Rautateiden kehittäminen on liiaksi globalisoitu Pendalino-junien ja vastaavanlaisten ulkomaisten
ja varsinkin Italiasta tulevan sekundatekniikan ansiosta. Oikeanlaisempi tekninen ja taloudellinen
ajattelu Suomessa suosisi suomalaisten itsensä kehittämiä malleja.
Koska rautatiekalustoa on yksityisten yritysten kallista lähteä kehittelemään on selvä, että valtio
melko tiivis mukanaolo on suotavaa. Nykysin kun puhutaan paljolti sähköenergian käytöstä,
biodiesel-käyttöiset junat voisivat edustaa uusinta tulevaisuutta. Suomessa onkin aikanaan
kehitelty jos jonkinlaisia deisel-malleja aikoinaan “lättähatuista” lähtien joiden tarkempi tarkastelu
ja analysointi nykyajan tarpeisiin olisikin paikallaan.
Sensiaan että rakennetaan kaliita pedaliino-junia tai kaksikerrosvaunuja tulisi kehittää taloudellisia
ratkaisumalleja, joissa voidaan käyttää moottoerita joiden hyötysuhde on mahdollisimman korkea.
Dieseljuniiin voidaan kehitellä katalysaattoreita tai mielummin katalysaattoriturbiineita, jotka eivät
vain vähennä ilmastopäästöjä vaan joiden avulla hukkaenergia voidaan jopa talteenottaa sähkön
muodossa. Nykyaikaisen tekniikan aivansana onkin, että otetaan tarkastelun alaiseksi kaikki
mahdolliset aiemmat tekniset kehitykset ja analysoidaan ne hyvät puolet / huonot puolet
periatteeella ja edelleen analysoidaan tapauskohtaisesti kunkin ratkaisumallin
kehitysmahdollisuudet. Eli jos junista puhutaan ei höyryjuna vlättämättä ole pois suljettu
vaihtoehto. On höyrymäntäjunia ja höyryturbiinijunia. Höyryjunissa perinteisesti ajatellaan että
savukaasut menevät sellaisenaan taivaalle, mutta höryjunissakin voi olla katalysaattori.
Katalysaattorina voi edelleen toimia kaasuturbiini joka toimii siis savukaasulla tai mäntämoottori
joka toimii “häkädieselinä”; ja vieläpä häkäsdieselin jälkeen toisio-katalysaattori joka ottaa
vain lämmön talteen ja lämmittää junaan. Raaka-aineena toimisi tällöin savauavakin raaka-aine
kuten oksahake ja sahanpuru, ellei nyt näistä raaka-aineista kehitetä puuöljyä jota junamottorit
käyttäisivät. Nykyaikaiset sähköjunat eivät edustakaan tulevaisuutta kalliine sähköpylväs-ja
johtorimpsuineen. Sensiaan sähköistä valvontaa tulisi kehittää ja vieläpä jonkin verran rakentaa
lisää eritasoristeyksiä. Toisaalta surullisen kuuluisa atomivomalahankekin voitaisiin muuttaa sen
sileän tien hakevoimalakompinaatiksi, jossa poltetaan myös jätteitä. Itseasiassa EU:ssa on sensuuri
joka ei perusteellisesti puutu työ-ja urakkkasopimusrikkeisiin, kuten nyt ydinvoimatyömaallakin
on tapahtunut. EU onkin avannut ovensa rikollisille syndikaateille, jotka käyttävät halpatuyövoimaa
jopa niin että laivat tuppaavat uppoamaan kun työvoimalta puuttuu asiantutemus. Ja vakuutusyhtiöt
tietenkin myös katsovat asioita läpi sormien.
Kaukojunista puhuttaessa tulisikin suosia muita energiamuotoja kuin verkkovirtaa ja taas
kaupunkeihin tulisi rakentaa verkkovirralla toimivia raitiovaunuratoja. Valtion rautateitä koskee
muutama taloudellsien ajattelu vinoutumaa. Yksi on se, että tehdään muoviraaka-aineita sisältäviä
kaksikerrosvaunuja. Puutakin voi nimittäin käyttää sistusmateriaalina, käytetäänhän sitä
loistoautoissakin. Toinen on supernopeat junat. Junan nopeus tulisi olla taloudellinen.
Supernopeat junat onkin tehnyt rautateistä turhan kallita. Kolmas on lippujen hinnan nostaminen:
junien tule olla taloudellisia ja hintojen mahdollisimman alhaisia jotta tuontiöljyä kuluisi
mahdollisimman vähän ja energiaa ylipäätänsä ja jotta ihmiset yhä useammin auton siasta
kulkisivat junalla. Lisäksi junissa tulisi olla kilpailukykisiä hintoja tarjoavia ravintolavaunuja.
