tuolta presso blogista bongattu ja kopioitu, mielestäni hyvä kirjoitus.
Oheisella otsikolla.
Moni varmaan laittoi merkille että vaalien aikaan ulko- ja turvallisuuspoliitikasta keskustelu jäi vähälle, kaikilta puolueilta. Mistä moinen sitten mahtoi johtua? Todennäköisesti siitä että meillä ei ole akuuttia ulko- tai turvallisuuspoliittista kriisiä olemassa, joka vaikuttaisi keskustelun tarpeeseen.
Toisaalta voisi ajatella että vaikeneminen asiasta oli myöskin taktiikkaa. Voihan myöskin olla että keskeisempien puolueiden puhenjohtajat sopivat, että NATOSTA ei keskustella vaalien alla.
Ilmeisesti laskettiin että NATOSTA puhumisella ei voiteta mitään, kun kansalaisten suhtautuminen NATO asiaan on varauksellista. Puolueet laskivat varmaan että vaalit voitetaan muilla kysymyksillä, kuten sosiaalipalveluilla,vanhustenhuollolla, tai ruuan arvolisävero kysymyksillä.
Äänestäjän kannalta tuo puhumattomuus oli kuitenkin hieman epäreilua ja antaa olettaa että puolueet aliarvioivat äänestäjien halua, ja kykyä asiasta keskusteluun. Toisaalta asiasta puhuminen ei olisi ollut helppoa, koska jo hahmottaminen siitä että mikä on turvallisuusuhka on vaikeaa. Silloin kun tuo uhka on konkreettisesti olemassa hahmotus on helppoa, mutta nyt vakaassa tilassa…
Nyt alkaneella vaalikaudella puolueiden pitää kuitenkin ottaa nuo asiat keskusteluun, ja puhua mm. puolustusmäärärahojen korottamisesta. Rationalisointi on tie, joka on loppuun käyty armeijan varustelun suhteen.
Jos porvarihallitus muodostuu, niin voisi kuvitella asiaan liittyvien argumenttien puolustusmäärärahoista kovenevan ja lisääntyvän. Ne eivät kuitenkaan voi olla pelkkään ideologiaan perustuvia, vaan selkeään vahvaan analyysiin perustuvia.
Joka tapauksessa nykyisen eduskunnan aikana keskustelu turvallisuuspolitiikasta ja NATOSTA tulee lisääntymään ja arkipäiväistymään, ja kansalaisten suhtautuminen tulee muodostumaan entistä myönteisemmäksi liittoutumis kysymyksiin.
Seuraavissa eduskuntavaaleissa puolueet tuskin enään katsovat että keskustelu asian tiimoilta karkottaisi äänestäjiä, vaan pikemminkin että avoin keskustelu lisää kansalaisten tietoutta ja ymmärrystä asian tärkeyden, ja sen hyväksymisen puolesta.
Ari Kähärä
Helsinki
Oheisella otsikolla.
Moni varmaan laittoi merkille että vaalien aikaan ulko- ja turvallisuuspoliitikasta keskustelu jäi vähälle, kaikilta puolueilta. Mistä moinen sitten mahtoi johtua? Todennäköisesti siitä että meillä ei ole akuuttia ulko- tai turvallisuuspoliittista kriisiä olemassa, joka vaikuttaisi keskustelun tarpeeseen.
Toisaalta voisi ajatella että vaikeneminen asiasta oli myöskin taktiikkaa. Voihan myöskin olla että keskeisempien puolueiden puhenjohtajat sopivat, että NATOSTA ei keskustella vaalien alla.
Ilmeisesti laskettiin että NATOSTA puhumisella ei voiteta mitään, kun kansalaisten suhtautuminen NATO asiaan on varauksellista. Puolueet laskivat varmaan että vaalit voitetaan muilla kysymyksillä, kuten sosiaalipalveluilla,vanhustenhuollolla, tai ruuan arvolisävero kysymyksillä.
Äänestäjän kannalta tuo puhumattomuus oli kuitenkin hieman epäreilua ja antaa olettaa että puolueet aliarvioivat äänestäjien halua, ja kykyä asiasta keskusteluun. Toisaalta asiasta puhuminen ei olisi ollut helppoa, koska jo hahmottaminen siitä että mikä on turvallisuusuhka on vaikeaa. Silloin kun tuo uhka on konkreettisesti olemassa hahmotus on helppoa, mutta nyt vakaassa tilassa…
Nyt alkaneella vaalikaudella puolueiden pitää kuitenkin ottaa nuo asiat keskusteluun, ja puhua mm. puolustusmäärärahojen korottamisesta. Rationalisointi on tie, joka on loppuun käyty armeijan varustelun suhteen.
Jos porvarihallitus muodostuu, niin voisi kuvitella asiaan liittyvien argumenttien puolustusmäärärahoista kovenevan ja lisääntyvän. Ne eivät kuitenkaan voi olla pelkkään ideologiaan perustuvia, vaan selkeään vahvaan analyysiin perustuvia.
Joka tapauksessa nykyisen eduskunnan aikana keskustelu turvallisuuspolitiikasta ja NATOSTA tulee lisääntymään ja arkipäiväistymään, ja kansalaisten suhtautuminen tulee muodostumaan entistä myönteisemmäksi liittoutumis kysymyksiin.
Seuraavissa eduskuntavaaleissa puolueet tuskin enään katsovat että keskustelu asian tiimoilta karkottaisi äänestäjiä, vaan pikemminkin että avoin keskustelu lisää kansalaisten tietoutta ja ymmärrystä asian tärkeyden, ja sen hyväksymisen puolesta.
Ari Kähärä
Helsinki
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.