Näin se alkoi..
Masennus, outoina tuntemuksina..kuoleman haluna,yksinäisyytenä..ns."pakenemisella"
Nyt taistellut jo 5 vuotta tän kaiken kanssa, koittanut selvittää menneisyyttä ja kohdata niitä osatekijöitä ja helvetti soikoon,et multa ei edes pyydetä anteeksi,kun mitään muka mun lapsuudessani ole tapahtunut.. silti on ne kaikki oudot muistot ja muistikuvat..jota aletaan selvittämään nyt traumaterapiassa, että voi tuntea vihaa omia vanhempia kohtaan.. ja silti väsyä siihen tunteeseen.
Lääkityksillä pötkiny eteenpäin jo 4vuotta,kun muuten meinasi henki lähteä, henkinen kipu jotain niin helvetillistä kun olisi sisältä palanut täysissä liekeissä.
En olisi jaksanut tätä kaikkea suoraan sanoen paskaa,ilman ystävien tukea.. Ne ovat mun perheeni nykyään ja tietysti ilman rakkaita isovanhempia. Eniten kaipaan miestä,jonka ajoin kauemmas ja pois silloin ku kaikki puski ja ryöppysi päälle, mitään en kadu niin paljoa kuin sitä, että kuinka samalla siinä helvetissä rakkauden tunne oli niin kaunista ja pelottavaa,että ei osannut ottaa sitä järkevästi.. Nyt mietin paljonkin,että tekisin mitä vain,että saisin viellä kerran ,aidosti ja oikeasti jutella sen ihmisen kanssa.. Niin paljosta kun on luopunut ja varsinkin JOUTUNUT luopumaan jo ihan lapsesta asti ja pitämään huolen itsestään, niin alkaa jo tietää mitä kaipaa ja mitä tarvitsee..
Ne monet itkut ja niitä tulee viellä lisää ja lisää.. kun ei näytä hyvä olevan osana tätä elämää, yhtä rämpimistä, silti olisi paljon paljon toiveita ja haaveita..jotka joskus toivottavasti toteutuu.. muuten tässä helvetissä ei ole mitään pointtia :(
Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville..
Masennus, outoina tuntemuksina..kuoleman haluna,yksinäisyytenä..ns."pakenemisella"
Nyt taistellut jo 5 vuotta tän kaiken kanssa, koittanut selvittää menneisyyttä ja kohdata niitä osatekijöitä ja helvetti soikoon,et multa ei edes pyydetä anteeksi,kun mitään muka mun lapsuudessani ole tapahtunut.. silti on ne kaikki oudot muistot ja muistikuvat..jota aletaan selvittämään nyt traumaterapiassa, että voi tuntea vihaa omia vanhempia kohtaan.. ja silti väsyä siihen tunteeseen.
Lääkityksillä pötkiny eteenpäin jo 4vuotta,kun muuten meinasi henki lähteä, henkinen kipu jotain niin helvetillistä kun olisi sisältä palanut täysissä liekeissä.
En olisi jaksanut tätä kaikkea suoraan sanoen paskaa,ilman ystävien tukea.. Ne ovat mun perheeni nykyään ja tietysti ilman rakkaita isovanhempia. Eniten kaipaan miestä,jonka ajoin kauemmas ja pois silloin ku kaikki puski ja ryöppysi päälle, mitään en kadu niin paljoa kuin sitä, että kuinka samalla siinä helvetissä rakkauden tunne oli niin kaunista ja pelottavaa,että ei osannut ottaa sitä järkevästi.. Nyt mietin paljonkin,että tekisin mitä vain,että saisin viellä kerran ,aidosti ja oikeasti jutella sen ihmisen kanssa.. Niin paljosta kun on luopunut ja varsinkin JOUTUNUT luopumaan jo ihan lapsesta asti ja pitämään huolen itsestään, niin alkaa jo tietää mitä kaipaa ja mitä tarvitsee..
Ne monet itkut ja niitä tulee viellä lisää ja lisää.. kun ei näytä hyvä olevan osana tätä elämää, yhtä rämpimistä, silti olisi paljon paljon toiveita ja haaveita..jotka joskus toivottavasti toteutuu.. muuten tässä helvetissä ei ole mitään pointtia :(
Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luin tuon kertomuksesi, se kosketti sillä itse käyn läpi samoja asioita/käynyt aina...
minulla tämä "sisäinen tuli" polttaa aika ajoittain ilman syytä josta seuraa oksennus, minun tilanteessani en voi hirveästi *PKV-lääkkeitä *pääasiallisesti keskushermostoon vaikuttava* ottaa 3x risolid enää, olen entinen huumeiden käyttäjä jolloin pakenin elämää, kun kukaan ei osannut minua auttaa niin lääkitsin itse itseäni päihteillä. en ole ainut joka kokee TULTA KUUMAA PELOTTAVAA ja ennen kaikkea VÄSYTTÄVÄÄ... Voimia!
Voimia sinullekin JustMe.. sitä tarvitsee todellakin ja paljon,että jaksaa kannatella itsensä läpi tästä kaikesta!!
Sitä kun on valmis tekemään lähes mitä vaan,että sen kivun sais pois.. mutta shitti homma ,kun ei niin asiat mene,.. Toivotaan,että helpottaisi PIAN!!
Emme voi muuta kuin toivoa, sinnitellä! Minä yritän kaikin tavoin päästä tästä olosta joka aina silloin tällöin vierailee voimakkaasti, muuten kuin päihteillä niihin en koske, se on mulle kova pala, mutta menen elämän omalla painolla päivästä päivään!