Rautateitä ei tulisikaan mainostaa huippunopeaksi ja mukavaksi ja taloudelliseksi vaihtoehdoksi
jossa on korkea turvallisuusaste.
Rautateiden kehittäminen työllistää kansantaloudelliesesti oikealla tavalla, kunhan opitaan
puutakin käyttämään tarkemmin, eikä jätetä puuraaka-aineita metsään lahoamaan, kuten
Lappeenrantakin tekee yrittämättäkään kehittää kunnollista energiapolitiikaa.
Lappeenranta ei myöskään ymmärrä tukea sitä ajatusta että luumänen välille saataisiin yhden
raiteen siasta kaksi tai kolme raidetta ja että Lappeenrannasta simolan ja edelleen takaisin
saataisiin kiertävä kaupunkijuna. Lisäksi vanhoja rautatieasemia tulusi ottaa käyttöön kuten
Lappeenranan vanha asema kaupunkijunaa varten, jonka siis ei tarvitse olla sähköjuna
välttämättä vaan katalysaattorilla varustettu biodieseljuna. Paikallisjunaverkkoa tulisi siis kehittää.
Nyt Suomen eduskunta ja hallitus on tehnyt päinvastoin, kun järkevä talous edellyttää:
Rakkennettu kaaliita pendaliinojunia ja kaksikerrosvaunuja sekä poistettu junia liikenteestä.
Tappioita yritetään sitten paikata nostamalla junalippujen ja junapalveluiden hintoja. Päinvastoin
pitäisi tehdä: lisätä junien määrää ja alentaa lippujen hintoja.
Ongelma on myös siinä, että politiikot tuijottavat liikaa EU:n suuntaan eivätkä luota omiin
tekniikan koulutuksen saaneisiin asiantuntioihin - ylipäätänsä tuijottavat eu-manipuloituina
näennäisiä muotivillityksiä. Pitäisi alkaa suosia omaperäistä innovaatiota joka useinmiten sopii
parhaiten pohjoisiin olosuhteisiin. Kuten Valmet-autotehdas joka supistaa tuotantoa muttei
rakenna pohjoisiin oloihin sopivaa farmarimallia vaan on poliittisen sekooilun takia sitoutunut
lähinnä vientiautojen tekemiseen myös rautatiet eurooppalaisen imperialisimin periaatteiden
mukaan on vain euroopan syndikaatteja palveleva instanssi kansaivälisinie pedalino-kehityksineen
ilman että ajatellaan asiaa tarkemmin kansantaloudelliselta kannalta.
Koko EU:n talous on impperialistisesti ehdollisestettu ja siinä koko ongelma: se ei ole
tarveharkjintaista eikä kansantaloudellisesti oikein mitoitettua ja siksi se ei tule toimimaankaan.
Lopulta ei uhkaakkaan venäjän tai muun maailman kaaos, vaan euroopan kaaos.
Kuten ennenkin Eurooppa on itsekeskeisen itsevarmasti ajanut omaa impperialistista linjaansa
ja ajautunut kaaokseen: Ensimmäinen -ja toinen maailmansota edusti tätä ja syy nähdään
vieläkin jossakin mystisessä hitlerissä. Kuitenkin syys on Euroopn itsekeskeisissä polittisissa
klikeissä, mafioissa, syndikaateissa ja sen sellaisissa keinottelijoissa yhtä paljon tai enemmin.
Puhumattakaan siitä ettei eurooppa koskaan opi valuttapolitiikkaa: kultakantainen raha ja
taulukkopalkkasysteemi kuten se on (jotakiuinkin) USA:ssa, Kanadassa ja muissakin vahvan
talouden maissa ja siten että kiristävät “avainryhmät” pannaan kuriin vaatimasta ylisuuria
palkkoja toisten kustannuksella kuitenkaan polkematta palkkojakaan, jossa on periaatteena:
peruspalkka johon lisätään kolutuslisä ja ikälisä vuorotyö yms, -lisineen.
Eurooppaa vaivaakin poliittinen dementia jonka ensimmäinen oire on valuuttapolitiikan
läpi sormen katsominen, koska eurooppaliset maat ovat niin kiintyneet neuvomaan muita
silloin kun rikkovat itse valuuttasääntöjä ja sioitussääntöjä ja kartellisääntöjä
(so. Osakeyhtiöperiaatteita).
ja varsinkin Italiasta tulevan sekundatekniikan ansiosta. Oikeanlaisempi tekninen ja taloudellinen
ajattelu Suomessa suosisi suomalaisten itsensä kehittämiä malleja.
