Minusta tuntuu, että Jumalan ihmisille antama tärkein neuvo, rakkauden laki, on vanhoillislestadiolaisuudessa päässyt hautautumaan syvälle ihmisten kehittämien elämäntapasäännösten alle. Niin syvälle, ettei juuri pilkahdustakaan siitä enää näy.
Mielestäni on syytä muistuttaa veeälliä siitä, että Jumala on kymmenessä käskyssään ilmoittanut meille kaikille ne ehdot, joiden mukaisesti Jumala tahtoo meidän elävän.
Käskyissä on koko elämän laki. Käskyjen rikkomisen sekä niiden noudattamisen seuraukset eivät pysähdy vain ihmiseen itseensä vaan ne heijastuvat myös perheeseen ja yhteiskuntaan sukupolvesta toiseen.
Jumala tahtoo ihmisille vain hyvää vaatiessaan ehdotonta rakkautta. Käskyt osoittavat, ettei kukaan meistä kykene täyttämään Jumalan vaatimusta, vaikka sydämissämme tunnustammekin sen oikeaksi. Hyvää tehdessämmekin etsimme omaa etuamme. Ellei meillä ole luottamusta Jumalaan, hyvyyden lähteeseen, huolehdimme vain omasta hyvinvoinnistamme ja toisista ihmisistä tulee vain itsekkäiden pyrkimystemme välikappaleita.
Ihmisille on käskyjen kautta ilmoitettu mikä on hyvää. Jumala odottaa meiltä vain sitä, että opimme tietämään mikä on oikein ja toimimme sen mukaan.
Jumalan rakastaminen on sitä, että noudatamme hänen käskyjään. Niitä ei ole mahdoton eikä vaikea noudattaa. Riittää kun muistamme rakastaa lähimäistämme.
Tämän rakkauden lain (Jumalan tahdon) lisäksi erityisesti vl-opetuksessa annettu kaikki rihkama on turhaa tehden tien raskaaksi kulkea.
Mielestäni on syytä muistuttaa veeälliä siitä, että Jumala on kymmenessä käskyssään ilmoittanut meille kaikille ne ehdot, joiden mukaisesti Jumala tahtoo meidän elävän.
Käskyissä on koko elämän laki. Käskyjen rikkomisen sekä niiden noudattamisen seuraukset eivät pysähdy vain ihmiseen itseensä vaan ne heijastuvat myös perheeseen ja yhteiskuntaan sukupolvesta toiseen.
Jumala tahtoo ihmisille vain hyvää vaatiessaan ehdotonta rakkautta. Käskyt osoittavat, ettei kukaan meistä kykene täyttämään Jumalan vaatimusta, vaikka sydämissämme tunnustammekin sen oikeaksi. Hyvää tehdessämmekin etsimme omaa etuamme. Ellei meillä ole luottamusta Jumalaan, hyvyyden lähteeseen, huolehdimme vain omasta hyvinvoinnistamme ja toisista ihmisistä tulee vain itsekkäiden pyrkimystemme välikappaleita.
Ihmisille on käskyjen kautta ilmoitettu mikä on hyvää. Jumala odottaa meiltä vain sitä, että opimme tietämään mikä on oikein ja toimimme sen mukaan.
Jumalan rakastaminen on sitä, että noudatamme hänen käskyjään. Niitä ei ole mahdoton eikä vaikea noudattaa. Riittää kun muistamme rakastaa lähimäistämme.
Tämän rakkauden lain (Jumalan tahdon) lisäksi erityisesti vl-opetuksessa annettu kaikki rihkama on turhaa tehden tien raskaaksi kulkea.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sitä riittää tasan tarkkaan, niin kauan, kun alistut ja nöyrryt kaikkeen, unohtamatta kuusisataa (600), kohtaa käsittävän syntilistan noudattamista.
päälimmäisenä ajatuksena nousi ajatus: Mitä enemmän kärsin sitä vahvempi on usko. Mitä enemmän Jumala koettelee (tai ihminen tyhmyytään toilailee) sitä vahvempi on imisen usko? Niinkö?
Kärsimyskö meitä jalostaa uskossa?
Kuitenkin ajattelisin että Jeesus sanoi että hänen ristinsä ja kurmansa on keveä kantaa?
Jeesus kitetytti käskyt kahteen käskyyn. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Vl ajatellaan että lähimmäisen rakkautta on se että synti saarnataan aina ja joka käänteessä synniksi ja ettei hyväksytä synnin luvallisuudessa elämistä. Kuitenkin täytyy todeta se että Krsistuksen kirkkolaki velvoittaa meitä rakkaudella puhuttelemaan. Raamatussa tuon kohdan jatekeena on vertaus ankarasta palvelijasta. Eli silloinkin kun puhuttelemme synnistä olisi päälimmmäisenä ei armottomuus vaan rakkaus.
"Jeesus kitetytti käskyt kahteen käskyyn. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi." Juuri näin.
Vl-saarnoissa todellakin syntisyys nostetaan keskeisimmäksi asiaksi, ei Jumalan tahdon mukainen lähimmäisen rakkautta toeuttamaan pyrkivä elämä. Saarnoissa syyllistetään kaikki uskovaiset automaattisesti synnissä eläviksi ja syntejä koko ajan tekeviksi. Kilvoitellaan siitä, kuka on ahkerin syntien poispanija, eikä siitä, kuka on parhaiten pyrkinyt täyttämään rakkauden lain.
Vl-saarnoissa epäsuorasti kehotetaan elämään käskyistä piittaamatta, koskapa kaikki rikkomukset voi jokatapauksessa pyyhkäistä kertaheitolla seurapenkissä viikoittain pois. Rikkomuksia ei siten tarvitsekaan pyytää anteeksi heiltä, joita vastaan on toimittu? Motto: Mitä syntisemmäksi itsesi tunnet, sitä parempi uskovainen.
