tähän en usko lainkaan. Kaikki huomaavat kiusaamisesi, jos sitä kerran samassa tilassa muiden läsnäollessa harjoitetaan. Muut vain ovat hämmentyneitä, niin kuin tällaisessa tilanteessa moni ihminen on. Ja koska yrityksessäsi työsuhteet ovat kiikun-kaakun, kukaan ei uskalla ottaa kantaa. Jotkut ovat myös niin ujoa, etteivät puhu mitään, vaikka maailman loppu uhkaisi. Kyräilyvaihe on meneillään...

Voisiko tämä kuvio mennä näin?

Tuttu juttu kirjoitti:

Mieleni tekee panna tähän joitakin näkemyksiä ja arveluja työpaikkasi tilanteesta:

"...on kerrottava vielä se, että samalla työpaikalla on viime vuonna ollut työntekijä, joka on jäänyt pois kiusaamisen takia... MUTTA tämän kiusaaja ei kerrotun mukaan ole sama, joka mua piinaa ja kuormittaa!..."

MIETTEENI: Työpaikallasi on alkanut jo kuka jää kelle potkut -kilpailu ja siihen liittyvä paine on kohdistettu nyt sinuun, epäilen, että jollain tavalla myös muihinkin. Jos käsitin oikein kirjoituksesi, teillä kaikilla on työpaikka vaakalaudalla. ("...en tiedä, jatkuuko oma/toisen/kenenkään työ ensi syksynä.")

Tällainen tilanne saa aikaan varsinaisen myllerryksen yrityksen sisällä ja auta armias, jos ovesta tunkee vielä uutta osaajaa.

Olen ollut mukana vastaavanlaisessa kuviossa ja hyvä, että hengissä selvisin. Selkään puukotettiin surutta ja itsekin menin vielä joidenkin läheisten työtovereiden ihmiskilveksi, jotta raadoilta säästyttiin. Oma akku meni kyllä varavirralle...

"-vainoharhaisuuttani lisää sekin, että josko tämä kiusaajani on jotenkin edellisen 'syytetyn' suojeluksessa..."

MIETTEENI: Niin sekoa on tällainen sisäinen työpaikan ja toimeentulon menettämisen pelosta johtuva sodankäynti, että vain sen kokenut voi uskoa sen todeksi. Välillä tuntui, ettei olla työpaikalla vaan jossain B-mielisairaalan suljetulla osastolla. Tottahan oli normaalisti käyttätyviä ihmisiä, joskin väsyneitä huonon ilmapiirin ja työtaakan takia, mutta myös sellaisia, jotka käyttäytyivät tosi omituisesti.

"Mutta nyt kyllä arvelisin, että kiusaajani tasolle olen valitettavasti alentunut. Itsetunto siinä päässä näyttää olevan sillä tasolla, että pelkästään se, etten katso tyyppiä silmiin on tälle jo vihan ja koston aihe!"

MIETTEENI: Ei se mielestäni samalle tasolle alentumista ole, mutta se kyllä antaa viestin kiusaajalle, että kärsit tilanteesta. Ja sitä kun ei tälle vastapuolelle saisi näyttää...

"...muut eivät edes huomaa mitään kiusaamista, huomaavat vain mun muuttuneen..."

MIETTEENI: Tähän en usko lainkaan. Kaikki huomaavat kiusaamisesi, jos sitä kerran samassa tilassa muiden läsnäollessa harjoitetaan. Muut vain ovat hämmentyneitä, niin kuin tällaisessa tilanteessa moni ihminen on. Ja koska yrityksessäsi työsuhteet ovat kiikun-kaakun, kukaan ei uskalla ottaa kantaa. Jotkut ovat myös niin ujoa, etteivät puhu mitään, vaikka maailman loppu uhkaisi. Kyräilyvaihe on meneillään...

Voisiko tämä kuvio mennä näin?

Lue lisää

Kiitos, Tj.

Saatat olla kirkkaasti oikeilla jäljillä. On siellä firmassa kyllä pari, jotka ei missään tapauksessa tule jäämään tyhjän päälle loppuvuonna. Mutta epäselvä tulevaisuus varmasti jonkun verran rassaa kaikkia. Se on vaan niin kornia, että kiusaaminen on niin lapsellisella tasolla. Ihan alhaista, moukkamaista, kypsymättömän sairasta. Siksi ei tuntuisi ainoalta selitykseltä työpaikan menettämisen pelko, vaan ihan pelkkä sairas mielenlaatu. (?)

Mutta mietteesi ovat aika lailla osuvia. Viimeinen kyllä kolahtaa nyt, kun en ole ihan niin väsynyt ja ajatukset kulkee vähemmän puuroisina. Saatat olla totaalisen oikeassa. Kiitos, autoit nyt siinäkin, että pääsen näkemään asioita kliinisemmin ja kriittisemmin. Ja se (tietysti surullinenkin) fakta, etten tosiaan näytä olevan yksin maailmassa tällaisen kanssa.

