Ei tästä elämästä

ja vedä syvään henkeä, ja koita keksiä jo etukäteen vastaisen varalle jokin täysin toisenlainen toiminta malli.
Seuraavan kerran kun lapsi ränkkäilee ja tunnet että kohta palaa pinna, koita nähdä itsesi ikäänkuin ulkopuolelta, jonkun toisen silmin tai mieti jos jälkeenpäin katsoisit tilannetta videolta: luultavasti näyttäisit kiukustuneena aiva huvittavalta, pienen lapsen silmin pelottavalta, ja tukistaminen kohtuuttomalta "tekoon" verrattuna - se saattaa hillitä haluasi kimpaantua liikaa. Vedä syvään henkeä, kaappaa lapsi kainaloon ja halaa ja vaikka pussaa tai tee jotakin hassua joka katkaiseen tilanteen.
Lapsi on luultavasti käytöksestäsi niin hämmentynyt, että ränkkäys loppuu siihen ja itse rauhoitut.
Pikkusisaruksen läpsiminen ei tietenkään ole sallittua, joten siinäkin mieti etukäteen seuraus joka sopii lapsesi ikään,mutta ei ole väkivaltainen, vaikkapa hetki arestia, kerro selkeästi miksi lasta rangaistaan ja ole johdonmukainen, jos joka toinen kerta tukistat ja joka toinen kerta teet jotakin muuta, hämmentyy lapsi suotta ja saattaa kiukutella silkasta stressistä, kun ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.
Ja muista: älä koskaan rankaise lasta vihaisena, sillä silloin helposti tulee ylireagoitua kohtuuttomasti ja jälkeenpäin kaduttaa.
Pieneen tukistamiseen tai luunappiin ei kukaan vielä liene kuollut tai saanut mitään kohtuuttomia traumoja, kunhan ne ei ole mitään jatkuvaa ja ilman mitään syytä tapahtuvaa toimintaa.
Tietenkin ideaali tilanne olisi se, ettei kukaan vanhempi koskaan kurittaisi fyysisesti lastaan,mutta sellainen vaatisi jo liki kohtuuttoman pitkää pinnaa tai harvinaisen helppoa lasta.
Eli älä suotta rankaise itseäsi liikaa tapahtuneesta, lapsi ei sitä pienen ajan päästä varmaankaan edes muista.
Muista pyytää anteeksi ja selitä miksi sinun meni hermot, ja että tukistaminen on väärin,mutta joskus aikuiset tekevät jotakin jos kiukustuvat oikein kovasti, ihan kuin on väärin läpsäistä pikkusisarta, on väärin tukistaa,mutta niin pääsi käymään ja on tärkeää yrittää seuraavalla kerralla toimia toisin.

minua tukistettiin pienenä silloin tällöin kun olin sen ansainnut. teki helvetin hyvää ja tekisin niin myös omille lapsilleni, jos haluaisin jälkikasvua hankkia. ei se ketään traumatisoi eikä pilaa, että joskus saa kevyttä tukkapöllyä tai luunappeja.

Minkä ikäinen tyttösi on? Joka tapauksessa, hän hakee rajoja. Ja jos lapsi ei saa vanhemmalta positiivista huomiota, hän hakee negatiivista eli siitäkin kyse.

Panosta nyt siihen, että kehut tyttöä, kun hän käyttäytyy hyvin. Anna haleja ja pusuja. Itse olen kokenut meidän neitien kiukkukohtauksissa tämän hyväksi; kun kiellän jostain ja lapsi inttää, selitän 2-3 kertaa miksi sanon ei. Lapsihan jatkaisi inttämistä vaikka kuinka, mutta aikuisen pitää olla aikuinen, eikä lähteä samaan. Jos neiti on heittäytynyt lattialle, olen itse tyynen rauhallisena jatkanut kotihommia. Välillä pysähtynyt kysymään tuletko syliin. EI EI kuuluu usein, kunnes lopulta pieni käpertyy syliin ja tarvitsee paljon läheisyyttä suurten tunteidensa kanssa:)

Lapsi on ottanut sinusta mallia läpsiessään sisarustaan. Sama pätee myös tuohon positiivisen huomion antoon eli kun itse näytät mallin se alkaa näkyä lapsessakin.