Kun kielsitte uskonne (anteeksi termi) niin miltä teistä tuntui?
Olitteko tympääntyneitä jos joku tuli teiltä kyselemään että miksi ja ns. puhuttelemaan?
Vai oliko se hyvä asia?
Itsellä on se tilanne että lähipiirissäni eräs on kieltänyt uskonsa ja mietin että pitäisikö minun soitta hänelle vai mitä???
Auttakaa.
olen niin surullinen.
Olitteko tympääntyneitä jos joku tuli teiltä kyselemään että miksi ja ns. puhuttelemaan?
Vai oliko se hyvä asia?
Itsellä on se tilanne että lähipiirissäni eräs on kieltänyt uskonsa ja mietin että pitäisikö minun soitta hänelle vai mitä???
Auttakaa.
olen niin surullinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Soita vaan hänelle, jos se sinun omaa oloasi helpottaa. Totuus on kuitenkin se, että soitit tai et, se ei hänen tilannettaan ja päätöstään toiseksi käännä. Jos soitat, ole asiallinen. Tunteilu ei ole tarpeen.
Itse erkanin vl-liikkeestä 11 vuotta sitten. Elämä on muuttunut sen jälkeen niin paljon, että en ajattele elämästäni niin, että olen ex-sitä tai ex-tätä. Elän tässä ja nyt ja edustan hyvin avarakatseista maailmankuvaa, jossa rukoilemisella ja nöyrällä asenteella on ratkaiseva rooli, ei niinkään sillä, minkä oppisuuntien mukaan uskot.
Kukaan ihminen ei voi elää toisen puolesta, se kannattaa aina muistaa.
Tottakai sinä ystävänä ja lähimmäisenä haluat edelleen pitää ystävääsi yhteyttä, kuten ennenkin? Vai noudatatko vl-tapaa ja rikot ystävyyden nyt?
Luepas Raamatusta mitä Jeesus opetti.
Jos olet oikea kristitty, tietysti kunnioitat ystäväsi katsomusta ja valintoja etkä tyrkytä hänelle omia ajatuksiasi. Mutta ilmaiset hänelle miten rakas ystävä hän on sinulle edelleen. Juuri sitä hän nyt kaipaa. Sillä aito ystävyys ei rikkoonnu jos ollaan uskonnollisista kysymyksistä eri mieltä. Eihän?
kyse ei ole ns. ystävästä ja en ole mitään ystävyyttä rikkomassa. kyseessä on erittäin läheistä sukua oleva ihminen jota en kuitenkaan voi sanoa tuntevani!! valitettavasti. tottakai välimme säilyvät ennallaan. haluaisin vain tietää miten minun pitäisi toimia. ottaako yhteyttä ja kysellä kuulumisia ja miksi päätyi tällaiseen ratkaisuun...?
"..ottaako yhteyttä ja kysellä kuulumisia ja miksi päätyi tällaiseen ratkaisuun..."
Lähetä vaikka tekstari ja kysy haluaako kyseinen henkilö jutella kanssasi. Jos vastaus on ei, niin kunnioita sitä!
kerroin sen vain vanhemmilleni. He totesivat vähän surullisina, että vai niin se on, mutta olivat kyllä arvanneet, eivätkä ruvenneet puhumaan sen enempää. He kertoivat sitten eteenpäin muille.
Kukaan läheisempi ihminen ei kysynyt eikä sanonut mitään, ja se oli minusta luonnollista ja oikein. He tiesivät, että ajattelen tämmöiset asiat itse, siksi eivät kai sanoneet mitään. Välit pysyivät ennallaan.
Muutama vähän vieraampi ihminen tuli jotakin puhumaan, mutta koin sen vähän tunkeilevana ja sivuutin muutamalla kohteliaalla sanalla.
Eräs puhuja rupesi puhuttelemaan, ja kävimme tiukan väittelyn. Kumpikin jäi tietenkin omalle kannalleen, mutta erosimme sovussa.
Ihmiset ovat erilaisia. Mikä sopii yhdelle, ei sovi ehkä toiselle. Itselleni ei jäänyt ainakaan mitään ikäviä muistoja.
Jos lähestyt tuttavaasi hänen mielipiteitään kunnioittaen, tuskin hän ainakaan loukkaantuu.
Eräs silloinen vl oli huolissaan toisten vl:ien sieluntilasta, eikä tiennyt ovatko enää uskomassakaan. Kävi sitä sitten kyselemässä huolestuneena. Nyt tuo eräs itse ei ole enää vl.
On todella idioottimaista heittää ystävyys sen mukana jos joku ystävä kieltää uskonsa. Ei se saa vaikuttaa mihinkään paitsi siihen että ei lähde kaikkiin paikkoihin mukaan. Raamattu opettaa kunnioittamaan toista ja sitä kunnioitusta pitää myös jakaa sellaiselle ihmiselle joka on uskonsa menettänyt! Maailmassa jää helposti ihan yksin vaikka ei sitä kovin helposti halua muille kertoa. Ole tiiviissä yhteydessä häneen mutta älä puhu uskosta jos hän ei sitä halua, usko on jokaisen omakohtainen asia!
>>kyse ei ole ns. ystävästä ja en ole mitään ystävyyttä rikkomassa. kyseessä on erittäin läheistä sukua oleva ihminen jota en kuitenkaan voi sanoa tuntevani!! valitettavasti. tottakai välimme säilyvät ennallaan. haluaisin vain tietää miten minun pitäisi toimia. ottaako yhteyttä ja kysellä kuulumisia ja miksi päätyi tällaiseen ratkaisuun...?
Ennen kuin alat keskustella hänen kanssaan, tee itsellesi tarkkaan selväksi, mikä on todellinen syy sille, että otat asian puheeksi. Sanot olevasi surullinen. Uskallan väittää, että todellinen tunteesi tässä tilanteessa ei ole suru.
Erityisen varovainen sinun on oltava siksi, että kyse ei ole sinulle läheisestä henkilöstä, vaikkakin lähisukulaisesta. Jos et yleensäkään keskustele hänen kanssaan mistään henkilökohtaisesta, olet vaarallisilla vesillä tunkeutuessasi yhtäkkiä hänen kaikkein intiimeimmälle alueelleen.
Jos haluat keskustella hänen kanssaan kysyäksesi, miksi hän on päätynyt tällaiseen ratkaisuun, se lienee ok. Pidä silloin mielessäsi, että kysyt sitä häneltä saadaksi tuon tiedon - et syyttääksesi, arvostellaksesi etkä arvioidaksesi. Jos tunnet tarvetta asettua hänen yläpuolelleen puhuttelemaan, pahoittelemaan ja neuvomaan, anna koko keskustelun olla.
olen päättänyt olla puhumatta asiasta mitään. hän on kuitenkin eräiden toisten kanssa asiasta paljon puhunut joten se saa riittää.
miksi en voisi olla surullinen??
...
...
...
...
...
...
,,,