Joillakin se seurakunta on se uskonkohde? Eli seurakunta jakelee käskyt, mikä on oikeaa uskovaisuutta, mitä saa tehdä, saako olla korvakoruja, jne. Uskon kohteeksi voi aivan huomaamatta siis tulla itse seurakunta ja sen opit sekä säännöt.
Tähän johtaa mm. se, että Jumalan valtakunta on määritelty koskemaan konkreettista rajattua ihmisjoukkoa, jossa kaikki säännöt ja kellot selitetään olevan Jumalan valtakunnan päätöstä. Jossa uskotaan, että silmin nähdään Jumalan valtakunta ja että se on löydettävissä oleva näkyvä paikka maan päällä, vaikka näinhän Raamattu ei opeta Jumalan valtakunnasta.
Eli usko seurakuntaan= usko Jumalan valtakuntaan.
Käsitteet pitää selvittää rivi-vl:lle, jotta eivät ala kuvittelemaan, että SRK tai seurakunta olisi erehtymättömistä ihmisistä koostuva Jumalan valtakunta. Ihminen ei voi määritellä, missä menee Jumalan valtakunnan rajat ja mihin ne päättyvät. Vanhoillislestadolainen ei voi vetää johtopäätöstä, että Jumalan valtakunnan raja menee vl:n ja sellaisen Jeesukseen uskovan välillä, joka ei ole vanhoillislestadiolainen.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on tylysti leimattu 1900-luvun kuluessa kaikki muut Jeesukseen Kristukseen uskovat epäuskoisiksi siksi, kun eivät kuulu tietyn nimiseen herätysliikkeeseen eli vanhoillislestadiolaisuuteen. Epäuskoinen ei usko, mutta kun ihminen uskoo Jeesukseen kuten Raamattu kehoittaa uskomaan, niin silloin häntä ei voi epäuskoiseksi sanoa.
Mutta kuitenkin kun Jumalan valtakunta käsite on monille niin vääristynyt, siitä on tullut maantieteellisesti löydettävä, silmin nähtävä ja konkreettinen paikka, niin joillkein seurakunnasta on tullut se uskon kohde. Eli ajatus, että kun kuuluu tietyn nimiseen herätysliikkeeseen eli vanhoillislestadiolaisuuteen, on matkalla taivaaseen.
Tähän johtaa mm. se, että Jumalan valtakunta on määritelty koskemaan konkreettista rajattua ihmisjoukkoa, jossa kaikki säännöt ja kellot selitetään olevan Jumalan valtakunnan päätöstä. Jossa uskotaan, että silmin nähdään Jumalan valtakunta ja että se on löydettävissä oleva näkyvä paikka maan päällä, vaikka näinhän Raamattu ei opeta Jumalan valtakunnasta.
Eli usko seurakuntaan= usko Jumalan valtakuntaan.
Käsitteet pitää selvittää rivi-vl:lle, jotta eivät ala kuvittelemaan, että SRK tai seurakunta olisi erehtymättömistä ihmisistä koostuva Jumalan valtakunta. Ihminen ei voi määritellä, missä menee Jumalan valtakunnan rajat ja mihin ne päättyvät. Vanhoillislestadolainen ei voi vetää johtopäätöstä, että Jumalan valtakunnan raja menee vl:n ja sellaisen Jeesukseen uskovan välillä, joka ei ole vanhoillislestadiolainen.
Vanhoillislestadiolaisuudessa on tylysti leimattu 1900-luvun kuluessa kaikki muut Jeesukseen Kristukseen uskovat epäuskoisiksi siksi, kun eivät kuulu tietyn nimiseen herätysliikkeeseen eli vanhoillislestadiolaisuuteen. Epäuskoinen ei usko, mutta kun ihminen uskoo Jeesukseen kuten Raamattu kehoittaa uskomaan, niin silloin häntä ei voi epäuskoiseksi sanoa.
Mutta kuitenkin kun Jumalan valtakunta käsite on monille niin vääristynyt, siitä on tullut maantieteellisesti löydettävä, silmin nähtävä ja konkreettinen paikka, niin joillkein seurakunnasta on tullut se uskon kohde. Eli ajatus, että kun kuuluu tietyn nimiseen herätysliikkeeseen eli vanhoillislestadiolaisuuteen, on matkalla taivaaseen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Seurakunta uskon kohteena! Kyllä se on lopun ajan eksytystä. Vl-liikkeen kannattajat, herätkää.
on vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen ylipappi ja vl-saarnaajat opettavat sielunvihollisen oppeja.
Ei sovi edes jumalattomiin kanssa keskustella. Rajat ne on olta va Wehan mielsestä.
Lähetetty: Lau Maa 24, 2007 7:27 pm Viestin aihe: Mielipiteiden vaihtamistako, toisin opettavan kanssa?
--------------------------------------------------------------------------------
Mun mielestä, opin asiat eivät ole mikään mielipide, jossa jahkaillaan mikähän olisi se oikea oppi (niitähän on pilvin pimein), vaan se on niinkuin seurakunta yleensäkkin on opettanut. Jumalan lapsilla on Pyhä Henki ja hän tietää missä Jumalan valtakunnan raja kulkee. Tämäkin asia on ihan Raamatussa kerrottu ja seurakunnassa opetettu asia. Pyhän Hengen pappeina voimme tämän toki selvästi sanoa ja opettaa.
Olisihan se kauheata epävarmuutta ja toivottomuutta, jos näin ei olisi.
Sitten tuohon motiiviin keskutella huvikseen opinkysymyksistä, eri hengellisyyksien kanssa. Sellaista ei kristillisyydessä ainakaan ole opetettu.