Ällikkä kirjoitti:

Kiitos, Tj.

Saatat olla kirkkaasti oikeilla jäljillä. On siellä firmassa kyllä pari, jotka ei missään tapauksessa tule jäämään tyhjän päälle loppuvuonna. Mutta epäselvä tulevaisuus varmasti jonkun verran rassaa kaikkia. Se on vaan niin kornia, että kiusaaminen on niin lapsellisella tasolla. Ihan alhaista, moukkamaista, kypsymättömän sairasta. Siksi ei tuntuisi ainoalta selitykseltä työpaikan menettämisen pelko, vaan ihan pelkkä sairas mielenlaatu. (?)

Mutta mietteesi ovat aika lailla osuvia. Viimeinen kyllä kolahtaa nyt, kun en ole ihan niin väsynyt ja ajatukset kulkee vähemmän puuroisina. Saatat olla totaalisen oikeassa. Kiitos, autoit nyt siinäkin, että pääsen näkemään asioita kliinisemmin ja kriittisemmin. Ja se (tietysti surullinenkin) fakta, etten tosiaan näytä olevan yksin maailmassa tällaisen kanssa.

Lue lisää

"Siksi ei tuntuisi ainoalta selitykseltä työpaikan menettämisen pelko, vaan ihan pelkkä sairas mielenlaatu."

Näkemykseni: Kriisitilanteessa saattaa tervekin alkaa näyttää sairaalta, käyttäytyä kummasti ja oireilla psykosomaattisesti. Hirveä väsymys ja puuromainen, kankea ajatuksenjuoksu lienee tyypillisiä loppuunpalamisen kanssa taistelevien ennakko-oireita.

Sitten on niitä, joilla on taipumusta tai peräti on mielenterveydellisiä häiriöitä, jotka sitten alkavat oireilla kriisitilanteissa. Ja ainahan on niitä, joiden henkinen kasvu on pysähtynyt valitettavan aikaisin.

Mutta vaikka saat hitusen lohdutusta, ettet ole yksin ongelminesi, pitäisi se kiusaaminen saada loppumaan hetimiten.

En tiedä, luitko jo sen toisen palstan keskusteluja, mutta jotenkin sinun pitäisi menetellä saadaksesi apua joltain luottettavalta henkilöiltä. Näitä saattaisivat olla työterveyshuolto, luottamusmies, pääluottamusmies, keskusliittosi, esimiehesi tai joku työtovereistasi.

Työterveyslaitoshan tätä on paljon tutkinut vuosien ajan ja usein esitellyt tutkimustuloksiaan lehdissä, vastikäänkin luin yhden. Sinne voinee soittaakin ja kysyä neuvoja.

Eräs keino on lätkäistä uusi työturvallisuuslaki kahvilan pöydälle tai postittaa se anonyyminä kiusaajalle tai hänen esimiehelleen. Muutaman keskeisen kohdan voi korostaa kynällä, esim. työnantajalle 8§ 4 mom. "...työyhteisön tarkkailu mahdollisen häirinnän tai epäasiallisen kohtelun havaitsemiseksi riittävän ajoissa, jotta nähin voidaan tehokkaasti puuttua".

Kun Googella äkkiä kurkin, näyttää se laki olevan netissäkin, monta linkkiä tuli haulla.

Uhkailujen tielle päätyminen vain yllyttää kiusaajaa, joka yleensä on enemmän tai vähemmän luonnehäiriöinen. Loppumaton koston kierre alkaa kun kiusatusta tulee uhkailujensa ansiosta myös kiusaaja. Lisäksi uhkailu on laitonta.

Paras ratkaisu kiusaamiseen on kiusatun asiallinen, jämäkkä ja ystävällinen käytös. Tämä toiminta yleensä rauhoittaa kiusaajan, ellei kyse ole aivan patologisesta tapauksesta. Ellei muu auta, kannattaa miettiä työtehtävien tai työpaikan vaihtoa. Näin olen itse tehnyt.

lehmä kirjoitti:

Uhkailujen tielle päätyminen vain yllyttää kiusaajaa, joka yleensä on enemmän tai vähemmän luonnehäiriöinen. Loppumaton koston kierre alkaa kun kiusatusta tulee uhkailujensa ansiosta myös kiusaaja. Lisäksi uhkailu on laitonta.

Paras ratkaisu kiusaamiseen on kiusatun asiallinen, jämäkkä ja ystävällinen käytös. Tämä toiminta yleensä rauhoittaa kiusaajan, ellei kyse ole aivan patologisesta tapauksesta. Ellei muu auta, kannattaa miettiä työtehtävien tai työpaikan vaihtoa. Näin olen itse tehnyt.