Koska rautatiekalustoa on yksityisten yritysten kallista lähteä kehittelemään on selvä, että valtio
melko tiivis mukanaolo on suotavaa. Nykysin kun puhutaan paljolti sähköenergian käytöstä,
biodiesel-käyttöiset junat voisivat edustaa uusinta tulevaisuutta. Suomessa onkin aikanaan
kehitelty jos jonkinlaisia deisel-malleja aikoinaan “lättähatuista” lähtien joiden tarkempi tarkastelu
ja analysointi nykyajan tarpeisiin olisikin paikallaan.
Sensiaan että rakennetaan kaliita pedaliino-junia tai kaksikerrosvaunuja tulisi kehittää taloudellisia
ratkaisumalleja, joissa voidaan käyttää moottoerita joiden hyötysuhde on mahdollisimman korkea.
Dieseljuniiin voidaan kehitellä katalysaattoreita tai mielummin katalysaattoriturbiineita, jotka eivät
vain vähennä ilmastopäästöjä vaan joiden avulla hukkaenergia voidaan jopa talteenottaa sähkön
muodossa. Nykyaikaisen tekniikan aivansana onkin, että otetaan tarkastelun alaiseksi kaikki
mahdolliset aiemmat tekniset kehitykset ja analysoidaan ne hyvät puolet / huonot puolet
periatteeella ja edelleen analysoidaan tapauskohtaisesti kunkin ratkaisumallin
kehitysmahdollisuudet. Eli jos junista puhutaan ei höyryjuna vlättämättä ole pois suljettu
vaihtoehto. On höyrymäntäjunia ja höyryturbiinijunia. Höyryjunissa perinteisesti ajatellaan että
savukaasut menevät sellaisenaan taivaalle, mutta höryjunissakin voi olla katalysaattori.
Katalysaattorina voi edelleen toimia kaasuturbiini joka toimii siis savukaasulla tai mäntämoottori
joka toimii “häkädieselinä”; ja vieläpä häkäsdieselin jälkeen toisio-katalysaattori joka ottaa
vain lämmön talteen ja lämmittää junaan. Raaka-aineena toimisi tällöin savauavakin raaka-aine
kuten oksahake ja sahanpuru, ellei nyt näistä raaka-aineista kehitetä puuöljyä jota junamottorit
käyttäisivät. Nykyaikaiset sähköjunat eivät edustakaan tulevaisuutta kalliine sähköpylväs-ja
johtorimpsuineen. Sensiaan sähköistä valvontaa tulisi kehittää ja vieläpä jonkin verran rakentaa
lisää eritasoristeyksiä. Toisaalta surullisen kuuluisa atomivomalahankekin voitaisiin muuttaa sen
sileän tien hakevoimalakompinaatiksi, jossa poltetaan myös jätteitä. Itseasiassa EU:ssa on sensuuri
joka ei perusteellisesti puutu työ-ja urakkkasopimusrikkeisiin, kuten nyt ydinvoimatyömaallakin
on tapahtunut. EU onkin avannut ovensa rikollisille syndikaateille, jotka käyttävät halpatuyövoimaa
jopa niin että laivat tuppaavat uppoamaan kun työvoimalta puuttuu asiantutemus. Ja vakuutusyhtiöt
tietenkin myös katsovat asioita läpi sormien.
Kaukojunista puhuttaessa tulisikin suosia muita energiamuotoja kuin verkkovirtaa ja taas
kaupunkeihin tulisi rakentaa verkkovirralla toimivia raitiovaunuratoja. Valtion rautateitä koskee
muutama taloudellsien ajattelu vinoutumaa. Yksi on se, että tehdään muoviraaka-aineita sisältäviä
kaksikerrosvaunuja. Puutakin voi nimittäin käyttää sistusmateriaalina, käytetäänhän sitä
loistoautoissakin. Toinen on supernopeat junat. Junan nopeus tulisi olla taloudellinen.
Supernopeat junat onkin tehnyt rautateistä turhan kallita. Kolmas on lippujen hinnan nostaminen:
junien tule olla taloudellisia ja hintojen mahdollisimman alhaisia jotta tuontiöljyä kuluisi
mahdollisimman vähän ja energiaa ylipäätänsä ja jotta ihmiset yhä useammin auton siasta
kulkisivat junalla. Lisäksi junissa tulisi olla kilpailukykisiä hintoja tarjoavia ravintolavaunuja.
Rautateitä ei tulisikaan mainostaa huippunopeaksi ja mukavaksi ja taloudelliseksi vaihtoehdoksi
jossa on korkea turvallisuusaste.
