Sattuneista syistä en ole tekemisissä kummityttäreni kanssa, enkä hänen vanhempiensa. Ollut moneen vuoteen.
Joten ihan tällaista vaan kysyisin, voiko kummi itse erota kummintehtävästään vai pitääkö "eroanomus" tehdä vanhempien kautta?
Kummiudesta eroon?
-S-
21
5917
Vastaukset
- Flikka
Kummiudesta ei voi erota eikä erottaa. Kirkon mukaan kummin velvollisuudet jatkuvat kunnes lapsi konfirmoidaan ja hän näin ottaa itse vastuun kristillisestä elämästään.
- kannattaakin
Siksi kannaattaakin pohtia tarkkaan, ryhtyykö kenenkään kummiksi.
Meillä on kotona taas pohdinta, kun kumppaniani on pyydetty kummiksi, eikä hän halua. On jo kahden lapsen kummi, eikä tahdo olla useamman. Pari vuotta sitten kieltäytyi viimeksi, nyt sama edessä. Kauheaa pohdintaa ja syyllisyydentuntoa. Olen kuitenkin sanonut, että kannattaa kieltäytyä, jollei halua, sillä muutoin edessä on koko elämän kestävä velvollisuus.
Minun mielestäni kummiksi ei pidä ryhtyä, jollei tee ihan oikeasti mieli. Jos ryhtyy vain siksi, ettei kehtaa kieltäytyä, tulee helposti juuri sellaiseksi kummiksi, jollaisia lapsen vanhemmat sitten moittivat; ei ole kiinnostunut, ei lähetä korttia tai lahjoja, ei tule kylään ja niin edelleen. - keiju06
kannattaakin kirjoitti:
Siksi kannaattaakin pohtia tarkkaan, ryhtyykö kenenkään kummiksi.
Meillä on kotona taas pohdinta, kun kumppaniani on pyydetty kummiksi, eikä hän halua. On jo kahden lapsen kummi, eikä tahdo olla useamman. Pari vuotta sitten kieltäytyi viimeksi, nyt sama edessä. Kauheaa pohdintaa ja syyllisyydentuntoa. Olen kuitenkin sanonut, että kannattaa kieltäytyä, jollei halua, sillä muutoin edessä on koko elämän kestävä velvollisuus.
Minun mielestäni kummiksi ei pidä ryhtyä, jollei tee ihan oikeasti mieli. Jos ryhtyy vain siksi, ettei kehtaa kieltäytyä, tulee helposti juuri sellaiseksi kummiksi, jollaisia lapsen vanhemmat sitten moittivat; ei ole kiinnostunut, ei lähetä korttia tai lahjoja, ei tule kylään ja niin edelleen.vanhemmat sitten ns. erottaa jo valitsemansa kummin tehtävästään, jos katsovat ettei kummi hoida hommaansa, eikä edes kiinnosta käydä katsomassa kummilastaan?? meillä on yksi tämmöinen kummi, joka halusi varta vasten kummiksi, mutta nyt kun on aikaa "jo" 5,5kk kulunut, niin eipä enää kiinnosta...
- Flikka
keiju06 kirjoitti:
vanhemmat sitten ns. erottaa jo valitsemansa kummin tehtävästään, jos katsovat ettei kummi hoida hommaansa, eikä edes kiinnosta käydä katsomassa kummilastaan?? meillä on yksi tämmöinen kummi, joka halusi varta vasten kummiksi, mutta nyt kun on aikaa "jo" 5,5kk kulunut, niin eipä enää kiinnosta...
Kummia ei voi myöskään erottaa. Erityisen painavista syisstä lapselle voidaan jälkikäteen lisätä enintään kaksi kummia. Esim. jos lapsen kasteen yhteydessä nimetyt kummit kuolee tai yhteys kummeihin katkeaa.
- ihmettelevä
keiju06 kirjoitti:
vanhemmat sitten ns. erottaa jo valitsemansa kummin tehtävästään, jos katsovat ettei kummi hoida hommaansa, eikä edes kiinnosta käydä katsomassa kummilastaan?? meillä on yksi tämmöinen kummi, joka halusi varta vasten kummiksi, mutta nyt kun on aikaa "jo" 5,5kk kulunut, niin eipä enää kiinnosta...