Lue lisää

perään jo ajoissa, sitten on myöhäistä kun kiusaaja on esim. saanut kiusatun savustettua ulos jollain perättömällä väitteellä. sellaiset saattavat pilata koko loppuelämän. viimeksi tänään rappukäytävässä kuiskailivat että tuo on se josta naapuri kertoi sen olevan hullu. pikku kaupungissa asuminen ei ole hyväksi.

Kirjoituksessasi korostuu kuinka tärkeää yrityksessä on hyvä työjohto. Työpaikan ilmapiiriä myötenhän sieltä kaikki valuu alempiin kerroksiin kuin raitis ilma avonaisesta ikkunasta tai paskanhaju kaasulaitokselta.

Liian paljon on yrityksiä, joissa on "nukkehallitus", niin kuin näiltäkin palstoilta on saanut lukea.

Tuttu juttu kirjoitti:

Kirjoituksessasi korostuu kuinka tärkeää yrityksessä on hyvä työjohto. Työpaikan ilmapiiriä myötenhän sieltä kaikki valuu alempiin kerroksiin kuin raitis ilma avonaisesta ikkunasta tai paskanhaju kaasulaitokselta.

Liian paljon on yrityksiä, joissa on "nukkehallitus", niin kuin näiltäkin palstoilta on saanut lukea.

Lue lisää

Miten se nyt sitten menee, jos kyseessä ei ole yksityinen firma? Siis nyt olen kerännyt tietoa, että johto on jopa juridisesti vastuussa työpaikan henkisestä hyvinvoinnista. Kerrotaan, että jopa viime kädessä sairaseläkkeestä!

Siis jos on vaikka kunnankansliassa (itse en ole), onko vastuuhenkilö osaston esimies, kunnanjohtaja, kunnanhallitus, lautakunta, kuka?

Luulisi totisesti, että jos kiusaaminen on vahvasti sanktioitu se otettaisiin pelolla, kunnioituksella jne ja kitkettäisiin aktiivisesti, ennaltaehkäistäisiin varmuuden vuoksi-palavereilla, työnohjauksella jne.

Mitä mieltä olette siitä, että johto on juridisesti vastuussa eikä laeissa puhuta itse kiusaajan vastuusta mitään?!

Ällikkä kirjoitti:

Miten se nyt sitten menee, jos kyseessä ei ole yksityinen firma? Siis nyt olen kerännyt tietoa, että johto on jopa juridisesti vastuussa työpaikan henkisestä hyvinvoinnista. Kerrotaan, että jopa viime kädessä sairaseläkkeestä!

Siis jos on vaikka kunnankansliassa (itse en ole), onko vastuuhenkilö osaston esimies, kunnanjohtaja, kunnanhallitus, lautakunta, kuka?

Luulisi totisesti, että jos kiusaaminen on vahvasti sanktioitu se otettaisiin pelolla, kunnioituksella jne ja kitkettäisiin aktiivisesti, ennaltaehkäistäisiin varmuuden vuoksi-palavereilla, työnohjauksella jne.

Mitä mieltä olette siitä, että johto on juridisesti vastuussa eikä laeissa puhuta itse kiusaajan vastuusta mitään?!

Lue lisää

Ei se yksityisessä firmassa ole selkeää eikä helppoa. Minä en ainakaan tiedä kenen puoleen kääntyisin onko se henkilöstöpäällikkö vai johtokunnan isoin herra. Ei se mene niin yksinkertaisesti kuin nettiohjeissa joka tuutissa. "Käänny esimiehen puoleen" miten käännyt, jos epäilet sen lähimmän esimiehen olevan mukana juonessa sua kiusaamassa tai ainaki hyväksyy sen. Ei siinä pieni arka ihminen saa rohkeutta mennä jonnekin uuteen osoitteeseen ventovieraille selittämään uskomattomia kertomuksiaan.

Ällikkä kirjoitti:

Miten se nyt sitten menee, jos kyseessä ei ole yksityinen firma? Siis nyt olen kerännyt tietoa, että johto on jopa juridisesti vastuussa työpaikan henkisestä hyvinvoinnista. Kerrotaan, että jopa viime kädessä sairaseläkkeestä!

Siis jos on vaikka kunnankansliassa (itse en ole), onko vastuuhenkilö osaston esimies, kunnanjohtaja, kunnanhallitus, lautakunta, kuka?

Luulisi totisesti, että jos kiusaaminen on vahvasti sanktioitu se otettaisiin pelolla, kunnioituksella jne ja kitkettäisiin aktiivisesti, ennaltaehkäistäisiin varmuuden vuoksi-palavereilla, työnohjauksella jne.