Ilmankos hoitajat ovatkin pyydelleet anteeksi vain toisiltaan ja katsovat, että Jumala on näin armahtanut heidät kaikista rakkaudettomuista teoistaan kertaheitolla. Jo sillä, etteivät hoitomiehet ole edes seurakunnalleen julkisesti tunnustaneet rakkaudettomia tekojaan, osoittaa sen, etteivät he haluakaan toimia Jumalan tahdon mukaisesti.
Mielestäni tämä on vääristynyttä uskoa.
Kävin yhden läheisen kanssa kuuntelemassa vl-saarnan. Hän ei tuntenut vl-poppoota ollenkaan. Puhe oli kuulemma raskassoutuinen ja suunnattu ensisijaisesti omille. Vieraassa maailmassa teuvailtiin pahisten keskellä. Ei tämä läheiseni puhetta huonona pitänyt - sanoi sen kyllä erottuvan.
Tänä sunnuntaina hän ei erottanut vl-puhetta sellaiseksi. Ja totesi papista: "Olipa yhden sortin änkyrä." Nyt tämä seuralaiseni ei pysynyt kärryillä, koska juttu kuulemma poukkoili ja oli sekava. Valistin häntä, että sivujuonteet johtuivat opista. Marian ilmestykseen piti lisätä: ainut oikea lauma ja sydämestä sydämeen -lausuma.
Haluan lisätä, että ystäväiseni on aivan välkky päänsä puolesta.
Käskyjä sinä täällä vain saarnaat! Pysy poissa lakisaarnoinesi ja yritä alkaa rakastaa, niinkuin mainostat. Voit aloittaa sen vaikka vanhoillislestadiolaisista.
Näistä kirjoitin:
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
että kun ihminen uskoo Jeesuksen sovittaneen hänen syntinsä ja uskoo tämän armon omalle kohdallensa, siitä nousee syvä kiitollisuus, ja hänessä syntyy halu puolestaan armahtaa myös muita. Kun on itse saanut niin paljon anteeksi, näkee myös muut samanlaisina raadollisina mutta armahdettuina. Lähimmäisenrakkaus on siis armahtavaisuutta, tuomitsevuuden vastakohta. Se on kristinuskoa, Uuden Liiton asia.
Kymmenen käskyä kuuluvat Vanhan Liiton puolelle, ovat siis lakia. Ne kertovat meille, miten tulee elää Jumalan tahdon mukaan, mutta Rakkaus tuli vasta Kristuksen sovitustyön ansiosta.
Mahdollisesti olet oikeassa. En tunne Raamattua niin hyvin, että voisin aiheesta kovin laajasti edes keskustella.
Tässä kuitenkin oma uskomukseni:
Eikö Jeesus vuorisaarnallaan selittänyt ja tuonut vanhan ajan 10 käskyn sisältämän "rakkauden lain" (Jumalan tahdon) uuden liiton aikaan?
Jeesus teki tämän eläessään, joten käsittääkseni lähimmäisen rakkaus tuli Jeesuksen eläessä hänen välittämänään. Armo ja armollisuus on tullut kristinoppiin ymmärtääkseni pelastuksen kautta, eli Jeesuksen kuoleman yhteydessä ja sen jälkeen.
Ps. Onhan meillä palstalla teologeja, jotka voisivat meitä valistaa lisää.
erota kaksi rakkauden lajia, tavallisen maallisen rakkauden ja myötätunnon, ja jumalallisen rakkauden, josta saamme olla armosta osallisina? Olen aina ymmärtänyt, että kristillisellä lähimmäisenrakkaudella tarkoitetaan tätä jälkimmäistä.
Mutta ei minulla ole mitään käsitystä siitä, miten näistä "oikeaoppisesti" pitäisi ajatella.
Minusta kristillinen lähimmäisen rakkaus ja armo ovat kaksi eri asiaa.
Kristillinen rakkaus on mielestäni sitä, että et loukkaa eikä vahingoita lähimmäisiäsi ja asetat lähimmäisen (toisen ihmisen) tarpeet ja edut omiesi edelle.
Armo on mielestäni sitä, että jos olet toiminut em. rakkauden sääntöä vastaan ja pyytänyt lähimmäiseltä rikkomuksesi anteeksi, antaa Jumalakin sen sen sinulle anteeksi eikä tuomitse. Mutta jos et ole pyytänyt lähimmäiseltäsi anteeksi, ei Jumalakaan sinua armahda. Sama myös toisin päin: Jos sinua vastaan on rikottu, etkä anna anteeksi tekoaan katuvalle, ei Jumalakaan anna sinulle anteeksi anteeksiantamattomuuttasi.
kuitenkin jotenkin omavanhurskaalta. Siinä on ehtoja ja tekoja: tee sitä ja tätä, toimi niin ja näin. Rakkaus synnyttää vain halun toimia oikein ja armahtaa, mutta onnettomaksi yritykseksi se usein jää.
Huono juttu jos on unohtunut, koska millään muulla, kuin sillä ei välttämättä ole edes merkitystä.
Rakkaus on ehkä ainoa tie totuuteen.
Jos Johannes kirjoittaakin, että Jumala on rakkaus, niin hän sanoo myös, että henki on totuus.
Pilatushan tosiaan käsiään pestessään kyseli, mitä totuus on. Hieno kuva ihmisestä. Kun ei ollut tarpeeksi rakkautta, puuttui myös totuus tai halu seistä sen takana.
Sykähdyttävän puhutteleva kirjoitus. Kiitos!