Siis haluaisitko erottaa pienen vauvasi kummin? Oletko itse miettinyt, mitä vaadit kummilta? Viikottaisia vierailuja vai mitä? Vai miten voit sanoa noin lyhyen ajan jälkeen, ettei kummia enää kiinnosta?
- keiju06
ihmettelevä kirjoitti:
Siis haluaisitko erottaa pienen vauvasi kummin? Oletko itse miettinyt, mitä vaadit kummilta? Viikottaisia vierailuja vai mitä? Vai miten voit sanoa noin lyhyen ajan jälkeen, ettei kummia enää kiinnosta?
Haluaisin. olen miettinyt tarkkaan, ja mulle riitti siinä vaiheessa kun tämä kummi alkoi haukkumaan minua.. enkä ole tod. vaatinut käymään viikoittain, mutta kävisi edes silloin tällöin, hän kun sattuu asumaan n. 150 metrin päässä meistä eikä käy edes töissä.. kova on arvostelemaan minua lapseni hoidossa yms. haluaisin ettei lapseni tarvitsisi sellaista "esimerkkiä" itselleen. parempi olisi luopua nyt kun lapsi ei vielä ymmärrä tai muista.
- Anastacia
Myös lasten vanhemmat voisivat miettiä,kenet lapsensa kummiksi aikovat laittaa.
Itselläni tilanne,jossa vanhemmat vain yksinkertaisesti ilmoittivat minulle ja muille kummeille,että teidät on nyt sitten merkitty lapsen kummeiksi...kysymättä edes kiinnostaisiko kyseinen "virka"...ei todellakaan,kun kirkkoonkin kuulun vain muodon vuoksi!pakko oli kuitenkin suostua,koska johan he olivat kirkolle asian näin ilmoittaneet (lapselle tehtiin hätäkaste) eikä muitakaan kummin tehtäviin ollut saatavilla.Kaiken lisäksi välit katkeaisivat heihin jos ei suostu.Todella itsekästä ja paskamaista!
ja se kummilapsikin löytyy omasta perhepiiristä.Outoa eikös?!
Kummius perustuu lähinnä siihen,että kummit toimivat näppäränä lastenhoitoapuna jatkuvasti,ja kaikki perustuu kiristykseen ja uhkailuun.Kummius on pikemmin raskas taakka kuin ilo,vaikka ikäväähän se on että kaikki kostautuu kummilapselle.
Nyt välit katki kummilapsen vanhempiin muista syistä ja haluaisin eroon koko kummiudesta kun en tehtävässä muutenkaan pysty enää olemaan,mutta siitäpä ei kuulemma voikaan virallisesti irtisanoutua!?
Kirkon päättäjät haloo,miksi pitäisi roikkua kummiudessa jos tilanteesta pelkkää hallaa kaikille osapuolille??
Ja te jotka täällä ruikutatte kummilapsien oikeuksien puolesta,asiat ei aina ole niin yksiselitteisiä.Aina ei voi ajatella vain lapsen etua se on vainjulma tosiasia!! jos välit kummilapsen vanhempiin todella tulehtuneet,aika hankalaa käydä tervehtimässä/muistaa kummilastaan niin mukavalta kuin se ajatuksena tuntuisikin... - Anastacia
Anastacia kirjoitti:
Myös lasten vanhemmat voisivat miettiä,kenet lapsensa kummiksi aikovat laittaa.
Itselläni tilanne,jossa vanhemmat vain yksinkertaisesti ilmoittivat minulle ja muille kummeille,että teidät on nyt sitten merkitty lapsen kummeiksi...kysymättä edes kiinnostaisiko kyseinen "virka"...ei todellakaan,kun kirkkoonkin kuulun vain muodon vuoksi!pakko oli kuitenkin suostua,koska johan he olivat kirkolle asian näin ilmoittaneet (lapselle tehtiin hätäkaste) eikä muitakaan kummin tehtäviin ollut saatavilla.Kaiken lisäksi välit katkeaisivat heihin jos ei suostu.Todella itsekästä ja paskamaista!
ja se kummilapsikin löytyy omasta perhepiiristä.Outoa eikös?!