Mitä mieltä olette siitä, että johto on juridisesti vastuussa eikä laeissa puhuta itse kiusaajan vastuusta mitään?!

Lue lisää

En ole perehtynyt itsekään tähän lakiin kuin ylimalkaisesti sieltä täältä vilkuillen, sanktioihinkaan en ole törmännyt.

Periaatehan yleensä on asiassa kuin asiassa, että käännyt lähimmän esimiehen puoleen. Hänen tehtävä ja velvollisuus on viedä asiaa eteenpäin organisaatiossa.

Jos esimies on esteenä, muita reittejähän ovat luottamusmies ja -henkilöt, kiusaamistapauksissa myös terveydenhuolto.

Sitten tämä uusi 1.1.2003 voimaan astunut työturvallisuuslaki:

Sehän edellyttää, että työpaikalla on vähintään työturvallisuuspäällikkö, joka voi olla itse työnantajakin. Muuta organisaatiota tulee lisäksi riippuen siitä, montako työntekijää työpaikalla on: työsuojeluvaltuutettu muistaakseni, jos työpaikalla on vähintään 10 henkilöä, työsuojelutoimikunta peräti, jos työtekijöitä on 20 kpl.

Ja näille työsuojeluvaltuutetuille on sälytetty melkoisesti tehtäviä, joista yksi monien joukosta on estää työpaikkakiusaaminen ja suunnitella menttelytavat, jos sellaista tapahtuu. (Enää ei joudu Pirkon syyniin.)

Tässä linkki, josta löytyy toimialakohtainen työsuojeluohje, kuntaryhmä on ihan erikseen.

http://www.tyoturva.fi/

Työturvallisuuslain 18 § osoitettu työntekijälle, viimeinen kappale suoraan kiusaajalle.

Käsittääkseni työsuojeluelimien tulee valvoa, että lakia noudatetaan. Ajatus lienee se, ettei tarvitse itse lähteä oikeutta hakemaan raastuvan penkiltä vaan asiat hoidetaan paikallisesti.

Ymmärrän kyllä, ettei organisaatio vielä pelaa, koska toimintamallit ovat vielä hakemisissa. Saattaa olla yrityksiä, jotka eivät ole edes kuulleet moisesta.

Ällikkä kirjoitti:

Miten se nyt sitten menee, jos kyseessä ei ole yksityinen firma? Siis nyt olen kerännyt tietoa, että johto on jopa juridisesti vastuussa työpaikan henkisestä hyvinvoinnista. Kerrotaan, että jopa viime kädessä sairaseläkkeestä!

Siis jos on vaikka kunnankansliassa (itse en ole), onko vastuuhenkilö osaston esimies, kunnanjohtaja, kunnanhallitus, lautakunta, kuka?

Luulisi totisesti, että jos kiusaaminen on vahvasti sanktioitu se otettaisiin pelolla, kunnioituksella jne ja kitkettäisiin aktiivisesti, ennaltaehkäistäisiin varmuuden vuoksi-palavereilla, työnohjauksella jne.

Mitä mieltä olette siitä, että johto on juridisesti vastuussa eikä laeissa puhuta itse kiusaajan vastuusta mitään?!

Lue lisää

Johtoportaasta saattaa löytyä pahimmat kiusaajat. Itse jouduin lähtemään juuri yhden firman puhelinvaihteesta jonka omistaa tyrannipomo, hän huusi minulle mm. että "tunge ne sähköpostit perseeseesi!" :)))) Nyt mua naurattaa ihan se miten joku voi huutaa tuolla tavalla työpaikalla. Mä voisin nauraa sille äijälle päin naamaa! Mikä idiootti! Ei kannata uhrata mielenterveyttään minkään työpaikan vuoksi. Mä en ainakaan ala pokkuroimaan millekään saatanan pelleille.

Muillakin työpaikoilla olen havainnut kiusaamista (ei omakohtaista), niin se on jokin näköjään ihmisluonnossa että AINA pitää puhua jostain pahaa, olin yhdessä kulutustavaraliikkeessä töissä ja koska tein ns. yksinäisen suden työtä, huomasin että kaikki tulivat puhumaan minulle pahaa jostain toisesta, en koskaan lähtenyt puheisiin mukaan. olivat lopulta ymmällään kenen puolella oikein olen ja alkoivat kiinnittää huomiota muhun. Ihminen on niin kummallinen.

Kyllä miehetkin varmaan kiusaavat mutta naisvaltaisilla aloilla juoruilu ja seläntakana ja edessä puhuminen on pahinta. Eikö niillä saatanan ämmillä tai nuorilla nartuilla ole tosiaankaan mitään muuta tekemistä kuin puhua muista paskaa?! Get a life, you idiots.

(Pistipäs vihaksi!) ;)