On huvittavaa ja toisaalta kiusallisen noloa, että tämä nimimerkki Weha esiintyy täällä suurenakin hengellisyyden ymmärtäjänä ja Raamatun tulkitsijana, vaikkei hän tunne edes perusasioita. Mutta täällähän se menee läpi... Oma lukunsa on sekin että hän runtelee pahoin suomen kieltä. Wehan kannattaisi alkuun käydä rippikoulu uudestaan.
"Mutta ei ole vielä siinä kyllä, että Herra on minun omani, turvani, rauhani ja iloni; minun on täst`edes myöskin tehtävä, niinkuin hän on tehnyt. Tekstissämme kuuluu vielä näin:
Niinkuin Isä minut lähetti, minä myös lähetän teidät. Uskoon tultuaan on kristityn tärkeä ja korkein rakkauden toimi se, että hän koettaa johdattaa toisia samaan uskoon, johon hän itsekin on tullut. Herra tahtoo sanoa: Teillä on nyt minussa kaikkea kyllin, rauhaa ja iloa ja mitä vain tarvitsette. Omasta puolestanne te ette mitään kaipaa. Ottakaa siis nyt minut esikuvaksenne; tehkää niinkuin minä olen tehnyt! Ajatelkaa vain, miten täst`edes voisitte PALVELLA ja AUTTAA toisia ihmisiä! Muuta tekemistä ei teillä maanpäällä olekaan. Uskon kautta teillä jo on kaikkea kyllin. Sentähden minä lähetän teidät maailmaan, niinkuin Isä minut lähetti. Jokaisen kristityn tulee siis neuvoa ja opettaa lähimäistäkin tulmaan Kristuksen luokse.
Tämä toimi kysyy JUMALALLISIA voimia; siihen eivät ihmisvoimat riitä. Sentähden Herra ei annakaan nyt heille miekkaa ja aseita käteen, hän ei varusta heitä haarniskalla ja MAALLISELLA VALLALLA, vaan puhaltaa heidän päällensä, lausuen: Ottakaat Pyhä Henki! Heidän tulee tietää, etteivät OMIN VOIMIN kykene sellaista tointa täyttämään, vaan tarvitsevat he siihen Hänen voimansa, Pyhää Henkeä, joka on vaikuttava heidän toimiensa ja sanojensa kautta. Sitä onkin oikeastaan nimitettävä Pyhän Hengen viraksi. Se tosin näyttää olevan heikkoa saarnaa, tuskin muuta kuin vieno henkäys ihmisen suusta, mutta kumminkin on KRISTUS
SEN SITÄ VARTEN SÄÄTÄNYT ja tehnyt sen niin voimalliseksi ja vaikuttavaiseksi, kun sen tieltä täytyy synnin , Jumalan vihan, kuoleman ja helvetin väistyä. Sitä tarkoittaakin tämä valtuutus: Joille te synnit anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätätte, niile ne ovat pidätetyt..Vaikkapa kaikki maailman keisarit ja kuninkaat kokoaisivat voimansa ja mahtinsa, rahansa ja tavaransa, eivät he voisi autta itseänsä, saati muita ihmisiä pienimmästäkään synnistä...Siihen me kerskaten turvaamme SYNTIÄ vastaan, että saan sanoa syntisurussa ja hädässä olevalle veljelleni: ole iloinen ja hyvässä turvassa, veljeni, syntisi ovat anteeksi annetut! En tosin kykene antamaan sinulle Pyhää Henkeä, mutta tämän TOSIASIAN minä voin sinulle ilmoitta. Jos sen USKOT, on se sinulla. Ja ne, jotka sen omistavat, kiittävät ja ylistävät Jumalaa."(Ensimäinen saarna Joh 20:19-31)
Lutherin sanoin.
Myos tassa viime paivina esilla olleessa Seppo Lohen alustuksessa 'Sydamen usko' sanottiin, etta uskon kohteena ei ole seurakunta.
Nain ollen aloittajakin voi palata turvalliselle mielelle.
että vl:n kekudessa on yhä niitä, jotka ovat sanoneet: "Yksityinen ihminen voi erehtyä, mutta seurakunta ei." Tällä lauseella ovat tehneet elävistä uskovaisista itseensä nähden viallisia ilman totuuden tuntoa.
erehtyä, mutta seurakunta ei" - oppi on ollut silmänkääntötemppu, jossa yksityisen ihmisen omatunto on haluttu halventaa ja tehdä se ensin jollekin "korkeammalle" taholle kuuliaiseksi.
synnyttää ja ylläpitää uskoa, on Pyhä Henki. Jumalallinen mahtitekijä ei siis ole erehtyvistä ihmisistä koostuva seurakunta, eikä Jumalan seurakunta ole Pyhän Hengen edellytys vaan seurausta Pyhän Hengen työstä ihmisissä.
uskomme perusta. Kaikki mitä herramme SRK tekee tai sanoo, on Jumalan sanaakin korkeampaa tietoa. Siihen uskomme ja seiltä armon ansaitsemme.
Jumalan sanan mukaan elävien , armosta syntinsä anteeksi saaneiden ihmisten muodostama joukko, jolle on haettava laillinen rekisteröity nimi julkisia kokoontumisia varten.Suomessa on yhdistymisvapaus, mutta yhdistyslaki, jonka mukaan eletään.
toisin kuin Jumala, pettää itseään ja niitä, joita väärin opettaa.
Jokainen, joka ei SRK:hon usko elämänsä tärkeimpänä asiana ja oppi-isänä, ei koskaan tule perimään Jumalan valtakuntaa ja hänen kirkkauttaan. SRK:n armo on jo täällä ajassa ansaittava.