Kummius perustuu lähinnä siihen,että kummit toimivat näppäränä lastenhoitoapuna jatkuvasti,ja kaikki perustuu kiristykseen ja uhkailuun.Kummius on pikemmin raskas taakka kuin ilo,vaikka ikäväähän se on että kaikki kostautuu kummilapselle.
Nyt välit katki kummilapsen vanhempiin muista syistä ja haluaisin eroon koko kummiudesta kun en tehtävässä muutenkaan pysty enää olemaan,mutta siitäpä ei kuulemma voikaan virallisesti irtisanoutua!?
Kirkon päättäjät haloo,miksi pitäisi roikkua kummiudessa jos tilanteesta pelkkää hallaa kaikille osapuolille??
Ja te jotka täällä ruikutatte kummilapsien oikeuksien puolesta,asiat ei aina ole niin yksiselitteisiä.Aina ei voi ajatella vain lapsen etua se on vainjulma tosiasia!! jos välit kummilapsen vanhempiin todella tulehtuneet,aika hankalaa käydä tervehtimässä/muistaa kummilastaan niin mukavalta kuin se ajatuksena tuntuisikin........että käytännössähän olen siis jo eronnut kummiudesta ts.lopettanut kummitoiminnan, ja myös ilmoittanut lapsen vanhemmille etten voi hommassa enää jatkaa.
Enkä pode pahemmin huonoa omaatuntoa,lähinnä suojelen itseäni koska ei viitsi loppuelämäänsä tuhlata toisten sätkynukkena toimimiseen.kummilapsi vielä melko pieni joten sitä paremmalla syyllä.
Kaikesta oppii,tiedänpähän ainakin ettei ikinä enää kenenkään kummiksi!!
- ...
Tehtävästä eroaminen ei siis muodollisesti onnistu, mutta käytännössähän sitä ei mikään estä. Jos et ole ollut yhteydessä kummilapseesi vuosiin, niin mikä estää jatkamasta vain samalla linjalla? Tai jos syystä tai toisesta haluat vahvistaa erosi, niin ilmoita lapsen vanhemmille, että et halua enää jatkaa tehtävässäsi, koska yhteys teidän väliltä on katkennut.
Et todellakaan ole ainoa kummi tässä maassa, joka ei käytännössä hoida tehtäväänsä millään muotoa. Mitään rangaistustahan tuosta et saa, korkeintaan omatunto voi kolkuttaa. Elämää ei kuitenkaan voi ennustaa, joten joskus tulee lupauduttua sellaisen lapsen kummiksi, johon yhteydenpito katkeaa. Se on elämää, ja se on meidän kaikkien, niin kummien kuin vanhempien, vain hyväksyttävä.- kahden kauppa
niin halusin lisätä edelliseen sen verran, että sinun omatuntosi ei saa antaa kolkuttaa, koska kummiudessa osapuolia on aina kaksi. Ilman mitään kolkutuksia, anna asian olla.
Irtisanoutuminen on vähän mautonta ja mielenosoituksellista, etenkin jos lapsi on jo vanha. Anna vain olla ja jatka eteenpäin elämääsi vähän viisaampana.... - annamannamaarita
kahden kauppa kirjoitti:
niin halusin lisätä edelliseen sen verran, että sinun omatuntosi ei saa antaa kolkuttaa, koska kummiudessa osapuolia on aina kaksi. Ilman mitään kolkutuksia, anna asian olla.
Irtisanoutuminen on vähän mautonta ja mielenosoituksellista, etenkin jos lapsi on jo vanha. Anna vain olla ja jatka eteenpäin elämääsi vähän viisaampana....Mitä tollanen "eroaminen" tai "erottaminen" kummiudesta nyt sitten markkeeraisi, ei muuta kuin mielenosoituksellista asian korostamista.
Kummilla ei ole mitään juridisia velvotteita sen paremmin kuin oikeuksiakaan. Joskus muinoin on jotain velvotteita ollut oikeastikin, mutta nykyään kummius on pelkkä muodollisuus.