Rautateiden kehittäminen työllistää kansantaloudelliesesti oikealla tavalla, kunhan opitaan
puutakin käyttämään tarkemmin, eikä jätetä puuraaka-aineita metsään lahoamaan, kuten
Lappeenrantakin tekee yrittämättäkään kehittää kunnollista energiapolitiikaa.
Lappeenranta ei myöskään ymmärrä tukea sitä ajatusta että luumänen välille saataisiin yhden
raiteen siasta kaksi tai kolme raidetta ja että Lappeenrannasta simolan ja edelleen takaisin
saataisiin kiertävä kaupunkijuna. Lisäksi vanhoja rautatieasemia tulusi ottaa käyttöön kuten
Lappeenranan vanha asema kaupunkijunaa varten, jonka siis ei tarvitse olla sähköjuna
välttämättä vaan katalysaattorilla varustettu biodieseljuna. Paikallisjunaverkkoa tulisi siis kehittää.
Nyt Suomen eduskunta ja hallitus on tehnyt päinvastoin, kun järkevä talous edellyttää:
Rakkennettu kaaliita pendaliinojunia ja kaksikerrosvaunuja sekä poistettu junia liikenteestä.
Tappioita yritetään sitten paikata nostamalla junalippujen ja junapalveluiden hintoja. Päinvastoin
pitäisi tehdä: lisätä junien määrää ja alentaa lippujen hintoja.
Ongelma on myös siinä, että politiikot tuijottavat liikaa EU:n suuntaan eivätkä luota omiin
tekniikan koulutuksen saaneisiin asiantuntioihin - ylipäätänsä tuijottavat eu-manipuloituina
näennäisiä muotivillityksiä. Pitäisi alkaa suosia omaperäistä innovaatiota joka useinmiten sopii
parhaiten pohjoisiin olosuhteisiin. Kuten Valmet-autotehdas joka supistaa tuotantoa muttei
rakenna pohjoisiin oloihin sopivaa farmarimallia vaan on poliittisen sekooilun takia sitoutunut
lähinnä vientiautojen tekemiseen myös rautatiet eurooppalaisen imperialisimin periaatteiden
mukaan on vain euroopan syndikaatteja palveleva instanssi kansaivälisinie pedalino-kehityksineen
ilman että ajatellaan asiaa tarkemmin kansantaloudelliselta kannalta.
Koko EU:n talous on impperialistisesti ehdollisestettu ja siinä koko ongelma: se ei ole
tarveharkjintaista eikä kansantaloudellisesti oikein mitoitettua ja siksi se ei tule toimimaankaan.
Lopulta ei uhkaakkaan venäjän tai muun maailman kaaos, vaan euroopan kaaos.
Kuten ennenkin Eurooppa on itsekeskeisen itsevarmasti ajanut omaa impperialistista linjaansa
ja ajautunut kaaokseen: Ensimmäinen -ja toinen maailmansota edusti tätä ja syy nähdään
vieläkin jossakin mystisessä hitlerissä. Kuitenkin syys on Euroopn itsekeskeisissä polittisissa
klikeissä, mafioissa, syndikaateissa ja sen sellaisissa keinottelijoissa yhtä paljon tai enemmin.
Puhumattakaan siitä ettei eurooppa koskaan opi valuttapolitiikkaa: kultakantainen raha ja
taulukkopalkkasysteemi kuten se on (jotakiuinkin) USA:ssa, Kanadassa ja muissakin vahvan
talouden maissa ja siten että kiristävät “avainryhmät” pannaan kuriin vaatimasta ylisuuria
palkkoja toisten kustannuksella kuitenkaan polkematta palkkojakaan, jossa on periaatteena:
peruspalkka johon lisätään kolutuslisä ja ikälisä vuorotyö yms, -lisineen.
Eurooppaa vaivaakin poliittinen dementia jonka ensimmäinen oire on valuuttapolitiikan
läpi sormen katsominen, koska eurooppaliset maat ovat niin kiintyneet neuvomaan muita
silloin kun rikkovat itse valuuttasääntöjä ja sioitussääntöjä ja kartellisääntöjä
(so. Osakeyhtiöperiaatteita).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä ihmettä tämä sepustus tekee tällä palstalla? Sisältökin sitä sun tätä.
sen jo tietää isoista kirjaimista otsikossa, että kirjoitus huudetun otsikon takana on jotain höttöä tai väärällä palstalla tai jotain muuta yhtä.... :)
Ehkä tämä avauskirjoittaja ei ole edes tajunnut ko. pastan aihetta, näitähän riittää.