Kirkolla on vielä joku vanha fraasi käytössä kummin tehtävistä, siis että kummi lupautuu vastaamaan lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä tämän vanhempien kanssa, mutta käsi sydämelle, kummit: kuka teistä oikeasti huolehtii lapsen kristillisyydestä? En tunne ainoatakaan kummia, joka oikeasti olisi ottanut tämän tehtäväkseen. Hymistellä tietysti voi, ja voi ostaa lapselle enkelikoruja ja jopa käydä tämän kanssa kirkossa yhden kerran. Niin kuin se nyt olisi jotain kristillisyyden opettamista ja uskoon kasvattamista ihan pohjia myöten.
Siinä mielessä jokainen kummiksi ryhtyvä haukkaa liian ison palan.
Itselleni kävi myös yhden kummilapsen kohdalla niin, ettei yhteyttä enää voitu pitää. Olisiko minun pitänyt jotenkin ilmoittaa erikseen näille vanhemmille, että "en sitten enää ole kummi!" tai vanhempien minulle, että "et ole enää lapsemme kummi." Mitäpä järkeä siinä olisi. eikä sieltä kirkonkirjoista enää nimeä pois saa pyyhityksi, vaikka tahtoisikin. Joten antaa olla.
Helpointa on vain olla tekemättä mitään. Sitäpaitsi joskus lapsen kanssa voi kuitenkin ystävystyä, ja muistaa häntä kummilapsena, vaikka aikuisiälläkin. Lapsi itse kun harvemmin on syynä näihin erilleen joutumisiin.
Kun lapsen vanhemmat muuttivat toiselle puolelle maapalloa eivätkä ilmoittaneet osoitettaan eikä mitään muutakaan, niin mitenkähän minun kummina olisi pitänyt menetellä? tuntea hirveää tuskaa, kun en nyt voikaan huolehtia lapsen kristillisestä kasvattamisesta?
Sitten kun heistä monen vuoden jälkeen kuulin, olivat eronneet ja lapsi asui toisen vanhempansa kanssa taas aivan eri maassa eikä kuulemma edes osaa suomea enää kunnolla.
Antakaa asioiden vain raueta itsekseen, se on kaikkein helpoin tapa.
- Tar ja
Se, että rupeaa kummiksi jollekin, joka ei edes kuulu sukuun, voi johtua nuoresta iästä, jolloin
ei vielä ole kehittynyt suuntaansa. Silloin ei
ymmärrä, mitä tekee. Se on tietysti inhottavaa molemmille osapuolille. Houkuttelija on kuitenkin usein vanhempi.
Jos ihminen esim. huomaa, että kristilliset piirit, joissa aikoinaan oli, jatkuvasti ainoastaan aiheuttavat kärsimystä pilkkaamalla ja halveksimalla, ei yhteydenpito oikein välttämättä kiinnosta.
Kummiudesta kuuluisi minun mielestäni päästä eroon ainakin esim. eroamalla kirkosta, jolloin
olisi virallisesti jäävi opettamaan lasta.
Muutenkin minusta olisi aiheellista ajatella, että jos kummilla on kovin erilaiset näkemykset
kasvaneena ihmisenä kuin vanhemmilla ( vaikka ne aiemmin olisivat olleet samanlaiset ), miksi pitäisi joutua konfliktiin, jos yksinkertaisempiakin ratkaisuja olisi tehtävänä? - kummina ollaan
Olipas jonkin sortin pettymys ja järkytys tämän ketjun lukeminen... Itse olen ollut aikeissa erota kummiudesta, mutta näiden kirjoitusten perusteella se ei olekaan mahdollista.
Ainoat vaihtoehdot ovat siis:
1. kuolla
2. erota kirkosta?
Olen yhden "lapsen" (15 vee) kummi; kiittämätön hemmoteltu kakara.
Aion vielä kuitenkin soittaa kirkkoherranvirastoon ja varmistaa asian. - kummina kuitenkin
Olipas jonkin sortin pettymys ja järkytys tämä ketju. Olin aikeissa erota kummiudesta, mutta näiden kirjoitusten perusteella se ei olekaan mahdollista.
Olen erään henkilön kummi; kiittämätön hemmoteltu kakara.
Ainoat vaihtoehdot minulla kummilla on siis:
1. kuolla
2. erota kirkosta?? - GerBELetTI
Itsellä sujunut kummius hyvin, mutta nyt olisin ollut miltei halukas "kunniasta" luopumaan. Olen tosin kummityttöni elämässä ollut ja jatkossa tulen olemaan sillä olen sekä täti että kummitäti. Syy miksi en ks. "virassa" enää halua toimia on lapsen äiti, siskoni. Hänen kanssaan ollut tulehtuneet välit puolitoista vuotta olemattomasta syystä ja hän ei vain voi jo asian antaa olla. Emme periaatteessa ole minkäänlaisissa puheväleissä. Kummityttöni kyllä mukava ja hänen kummitätinään ilo olla. Mutta toisaalta se ilo mennyt siskon ja minun välien mentyä. Nyt taas edessä kummitytön syntymäpäivät ja tietenkin kortilla ja lahjalla muistan, mutten tiedä olenko tervetullut heille menemään itse lahjaa viemään vai annanko äitini mukaan lahjan.
Pirun kaksipiippuinen juttu... - kummina kuitenkin
Mielestäni heti alussa pitäisi jonkun kirkon työntekijän kertoa, joko kirjeellä tai suullisesti että kummius on elinikäinen. Minulle ei tämä tullut aikoinaan mieleenkään. Ja kukaan ei kertonut.
- JK
ÏHANNHYVIN
- kummi2
Aina puhutaan kummin velvollisuuksista, mutta entäs lapsen vanhempien velvollisuus kummia kohtaan? Jos kummi on AINA se joka ottaa yhteyttä ja käy kylässä, voiko kummia syyttää jos yhteydenpito katkeaa vuosien päästä kun kummi ei jaksa aina olla se joka soittaa? Kummius on turha muinaisjäänne. Kummiudesta voi ja saa erota.
- KuNmallinen KuNmi
Kummin tehtävä on huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta, mutta miten moni vanhempi edes tajuaa tätä? Tai kummi? Tai lapsi?
Mulla on 3 kummilasta jostakin ihme syystä. Voin rukoilla heidän puolestaan, ei se multa pois ole. Ja varmasti hyödyllisempää kuin joku tavaroiden lähettely synttäreinä ja jouluna. - Järki käteen
Ihmeellisiä viestejä täällä. Ootteko ihmiset todellakin noin epätietoisia vai mitä tää tarkoittaa?
Rippikoulussa ei sitten mitään jäänyt käteen tai mitään ei opetettu?
Ennen kummiksi suostumista voi toki ottaa selvää asioista ja on myös hyvä muistaa että ihmiset vuosien saatossa kasvaa erilleen, eli kummius ei automaattisesti tarkoita, että lapseen ja hänen vanhempiin välit pysyvät hyvinä.
Voi luoja, tämä maa on uusavuttomia pullollaan.. - esa2000
Kummeja voi aina LISÄTÄ(kun lapsi on siis jo esim kouluikäinen).Tämä oli meidän pelastus.Tyttäremme kummit ei koskaan vieneet lasta mihinkään,eikä halunneet tutustua kummityttöönsä oikeasti.Me ei kalliista lahjoista välitetä.Kummius on parhaimmillaan sitä,että lapsella on luotettava aikuinen,jolle voi soittaa koska vain ja saada juttuseuraa,auttaa elämän pienissä ja suuremmissakin ongelmissa.Itselläni oli hyvä kummisuhde,pari kk ennenkuin setäni kuoli,hän sanoi että kiitos kummityttö,sinä olet ollut mulle hyvä ystävä,aina. Se tuo minulle kyyneleet silmiin edelleen,näin se kuuluikin mennä,hän oli ystävä minulle ja minä hänelle.Toivottavasti tapaamme vielä, sitten siellä seuraavassa elämässä !:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Uskalla lähestyä minua
Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S617820- 1334504
Oulaskankaan päätöksistä
https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.323757- 213118
- 232662
- 282586
- 502296
- 252170
Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!
Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun3922123- 322059